Kalajoen Latu ry juhli 25-vuotistaivaltaan Tapion Tuvalla lauantaina 22.9.2007 klo 13.00 alkaen. Juhlalounas nautitaan Tapion Tuvan ruokasalissa ja pääjuhlaa vietettiin yläkerran näyttelytiloissa. Juhlapuheen piti Suomen Ladun hallituksen jäsen Raimo Mäenpää. Juhlatilaisuudessa suoritetaan myös ansiomerkkien jako. Musiikillisesta puolesta vastaa Harmittomat. Kalajoen Latu ry on yksi Suomen Ladun yli 200 latuyhdistyksestä.
Kalajoen Ladun ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Esko Kinnunen vuodesta 1982 vuoteen 1992. Allan Seikkula piti puheenjohtajan nuijaa hallussaan vuosina 1992-2002. Vuodesta 2002 lähtien puheenjohtajan tehtävistä on vastannut Hellevi Nuorala.
”Ladun henki”
Kalajoen Latu on perustettu 25 vuotta sitten Saariselän Kiilopään eräkeskus Kammissa. Perustajajäseniä ovat kuulopuheiden perusteella Esko Kinnunen, Sanna-Maija ja Rauno Niemelä, Reijo Peltonen ja Oiva Nikunen sekä mahdollisesti myös muita henkilöitä. Kenellääkään heistä ei ole kieli vellissä palanut, vaan juttu luistaa.
Rauno Niemelä on oikea kaskunkertoja ja huumorimielen ylläpitäjä. Rauno kertoi, ettei hän ole kovin paljoa nuoruudessa urheilut. Sen verran kuitenkin on sillan kaiteella kävellyt, että äiti huusi hänelle: ”Älä urheile”. Rauno kertoi olleensa ravintola Rantakallassa samaan aikaan kuin siellä oli ollut MTK:n kokous. Rauno on ammatiltaan kuorma-autoilija. Joku oli ihmetellyt, että mitä sinä täällä teet kun täällä on vain tuottajia. Rauno oli vastannut, että hänkin on tuottaja. Hän on tuottanut paljon harmia ystävilleen.
Huumori on ”ladun henki”. Tärkeintä ei ole ollut suunta vaan päämäärä. Niinpä perustavan kokouksen alkuperäinen pöytäkirjakin on siellä jossakin. Kukaan ei kuitenkaan tiedä missä. Pöytäkirjaa ei ole löytynyt myöskään yhdistyksen tuntemattomalla tavalla hajautetusta arkistosta.
Kuutamohiihto
Kalajoen Ladun ensimmäisiä tapahtumia oli kuutamohiihto, mikä sopi yhdistykselle hyvin, koska johtohenkilöt olivat positiivisella tavalla kuutamolla. Se oli sitä ladun henkeä. Aluksi kuutamohiihdon reitti vaihteli pitkin jokivartta ja Typpöstä Kärkiseen jokea pitkin. Siellä kuutamo valaisi hyvin. Nykyisin kuutamohiihdon reitti kulkee Tapion Tuvalta Särkijärven kodalle. Tavoite on kuitenkin sama eli olla kuutamolla.
Kalevan kansan jäähiihto
Ohjelmaan otettiin 1980-luvun puolivälissä myös jäävaellus Kallan kareille. Ensin jäävaellus järjestettiin huhtikuun alussa, mutta jatkossa paremmaksi ajankohdaksi todettiin maaliskuun loppu. Tapion Tuvalta lähtevä ja sinne päättyvä Kallassa käynnin kokonaispituus on 40 km. Jäähiihtovaellus merellä on erikoinen kokemus. Se houkuttelee mukaan runsaasti hiihtäjiä. Parhaimmillaan osanottajamäärä on noussut yli 600. 1980-luvun loppuvuosina Kalevan kansan jäähiihto voitiin järjestää yleensä suunnitelmien mukaisesti. 1990-luvun alussa lauhat talvet estivät jäähiihdon järjestämisen neljä kertaa peräkkäin. Vuonna 1994 jäähiihto voitiin jälleen järjestää. Ensimmäiset hiihtäjät lähtivät matkaan jo aamuseitsemän aikaan. Päivällä oli kaunis auringonpaiste ja tuuleton sää oli todella ihanteellinen jäävaellukselle. Tuolloin vaeltajia oli yli 500 ja suurin osa kävi perillä saakka. Puolimatkan krouvissa on huoltoteltta, jossa jäävaeltavat saavat ruokaa ja muuta apua. Kalajoen moottorikelkkailijat auttavat tarvittaessa uupuneita. Kaikki osanottajat saavat kunniakirjan osallistumisestaan jäähiihtoon.
Viime vuonna Kalevan kansan jäähiihtoa ei voitu suorittaa lauhan talven vuoksi. Toissa vuonna jäähiihtäjät yllätti lumimyrsky. Merivartiolaitos päätti keskeyttää jäähiihdon ja siksi vain pieni osa hiihtäjistä ehti käydä Kallassa. Lumimyrsky oli niin sakea, että Merivartiolaitos katsoi viisaimmiksi keskeyttää hiihtovaelluksen ettei kukaan vain eksyisi, sillä hiihtoladuista ei ollut merkkiäkään ja näkyvyys oli vain muutama metri.
Jäähiihdon osallistumismaksut ovat olleet Kalajoen Ladun taloudellinen selkäranka. Kun ei ole voitu järjestää jäähiihtoa, niin on täytynyt keksiä uusia rahanhankkimiskeinoja. Siksi Kalajoen Latu on ryhtynyt myymään jäitä. Kysymys ei ole mistään grogilasin jäänpalasista, vaan oikeista kunnon jäälohkareista, joista voidaan veistää jääveistoksia. Näitä sahattuja jäälohkareita on välitetty aina Vaasaan saakka.
Luontopolku
Luontopolku lähtee Tapion Tuvalta ja sen kokonaispituus on reilu 20 kilometriä. Luontopolun pääarkkitehti on ollut Arvo Ojala, joka on hankkinut 53 maaomistajalta luvat polun tekemiseen. Pitkospuita on polulle saatu lahjoituksena muun muassa Junnikkalan Sahalta. Niitä on kannettu polun märimpiin kohtiin pala kerrallaan. Suurin osa pitkospuista on kuitenkin Kantolan talon vanhoja lattialankkuja. Minullakin on ollut kunnia olla rakentamassa tuota luontopolkua. Olen kantanut melkoisen määrän lankkuja tuolle polulle ja ollut rakentamassa Siiponjoki varressa muun muassa nitroportaita. Polku merkittiin aluksi kreppipaperilla. Sen jälkeen tehtiin ensimmäiset opasteet Vuotilan Sepon johdolla. Olin itsekin tekemässä noita opasteita muutamana päivänä. Vihdoin sitten saatiin kaupungin teettämät opasteet. Luontopolun helmi on Siiponjokivarsi, jonka maisemat ovat vertaansa vailla. Syvällä hiekkaisessa maastossa luikertelee joki, jonka jyrkänteet ja mutkat ihastuttavat kulkijaa. Luontopolun varrella on monipuolinen maasto. Siellä on soita ja muita nähtävyyksiä, muun muassa tervahautoja. Kauniit jäkäläkankaat ovat todella hienoja lenkkimaastoja.
Polun varrella on Särkijärven kota ja pari laavua. Toinen laavu on Pleunassa. Pleuna on niitä paikannimiä, jotka ovat saaneet alkunsa maamme rajojen ulkopuolelta. Suomen kaarti osallistui suomalaisena sotaväenosastona keisarillisen Venäjän armeijan mukana Turkin sotaan 1877-1878. Kaarti sai mainetta erityisesti Plevnan linnoituksen valtaamisessa 10.12. 1877. Tämä lähellä Tonavaa saavutettu voitto tuli pian tunnetuksi koko Suomessa. Suomen kansanrunousarkiston nimitarinoista löytyy Pleunaa koskeva seuraava teksti vuodelta 1938: ”Kalajoen pitäjässä, Siiponjoen varrella, Rahjankylän ja Kurikkalan välillä on pieni torppa Pleuna. Nimi on syntynyt seuraavalla tavalla: Eräs tarmokas vaimo puuhasi torpan paikkaa Kalajoen Hietalan pappilan maalle Siiponjokivarteen. Kun hän lopulta sai torpan paikan, niin hän sanoi: ”Nyt on Pleuna vallattu!”. Siitä sai torppa nimensä. Tämä kai tapahtui Turkin sodan jälkeisenä aikana.” Rovasti Vilho Kivioja on kirjoittanut Kalajoen kirkkoherranvirastossa olevaan kortistoon, että Pleunaan on vuonna 1878 asettunut asumaan Antti Siermala perheineen. On hyvin todennäköistä, että juuri hän on rakentanut jokivarteen talon ja raivannut peltoja.
Arvo Ojalalla on runsaasti kertomuksia ja juttuja koskien luontopolun maastoja ja alueita. Arvo tietää kertoa oman kokemuksensa perusteella paimentarinoita ja alueen muuta historiaa. Siipojokivarsi on ollut myös mestarihiihtäjä Jussi Kurikkalan harjoittelumaastoa. Arvollakin on monta juttua Jussi Kurikkalasta. Erään jutun mukaan Jussi oli todella kova harjoittelija. Jussi hiihti yhteen suuntaan niin kauan kuin jaksoi ja palasi sitten takaisin. Arvolla on myös runsaasti juttuja Piekkon Aukosta, Kouvasten Villestä ja Kettuvaari Untisesta. Nämä maastot olivat heidän metsästysmaastoja.
Arvo Ojala on usein ollut ryhmillä oppaana luontopolulla. Valitettavasti nyt on tilanne se, että Arvon terveys on heikentynyt niin paljon, että hänellä ei ole mahdollisuus toimia oppaana samalla tavalla kuin aikaisemmin, iloisena huumoriveikkona ja naisten naurattajana.
Luontopolun rakentaminen on ollut Kalajoen Ladulle suuri urakka, se on tehty talkootyönä. Siksi latulaisia harmittaa, kun moottorikelkat ja mönkijät ovat tulleet säikyttelemään luontopolulla liikkuvia. Allan Seikkulan mukaan he luontopolun rakentajina ja ylläpitäjinä yrittävät tarjota luontopolulla luonnonrauhaa, mutta välillä se ottaa koville, kun kesken matkan päästelee mönkijöitä vastaan. Mönkijöille ja moottorikelkoille latulaisilta ei oikein riitä täyttä ymmärrystä.
Maailmanmestaruus lumiveistossa
Lumiveisto Kalajoella aloitettiin 1984 ja jäänveisto vasta 1990-luvulla. Lumiveiston henki ja elämä oli kuvaamataidon opettaja Raimo Ryynänen, joka hallitsi niin teorian kuin käytännönkin lumiveistossa. Raimo opetti porukat veistämään lunta ja jäätä. Raimo toimi kilpailuissa tuomarina ja opastajana niillä kerroilla kun itse ei ollut kilpailijana. Raimon ansioista latulaisten taidot kasvoivat siinä määrin, että Kalajoen Ladun joukkue voitti vuonna 1989 jopa lumenveiston maailmanmestaruuden. Kalajoen Ladun joukkue on ollut hyvin usein SM-kisojen mitalikolmikossa. Kalajoen Latu järjestää joka vuosi SM-kisojen aluekarsinnan Tapion Tuvan maastossa. SM-kisat se on järjestänyt lumenveistossa vuonna 1991 ja jäänveistossa vuonna 2002.
Onnittelen Kalajoen Latua merkittävästä työstä paikkakunnan viihtyisyyden ja yhteishengen rakentajana sekä kiitän sen tekemästä monimuotoisesta aktiivisuudesta Kalajoen hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti