Elinkeinojohtajan vaimolle löydettiin työpaikka Kalajoella laittomalla tavalla. Korkein hallinto-oikeus kumosi 15.6.2006 Kalajoen kaupunginvaltuuston ja Oulun hallinto-oikeuden päätöksen sivistystoimenjohtajan virkavaalissa, joka oli tehty 28.11.2002.
Kalajoen elinkeinojohtaja Kari Niskanen lähti sirkustirehtööriksi ja uudeksi elinkeinojohtajaksi valittiin Haapavedeltä Veijo Rautiainen. On syytä epäillä, että vaimollekin oli luvattu järjestää työpaikka Kalajoelta. Sivistystoimenjohtajan viran vapautuessa nimittäin sitä haki toisella hakukierroksella myös Helvi Rautiainen, Kärsämäen kunnansihteeri.
Valintaprosessi oli erikoinen, sillä valtuustoryhmien kokouksessa suljettujen ovien takana sivistyslautakunnan puheenjohtaja Aila Siirilä selosti hakijoista hankittuja tietoja ja kertoi, että ehdolla olevasta kokkolalaisesta hakijasta on saatu sellaisia tietoja, ettei häntä voida valita sivistystoimenjohtajaksi. Kysyin Aila Siirilältä kaikkien läsnäolijoiden kuullen, keneltä tällaisia tietoja on saatu ja mitä nämä tiedot ovat. Kaupunginjohtaja Jukka Puoskari kielsi Siirilää kertomasta asiassa lisätietoja. Valtuuston kokouksessa Vasemmistoliiton Pekka Siironen esitti kokkolalaista ehdokasta valittavaksi virkaan. Kannatin valtuutettu Siirosen esitystä. Äänestyksessä kaupunginhallituksen esitys voitti ja elinkeinojohtajan vaimo sai paikan sivistystoimen johtajana. Jätin asiassa kirjallisen eriävän mielipiteen, koska katsoin, että kokkolalainen ehdokas oli pätevin ko. virkaan ja että hän oli joutunut valintamenettelyssä syrjinnän ja mielestäni jopa ihmisoikeusrikoksen kohteeksi.
Kokkolalainen henkilö valitti asiasta Oulun hallinto-oikeuteen ja vaati Kalajoen kaupunginvaltuuston päätöstä kumottavaksi lainvastaisena. Lisäksi hän vaati asian käsittelyä kiireellisenä asian luonteen, seurannaisvaikutusten ja henkilöön kohdistuneiden perus- ja ihmisoikeusloukkausten johdosta.
Kokkolalainen ehdokas perusteli valitustaan sillä, että sivistystoimenjohtajalta edellytettiin virkaan soveltuvaa koulutusta. Virkaan valitulla Helvi Rautiaisella ei ollut sellaista koulutusta, mitä virka edellytti. Rautiainen oli suorittanut filosofian kandidaatin tutkinnon, mikä koostuu tilastotieteen laudaturista, kansantaloustieteen cum laude approbaturista ja yrityksen taloustieteen approbaturista. Rautiaisen ja kokkolalaisen koulutuksessa, opetushallinnollisessa kokemuksessa ja muissa hallinnollisissa työkokemuksissa oli valtava ero kokkolalaisen hyväksi. Vaikka kuntien koulutoimenjohtajien kelpoisuusvaatimuksista annettu asetus kumottiin 1990-luvun alkupuolella muun normipurun myötä, on koulutoimenjohtajilta vaadittu yleisesti opettajan kelpoisuutta kunnassa järjestettävän jonkin koulutusmuodon osalta sekä riittävää opetushallinnollista tuntemusta ja opetusalan työkokemusta. Kokkolalainen oli työskennellyt opetusministeriössä ja ollut valmistelemassa mm. opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annettua asetusta.
Hän oli siis itse asiassa yksi Suomen parhaita asiantuntijoita.
Kokkolalainen naishenkilö katsoi lisäksi, että Kalajoen kaupunginvaltuuston päätös oli ollut tarkoitushakuinen ja että kysymyksessä on ollut harkintavallan väärinkäyttö, mikä on lainvastaista.
Kokkolalainen sivistystoimen virkavaalissa syrjäytetty naishenkilö vaati Oulun hallinto-oikeutta hankkimaan kaupunginjohtaja Jukka Puoskarilta ja sivistyslautakunnan puheenjohtaja Aila Siirilältä kaikki kirjalliset dokumentit niistä lausunnoista, joita he ovat kokkolalaisesta pyytäneet. Juridiikan perusperiaatteisiin kuuluu, että suullinen tieto, jos se on vaikuttanut päätöksen tekoon, tulee myös kirjata. Huhut, juorupuheet ja panettelu eivät saa olla päätöksen perusteita.
