Eläinsuojan
ympäristölupaharkinta muodostaa kokonaisuuden, jossa tarkastellaan
samanaikaisesti luvan myöntämisedellytyksä, lupamääräyksi ja
lupapäätöksen voimassaoloa. Hallintolain mukaan lupaviranomaisen
on huolehdittava, että asiaa on riittävästi selvitetty ennen
ratkaisu (virallisperiaate). Hakemuksen tulee sisältää riittävät
selvitykset ennen kuulutusvaihetta, jotta hallintolain 34 §:n ja
ympäristösuojelulain 16 §:n vaatimukset täyttyvät.
Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa
myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristösuojelulain ja
jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.
Ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta
aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa
- terveyshaittaa
- merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa
- maaperän, pohjaveden tai meren pilaantumista
- erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai
- naapuriruussuhdelain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetua kohtuutonta rasitusta.
Ympäristönsuojelulain
6 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen varaa aiheuttava toiminta on
mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu
pilaantumista tai sen vaaraa ja, että pilaantumista voidaan
ehkäistä.
Eläinsuojaa
laajennettaessa tulisi ottaa huomioon paikalliset olosuhteet ja ympä-
röivä maankäyttö. Uuden eläinsuojan tulisi sijaita 200–500
metrin etäisyydellä lähimmästä asuinrakennuksesta tai muusta
häiriintyvästä kohteesta. Uusien lantaloiden tulisi sijaita
vähintään 100 metrin etäisyydellä lähimmästä häiriintyvästä
kohteesta. Etäisyyteen vaikuttavat lantalan koko, katemateriaali ja
varastoitava lantalaji.
Naapuruussuhdelain
mukainen immissiokielto tarkoittaa, että kiinteistön käytöstä ei
saa aiheutua naapurille kohtuutonta rasitusta esimerkiksi pölystä,
hajusta tai melusta. Kielto koskee myös kerrostalon huoneiston
käytöllä aiheutettua haittaa muille saman talon asukkaille. Jos
naapurikiinteistölle aiheutuvat haitat ovat kohtuuttomia, voidaan
myös kiinteistön rajojen sisällä tapahtuva toiminta kieltää.
Mahdollinen
lainvastaisuus määräytyy aina tapauskohtaisella
kohtuuttomuusarvioinnilla. Siinä otetaan huomioon mm.
naapurikiinteistön käyttötapa ja paikalliset olosuhteet, kuten
tavanomaisuus, odottamattomuus ja haitan kesto. Jos haitta oli
olemassa jo silloin, kun naapuruussuhde syntyi, ei haitan yleensä
katsota olevan kohtuuton. Olosuhteiden muutos voi kuitenkin muuttaa
toiminnan kohtuuttomaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti