perjantai 28. marraskuuta 2008
Raution Nuorisoseura 100 vuotta
Raution Nuorisoseura on perustettu vuonna 1908. Seuran pöytäkirjat ja asiapaperit ovat hävinneet vuosilta 1908-1919. Siksi seuran alkutaipaleen historia perustuu Effi Räihän, Emil Räihän ja Eeli Keskikukon muistitietoihin. Heidän mukaansa perustetun seuran toimintaan kuuluivat erilaiset kilpailut kuten esimeksiksi juoksu- ja hiihtokilpailut. Myös riihessä pidetyt tanssit olivat yleisiä. Myös piirileikkitoimintaa harrastettiin. Yksi tälläinen piirileikkikenttä sijaitsi Hauträmeellä, Kannukseen menevän tien varressa. Toinen sellainen oli Peurakosken luona jokirannassa.
Vääräjoen yli oli rakennettu useita siltoja. Ne olivat myös tavallisia leikki- ja tanssipaikkoja. Kun tulva vei Niemelän sillan niin uutta siltaa rakennettaessa piti ottaa huomioon, että sillanniskat ovat sellaiset, että ne kestävät nuorten "rytkytyksen".
Ensimmäinen toimitalo
Kun nuorisoseuralle ei ollut alkuvuosina omaa toimitaloa, niin hyväntahtoiesti annettiin silloinen lukkarin puustelli, nykyinen kotiseutumusea nuorisoseuran käyttöön. Puustelissa, mikä alkujaan oli vanha ruotusotamiehen torppa, pidettiin ohjelmallisia iltamia ja piirileikkejä sekä tanssejakin. Puustellin suuri tupa soveltui juhlasaliksi. Tämän ajan nuorison vetäjänä olivat muun muassa Jussi Räihä, Jalmari Verronen ja Joonas Koivusipilä.
Pian toiminnan alettua ryhdyttiin puuhaamaan omaa toimitaloa. Kun innostus erilaiseen nuorisoseuratoimintaan oli suuri. 1910-luvun alussa ostettiin Eemil Päivärrinnalta tyypillinen pieni maalaistalo nuorisoseuralle. Tästä talosta kunnostettiin talkoovoimin toimitalo. Sen toiseen päähän rakennettiin näyttämö. Talon pihalla pidettiin nuorisoseuran ensimmäiset urheilukilpailut. Vuoden 1916 kilpailuista on säilynyt tulosluettelo. Lajiena oli kuula, pituus ja 100m. Vuodesta 1917 lähtien pöytäkirjat ovat säilyneet. Niistä ilmenee että nuorisoseuran toiminta on ollut erittäinvilkasta. Vuonna 1917 esitettiin omalla seurantalolla peräti kahdeksan näytelmää: 22.4. Rakkauden hellän hoivaan, 20.5. Naimailmoitus, 1.7. Emännän salaisuudet, 2.9. Kun pitäjään tuli uusi pappi, 23.9. Syiden kirous, 21.10. Muistamaton, 18.11. Murtovaaralaiset ja 25.11. Uusi pastori. Muita näytelmiä toiminnan alkuvuosina olivat : Surkeasti petetty, Miljoona-arpa, Oikeata maahenkeä, Teiväs, Pirkkalan valtias, Oman kodin orren alla, Huhtikunna Manta, Kylän kellot, Äidin muisto, Kiusallinen palvelija, Kaskoon Tuomaan sairaua, Suutarin mökillä, Kuka nyt vävyksi, Luulojen uhri, Toppakaffi. Nämä näytelmät esitettiin vuoden 1924 loppuun mennessä.
Järejestys seuralla on ollut hyvä. Mitään mainittavampia häiriöitä ei ole tapahtunut. Myös taloudellinen tilanne on ollut hyvä.
August Suomala ja toinen toimitalo
August Suomala vaikutti seuran alkuaikoinva voimakkaasti seuran toimintaan. Hän toimi seuran esimiehenä. Hän piti iltamissa esitelmän aiheesta nuorison käyttäytyminen. Seuralle hankittiin lainakirjasto ja urkuharmooni. Ensimmäisen toimitalon yhteydessä pidettiin puffettia eli ravintolaa. Urheilu ja liikunta sisällytettiin alun alkaen nuorisoseuran toimintaa mukaan. Varsinkin kesäjuhlien ohjelmiin kuului aina urheilukilpailut.
Raution ensimmäinen nuorisoseuran talo oli toiminnassa vuosina 1915-1918. Talo todettiin liian pieneksi ja niinp se myytiin huutokaupassa 10.1.1918. Tästä talosta rakennettiin Vuorion talo. Uutta taloa varten hankittiin piirustukset Kokkolasta. Talo rakennettiin laudasta. Puutavaraa saatiin suureksi osaksi talkoovoimin hankittua. Rakennustöissä olivat Heikki Perttula, Nikodeemus Rantatalo, Antti Perttula, Antti Sipilä, Oskari Perttula ja valvojana Aukusti Saari. Uusi toimitalo oli komea ja asianmukainen. Avajaiset pidettiin 27-28.7.1918.
Oli selvää, että uusi toimitalo antoi intoa seuran työhön. Urheilutoiminta lisääntyi muun muassa pyöräilyllä. Talvella järjestettiin hiihtokilpailuja. Tässä uudessa toimitalossa nähtiin ensimmäiset elokuvat Rautiossa. Elokuva näytettiin eräässä suojeluskunnan tilaisuudessa. Elokuva oli mustavalkoinen eikä ääntä ollut mukana. Elokuvaprojektoria veivattiin käsin.
Tämä toimitalo paloi tuhkaksi syystalvella 1924.
Tässä välivaiheessa vuokrattiin Paanasen Pentiltä kasi isoa tupaa nuorisoseuran käyttöön.
Kolmas toimitalo
Maaliskuun 25 päivänä 1927 pidettiin nuorisoseuran yleinen kokous. Tämä oli eräänlainen hätäkokous, jossa oli mukana myös keskusseuran kokous. Otettiin harkittavaksi nuorisoseuran lopettaminen. Päätettiin kuitenkin, että hankitaan kylän isäntiä takaamaan lainaa ja ostetaan jonkin sopiva rakennus nuorisoseuran toimitaloksi. Valittiin uusi johtokunta ja siihen kuuluivat puheenjohtaja Väinö Haapakoski, sihteeri Armas Räihä, sekä jäseninä Jalmari Niemonen, AugustSuomala, Hellin Verronen, Jonas Takussaari, Arvi Mäenpää, Hilma Verronen, Joona Mustasaari ja Emil Räihä. Kului vain kuukausi aikaa, kun sillä oli esitettävään sopiva talo seuran uudeksi toimitaloksi. Huhtikuun 22 päivänä 1927 tehtiin kauppakirja, jossa nuorisoseura osti Eino Perttulan omistaman asuinrakennuksen Raution kiskonkylässä. Taloa kunnostettiin jonkin verran ja toiseen päätyyn rakennettiin näyttämötilat. Talon piha-aluie oli laaja ja sitä voitiin käyttää juhla- ja urheilukenttänä. Pihalle rakennettiin yli 100 metrin juoksurata ja siinä voitiin juosta urheilukilpailujen 100 metrin ja 110 metrin aitajuoksut.
Nuorisoseuran taloudellinen tilanne oli tuohon aikaan hyvin vaikea. Pankki ryhtyi vaatimaan lainanlyhennyksiä eikä siihen ollut rahaa. Johtokunta teki päätöksen, että jokainen johtokunnan jäsen hankki yhden lisätakaajan. Takaajat saatiinkin. Näin seuran toiminta jatkui. 1920- ja 1930-luku oli urheiluinnostuksen aikaa. Vuosittain käytiin seuraottelu Tyngän raittiusseuran kanssa. Rautiolaisista urheilijoista tältä ajalta on mainittava Kaarlo Verronen, Viljo Polvi, Väinö Haapakoski, Väinö Perttula, Pauli Niskakangas, Eino Taipale, Väinö Haapakoski, Jalmari ja Sulo Niemonen, Heino Verronen ja Jaakko Tokola. Armas Petäjistöstä kehittyi aikansa huippu-urheilija. Hän siirtyi Helsinkiin ja osallistui muun muassa vuoden 1932 Los Angelesin olympiavalintoihin. Petäistö hävisi pituushypyssä Martti Tolamolle eikä tullut näinollen valituksi olympiaedustajaksi.
Taloudellista tilannetta yritettiin kaikin keinoin kohentaa. Vuonna 1928 järjestettiin koko maan laajuiset arpajaiset. Arpoja myytiin 40 000 kappaletta. Seuralehti Oras ilemstyi näinä aikoina ahkerasti.
Kolmas seurantalo eli Perttula paloi syyskuun alussa vuonna 1947. Seurantalossa ei ollut vakuutuksia. Palon jälkeen toiminta jatkui suojeluskunnan talossa. Vuonna 1949 seuralle hankittiin oma lippu, jonka suunnitteli opettaja Osmo Tokola.
Neljäs toimitalo
Uuden toimitalon piirustukset tilattiin Aadolf Männistöltä. Vuonna 1950 solmittiin urakkasopimus, Rakentajina olivat Kalle Sipilä, Reino Keskisipilä, Pentti Okkonen ja Jorma Lyly. Urakkasumma oli 200 000 markkaa. Lopulliset kustannukset olivat 230 000 markkaa. Puutavara saatiin kerättyä taloista. Monet talojen isännät ottiavat osansa hoitaakseen seuran velkoja 10 vuoden ajan ja useimmat hoitivat oman osansa hienosti. Eemil Räihä maksoi peräti 60 000 markkaa. Seura korvasi myöhemmin hänelle 18 000 markkaa.
Seuralle pyrittiin hankkimaan rahaa kioskitoiminnalla ja keräämällä seuran pihalle propeseja, jotka talkoilla parkattiin ja saatiin näin myyntiin. Uusi toimitalo otettiin käyttöön marraskuussa 1951. Se pani jälleen seuran toimintaan vauhtia. Uusi ajanmukainen seurantalo soveltui monenlaisien tilaisuuksien järjestämiseen. Elokuun 7-8. päivinä 1954 pidettiin seuralla maakunnalliset kruunuhäät. Kesällä 1964 pidettiin Rautiossa Keski-Pohjanmaan maanviljelysseuran toimesta ja Raution maamiesseurojen järjestämä maatalousnäyttely. Nuorisoseuran kenttä ja toimitalo olivat näyttelytilojen keskuksena.
Nuorisoseuran taloa korjattiin
Kesällä 1968 suoritettiin talossa perusteellinen korjaus. Juhlasalin näyttämö purettiin ja liitettiin salin osaksi. Sisäänkulu muutettiin jokipuoli päähän, johon rakennettiin eteinen, varasto ja ulkokäymälät. Suurentunut sali mahdollisti lentopallon pelaamisen. Erilaista jumppaa harrastettiin sekä ajalle ominaista bingo-toimintaa.
Vuonna 1968 vietettiin seuran 60-vuotisjuhlia. Juhlapuhujana oli kansanopistonjohtaja Antti Tuomi-Nikula. Näinä vuosina seuran talous näyttää kehittyneen hyvään suuntaan. Vuosina 1969-1970 taloa laajennettiin ja tetiin jatke maantiepuoli päähän, rakennettiin ravintolasiipi pihan puoelle sekä rakennettiin sisävessat, rakennettiin vahtimestarille oma asunto sekä laitettiin öljykeskuslämmitys. Myös kalusto ajanmukaistettiin. Seuran vahvasta taloudesta kertoo se, että seuralla oli varaa lainata rahaa Hirvikosken kurssikeskukselle.
Vuonna 1972 seuralle hankittiin puhelin, televisio ja ajanmukaiset siivousvälineet. Vuonna 1977 hankittiin oma pienoisbussi, joka oli etupäässä pallolujaoston käytössä. Vuonna 1971 Raution Kisailijat liittyivät alaosastona Raution Nuorisoseuraan. Seuran toimesta rakennettiin valaistu hiihtolatu. Vuonna 1971 Raution Nuorisoseuran joukkue Erkki Aho, Antero Murtoniemi ja Pauli Väliverronen voitti nuorisoseurojen valtakunnallisen tietokilpailun Seinäjoella. Seuran toimesta pidettiin useana kesänä maauimalaa sekä talvisin luistinrataa.
Raution Nuorisoseura vietti 70-vuotispäiviään 26.11.1978. Juhlapuhujana oli juhlassa päätoimittaja Pentti Pulakka. Juhlavuoden kunniaksi päätettiin hankkia seuralle oma viiri. Viiri hyväksyttiin vuonna 1984 ja se oli opettaja Osmo Tokolan suunnitelema.
Vuonna 1986 kaluston hankinta saatiin suoritettua siten, että kerättiin rahaa ja puutavaraa, joka tuotti yhtensä 30.100 markkaa. Kyläläisten anteliaisuus ja myötätunto seuraa kohtaan on ollut kiitettävää. Tämä positiivinen asenne on sitä kuuluisaa rautionalisuutta. Nuorisoseuralla remontointiin vuoden 1987 aikana suihkut, wc:t ja saunat. kevään aikana järjestettiin perinteinen pääsiäiskokko, jolla myytiin makkaraa ja arvoja sekä trullit esiintyivät. Kesällä järjestettiin Rautio-päiville erilaisia kilpailuja. Vetävin tapahtuma on ollut Nuorisoseuran järjestämät iltamat, jossa esitetiin Eino Takkusen näytelmä "Ilta Kalankaalla". Eino Takkusen näytelmiä esitettiin nuorisoseuralla kymmenen vuoden ajan 1987-1996. Näytelmistä voidaan mainita Kalakankaan iltoja, Perttulankosken vonkamiehet, Vääränjoen varsilta, Kultaakin kalliimpi, Pirttijärven puolukat. Vuonna 1987 nuorisoseuran järjestämiin tapahtumiin osallistui 10 680 henkeä. Vuoden 1988 talousarvion loppusumma oli 239 000 markkaa. Vuonna 1988 esitettiin Tapani Typön Kultaa Rautiossa ja vuonna 2005 Pauli Porasen Jussiniemen urakka sekä vuosina 2006-2007 Hengen taistelu.
Vuonna 1989 seuran piha asfaltoitiin ja rakennettiin tenniskentät. Vuonna 1992 lattiat ja ravintola remontiin. Vuonna 1993 suoritettiin seuran talon ulkomaalaus ja ölypoltin uusittiin. Vuona 1994 salin seinät maalattiin. Vuonna 1998 pantiin alulle korjaussuunnitelmat LVI-töiden ja keittiön osalta. Vuonna 2004 suoritettiin kahvion laajennus. Vuonna 2005 otettiin käyttöön voimatilat ja varaston muutostyöt. Raution Kisailijoiden painnonnostajat käyttävät nuorisoseuran taloa harjoitus-ja kilpailupaikkanaan. He voittaneet lähes 200 SM-mitalia painnonnostossa ja Raution Kisailijat on yksi Suomen johtavista painnonostoseuroista. Vuonna 2006 suoritettiin asunnonremontti ja 2008 keittiöremontti.
Musikkitoiminnasta
Seuran alkuaikoina musiikista vastasi Sanfrid Jeremianpoika Suomala eli Sepän Santtu, joka oli musiikin ihmelapsi. Hän soitti viulua, mutta pelasi tupakanhokista pistosahaan saakka. Hän sävelsi monia pelimannikappaleita. Santtu kuoli jo 29-vuotiaana kehkotautiin.
Onni Aukusti Sipilälle seura osti hanurin, jonka hän maksoi soitoillaan. Hän kiersi ympäri maata soittomatkoillaan. Onni kaatui 22-vuotiaan talvisodassa Summan taistelussa. Toivo Isokangasta nuorisoseura käytti monet vuodet soittajana. Hän esiintyi veljensä kanssa. Hanurinsoittajina toimivat myös Frans Päivärinta ja Nestori Hirvelä. Tango-Landola orkesteri perustettiin vuonna 1967. Yhtyeeseen kuuluivat Keijo Nivala hanuri, Vesa Kinnunen basso, Tuomo Hämäläinen kitara, Leo Kinnunen laulu ja Esko Puutio rummut. Tästä orkesterista on ollut suurta iloa niin Raution Nuorisoseuralle kuin koko Keski-Pohjanmaan alueelle sekä laajemmallekin.
Sadan vuoden aikana seuralla on ollut 53 puheenjohtajaa, sihteeri, johtokunnat ja muut jaostot sekä toimintaryhmät. Talossa on toimintaa ympäri vuoden.Bingo on joka sunnuntai. Raution Nuorisoseura on kylän toiminnan keskipiste. Se on nuorisokeskus, liikuntakeskus, viihdekeskus ja kulttuurikeskus.
Raution Nuorisoseuran esimiehinä ovat toimineet:
1910-luvulla: Jussi Räihä (muistitiedon mukaan), Jalmari Verronen (muistitiedon mukaan), Antti Kangas (pöytäkirjan mukaan), August Suomala, Aukusti Kangas, Aarne Yliverronen, Henrik Raatikainen.
1920-luvulla: Jalmari Niemonen, Aukusti Mustasaari, Leonard Sipilä, Veikko Himanka, Väinö Verronen, Armas Räihä, Väinö Korhonen, Aukusti Taipale, Väinö Haapakoski
1930-luvulla: Reino Niemelä, Viljo Tokola, Mikael Yliverronnen, Valfrid Pahkala, Niilo Sipilä, Mikko Haapakangas, Viljo Polvi, Heino Ainali, Artturi Tokola, Eino Taipale
1940-luvulla: Arvi Mäenpää, Arvo Karhulahti, Auli Sämpi, Armas Isokangas
1950-luvulla: Erkki Sorvari, Oskari Salmi, Martti Kivisaari, Augusti Suomala, Voitto Perttula, Olavi Helaala, Reijo Eskola
1960-luvulla: Väinö Mäenpää, Erkki Kivisaari, Esko Mäenpää, Eero Päivärinta, Erkki Mustasaari, Veikko Mustasaari, Kaija haapakoski, Aimo Mäntylä, Esko Kinnunen
1970-luvulla: Esko Kinnunen, Antti Ojala, Raimo Pärkkä, Tarmo Räihä (puheenjohtajuus 8 vuotta)
1980-luvulla: Tarmo Räihä, Reijo Peltonen, Kalervo Hihnala, Vilho Hihnala, Ritva Vuorio
1990-luvulla: Ritva Vuorio, Sauli Ahonen, Salme Koivusipilä, Marketta Mikkonen
2000-luvulla: Aulikki Ahonen, Anne-Mari-Sämpi, Anu Linnala, Tuomo Hihnala, Seppo Hihnala.
Raution Nuorisoseuran 100-vuotisjuhlassa Hermanni arvonimen sai Alpo Murtoniemi ja Hermanskan arvonimen Eila Mäntylä. Raution Nuorisoseuran 100-vuotisjuhlassa juhlapuhujana oli ministeri Paavo Väyrynen.
Sivistystoimen virkavaali Kalajoella 2002 - KHO kumosi päätöksen
Elinkeinojohtajan vaimolle löydettiin työpaikka Kalajoella laittomalla tavalla. Korkein hallinto-oikeus kumosi 15.6.2006 Kalajoen kaupunginvaltuuston ja Oulun hallinto-oikeuden päätöksen sivistystoimenjohtajan virkavaalissa, joka oli tehty 28.11.2002.
Kalajoen elinkeinojohtaja Kari Niskanen lähti sirkustirehtööriksi ja uudeksi elinkeinojohtajaksi valittiin Haapavedeltä Veijo Rautiainen. On syytä epäillä, että vaimollekin oli luvattu järjestää työpaikka Kalajoelta. Sivistystoimenjohtajan viran vapautuessa nimittäin sitä haki toisella hakukierroksella myös Helvi Rautiainen, Kärsämäen kunnansihteeri.
Valintaprosessi oli erikoinen, sillä valtuustoryhmien kokouksessa suljettujen ovien takana sivistyslautakunnan puheenjohtaja Aila Siirilä selosti hakijoista hankittuja tietoja ja kertoi, että ehdolla olevasta kokkolalaisesta hakijasta on saatu sellaisia tietoja, ettei häntä voida valita sivistystoimenjohtajaksi. Kysyin Aila Siirilältä kaikkien läsnäolijoiden kuullen, keneltä tällaisia tietoja on saatu ja mitä nämä tiedot ovat. Kaupunginjohtaja Jukka Puoskari kielsi Siirilää kertomasta asiassa lisätietoja. Valtuuston kokouksessa Vasemmistoliiton Pekka Siironen esitti kokkolalaista ehdokasta valittavaksi virkaan. Kannatin valtuutettu Siirosen esitystä. Äänestyksessä kaupunginhallituksen esitys voitti ja elinkeinojohtajan vaimo sai paikan sivistystoimen johtajana. Jätin asiassa kirjallisen eriävän mielipiteen, koska katsoin, että kokkolalainen ehdokas oli pätevin ko. virkaan ja että hän oli joutunut valintamenettelyssä syrjinnän ja mielestäni jopa ihmisoikeusrikoksen kohteeksi.
Kokkolalainen henkilö valitti asiasta Oulun hallinto-oikeuteen ja vaati Kalajoen kaupunginvaltuuston päätöstä kumottavaksi lainvastaisena. Lisäksi hän vaati asian käsittelyä kiireellisenä asian luonteen, seurannaisvaikutusten ja henkilöön kohdistuneiden perus- ja ihmisoikeusloukkausten johdosta.
Kokkolalainen ehdokas perusteli valitustaan sillä, että sivistystoimenjohtajalta edellytettiin virkaan soveltuvaa koulutusta. Virkaan valitulla Helvi Rautiaisella ei ollut sellaista koulutusta, mitä virka edellytti. Rautiainen oli suorittanut filosofian kandidaatin tutkinnon, mikä koostuu tilastotieteen laudaturista, kansantaloustieteen cum laude approbaturista ja yrityksen taloustieteen approbaturista. Rautiaisen ja kokkolalaisen koulutuksessa, opetushallinnollisessa kokemuksessa ja muissa hallinnollisissa työkokemuksissa oli valtava ero kokkolalaisen hyväksi. Vaikka kuntien koulutoimenjohtajien kelpoisuusvaatimuksista annettu asetus kumottiin 1990-luvun alkupuolella muun normipurun myötä, on koulutoimenjohtajilta vaadittu yleisesti opettajan kelpoisuutta kunnassa järjestettävän jonkin koulutusmuodon osalta sekä riittävää opetushallinnollista tuntemusta ja opetusalan työkokemusta. Kokkolalainen oli työskennellyt opetusministeriössä ja ollut valmistelemassa mm. opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annettua asetusta.
Hän oli siis itse asiassa yksi Suomen parhaita asiantuntijoita.
Kokkolalainen naishenkilö katsoi lisäksi, että Kalajoen kaupunginvaltuuston päätös oli ollut tarkoitushakuinen ja että kysymyksessä on ollut harkintavallan väärinkäyttö, mikä on lainvastaista.
Kokkolalainen sivistystoimen virkavaalissa syrjäytetty naishenkilö vaati Oulun hallinto-oikeutta hankkimaan kaupunginjohtaja Jukka Puoskarilta ja sivistyslautakunnan puheenjohtaja Aila Siirilältä kaikki kirjalliset dokumentit niistä lausunnoista, joita he ovat kokkolalaisesta pyytäneet. Juridiikan perusperiaatteisiin kuuluu, että suullinen tieto, jos se on vaikuttanut päätöksen tekoon, tulee myös kirjata. Huhut, juorupuheet ja panettelu eivät saa olla päätöksen perusteita.
Kalajoen kaupunginjohtaja on juristi. Hallintojohtaja Pekka Ollila valmisteli Kalajoen kaupungin vastineen Oulun hallinto-oikeudelle ja vei asian kaupunginhallituksen hyväksyttäväksi. Vastineen lopussa oli teksti: ” Kalajoen valtuusto on delegoinut vastineiden antamisen valtuuston tekemistä päätöksistä tehtyihin valituksiin kaupunginjohtajalle siinä tapauksessa kun vastineessa yhdytään valituksenalaiseen päätökseen. Kaupunginjohtajan ollessa esteellinen tässä asiassa kaupunginhallitus on käsitellyt tämän vastineen”. Epäselväksi on jäänyt, miksi kaupunginjohtaja Puoskari on asiassa jäävännyt itsensä. Vastuu siirrettiin siis kaupunginhallituksen joo-miehille ja joo-naisille.
Kaupunginhallitus ei antanut vastauksia kokkolalaisen esittämiin vaatimuksiin. Kokkolalainen oli nimenomaan vaatinut vastinetta kaupunginjohtaja Puoskarilta ja sivistyslautakunnan puheenjohtaja Siirilältä. Kaupunginhallitus rikkoi hallintojohtaja Ollilan johdolla virkavastuuta ja antoi tietoisesti väärän lausuman Oulun hallinto-oikeudelle. Väärän lausuman antaminen oikeusistuimelle oikeuskäsittelyssä on vakava asia. Sellaista ei saa hyväksyä.
Oulun hallinto-oikeudessa esittelijänä asiassa toimi Kaarina Kemppainen. Kokkolalainen oli tehnyt valituksen Oulun hallinto-oikeudelle 2.1.2003. Kalajoen kaupunginhallitus oli antanut vastineensa 28.1.2003 ja virkaan oli valittu Helvi Rautiainen 4.2.2003. Esittelijä Kaarina Kemppainen ei perehtynyt kiireelliseksi vaadittuun asiaan välittömästi, vaan oli vasta joulukuussa 2003 (!) lähettänyt asiakirjat Kalajoen kaupungille. Kokkolalaisen vaatimuksesta esittelijä Kemppainen oli lähettänyt 12.12.2003 kootut selitykset Kokkolan käräjäoikeuteen kokkolalaisen nähtäväksi.
Kaiken tapahtuneen ja kiistattoman todistusaineiston jälkeen on syytä epäillä, että Oulun hallinto-oikeus teki tietoisesti ja tarkoituksellisesti asiassa väärän päätöksen esittelijä Kemppaisen esityksestä. En millään voi uskoa, että hallinto-oikeuden esittelijä ja tuomarit olisivat juridisesti näin tietämättömiä virkavaaliasioissa.
Korkein hallinto-oikeus kumosi päätöksen
Korkein hallinto-oikeus kumosi 15.6.2006 (dnro1096/3/04) Oulun hallinto-oikeuden ja Kalajoen kaupunginvaltuuston päätöksen. Lähes neljä vuotta kiireellisenä esitetyn valituksen jälkeen. Oikeuskäsittely oli kestänyt melkein neljä vuotta! KHO:n päätöksen mukaan Helvi Rautiainen ei ollut kelpoinen ko. virkaan. Tiedän, että väärän päätöksen johdosta on tehty rikostutkintapyyntöjä niin poliisille kuin valtakunnansyyttäjällekin. Poliisi on tietoisesti jättänyt asiat selvittämättä, ja valtakunnansyyttäjä ei ole myöskään tehnyt tietääkseni yhtään mitään tässä asiassa. Kokkolalainen on minun oikeuskäsitykseni mukaan joutunut ihmisoikeusrikoksen kohteeksi, ja hänen maineensa on mustattu monella tavalla. Hänelle on aiheutunut väärien päätösten johdosta taloudellista vahinkoa ja erityisesti rahalla mittaamatonta henkistä kärsimystä. Tämä on oikeusvaltio Suomi.
Erkki Ahon kommentti:
Helena Porkolalla on oikeus saada korvaus kalajokisten päättäjien aiheuttamasta vahingosta täysimääräisenä ja asettaa syylliset henkilökohtaiseen korvausvelvollisuuteen. Kalajoki menetti erinomaisen ammattitaidon ihan omalla typeryydellään. Tapahtuneeseen löytyy eriskummallisia syitä ja kuvioita, niitä ei voi tässä yksilöllisesti mainita.
torstai 27. marraskuuta 2008
Kalajokiset yritykset huomion kohteina
Suomen parhaaksi paikallislehdeksi on valittu kalajokinen Kalajoenseutu. Pohjanmaan vahvimmaksi yritykseksi on valittu kalajokien T & A Mämmelä Oy ja Vuoden laatutottajaksi on valittu kalajokinen Penttilän perunatila.
Parhaimmat onnittelut menestyneille yrityksille ja niiden henkiöstölle sekä kiitokset erittäin merkittävästä työstä Kalajoen maineen ylläpitämisestä merkittävien saavutusten ja tunnusten avulla. Toivon teille jatkuvaa menestystä ja työniloa.
Suomen paras paikallislehti
Kalajoen Seutu voitti Sanomalehtien Liiton järjestämässä Paikallislehtikilpailussa kerran viikossa ilmestyvien lehtien sarjan. Toiseksi sijoittui Viitasaaren Seutu ja kolmanneksi Sipoon Sanomat.
Paikallislehtikilpailun yhteydessä palkittiin myös paikallislehtien parhaat verkkosivut. Yksipäiväisten lehtien paras verkkopalvelu on Kalajoen Seudulla. Kaksipäiväisten lehtien sarjassa voiton vei Loviisan Sanomat ja useampipäiväisten lehtien sarjassa Nya Åland. Paikallislehtikilpailuun osallistui tänä vuonna 83 lehteä. Kilpailun tuomaristo koostui Jyväskylän yliopiston toimittajakoulutuksen opiskelijoista ja paikallislehtien edustajista. Tuomaristo arvioi lehtien juttusisältöä, kuvitusta, ulkoasua ja mielipidekirjoituksia.
Kalajoen Seutu on Kalajoen ja ympäristön paikallislehti. Lehti perustettiin vuonna 1997, ja nykyisin sitä kustantaa Printtimedia Kalajoen Seutu Oy. Lehti ilmestyy keskiviikkoisin. Vuonna 2007 lehden levikki oli 2145. Kalajoen Seutu valittiin Suomen parhaaksi paikallislehdeksi myös vuonna 2006. Silloin raadin arvostelu oli seuraava: Sarjan ylivoimainen ykkönen. Täydet tai lähes täydet pisteet niin sisällöstä, kuvituksesta, ulkoasusta kuin mielipidekirjoituksistakin. Omaa näkökulmaa juttuideoissa ja valtakunnallisten aiheiden paikallistamisessa. Rohkeita kuvakulmia ja rajauksia sekä hyvin toteutettu grafiikka. Sarjan paras mielipidesivu ja monipuoliset nettisivut.
Kalajoenseudun henkilöstö on ollut erittäin voimakkaasti kalajokisen musiikkitapahtuman Kajarin järjestelyissä mukana. Kajarista on tullut yksi merkittävimmistä Kalajoen kesätapahtumista.
Printtimedia Kalajoenseutu Oy on perustettu vuonna 2001. Yhtiön toimitusjohtaja on Mari Puranen ja hallituksen puheenjohtaja Ilkka Puranen. Hallituksen jäseniä ovat Seppo Sorvari, Asko Talvi ja Juha Tokola.
http://www.kalajoenseutu.net
Pohjanmaan vahvin yritys 2008 on T & A Mämmelä Oy
T&A Mämmelä Oy on kalajokelainen, vuonna 1998 perustettu ympäristötekniikan alan perheyritys. Yhtiö valmistaa jätevedenpuhdistuksessa tarvittavaa tekniikkaa ja mm. rakentaa kokonaisia puhdistuslaitoksia. Yritys on Pohjoismaiden johtava bioroottorivalmistaja.
T&A Mämmelän liikevaihto saavutti viime vuonna yli viiden miljoonan euron tason. Samalla kannattavuus on pysynyt hyvänä ja yrityksen omavaraisuusaste on yli 80 prosenttia. Toimintansa aikana yhtiöstä on tullut yksi johtavista ja luotetuista toteuttajavaihtoehdoista toimialallaan. T&A Mämmelä on saanut Suomen Asiakastieto Oy:ltä parhaan mahdollisen Rating Alfa -luokituksen AAA.
T&A Mämmelä Oy on pohjoismaiden johtava bioroottorivalmistaja. Suomessa on käytösssä
yli 200 yrityksen valmistamaa bioroottoria. T & A. Mämmelä Oy valmistaa bioroottoreiden lisäksi porrasvälppiä ja tehdasvalmisteisia jätevedenpuhdistamoita. TAM B-sarjan jätevedenpuhdistamot on kehitetty erityisesti pienten taajamien ja vastaavien erityiskohteiden jätevesien puhdistamiseen. Puhdistamot ovat täysin toimintakuntoon tehtaalla koottuja, asennusvalmiita yksiköitä. Puhdistamoille on ominaista erittäin pieni energiankulutus ja vähäinen hoidon ja valvonnan tarve. Yritys maahantuo saksalaisia IFU-hienokuplailmaisimia.
Yritys toteuttaa jätevedenpuhdistamoita ja niiden saneerauksia KVR , - kokonais,-ja koneistourakoina. Yhtiön toimitilat sijaitsevat Kalajoella ja ovat laajuudeltaan noin 2000m2.
Toimintansa aikana yhtiöstä on muodostunut yksi johtavista ja luotetuimmista toteuttajavaihtoehdoista toimialallaan.