Kalajoen kaupunginjohtaja on juristi. Hallintojohtaja Pekka Ollila valmisteli Kalajoen kaupungin vastineen Oulun hallinto-oikeudelle ja vei asian kaupunginhallituksen hyväksyttäväksi. Vastineen lopussa oli teksti: ” Kalajoen valtuusto on delegoinut vastineiden antamisen valtuuston tekemistä päätöksistä tehtyihin valituksiin kaupunginjohtajalle siinä tapauksessa kun vastineessa yhdytään valituksenalaiseen päätökseen. Kaupunginjohtajan ollessa esteellinen tässä asiassa kaupunginhallitus on käsitellyt tämän vastineen”. Epäselväksi on jäänyt, miksi kaupunginjohtaja Puoskari on asiassa jäävännyt itsensä. Vastuu siirrettiin siis kaupunginhallituksen joo-miehille ja joo-naisille.
Kaupunginhallitus ei antanut vastauksia kokkolalaisen esittämiin vaatimuksiin. Kokkolalainen oli nimenomaan vaatinut vastinetta kaupunginjohtaja Puoskarilta ja sivistyslautakunnan puheenjohtaja Siirilältä. Kaupunginhallitus rikkoi hallintojohtaja Ollilan johdolla virkavastuuta ja antoi tietoisesti väärän lausuman Oulun hallinto-oikeudelle. Väärän lausuman antaminen oikeusistuimelle oikeuskäsittelyssä on vakava asia. Sellaista ei saa hyväksyä.
Oulun hallinto-oikeudessa esittelijänä asiassa toimi Kaarina Kemppainen. Kokkolalainen oli tehnyt valituksen Oulun hallinto-oikeudelle 2.1.2003. Kalajoen kaupunginhallitus oli antanut vastineensa 28.1.2003 ja virkaan oli valittu Helvi Rautiainen 4.2.2003. Esittelijä Kaarina Kemppainen ei perehtynyt kiireelliseksi vaadittuun asiaan välittömästi, vaan oli vasta joulukuussa 2003 (!) lähettänyt asiakirjat Kalajoen kaupungille. Kokkolalaisen vaatimuksesta esittelijä Kemppainen oli lähettänyt 12.12.2003 kootut selitykset Kokkolan käräjäoikeuteen kokkolalaisen nähtäväksi.
Kaiken tapahtuneen ja kiistattoman todistusaineiston jälkeen on syytä epäillä, että Oulun hallinto-oikeus teki tietoisesti ja tarkoituksellisesti asiassa väärän päätöksen esittelijä Kemppaisen esityksestä. En millään voi uskoa, että hallinto-oikeuden esittelijä ja tuomarit olisivat juridisesti näin tietämättömiä virkavaaliasioissa.
Korkein hallinto-oikeus kumosi päätöksen
Korkein hallinto-oikeus kumosi 15.6.2006 (dnro1096/3/04) Oulun hallinto-oikeuden ja Kalajoen kaupunginvaltuuston päätöksen. Lähes neljä vuotta kiireellisenä esitetyn valituksen jälkeen. Oikeuskäsittely oli kestänyt melkein neljä vuotta! KHO:n päätöksen mukaan Helvi Rautiainen ei ollut kelpoinen ko. virkaan. Tiedän, että väärän päätöksen johdosta on tehty rikostutkintapyyntöjä niin poliisille kuin valtakunnansyyttäjällekin. Poliisi on tietoisesti jättänyt asiat selvittämättä, ja valtakunnansyyttäjä ei ole myöskään tehnyt tietääkseni yhtään mitään tässä asiassa. Kokkolalainen on minun oikeuskäsitykseni mukaan joutunut ihmisoikeusrikoksen kohteeksi, ja hänen maineensa on mustattu monella tavalla. Hänelle on aiheutunut väärien päätösten johdosta taloudellista vahinkoa ja erityisesti rahalla mittaamatonta henkistä kärsimystä. Tämä on oikeusvaltio Suomi.
Erkki Ahon kommentti:
Helena Porkolalla on oikeus saada korvaus kalajokisten päättäjien aiheuttamasta vahingosta täysimääräisenä ja asettaa syylliset henkilökohtaiseen korvausvelvollisuuteen. Kalajoki menetti erinomaisen ammattitaidon ihan omalla typeryydellään. Tapahtuneeseen löytyy eriskummallisia syitä ja kuvioita, niitä ei voi tässä yksilöllisesti mainita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti