Oikaisukehotus keskustan asemakaavamuutokseen

Ympäristökeskuksen suojeltaviksi esittämät kohteet Ventelä ja Naatus Kalajoen keskustan kaavamuutoksessa.

Kalajoen kaupungin elinkeino- ja maankäyttötoimikunnan kokouksessa oli tänään perjantaina 23.1.2009 käsittelyssa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen oikaisukehotus kaavanmuutosasiassa. Esitän tässä omat näkemykseni asiasta.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on 16.12.2008 tehnyt oikaisukehotuksen diaarinumero PPO-2006-L-971-213 maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaava-asiassa Kalajoen kaupuginvaltuuston päätökseen keskustan asemakaavamuutoksesta 25.11.2008 § 100. Oikaisukehotus perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 195 §, 9 §, 29 § 2 momentin kohtaan 8, 54 §, 166 § ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 91 §.

Oikaisukehotuksen juridiset perusteet

Maankäyttö- ja rakennuslain 195 §:n mukaan alueellinen ympäristökeskus voi kunnan hyväksyttyä yleiskaavan tai asemakaavan tehdä kunnalle kirjallisen oikaisukehotuksen, jos kaava on laadittu ottamatta huomioon valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita tai muutoin vastoin lain säännöksiä ja on yleisen edun mukaista saattaa asia uudelleen kunnassa päätettäväksi.
Oikaisukehotuksen johdosta kunnanvaltuuston on tehtävä kaavaa koskeva päätös. Jollei valtuusto tee päätöstä kuuden kuukauden kuluessa oikaisukehotuksesta, kaavan hyväksymispäätös on katsottava rauenneeksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 § 8 kohdan mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon: 8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 § asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita.
Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Sanalliset perusteet

Asemakaavan tulee osoittaa suojeltavaksi korttelin 1014 tontilla sijaitseva Naatuksen asuinrkaennus ja korttelin 1015 tontilla 13 sijaitseva Ventelän pihapiirin kolme rakennusta. Asemakaavan muutoksessa tulee lisäksi tarkistaa korttelin 329 tontille 6 osoitettua rakennusoikeutta ja kerroslukua.

Ympäristökeskuksen mielestä suojelumerkinnän osoittaminen asuinrakennuksille ja ulkorakennusille ei ole kohtuutonta. Jos rakennuksen omistajat eivät pysty tai halua kunnostaa rakennuksiaan, he voivat myydä kiinteistön rakennuksineen, lausuu ympäristökeskus oikaisukehotuksessaan. Kalajoen kuapungin tulisi myös tutkia mahdollisuutta ostaa kiinteistöt ja kehittää niitä joko yleisinä rakennuksina tai myydä edelleen yksityiseen käyttöön, jatkaa ympäristökeskus.

Ympäristökeskuksen mukaan korttelin 329 kerrosluku on asemakaavan sisältövaatimusten vastainen ja paikalle sopimaton.

Ympäristökeskuksen ovat allekirjoittaneet rakennusneuvos Heikki Aronpää ja ympäristölakimies Liisa Koski-Ahonen.

Erkin kommentti oikaisukehotukseen:

Olen ollut viisi kautta Kalajoen kaupunginvaltuuston jäsenenä ja nyt alkoi kuudes kausi. Tämä keskustan asemakaavan muutos on tehty perusteellisemmin kuin yksikään muu kaava pitkän valtuustourani aikana. Kaavaa laatimista varten on laadittu erittäin paljon erilaisia selvityksiä ja tutkimuksia. Ympäristökeskus ei ole pystynyt osoittamaan millä tavalla hyväksytty kaavanmuutos on lainvastainen ja mitä selvityksiä olisi pitänyt tehdä lisää. Jos jotakin olisi pitänyt tehdä lisää niin sellaiset vaatimukset ympäristökeskus olisi voinut tehdä kaavanlaadinnan yhteydessä, mutta se ei ole niitä tehnyt nyt eikä silloin.

Kaavan laadinnassa on otettu erittäin perusteellisesti huomioon nimenomaan maankäyttö- ja rakennuslain 39 § 8 kohta. Asian osalta on järjestetty monta yleisötilaisuutta ja kaikki asianosaiset ovat voineet tuoda mieliteensä asiassa esille ja saada vastuksen kysymyksiinsä ja mahdollisiin vastaväitteisiin. Niissä oli mukana myös oikaisukehotuksen laatija Liisa Koski-Ahonen sekä Liisa Ranto-Oikari ympäristökeskuksesta.

Maankäyttö- ja rakennuslakia on noudatettu viimeistä pilkkua myöten. Oikaisukehotuksella ei näinollen ole juridista pohjaa. Se paljastuu ympäristökeskuksen sanallisesta selvityksestä. Suojeluvaatimukset ovat perustuslain vastaisia ja muutoinkin ympäristökeskuksen mielipiteet suojelun toteuttamisesta ovat täysin järkeä vailla. Ne ovat todella käsittämättömiä. Olen kokenut ympäristökeskuksen menettelyn mielivallaksi ja tahalliseksi haitanteoksi.

Suomen perustuslaki 15 § omaisuuden suoja

Ympäristöviranomaiset ovat unohtaneet Suomen perustuslain 15 §. Sen mukaan Jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.

Suomessa on perinteisesti ollut voimassa hyvin vahva omaisuuden suoja. Toisen varallisuutta ja sen vapaata käyttömahdollisuutta on tullut ja tulee jatkossakin kunnioittaa ja arvostaa. Jokaisen omaisuuden suoja on turvattu perustuslaissa. Omaisuuden suoja tarkoittaa laajassa mielessä myös sitä, ettei ketään saa estää käyttämästä omistamaansa tai hallitsemaansa omaisuutta normaalilla tavalla. Omaisuuden omistus- ja vallintarajoituksista täytyy lailla säätää. Laki sisältää muun muassa määräykset tilanteesta, jossa omaisuutta täytyy pakkolunastaa yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan.

Oikeus pakkolunastuksiin perustuu joko Lunastuslakiin (12.4.1995/553) tai Kiinteistönmuodostamislakiin (12.4.1995/554). Ne säädettiin yhtä aikaa hallituksen esityksellä HE 227/1994. Samalla hyväksyttiin nippu muitakin lakejaNiistä vain Lunastuslaki, jonka 4 § antaa oikeuden lunastaa kiinteää omaisuutta "yleisen edun" perusteella, säädettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Tarkka sanamuoto:"Lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty."Tavallisella lailla, mm. Kiinteistönmuodostamislaki, ei voi rajoittaa perustuslaissa säädettyjä oikeuksia. Sen kieltää PL 106 § (perustuslain ensisijaisuus).

Lisäksi hallituksen esityksessä todetaan lunastamiseen oikeuttavasta 62 §:stä nimenomaan:"Lunastamisessa siirretään aina rahakorvausta vastaan omaisuutta omistajalta toiselle. Tämän vuoksi yksityisestä tarpeesta tapahtuva lunastaminen tulisi suorittaa vain siinä tapauksessa, ettei kiinteistöjaotukseen saada parannusta muilla toimenpiteillä."

Rakennussuojelulaki 11 §

Jos rakennuksen omistaja suojelupäätöksen mukaisten suojelumääräysten johdosta ei voi käyttää rakennusta tavanomaisella tai kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla, hänellä on oikeus saada valtiolta täysi korvaus sellaisesta kärsimästään haitasta tai vahingosta, joka ei ole merkitykseltään vähäinen.

Jos omistajan on suojelumääräysten johdosta ryhdyttävä erityisiin toimiin rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämiseksi, on tästä aiheutuvat kustannukset korvattava valtion varoista. Korvausvelvollisuutta ja korvauksen määrää harkittaessa ei korvattaviksi kustannuksiksi kuitenkaan katsota rakennuslain mukaisesta kunnossapitovelvollisuudesta tai muutoin rakennuksen tavanomaisesta kunnossapidosta aiheutuvia kustannuksia.
Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty rakennuksen omistajan oikeudesta korvaukseen, koskee myös rakennuksen omistajan vertaista haltijaa sekä rakennukseen kohdistuvan vuokra- tai käyttöoikeuden taikka muun näihin verrattavan erityisen oikeuden haltijaa. Valtion korvausvelvollisuus ei kuitenkaan koske kuntaa.

Korkeimman oikeuden päätökset
KKO:2004:26 Rakennussuojelu - Perustuslaki - Omaisuuden suoja - Perustuslain etusija
KKO:2003:85

Esimerkki KKO:n päätöksestä: Rakennussuojelulain 11 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen omistaja, joka ei suojelupäätöksen mukaisten suojelumääräysten johdosta voi käyttää rakennusta tavanomaisella tai kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla, on oikeutettu saamaan valtiolta täyden korvauksen sellaisesta kärsimästään haitasta ja vahingosta, joka ei ole merkitykseltään vähäinen. Jos omistajan on suojelumääräyksen johdosta ryhdyttävä erityisiin toimiin rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämiseksi, on tästä aiheutuvat kustannukset pykälän 2 momentin mukaan korvattava valtion varoista. Korvattaviksi kustannuksiksi ei tämän säännöksen mukaan kuitenkaan katsota rakennuslain mukaisesta kunnossapitovelvollisuudesta tai muutoin rakennuksen tavanomaisesta kunnossapidosta aiheutuvia kustannuksia. Korvattavia ovat näin ollen vain suojelupäätöksen mukaisen suojelumääräyksen vuoksi aiheutuneet kustannukset.

Yhteenveto:

Pohjois-Pohjanmaan Ympäristökeskuksen oikaisukehotus on täysin vailla laillista pohjaa ja perustuu pitkälti lain tuntemuksen puutteeseen. Ympäristökeskus on lähtenyt erittäin vaaralliselle tielle oikaisukehotuksellaan, sillä korvaukset haitasta ja vahingonteosta ovat mahdollisia, jos teko ei ole merkitykseltään vähäinen.

Kalajoen ympäristölautakunta otti aikanaan selkeän kannan suojeluun. Sen päätöksen mukaan rakennukset suojellaan jos omistajat niin haluavat. Nyt ympäristökeskuksen suojeltavaksi esitetyt rakennukset ovat täysin kaupunkikuvaa rumentavia vanhoja ja korjauskelvottomia röttelöitä, joita omistajat ei tahdo suojella. Suomen perustuslain mukaan rakennusten omistajilla on perustuslain suoja. Jos valtio vaatii niitä suojeltavaksi niin silloin valtion on järjestettävä niille myös rahoitus viisastelevien neuvojen sijaan.

On käsittämätöntä, että ympäristökeskus ottaa kantaa talojen kerroslukuihin. Kalajoen kaupunginvaltuusto tulee todennäköisesti hylkäämään ympäristökeskuksen oikaisukehotuksen perusteettomattomana ja jopa lainvastaisena.