Yrityksen kotisivu: http://www.tam.fi/#
Vuoden laatutuottaja on Penttilän perunatila
Antero ja Anne Penttilän perunatila on valittu Vuoden laatutuottajaksi Kotimaiset Kasvikset ry:n toimesta. Penttilän perunatilan päätuote on tukkuliikkeille pakattava ruokaperuna. Perunanviljely on aloitettu tilalla 1960-luvun alussa muun maataloustuoannon ohessa. Vuonna 1987 tilalle rakennettiin moderni perunavarasto ja tila keskittyi perunantuotantoon. Perunaa viljellään reilun sadan hehtaarin alalla, jonka lisäksi perunaa ostetaan sopimusviljelijöiltä. Yritys työllistää yrittäjäperheen lisäksi kahdeksan tyäntekijää. Valinta perustuu yhdityksen laadunvalvonnan tuloksiin ja eri sidosryhmiltä saatuihin suoistuksiin.
tiistai 25. marraskuuta 2008
Kalajoen hevosystäväinseura toiminut jo lähes 75 vuotta
Hevosharrastus on elänyt erittäin voimakkaana Kalajoen Etelänkylän alueella. Helmikuun 11 päivänä 1934 kokoonnuttiin perustamiskokoukseen Juho Annalan taloon. Perustamiskokoukseen osallistuivat Antti Räihälä, Toivo Heusala, Hannes Nikkarikoski, Toivo Tolonen, Antti Ventelä, Juho Annala, Heimo Nuorala, Verner Untinen, Edvard Keskinen, Matti Heikkilä, August Tavasti, Joni Ojala, Sigfried Nikupaavo, Heikki Ojala ja Antti Tavasti.
Perustajajäsenistä 12 oli syntyperäisiä kalajokisia ja kolme muualla syntynyttä. Hannes Nikkarikoski ja Siegfried Nikupaavo olivat tulleet Lohtajalta ja Edvard Keskinen Lapualta. Etelänkyläläisiä olivat kaikki muut paitsi Toivo Tolonen ja Antti Ventelä. Maatalouden ulkopuolelta perustajäsenistä oli vain opettaja Edvard Keskinen. Seuran ensimmäiseksi sihteeriksi valittu Keskinen oli Kalajoella opettajana Pitkäsenkylän koululla 1922-23 ja syksystä 1923 lähtien Etelänkylän koululla. Perustajista Verner Untinen muutti Australiaan vuonna 1936 ja sodan uhreina seura menetti kolme perustajajäsentään, kun Heino Nuorala kaatui heinäkuussa 1941, Toivo Heusala syyskuussa 1941 ja Antti Tavasti marraskuussa 1941.
Seuran toimihenkilöt
Seuran puheenjohtajina ovat toimineet Antti Räihälä 1934-1937 ja 1947-1959, Aukusti Tavasti 1938, Hannes Nikkarikoksi 1939-1946, Kalevi Nikkarikoski 1960-1973, Aimo Antti-Roiko 1974-1976, Martti Törnvall 1977-1984, Harri Verronen 1985-1998, Mikko Mäkinen 1999-2002. Vuodesta 2003 lähtien puheenjohtajana on toiminut Vesa Luoma.
Seuran sihteerin tehtäviä ovat hoitaneet Edvard Keskinen 1934-1937, Heimo Nuorala 1938-1941, Antti Räihälä 1944-1946, Kalevi Isopahkala 1957-1960, Hugo Huolman 1960-1965, Jouko Nuorala 1966-1985, Heikki Pitkänen 1986-1993, Sirkku Taipale 1994 lähtien. Viime vuosina sihteerin tehtäviä ovat hoitaneet Sirkku Ruhkala ja Tiina Möttönen.
Varainhankinnasta
Toiminnan rahoittamiseksi ryhdyttiin järjestämään kilpa-ajojen ohella iltamia, joita pidettiin 1930-luvulla 6-7 kertaa vuodessa. Viimeiset hevosiltamat lienee pidetty vuonna 1956. Näytelmät olivat 1930-luvulla iltamien kohokohtia. Vuonna 1935 esitettiin yhdessä nuorisoseuralaisten kanssa neljä näytelmää: Tirisen kosinta, Emännätön talo, Piimäjuusto ja Miljoona-arpa. Iltamissa myytiin arpoja ”lotteria” ja ainakin muutaman kerran voittona oli nisuhevonen.
Suuren luokan arpajaiset järjestettiin vuonna 1987, jolloin päävoittona oli Mussukka-varsa sekä muina palkintoina matkatelevisio, mikroaaltouuni, kahvinkeitin, parranajokone ja herätyskello. Näiden arpajaisten nettovoitto oli lähes 25 000 markkaa.
Järjestyshäiriöitä
Iltamanpidossa seura kohtasi pari vuotta perustamisen jälkeen odottamattomia vaikeuksia, kun silloinen Kalajoen nimismies Otto Gråsten yllättäen eväsi ”järjestyshäiriöiden takia” luvan seuran anomilta kilpa-ajopäivän iltamilta vuoden 1936 alkupuolella. Gråsten oli tullut Kalajoen oikeudenvalvojaksi vuonna 1924 Petsamon kruununvoudin paikalta. Hän lienee tehnyt kieltopäätöksen joidenkin hevosmiesten menestykselliseen toimintaan kateellisesti suhtautuvien paikkakuntalaisten ”kantelujen” pohjalta.
Hevosmiehet eivät luonnollisestikaan hyväksyneet iltamakieltoa, koska seuran iltamissa oli aina ollut moitteeton järjestys. He kääntyivätkin Oulun läänin maaherran E. Y. Pehkosen puoleen, joka kumosi nimismies Gråstenin antaman iltamanpitokiellon. Kilpa-ajoista ja iltamista ilmoitettiin lehdessä 15.2.1936 ja varmuuden vuoksi ilmoituksen loppuun oli laitettu lause: ”Huom. Juoppoja ei lasketa sisään”.
Ravirata oli uuden ajan alku
Oman raviradan perustaminen oli kangastellut hevosmiesten mielessä jo seuran perustamisesta lähtien. Sopivaa paikkaa ei vain tahtonut löytyä. Vasta 1960-luvulla päästiin tositoimiin, kun sopiva paikka löytyi Hiekkasärkiltä. Vuosikokouksessa 2. helmikuuta 1964 seuran jäsenet olivat päättäneet hankkia Etelänkylän jakokunnalta Tahkokorvain Keihäsojan puoleiselta alueelta paikan raviradalle. Sopimus allekirjoitettiin 10.6.1964. Etelänkylän jakokunnan puolelta sopimuksen allekirjoittivat Jouko Nuorala ja Frans Kärjä ja hevosmiesten puolelta Kalevi Nikkarikoski ja Hugo Huolman. Näin molemmilla puolilla oli allekirjoittajina hevosmiehet.
Valtava talkootyö
Ensimmäiset talkoot olivat juhannuksen aattona 23.6.1964. Talkoita tehtiin tiiviisti vuonna 1964 ja 1965 jolloin pohjatyöt saatiin valmiiksi. Vuonna 1967 ravirata saatiin ajokuntoon ja ensimmäiset harjoitusajot pidettiin juhannusaattona 1967. Hevosia oli noin 40 ja katsojia viitisensataa. Näissä ajoissa esiteltiin Kalajoen ensimmäinen lämminverihevonen, Antti-Roikon veljesten omistama Kasbek. Vuonna 1968 järjestettiin puunkeräys mikä tuotti 450 tukkia ja 2000 markkaa rahaa. Radalle rakennettiin talkoovoimin tuomaritorni ja ravintolarakennus.
Radan vihkiäisajot ajettiin 11.8.1968. Silloin pelattiin Kalajoella ensimmäisen kerran totaalisaattoripeliä. Hevosia oli 80 ja yleisöä noin tuhat henkeä. Radan kunnostusta ja paikkojen parannuksia on jatkettu koko ajan. Vuosina 1969-1970 ajorata päällystettiin tuhkalla ja kilpailuja varten hankittiin maalikamera. Kesällä 1973 radan keskusaluetta tasattiin. Vuonna 1975 radan pintakerros uusittiin. Vuonna 1976 tuomaritornia korotettiin ja rakennettiin tototilat. Vuonna 1984 järjestetyllä puutavaran keräyksellä saatiin kaikkiaan noin 1800 tukkia. Vuosina 1985-1986 rakennettiin uusi katsomo, jossa istumapaikkoja on 200 hengelle ja tilaa kaikkiaan 1900 hengelle. Raviradan matkailutien puoleiselle alueelle rakennettiin 1986-1987 yli 700 metriä aitaa galvanoidusta teräsverkosta. Yleisön saniteettitilat ja varasto rakennettiin 1987. Kesällä 1989 laajennettiin paikoitusaluetta niin että alueelle mahtuu 800 henkilöautoa ja 170 hevoskuljetusautoa. Ravintolan myyntipisteen tiloja laajennettiin vuonna 1991 ja rakennettiin myös eläinlääkärin tilat. Rataa parannettiin vuonna 1992 ja rakennettiin hevosten pesupaikat. Nyt kaupunki himoitsee raviradan aluetta tonttimaaksi mökkirakentamiseen.
Kalajoen nopeimmat hevoset
Suomenhevosten nopeimmat hevoset ovat Kihin Hiski, K. M: Poku, Kihin Muisto, Euro, Pänksi, Hika, Lipseli, K. M. Nopsa, Vaskeri, Olrik, Riuskan Tyttö, Puijo, Raitin Virkku, Kaleva, Monumentti, Hiskin Tyttö, Ekovei, Timperi, Kassari ja Pinkki.
Lämminveristen nopeimmat hevoset ovat BMT Magic, Rosalind`s Guy, Sppedyque, Lusty Hannover, Lusty Norton, Nevele Jason, Playmaker`s Lucky, Zallo, Slow Walker, Nadja Mellow, Etoile Rop, Thunder Star, Four Season ja Lusty Manfred.
Erittäin merkittävän työn Kalajoen hevosurheilun kehittäjän on tehnyt BWT Magicin ja monien muiden huippuhevosten valmentajana Matti Salmi, jolle hevoset ovat olleet rahaakin rakkaampia. Kalajokisista raviohjastajista ovat menestyneimpiä olleet Ahti Antti-Roiko ja Panu Ahonen.
Kalajoen Riento 100 vuotta
Kalajoen Riento täytti viime vuonna 100 vuotta. Siksi on syytä luoda katsaus seuran vaihderikkaaseen historiaan.
Kalajoen Työnväenyhdistyksen perustaminen 6.11.1905 voimisti ajatusta siirtyä myös urheilu- ja voimistelutoiminnassa erilleen Nuorisoseurasta. Työväen oman urheiluseuran perustaminen tuli mahdolliseksi oman talon valmistuttua 1907. Saman vuoden syyskuun 22. päivälle kirjatusta Työväenyhdistyksen johtokunnan pöytäkirjasta voidaan lukea seuraava ilmoitus: ”Koska työväenyhdistyksen jäsenten keskuuteen on perustettu voimistelu- ja urheiluseura, niin toimivien pyynnöstä myönnettiin seuralle vapaa huone ja valon ainakin lyhyemmäksi ajaksi”.
Itse perustamistapahtumasta ei ole säilynyt mitään arkistotietoa. Seuran säännöt valmistuivat vuoden 1908 alkuun mennessä ja Työväenyhdistyksen johtokunta sai ne hyväksyttäväkseen 18.1.1908 pidettyyn kokoukseen. Sääntöjen mukaan uuden voimistelu- ja urheiluseuran nimi tuli olemaan Kala ja se tuli toimimaan Työväenyhdistyksen alaosastona. Vuoden 1909 alussa hapuileva toiminta vilkastui. Toimintaa oli painissa, yleisurheilussa ja painonnostossa. Voimistelua harrastettiin permannolla ja telineillä. Friisin veljesten konepajassa työskentelevät Kalan jäsenet valmistivat seuralle rekin samana vuonna. Harjoiteltiin rekki- ja rengasvoimistelua sekä vapaa- ja sauvaliikkeitä. Parhaimpana painija mainitaan E. Elo. Voimistelunohjaajana toimi Kalle Pitkänen.
Riennon perustaminen
Vuoden 1910 alussa seuran nimi muutettiin Kalajoen V- ja U-seura Riennoksi. Seuran puheenjohtajina ensimmäisen kymmenluvun alkupuoliskolla toimivat Kalle Siipola, Jafet Heikkilä, Kalle Pitkänen ja Frans Ojala sekä monipuolisena toimihenkilönä A.V. Fors Riennon alkuvuosien nimekkäimpiä urheilijoita olivat rekkivoimistelijat K.Martinkauppi, Jafet Heikkilä, Joni Järvin, Torsten Klind ja Väinö Saarikoski, painijat E ja F. Elo, Kalle Pitkänen, Jaakko Klind, Kalle Tanska, Arvo Serenius ja Jafet Heikkilä sekä voimistelun valiorivimiehet Jalmari Saarikoski, Kalle Siipola, Torsten Klind, Kalle Tanska ja Antti Lepistö. Viimeksi mainittu sai nimeä myös erinomaisena rengasvoimistelijana.
Tsaarin sotilaat keskeyttivät harjoitukset
Riennon toiminta katkaistiin ensi kertaa valtaapitävien toimesta vuonna 1916. Oli tavanomainen harjoitusilta, kun Tsaarin armeijan sotilaat syöksyivät aseet paljastettuina saliin ja tutkivat harjoittelevien nuorten taskut. Komentava upseeri määräsi harjoitukset lopetettavaksi, koska salilla harjoitellaan aseiden käyttöä. Myöhemmin selvisi, että joku kalajokinen oli tehnyt ilmiannon, että Rientolaiset pitävät sotaharjoituksia. Päätöstä ei muutettu vaikka Riento teki siitä valituksen läänin kuvernöörille. Riennon kokouksissa usein keskusteltiin SVUL:oon liittymisestä, kuten monet työväen urheiluseurat olivat tehneet. Riento ei kuitenkaan koskaan liittymispäätöstä tehnyt. Työväen oma liitto perustettiin 26 p:nä tammikuuta Helsingin Raittiusyhdistyksen Koiton talolla.
Vuonna 1919 Riennon toiminta saattoi alkaa jälleen vireästi. Seuran puheenjohtajana toimi vuoden 1920 Frans Ojala ja sihteerinä Emil Haanpää. Vuoden 1920 lopulla Riento liittyi Työväen Urheiluliittoon. Seuran puheenjohtajaksi valittiin vuonna 1921 H.G. Östman. Vuosikymmenen loppupuolella tuli mukaan paini ja nyrkkeily. Seuran paras hiihtäjä Jalmari Suomela matkusti Tampereelle TUL:n mestaruushiihtoihin vuonna 1924 ja sijoittui ikämiessarjassa yhdeksänneksi.
Pommi kertoi toiminnasta
Seuralehti Pommi julkaistiin ensi kertaa lokakuussa 1921. Se ilmestyi joka kuukausi koko vuosikymmenen ajan ja vielä 1940-luvulla Atomipommi-nimisenä. Tämän vuosikymmenen taloudellinen toiminta muodostui pääasiassa iltamien pidosta. Vuosien 1927-28 aikana järjestettiin 50 000 kappaleen arpajaiset. Niiden tuotoilla voitiin hankkia mm. nyrkkeilyvälineitä. Tämän ajan nyrkkeilijöitä olivat Väinö Änkilä, Väinö Jutila, Martti Tanska, Yrjö Tiinanen, Urho Tanska, Kalle Kujansuu ja Viljo Rahkola. Heikki Oikarinen vaihtui Riennon puheenjohtajaksi vuonna 1929. Painostus työväen toimintaa kohtaan alkoi voimistua. Erityisesti Kalajoella kunnostautui tässä tehtävässä lapualaishengen innoittama nimismies Gråsten. Iltamien pito työväentalossa kiellettiin heinäkuussa. Riennon voimistelu- ja urheilutoiminta jatkui kuitenkin vielä toistaiseksi.
Riennon toiminta lakkautettiin
Lokakuussa 1931 nimismies Gråsten pääsi tavoitteeseensa ja Riennon toiminta lakkautettiin kihlakunnan oikeuden päätöksellä ja kaikki Riennon omaisuus takavarikoitiin. Monet Riennonkin toiminnassa mukana olleet pidätettiin ja vangittiin, mm. seuran pitkäaikainen puheenjohtajan H.G. Östman. joka sai kolmen vuoden tuomion. Myös muut tuomitut Kaarlo Luoto, Ville Hietala, Setti Tiinanen, Väinö Olkkonen, Santeri Seikkula ja Emil Luoto olivat 1920-luvulla aktiivisesti Riennon toiminnassa mukana. Riennon toiminta oli näennäisesti pysähdyksissä vuoteen 1935. Koska aika ei ollut vielä kypsä Riennon henkiinherättämiseksi niin perustettiin työväenurheiluseura Kalajoen Työväen Urheilijat 27.8.1935. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Väinö Varpainen. Gråsten aloitti ajojahdin KTU:ta vastaan ja yritti lopettaa sen toiminnan samoin kuin oli Riennolle tehnyt. Siinä hän ei kuitenkaan onnistunut. Kilpailutoiminta alkoi hiihdon ja yleisurheilun merkeissä. Uutena lajina tuli ohjelmaan pesäpallo.
Talo talkoovoimin
Koska Työväentalon ovet olivat sulkeutuneet ikuisiksi ajoiksi, tuli tarve oman talon rakentamiseksi. Talkoovoimin saatiin uusi työväentalo valmiiksi vuonna 1939, nimeksi pantiin Teatteritalo, joka on ollut Riennonkin toimipaikkana siitä lähtien. Teatteritalon omistuspohja oli osakeyhtiö. Suurimpana osakkaana Sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys.
Jatkosota keskeytti toiminnan sotavuosiksi, mutta heti sodan päätyttyä vuoden 1944 lopulla toiminta käynnistyi vilkkaaksi. Vuonna 1945 puheenjohtajana toimi Eero Silvola ja sihteerinä Lauri Tanska, joka toimi 50-luvulta lähtien Riennon sihteerinä 20 vuotta. Vuoden lopulla Riento voitiin jälleen herättää henkiin ja KTU liitettiin Rientoon. Joukkuelajeista pesäpalloa harrastettiin vielä pitkään sotien jälkeen. Riennon joukkue voitti pesäpallon piirinmestaruuden vuonna 1947. Hiihdossa Pentti Heininen ja Jorma Vierimaa aloittivat pitkän hiihtäjän uransa, edustaen Rientoa vielä 60-lvun hiihtokilpailuissa. Yleisurheilussa Riennon edustus oli vahva pitkillä ja keksipitkillä matkoilla. Erkki Hammar, Elmeri Fors, Alku ja Jouko Seikkula saavuttivat useita piirinmestaruuksia ja piirinennätyksiä. Heittolajeissa Vilho Järvinen, Matti Toppi, Toivo Saaronmaa ja Jukka Heininen saavuttivat myös useita piirinmestaruuksia. Riennon puheenjohtajana toimi vuosina 1948-1949 Pentti Korpi, 1950 ja 1952 Martti Lindvall. Vuonna 1951 puheenjohtajana oli Alku Seikkula. Riennon historian ensimmäiset TUL:n mestaruusmitalit saavutti Inga Fors. Hän oli 800 metrin juoksussa toinen ja korkeudessa kolmas.
Sauvolat Suomen parhaimmistoa
Esko Lindström valittiin Riennon puheenjohtajaksi vuonna 1954. Hänen puheenjohtajauransa kesti 10 vuotta. Riennon ensimmäisen TUL:n mestaruuden saavutti Anna-Maija Aikioniemi vuonna 1961 korkeushypyssä.
1950-luvun puolivälissä alkoi Lenne ja Pentti Sauvolan nousu Suomen nyrkkeilyn parhaimmistoon. Molemmat olivat mukana myös kansainvälisessä kilpailutoiminnassa. Pentti kilpaili ansiokkaasti Romaniassa ja Unkarissa sekä Lenne Neuvostoliitossa. Lenne voitti SM-pronssia 1956 ja SM-hopeaa vuonna 1957. Pentti Sauvola voitti SM-pronssia vuonna 1958. Pentti Sauvola kukisti Kokkolan nimekkään Väinö Järvenpään kaikin tuomariäänin. Sauvolan veljesten jälkeen piirinmestareita olivat Kari Vierimaa, Reino Alho, Simo Himanka ja Keijo Kilpeläinen. Nuorten nyrkkeilykaartin kärkihahmoksi nousi 1960-luvun lopulla Juhani Mäkelä, joka saavutti 1968 TUL:n mestaruuden raskaassa sarjassa. Riennon toiseksi edustusnyrkkeilijäksi kohosi Pekka Katajalaakso. 1970-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa Riennon nyrkkeilymainetta piti yllä Jari Fors.
Painonnostaja Esko Siermala voitti TUL:n mestaruuden 1967 ja 1971. Heikki Ulvi saavutti TUL:n kisoissa pronssia vuosina 1971 ja 1972. TUL:n mestaruuskilpailuissa 1979 Terho Männistö sijoittui 400 metrin juoksussa neljänneksi ajalla 49,49 ja 800 metrin juoksussa kuudenneksi ajalla 1.54,10. Terhon sisar Tuulevi Männistö juoksi Turun Veikkojen edustajana 1990 ratakierroksen aikaan 56,18.
Lentopallossa Riento nousi kakkossarjaan
Lentopallo tuli Riennon ohjelmaan 1950-luvun puolivälissä. Riento saavutti piirinmestaruuskilpailussa kolmannen sijan vuonna 1968. Vuonna 1971 Riento voitti 20-vuotiaiden Oulun piirin mestaruuden. Miesten edustusjoukkue nousi vuonna 1972 nelossarjasta kolmossarjaan. Kalajoen Riento pelasi 1980-luvulla yleensä kolmos- tai nelossarjaa. Kauden 1988-89 päätteeksi Riento nousi kakkossarjaan. Riennon ja Junkkarien väliset keskinäiset ottelut olivat yleisöön meneviä. Junkkarien kukistaminen virallisessa sarjaottelussa onnistui vasta joulukuussa vuonna 1988. Kamppailu kesti tuolloin kaksi ja puoli tuntia. Samalla Kalajoen lentopalloherruus siirtyi Riennolle. Viron maajoukkueen kapteeni Avo Keel oli kovan luokan vahvistus sarjakaudella 1990-1991. Riennon joukkueessa, mikä nosti Riennon kakkossarjaan pelasivat Jouni Alho, Asko Korva, Kari Untinen, Pekka Hietala, Jarmo Männikkö, Jorma Hautamäki, Jarmo Vierimaa ja Rauno Saukko.
