Eläinsuojan ympäristölupaharkinnassa huomioitavaa

Eläinsuojan ympäristölupaharkinta muodostaa kokonaisuuden, jossa tarkastellaan samanaikaisesti luvan myöntämisedellytyksä, lupamääräyksi ja lupapäätöksen voimassaoloa. Hallintolain mukaan lupaviranomaisen on huolehdittava, että asiaa on riittävästi selvitetty ennen ratkaisu (virallisperiaate). Hakemuksen tulee sisältää riittävät selvitykset ennen kuulutusvaihetta, jotta hallintolain 34 §:n ja ympäristösuojelulain 16 §:n vaatimukset täyttyvät. Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristösuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa

1. terveyshaittaa
2. merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa
3. maaperän, pohjaveden tai meren pilaantumista
4. erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai
5. naapuriruussuhdelain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen varaa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja, että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Eläinsuojaa laajennettaessa tulisi ottaa huomioon paikalliset olosuhteet ja ympä- röivä maankäyttö. Uuden eläinsuojan tulisi sijaita 200–500 metrin etäisyydellä lähimmästä asuinrakennuksesta tai muusta häiriintyvästä kohteesta. Uusien lantaloiden tulisi sijaita vähintään 100 metrin etäisyydellä lähimmästä häiriintyvästä kohteesta. Etäisyyteen vaikuttavat lantalan koko, katemateriaali ja varastoitava lantalaji.

Naapuruussuhdelain mukainen immissiokielto tarkoittaa, että kiinteistön käytöstä ei saa aiheutua naapurille kohtuutonta rasitusta esimerkiksi pölystä, hajusta tai melusta. Kielto koskee myös kerrostalon huoneiston käytöllä aiheutettua haittaa muille saman talon asukkaille. Jos naapurikiinteistölle aiheutuvat haitat ovat kohtuuttomia, voidaan myös kiinteistön rajojen sisällä tapahtuva toiminta kieltää.

Mahdollinen lainvastaisuus määräytyy aina tapauskohtaisella kohtuuttomuusarvioinnilla. Siinä otetaan huomioon mm. naapurikiinteistön käyttötapa ja paikalliset olosuhteet, kuten tavanomaisuus, odottamattomuus ja haitan kesto. Jos haitta oli olemassa jo silloin, kun naapuruussuhde syntyi, ei haitan yleensä katsota olevan kohtuuton. Olosuhteiden muutos voi kuitenkin muuttaa toiminnan kohtuuttomaksi.