Tukkilaisfilmifestivaali elokuussa 2010 Kalajoella

Emeritus professori Matti Palo ja yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Pekka Kaarninen

Tukkilaisfilmifestivaalin järjestäminen Kalajoella elokuussa 2010 liittyy elimellisesti Metsäkeskus Alnuksen toimintaan Tapion Tuvalla Kalajoella. Metsäkeskus tähtää sekä henkisen että aineellisen metsäkulttuurin vaalimiseen ja metsien merkityksen tunnetuksi tekemiseen.

Metsään perustuva talouskehitys on ollut Suomessa ainutlaatuisen voimakasta koko maailman mitassa. Suomi on edelleen Euroopan metsäisin maa, joten suomalaiset ovat aina myös asuneet metsässä. Metsien taloudellinen ja sosiaalinen merkitys on sitten heijastunut monipuolisesti kulttuuriin ja eteenkin elokuviin. Tukkilaisfilmifestivaalien tarkoituksena on analysoida tätä ilmiötä ja julkistaa sitä koko kansalle ja ulkomaille.

Metsäteollisuuden vaikutukset kulttuurin ovat esiintyneet lähes kaikilla kulttuurin osa-alueilla: kirjallisuudessa, runoudessa, kuvataiteissa ja sävellystaiteessa sekä myös elokuvataiteessa. Festivaalin tarkoituksena on valottaa metsätalouden merkityksen heijastumista nimenomaan elokuvien aiheisiin, sisältöihin ja miljöövalintoihin.

Hanna Snellman kuvaa väitöskirjassaan ”Tukkilaisten tulo ja lähtö” tukkilaisfilmejä suomalaisten kansallisena erityissymbolina. Niissä sankarit usein tulevat tuntemattomina jostain kaukaiselta seudulta ja tekevät urotöitään kylämiljöössä kylän neitoja hurmaten. Papit ja opettajat sen sijaan näkivät tukkilaiselämän kyläläisten moraalia heikentävänä. Snellman vertaa tukkilaisfilmejä lännenelokuviin Yhdysvalloissa, joissa sankarit myös usein saapuvat ”jostain tuntemattomasta kaukaa”.

Elokuvafestivaaleissa on tarkoitus katsoa tukkilaisfilmejä ja näyttelytiloihin tulee esille tukkilaisfilmien julisteita. Myös tukkilaismusiikki on kuvioissa mukana. Varhaisimmat tukkilaiselokuvat Suomessa tehtiin jo mykän filmin aikana. Ensimmäinen tukkilaiselokuva Koskenlaskijan morsian kuvattiin vuonna 1923. Tukkilaiset olivat ennen sota-aikaa Suomessa vakavien elokuvien aiheena. Kansannäytelmässä Tukkijoella (filmattu 1928, 1937, 1951) oli tosin koomisia elementtejä, mutta kaikki muut filmit käsittelivät vakavasti aihettaan. Ennen sotavuosia valmistuneiden elokuvien aiheet perustuivat useimmiten kirjallisuuteen. Vain Tukkipojan morsian oli ohjaaja Erkki Karun käsikirjoittama. Se oli ensimmäinen 100-prosenttinen äänielokuva Suomessa. Vuonna 1939 kuvattiin elokuva Tukkipojan morsian, mikä perustui Hella Wuolijoen teksteihin.

Toisen maailmansodan jälkeen valmistui useita tukkilaisia kuvaavia melodraamoja. Suomalaisen melodraaman mestari Teuvo Tulio käsitteli tukkilaisia useissa elokuvissa, joista tunnetuin on Laulu tulipunaisesta kukasta vuodelta 1937. Lähes kaikki 1950-luvulla valmistetut tukkilaiselokuvat olivat komedioita tai farsseja. Niihin aikoihin liittyi romanttisia tarinoita ja elämän vakavampien puolien pohdintaa, mutta silti ne olivat hauskoja ajanviete-elokuvia. Vuonna 1949 filmattiin elokuva Hornankoski ja vuonna 1948 F.E. Sillanpään romaanin pohjalta filmattu Ihmisiä suviyössä. Vuonna 1950 filmattiin 35 minuutin mittainen Brita Wreden ohjaama Tukkijoella tapahtuu elokuva. 1950-luvun alku oli Reino Helismaan kirjoittamien elokuvien aikaan kuten Me tulemme taas ja Rovaniemen markkinoilla. Toivo Kärki on säveltänyt useiden tukkilaiselokuvien musiikin. Vuosikymmenen ainoa tukkilaismelodraama Kahden ladun poikki (1958) kertoi metsätyöläisistä eikä uittotyöläisistä. Pääosissa oli Tapio Rautavaara.

Television valtakaudella 1960-luvulta lähtien tukkilaiset eivät enää olleet suomalaisen elokuvan sankareita, vaikka aiheeseen on aina ajoittain palattu. Tukkilaiselokuvissa on ollut 1970-luvulta lähtien realistista metsätyön kuvausta, mitä vanhemmissa elokuvissa ei ollut. Kalle Päätalon kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat olivat siitä hyvä osoitus. Mikko Niskanen on kuvannut oman aikansa metsätöitä elokuvassa Kahdeksan surmanluotia, joka kuitenkin kertoi pienviljelijän elämän ahdingosta Keski-Suomessa 1960-luvulla. Matti Kassilan ohjaama komedia Meiltähän tämä käy (1973) kuvasi enemmän metsäteollisuutta kuin metsätyötä.

Vuonna 1977 filmattiin Kalle Päätalon kirjan mukaan tehty Viimeinen savotta, jonka on ohjannut Edvin Laine. Kalle Päätalon teksteihin perustuvat myös elokuvat Elämän vonkamies ja Nuoruuteni Savotta.

Uusin tukkilaiselokuva Markku Pölösen ohjaama Kuningasjätkä (1998) ei kelvannut valmistumisaikaansa, vaan lähimenneisyyttä 1950-lukua. Toiveissa on että Markku Pölönen on myös mukana Kalajoen filmifestivaaleilla. Mukaan pyritään saamaan tukkilaismusiikkia ja mahdollisesti Mari Kätkän toimesta. Kalajokinen laulaja Pekka Himanka on levyttänyt laulun Viimeinen tukkilainen.

Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Pekka Kaarninen Tampereelta tekee festivaalien esisuunnittelua. Hänellä on valmisteilla väitöskirja aiheesta Turun yliopistoon. Professori Matti Leikola Helsingistä toimii tukkilaisfilmifestivaalien suunnittelun asiantuntijana ja emeritus professori ja Alnus ry:n puheenjohtaja Matti Palo festivaalihankkeen vastuullisena johtajana.

Katso

Tukkijoella – Siiponjoella
http://kalajoenhistoria.blogspot.com/2008/11/tukkijoella-siiponjoella.html

Tukkijätkiä Viialassa
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=86&t=508&a=5719

Rovaniemen markkinoilla ja rillumarei
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=22&t=140&a=1661

Eduskunta mottimetsässä
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=7&t=&a=2708