Jousiammunta menestyslajiksi
Marko Ainali saavutti 18-vuotiaiden SM-pronssia vuonna 1986. Vuonna 1987 hän saavutti kaksi Suomen mestaruutta ja SM-pronssia miesten sarjassa yhdessä Leo ja Mauno Takalon kanssa. Marko osallistui myös miesten EM-kisoihin Ranskassa ollen 35 Fita-kierroksella Luxemburgin EM-kisoissa 21. Mauno Takalo aloitti jousiammunnan 48-vuotiaana veljensä Leon innostamana. Mauno Takalon ensimmäinen Suomen mestaruus tuli vuonna 1988. Vuoden 1991 loppuun mennessä Mauno Takalo oli saavuttanut yhdeksän SM-mitalia. Myös Pentti Ainali saavutti kolme joukkuekilpailun SM-hopeaa. Eero Hihnalan molemmat SM-mitalit, hopeaa ja pronssia, ovat vuodelta 1990. Simo Hihnala saavutti Suomen mestaruuden joukkuekilpailuissa vuonna 1987 yhdessä Marko Ainalin ja Jouni Ketolan kanssa. Leo Takalo voitti SM-pronssia 1987 ja SM-hopeaa 1990 joukkuekilpailussa. Vuosien 1986-1991 Riennon jousiampujat voittivat neljä Suomen mestaruutta, neljä SM-hopeaa ja kuusi SM-pronssia.
Lähteet:
Teuvo Hietala Riennon 80-vuotishistoriikki Kalajokilehdessä 1987
Lauri Järvisen kirja: 100 vuotta kalajokista urheilua
Kyläseurasta punttilavojen valtiaaksi - Raution Kisailijat
Sunnuntaina 5.11.2006 minulla oli tilaisuus olla Raution Kisailijoiden 75-vuotishistoriikin julkistamistilaisuudessa Raution Nuorisoseuran talolla. Kyläseurasta punttilavojen valtiaaksi kirjan on kirjoittanut suuresti arvostamani eläkkeellä oleva Lauri Järvinen, jonka kanssa minulla on ollut useita yhteisiä lehtiprojekteja. Olen oppinut tuntemaan Lauri Järvisen luotettavana ammattilaisena ja poikkeuksellisen energisenä urheiluasiantuntijana. Tämä kirja on Laurin tuotannossa järjestyksessään 31. Raution Kisailijat on perustettu vuonna 1931. Kirjan julkistamistilaisuus oli rautiolaiseen tapaan arvokkaan juhlallinen ja erittäin mielenkiintoinen.
Laman ja sodan karaisema seura
Lauri Järvinen kirjoittaa kirjan alussa näin:
Raution Kisailijat syntyi 1930-luvun alussa taloudellisen laman keskelle ja olojen hetkeksi vakiinnuttua useimmat seuran aktiivit löysivät itsensä jo samalla vuosikymmenellä sotien juoksuhaudoista puolustamasta isänmaataan. Osa heistä ei koskaan palannut koteihinsa, ja monilla niistäkin jotka palasivat, oli pysyviä vammoja.
Monen rautiolaisen urheilu-ura katkesi lopullisesti pitkän sotajakson aikana, mutta Kisailijoita ajan kovat koettelemukset eivät lannistaneet. Hiljaisten vuosien jälkeen seura palasi 1940-luvun jälkipuoliskolla vireään toimintaan ja nousi uudelleen tunnetuksi tekijäksi keskipohjalaisessa urheilussa, erityisesti yleisurheilun kentillä.
Urheilupaikkojen ja olosuhteiden osalta tilanne ei ollut pitkään aikaan paras mahdollinen, mutta vireä urheiluhenki ja pienen yhteisön yhteenkuuluvaisuuden tunne korvasivat monia puutteita. Kisailijat on ollut koko toimintansa ajan Raution ainoa todellinen urheiluseura. Raution liittyessä 1972 Kalajokeen – missä urheiluseuroja on 2006 yli 30 – Kisailijoiden asema rautiolaisuuden ylläpitäjänä korostui entisestäänkin. Suunnilleen joka toinen rautiolainen on tavallisesti kuulunut seuran jäsenistöön. Tämä on varmistanut vahvan yhteishengen ja toimivan talkootyön. Seuran budjetit eivät ole olleet päätä huimaavia, urheilumenestys on luotu muilla keinoilla.
Kisailijoiden ensimmäistä seuran edustajan saavuttamaa Suomen mestaruuskilpailujen mitalia juhlittiin vasta 1967, mutta sen jälkeen menestystahti on tiivistynyt niin, että seuraavan neljän vuosikymmenen aikana mitalimäärä on noussut parinsadan tuntumaan. Johanna Ylitalon kymmenen SM-mitalin kertymä vuosina 1983-1990 oli ensimmäinen isomman menestyksen sarja, jota seurasi painonnoston yhä voimistuva rooli, joka on nostanut seuran tässä lajissa valtakunnan parhaiden joukkoon. Kaiken kaikkiaan RK:n painonnosto on yltänyt jo 157:ään mitalisijoitukseen Suomen mestaruuskilpailuissa ja tai kansainvälisissä arvokilpailuissa. Pirjo Palosaareen maailmanmestaruus 2006 – keskipohjalaisen painonnoston kautta aikojen ensimmäinen – tuli kuin tilauksesta juhlistamaan seuran 75-vuotista historiaa.
Enoni oli perustajajäsen
Raution Kisailijat perustettiin 14. heinäkuuta 1931. Perustajajäseniin kuuluivat Väinö Perttula, Otto Petäistö, Emil Räihä, Eino Taipale, Kaarlo Verronen ja Sulo Niemonen. Väinö Perttula on äitini veli. Otto Petäistö toimi seuran puheenjohtajana ja Väinö Perttula sihteerinä. Ainoa elossa oleva Raution Kisailijoiden perustajajäsen on nykyisin 96-vuotias Viljo Polvi, joka on edelleen erinomaisessa kunnossa. Viljo Polvi toimi seuran puheenjohtajana 1936-1939.
Itse toimin Raution Kisailijoiden puheenjohtajan vuonna 1974. Nykyinen seuran puheenjohtaja on Tapio Pernu. Raution Kisailijoiden sihteerinä on toiminut Alpo Murtoniemi vuodesta 1971 lähtien.
Julkistamistilaisuudessa oli myös Raution Kisailijoiden 1930-luvun ryhdikäs yleisurheilija, eläkkeellä oleva opettaja Osmo Tokola. Osmo on nykyisin 88-vuotias. Kahvipöydässä hän kertoi minulle kuinka isäni joutui sodassa Prääsän taistelussa keskelle pommisadetta. Osmo kertoi, että kaikki olivat varmoja, että Martti kuoli, koska hän peittyi pommisateessa paksun mudan alle. ”Sieltä se Martti kaikkien ihmetellessä nousi mullan alta esiin elävänä”, kertoi Osmo.
Raution mestaruuskilpailut
Kirja kertoo, että Raution pitäjänmestaruuskilpailut yleisurheilussa keräsivät 1970-luvun alussa varsin huomattavan osanoton ja monissa lajeissa kärjen tulokset olivat hyvää piiritasoa. Pitäjänmestaruuskilpailut koostuivat kolmesta osakilpailusta, jotka toteutettiin syyskesällä. Eero Sipilä, Sulevi Isopahkala ja Erkki Aho olivat miesten lajien tähtiä. Sipilä voitti päälajinsa korkeuden (185), pituuden (625) ja kuulan (11,45). Isopahkala juoksi voittoon 800 metrillä (2.09,3), 1500 metrillä (4.28,5) ja 400 metrillä (55,2). Aho voitti seipään (320), keihään (46,10) ja jakoi 100 metrin voiton Sulevi Isopahkalan kanssa (11,9). Lisäksi Aho eteni kärkikolmikkoon monessa muussakin lajissa.
Kisailijoiden järjestämissä piirikunnallisissa yleisurheilukilpailuissa elokuussa 1972 Eero Sipilä ponnisti korkeutta 189 ja Erkki Aho venytti pituudessa 634. Aho voitti myös kiekon kolmen sentin erolla Sipilään molempien ylittäessä niukasti 32 metriä, kertoo kirja.
Vakava loukkaantuminen
Kävin 1960-luvun puolivälissä Alavieskan-Raution kunnallista keskikoulua Alavieskassa. Kansanedustaja V.H.Kivioja oli aikanaan tehnyt aloitteen Alavieska-Rautio maantiestä ja tie toteutettiin. Se mahdollisti mm. kunnallisen keskikoulun perustamisen. Liityin tuolloin Alavieskan Viriin, koska siellä toiminta oli Asko Anttilan johdolla valtakunnan huipputasoa. Harjoittelin juoksua silloisen huippuvalmentajan Arthur Lydiardin kirjan ohjeiden mukaan. Viikossa juostiin keskimäärin 160 km. Minä juoksin Rautiosta Alavieskaan päin ja Alavieskan pojat Esa Anttilan johdolla juoksivat Alavieskasta Rautioon päin. Joskus tapasimme välillä.
Alavieskan Viri keräsi pisteitä piirinmestaruuskilpailuista kaikista mahdollisista lajeista. Niin minäkin osallistuin erittäin moneen lajiin. Kokkolan piirinmestaruuskilpailuissa 1968 osallistuin 800 metrin juoksuun ja heti perään eli viiden kuluttua oli vuorossa 300 metrin aitojen loppukilpailu. En ehtinyt palautumaan 800 metrin juoksusta ja siksi vasen lonkkaluuni rikkoutui viimeisellä aidalla. Olin mukana voittotaistelussa. Minut leikattiin Kalajoen sairaalassa tohtori Kaltialan toimesta ja siitä leikkauksesta on minulla vieläkin muistona vasemmassa lonkassa kaksi hopeanaulaa. Loukkaantuminen hillitsi urheiluinnostustani vielä vuonna 1969. Päälajini tuolloin oli 10-ottelu. Palasin takaisin Raution Kisailijoihin.
Urheiluohjaajana
Minut valittiin kesäksi 1970 Raution kunnan urheiluohjaajaksi Alpo Murtoniemen lähdettyä asevelvollisuuttaan suorittamaan. Tehtäviini kuului mm. ikäkausikilpailujen järjestäminen. Niitä järjestettiinkin 3-4 kertaa viikossa ja muina päivinä pelattiin kylien välistä jalkapalloa. Juniorijalkapalloilijoita kuljetin kylältä toiselle kuplavolkkarilla. Siihen mahtui kuljettajan eli minun lisäkseni tarpeen vaatiessa yksi jalkapallojoukkue eli 11 pelaajaa kerralla.
Alueseuraottelut, pitäjän mestaruuskilpailut ja kylienväliset kilpailut olivat tuohon aikaan erittäin suosittuja. Ylipää, Alapää, Typpö ja Kärkinen kilpailivat kylien välisestä paremmuudesta. Tuolloin Isopahkalan veljessarjassa oli kovia urheilijoita. Sulevi voitti 800 metrin ja 1500 metrin piirinmestaruudet. Uolevi, Helge, Toivo ja Aimo olivat hyvää piirikunnallista tasoa monessa lajissa. Ylipään joukkueen kirkkain tähti oli korkeushyppääjä Eero Sipilä. Kärkisen joukkueessa Laitalan ja Korvan veljekset olivat Kärkisen kantavia voimia Mauri Ylitalon ohella. Kesä 1970 oli urheilullisesti ehkäpä Raution historian vilkkaimpia urheilukesiä. Kaikki kilpailumatkat maksettiin omasta pussista, koska seura oli köyhä. Raution Nuorisoseuralla meni tuolloin taloudellisesti hyvin mm. vilkkaan tanssitoiminnan johdosta. Niinpä Kisailijoiden piirissä haluttiin tiivistää toimintaa Nuorisoseuran kanssa koska toimijat olivat samoja. Urheiluun haluttiin vahvempi taloudellinen pohja. Alavieskan Virillä oli noihin aikoihin erittäin vahva taloudellinen pohja vilkkaan tanssitoiminnan johdosta.
Tuohon aikaan minulla riitti virtaa. Päivät olin töissä Kalajoen Osuuskaupan Raution myymälässä ja illat Raution kunnan urheiluohjaajana. Samaan aikaan olin öitä myös Kalajoen metsäpalossa sammutustöissä. Jouduin olemaan siellä pari kolme yötä, koska olin päivät ja illat muissa töissä.
Kirja on hyvä lahjaidea
Lauri Järvisen mielenkiintoinen ja asiantunteva teksti tempaa mukaansa ja kertoo elävästi tapahtumat. Monet muistot palaavat kirjan mukana mieleeni. Raution urheilukenttä on erotettu kotitilani maista. Siksi urheilukenttä oli minulle kuin koti nuorena. Kirjassa on kuvia kentän rakennuksista. Vieläkin muistuu mieleeni ne katsomotilat ja myyntipaviljonki sekä varastotilat, jotka kentälle rakennettiin vuonna 1953. 1960-luvulla minä lähes asuin urheilukentällä.
Tämä teos on todella arvokas teos, jonka 500 kappaleen painos menee varmasti nopeasti kaupaksi. Kirja on erinomainen urheilukirja, eräs niistä Lauri Järvisen parhaista tuotteista ellei paras, jos minulta asiaa kysytään. Raution Kisailijoiden 75-vuotishistoriikki on todella erinomainen lahjaidea isänpäiväksi tai joululahjaksi. Se on myös mainio muistolahja entisille ja nykyisille rautiolaisille.
Kalajokilehti 30 vuotta
Syksyllä 2006 Kalajoki-lehti vietti 30-vuotisjuhliaan. Paikallislehden rooli ja merkitys on tärkeä. Ilman omaa lehteä paikkakunta on näkymätön ja kuulumaton. Lehti nostaa asioita yleiseen keskusteluun ja ottaa kantaa. Paikallislehti voi vaikuttaa oleellisesti paikkakunnan ilmapiiriin. Ilman paikallislehteä esim. kuntien olisi vaikea välittää tietoa kuntalaisilleen. Oma lehti on myös asukkaille tärkeä vaikuttamisen kanava ja väline. Lehden pitää kannustaa alueen ihmisiä ja elinkeinoelämää sekä päätöksentekijöitä parhaisiin suorituksiin. Lehden pitää luoda positiivista asennetta ja otetta talousympäristöömme.
Paikallislehti on myös erinomainen historian lähde. Minulle Kalajokilehden vuosikertojen selaaminen palauttaa mieleen asioita ja niiden taustoja. On helpompi seurata kehityksen kulkua. Löysin kauan sitten ilmestyneistä Kalajokilehden numeroista tietoja, joita olen kaivannut mm. Kalajoen terveyspalveluiden kehityksestä. Kirjoittajana on legendaarinen lääkäri Untamo Sorasto. Myös Kalajoen kapinasta löytyi yksityiskohtaista tietoa. Lehdessä on mm. urheilutapahtumista tarkat tiedot. Kalajoki on erittäin monipuolinen urheilupitäjä.
Lehden syntyaika oli urheilun kulta-aikaa
Ensimmäinen Kalajoki-lehti ilmestyi 23.6.1976. Tuohon aikaan väritelevisio teki tuloaan. Kalajoen yrityselämä ja talous oli kehittynyt myönteiseen suuntaan. Vuoden 1976 aikana Suomessa lama kuitenkin syveni öljykriisin seurauksena. Yhdelle paikallislehdelle oli tilaa ja tarvetta Kalajoella.
Urheilun saralla suomalaisten itsetuntoa kohotettiin Montrealin olympialaisissa, jossa Lasse Viren voitti sekä 5000 metrin että 10 000 metrin olympiakullan. Pertti Ukkola voitti painissa olympiakultaa ja Pertti Karppinen soudussa. Nykyinen opetusministeri Antti Kalliomäki voitti seiväshypyssä hopeaa ja Hannu Siitonen keihäänheitossa hopeaa. Suomalaisena oli helppo olla.
Innsbruckin talviolympialaisissa Helena Takalo voitti 5 km hiihdon kultaa ja 10 km:n hiihdossa hopeaa. Miesten 4 x10 km:n viestijoukkue Matti Pitkänen, Juha Mieto, Pertti Teurajärvi ja Arto Koivisto voitti kultaa. Naisten 4 x 5 km:n viestijoukkue voitti hopeaa samoin kuin miesten ampumahiihdon viestijoukkue. Henkilökohtaisessa kilpailuissa Heikki Ikola voitti hopeaa ampumahiihdon 20 km:n hiihdossa. Arto Koivisto oli pronssilla miesten 15 km:n hiihdossa. Tuohon aikaan Suomen urheilulla meni lujaa, mutta oliko urheilutulokset saavutettu puhtain keinoin on jo kokonaan toinen asia.
Suomen tasavallan presidentti oli tuolloin Urho Kekkonen, jonka toimikautta jatkettiin neljällä vuodella 1973. Presidentti Kekkonen isännöi ETYK-kokousta 1975. Vietnamin sota päättyi 1975.
Lehden 30-vuotistaipaleelta
Kalajoki-lehden ensimmäinen päätoimittaja oli Aarre Rauhala. Seuraavan vuoden alussa päätoimittajaksi tuli Pentti Maliniemi, jonka jälkeen päätoimittajan tehtäviä hoiti vuodesta 1981 Vilho Kinnunen. Vuonna 1984 päätoimittajana aloitti Aarre Aunola, jonka jälkeen päätoimittajan pesti siirtyi 1987 Pasi Eskolalle. Aulis Hietalahti on Kalajoki-lehden nykyinen päätoimittaja. Viimeisen vuosikymmenen aikana Kalajoella on toiminut kaksi hyvin toimitettua paikallislehteä. Kilpailutilanne on johtanut myös kilpalaulantaan ja kannattavuuden tarkempaan tarkasteluun. Se on merkinnyt sitä, että paikallislehtien taso on valtakunnallisestikin tarkasteltuna erittäin korkea. Kalajokilehden levikki on vuonna 2005 oli 1789 ja Kalajokiseutu-lehden levikki 1211.
Onnistunut juhlatilaisuus Merenojan salissa
Kalajoki-lehden 15.11. 2006 vietetyn 30-vuotisjuhlan ohjelma oli varsin arvosta. Musiikkipuolesta vastasivat Iiris Markkanen viulu ja Iiris Rantala piano. Konsernin puheenvuoron käytti Suomenmaan toimitusjohtaja Seppo Maskonen. Hyvätasoisen runokilpailun palkintojenjaon suoritti sivistystoimenjohtaja Esa Siirilä ja Maija-Liisa Rahja. Maija-Liisa esitti runokilpailun runoja. Juhlapuheiden ja palkitsemisten lisäksi lehti oli järjestänyt osallistujille myös pienen ja maukkaan iltapalan sekä vapaan seurustelun. Tilaisuus oli onnistunut. Toimituksessa kävi kakkukahvilla lähes 500 henkilöä.
On selvästi havaittavissa, että nyt Kalajoella on tekemisen meininki, eräänlainen Kalajoki-henki, ja siitä osataan nauttia. Tilaisuudet olivat myös lehdentekijöille erinomainen palaute tehdystä työstä.
Hiihtotunneli ja palloiluhalli Kalajoelle!
Olen tehnyt Kalajoen kaupunginvaltuustolle valtuustoaloitteen 29.8.2006 hiihtotunnelista, beach-hallista sekä muista Kalajoen matkailua tukevista hankkeista vuosille 2007-2013. Hiihtotunnelihanke ja palloiluhalli oli Oulun läänin liikuntapaikkalistalla merkitty vuodelle 2008.
Hiihtotunnelin, curlingradan, beach-hallin, golf-simulaattorin, squash-kentän, seinäkiipeilyradan ja tenniskenttien rakentaminen Hiekkasärkille. Rakennuskokonaisuudessa olisi mahdollisuus harrastaa ympärivuotisesti liikuntaa, hiihtoa, juoksua, sauvakävelyä, rullaluistelua, yleisurheilua, curlingia, beach volleyta, beach futista, golfia, squashia, seinäkiipeilyä. Hankkeen toiseen vaiheeseen liittyy erilaisten toimintatilojen ja hallien rakentamista kuin myös urheilukoulutuksellisia asioita.
Suomen Lentopalloliitto, Keski-Pohjanmaan Hiihto ry, Keski-Pohjanmaan Liikunta ry, Hiekkasärkkien Yrittäjäyhdistys ry., Suomen Curlingliitto, Jalkapalloseura F.C. YPA ry ja Kalajoen kaupunki ovat antaneet jo myönteisen lausuntonsa.
Valtuustoaloitteeni ei kuitenkaan ole edennyt Kalajoen päättävissä elimissä johtuen poliittisista sysitä. Kalajoen keskustan johtohenkilöt ovat halunneet torpedoida hyvän idean. Viivytystaistelussaan he ovat onnistuneet hyvin. He ovat kuitenkin tulleet järkiinsä ja tehneet uuden valtuustoaloitteen samasta asiasta , mutta nyt omissa nimissään.
Kalajoen matkailun keskeisin ongelma on matkailun kausiluonteisuus ja myös se, että matkailijoiden viipymä Kalajoella on mielestämme liian lyhyt. Matkailijoiden toivotaan viipyvän Kalajoella kauemmin ja jättävän rahaa paikkakunnalle enemmän. Muutokseen tarvitaan uusia vetovoimaisia palveluja ja investointeja. Kalajoen kaupunki on vahvasti mukana matkailun kehittämisessä ja kaupunki on tehnyt myös riskialttiita päätöksiä, joista osa on realisoitunut. Nyt kaupunki on keskeisessä roolissa uuden hotellin ja meriluontokeskuksen rahoituksessa merkittävillä takauksilla. Hotelli-investointi on taloudellinen riski kalajokisille. Eräs keino selviytymiseksi on riskien minimointi suunnitelmallisella, järkevällä ja taloudellisella toiminnalla mm. palveluja kehittämällä.
Miten matkailukautta voidaan pidentää?
Matkailukautta voidaan jatkaa luomalla uusia harrastusmahdollisuuksia ympärivuotiseen liikuntaan. Hiihtotunneli on ratkaisu omalta osaltaan tähän ongelmaan. Tällä hetkellä Suomessa on toiminnassa hiihtotunnelit Vuokatissa, Jämillä, Uudessakaupungissa, Leppävirralla ja Paimiossa. Lempäälässä tunneli on rakenteilla. Suomessa on tarvetta vielä muutamalle hiihtotunnelille. Hiihtotunnelille tarvitaan 35 000 – 40 000 käyttäjää jotta se olisi kannattava sijoitus. Kasvihuoneilmiö parantaa hiihtotunneleiden kannattavuutta käytön lisääntymisenä.
Kalajoen Hiekkasärkillä yöpymisvuorokausien määrä on lähes 300 000 vuodessa ja Hiekkasärkät ohittaa vuoden aikana n. 1,7 miljoonaa autoilijaa 8-tietä pitkin. Hiekkasärkillä on päiväkävijöitä satojatuhansia.
Suomen Hiihtoliitto toteaa lausunnossaan, että Suomeen tarvitaan lisää hiihtotunneleita ja Kalajoen muu matkailun palvelurakenne tukee erittäin merkittävästi kannattavan liiketoiminnan aikaansaamista. Suomen Hiihtoliitto on omalta osaltaan valmis antamaan hiihtotunnelihankkeen käyttöön kaiken tietotaitonsa ja siten tukemaan hankkeen onnistumista. Keski-Pohjanmaan Hiihto ry on antanut hankkeesta puoltavan lausuntonsa 14.8.2006. Keski-Pohjanmaan Liikunta on antanut hankkeesta puoltavan lausuntonsa 18.5.2006. Suomen Curlingliitto on antanut hankkeesta puoltavan lausuntonsa 23.8.2006. Hiekkasärkkien Yrittäjäyhdistys on ottanut asiaan myönteisen kannan kokouksessaan 18.8.2006.
Millainen hiihtotunneli?
Jämille rakennettu hiihtotunneli on rakennettu puusta ja se soveltuu maisemaan erittäin hyvin. Tämä rakentamistyyli soveltuu Hiekkasärkille parhaiten. Hiihtotunnelin pääasialliset kantavat rakenteet ja vaippa on valmistettu puusta. Jämin tunnelin rakennusratkaisut ja –detaljit on käyty läpi Tampereen teknillisen korkeakoulun talonrakennustekniikan osaston kanssa. Tunneli on rakennettu kokonaan maanpäällisenä rakenteena. Jämin tunnelin heikkoutena on sijainti ja tunnelin toimintojen yksipuolisuus.
Uudenkaupungin VahterusRingin hiihtotunneli on kaksiosainen, jonka toisella puolella voi hiihtää ja toisella puolella rullaluistella, juosta tai sauvakävellä jne. ympäri vuoden. Hiihtopuolella lämpötila on –2C ja kuntoilupuolella +8C. Hiekkasärkille on mahdollista rakentaa edullisin kustannuksin hiihtotunneli maastollisista olosuhteista johtuen. Hiihtotunnelissa voisivat olla monipuoliset palvelut, jotka takaavat riittävän asiakaskunnan hiihtotunnelille. Mallia voidaan ottaa Uudenkaupungin VahterusRingistä.
Curling on laji, joka soveltuu naisille ja miehille, niin nuorille kuin vanhemmillekin ihmisille. Suomen Curling-liitto toteaa lausunnossaan, että Kalajoen Hiekkasärkille ja hiihtotunnelin yhteyteen laji soveltuu erinomaisesti sen käyttäjäkunta huomioon ottaen, josta hyvänä esimerkkinä toimivat curling-radat Jämijärvellä ja Uudessakaupungissa. Curling on laji, mikä ei vaadi aloittajalta minkäänlaista rahallista panostusta, kaikki tarvittavat välineet ovat pelipaikalla valmiina. Curling kehittää liikunnallisia taitoja ja on sosiaalisena lajina erinomaisen esimerkiksi firmaliikuntaan.
Suomessa on 760 000 sauvakävelyn säännöllistä harrastajaa. Hiihtotunnelin kuntopuoli tarjoaa näille harrastajille erinomaiset mahdollisuudet harrastaa sauvakävelyä. Sauvakävely on 20 prosenttia tehokkaampaa kuin tavallinen kävely.
Mikä on sijoituspaikka?
Hiihtotunneli on mahdollista rakentaa 8-tien ja matkailutien väliselle alueelle. Lähtöpaikka voisi olla ABC-huoltamoa vastapäätä niin, että hiihtotunnelin nielu on uudelle hotellille päin. Sijainnillisesti se olisi erittäin näkyvällä paikalla ja liikenteellisesti sinne olisi helppo mennä ja tulla uuden tulevan liikenneympyrän kautta. Hiihtoputki voisi lähteä 8-tien suunnassa ja ylittää tulevan alikulun ja jatkaa matkaa 8-tien suunnassa niin, että koko radan pituudeksi tulee 1,5 kilometriä, jolloin hiihtotunneli olisi ehkä maailman pisin hiihtotunneli. Hiihtotunneli voisi olla kaksiosainen kuten Uudenkaupungin VahterusRingissä on tehty. Lämmin kuntoilupuoli voisi olla sisempi osa ja palata takaisin alikulun läheltä jolloin matkaksi sille osalle tulisi vain 600-700 metriä.
Kalajoen kaupungin elinkeino- ja maankäyttötoimikunta on tehnyt päätöksen, että hiihtotunnelille varataan kaavaan paikka.
Beach-hallihanke
Suomen Lentopalloliitto on ottanut vahvan myönteisen kannan 17.8.2006 Beach-halli-hankkeeseen. Beachvolley on tällä hetkellä Suomessa kovassa myötätuulessa. Siitä tuoreimpana esimerkkinä on Nyströmin sisarusten pääseminen Olympiakomitean tuen piiriin. Suomessa beachvolleyn tason nousun ehdoton edellytys on jatkossa se, että lajin harjoitteluolosuhteet saadaan ympärivuotisiksi. Vantaalla on Suomen ensimmäinen beachvolleyareena. Näitä beachvolleyhalleja tarvitaan myös muualle kuin Etelä-Suomeen. Tässä mielessä Kalajoen hanke tukee erinomaisella tavalla beachvolleyn valtakunnallista kehittämistä, toteaa Suomen Lentopalloliitto lausunnossaan. Kalajoki tunnetaan hiekoistaan ja kovatasoisista beachvolleyturnauksistaan kesäkaudelta. Tämä hanke on omalta osaltaan lisäämässä tämäntyyppisen tunnettavuuden ja käytön ympärivuotistamista, toteaa Suomen Lentopalloliitto lausunnossaan. Lentopalloliitto puoltaa beach-hallihankkeen eteenpäin viemistä, koska siinä korostuu myös eri lajien välinen yhteistyö.
Beachvolleykentän koko on kaksi kertaa 8x8 m. Tällaisia kenttiä mahtuu baechfutiskentälle kolme kappaletta. Kalajoki on beachfutiksen johtava paikkakunta Suomessa. Kalajoella on järjestetty Beachfutiksen SM-kisat vuosittain, mutta tänä vuonna beachfutiksen SM-kisat on Porissa. Kalajoen Pallo järjesti Beachfutis Finnish Open turnauksen, mikä oli korkeatasoisempi kuin SM-kisat ja mukaan mahtui vain 64 miesjoukkuetta ja 16 naisjoukkuetta.
Jalkapalloilijoita puuttuu alueeltamme harjoitushalli. Selvityksen mukaan käyttö tulisi olemaan niin runsasta, että kaikki illat olisivat käytössä. Talviharjoittelumahdollisuuksien turvaaminen nostaisi alueemme jalkapalloilun tasoa merkittävästi. Myös erilaiset turnaukset ympäri vuoden vaikuttaisivat merkittävästi Kalajoen matkailupalveluiden käyttöön. Myös firmojen henkilöstön ja seurojen jalkapalloharrastusmahdollisuudet paranisivat merkittävästi. Ylivieskan Pallo on antanut asiasta myös puoltavan lausuntonsa. Beach-halli mahdollistaisi myös yleisurheilijoiden talviharjoittelun kesäisemmissä olosuhteissa. Beach-hallin yhteyteen tarvitaan peseytymis- ja pukeutumistilat. Myös squash-hallin rakentaminen monipuolistaisi hallikokonaisuuden käyttöä.
Golf-simulaattorin avulla varmistetaan se, että golf-harrasajat voivat pelata golfia ympäri vuoden. Golf-simulaattorin avulla voidaan hioa lyöntitekniikkaa ja tutustua golfiin ja kansainvälisiin golf-kenttiin. Hiekkasärkkien Golf-kenttä on rankattu Suomen toiseksi parhaimmaksi golf-kentäksi. Golf-harrastajien määrä on jatkuvasti hurjassa kasvussa. Golf-simulaattori palvelee myös Hiekkasärkkien golf-kentän käyttäjiä ja pelaajia sekä muita asiasta kiinnostuneita.
Beach-halliin voidaan rakentaa myös seinäkiipeilyrata. Seinäkiipeilyn kouluttajiksi voidaan hankkia bulgaarialaiset seinäkiipeilyn maailmanmestareiden valmentajat, jotka ovat jo vierailleet Kalajoella.
Beach-volley hallin ulkopuolelle hiihtotunnelin läheisyyteen voidaan rakentaa tenniskentät. Tätä aluetta voidaan hyödyntää erilaisten tapahtumien järjestämiseen.
Miten hankkeet ja toiminta rahoitetaan?
Euroopan Unionin alue- ja rakennepoliittiset tavoitteet vuosille 2007-2013 on esitetty komission tiedonannossa. Pohjois-Suomen toimenpideohjelman alueen muodostavat Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat. Ohjelman tavoitteena on toteuttaa alueellinen kilpailukyky ja työllisyys. Ohjelman tavoitteena on parantaa alueen kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä ja vastata siinä olevaan rakennemuutokseen koskien niin väestöä kuin elinkeinoja.
Euroopan Unionin toimintalinjan tavoitteena on lisätä Pohjois-Suomen vetovoimaa niin yritysten, asumisen kuin vapaa-ajan alueena sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Valtakunnallisesti ja kansainvälisesti tunnetut kohteet ovat alueen voimavara ja imagon muodostaja. Fyysisen ympäristön lisäksi viihtyvyyttä lisäävät palvelut, tapahtumat ja tukitoimet.
Pohjois-Suomen kilpailukyky ja työllisyys ohjelman rahoitus Euroopan aluekehitysrahastosta on ohjelmakaudella yhteensä 277 miljoonaa euroa. Rahoitettavissa toimissa EU-rahan osuus voi olla 50 % julkisesta rahoituksesta.
Manner-Suomen ESR-ohjelma tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia hyödyntää EU-rahaa. Tärkeintä on saada Suomen valtion rahoitus mahdollisimman suureksi. Lisäksi Kalajoen kaupungin osuus tulee olemaan merkittävä. Jos EU-rahan osuus on 50 % julkisen rahan osuudesta ja 45 % koko rahoitussuunnitelmasta, Suomen valtion osuus on 30 % , Kalajoen kaupungin osuus15 % , loput yksityisten kansalaisten sekä urheiluseurojen ja järjestöjen osuutta. Hanke on käynnistettävä osakeyhtiöpohjalta ja hankkeelle on nimettävä asiaa valmisteleva työryhmä. Hankkeelle on varattava maa-alueet kaavaan hankkeen toteuttamista varten ja rahoitusosuus Kalajoen kaupungin budjettiin tuleville vuosille. Hankesuunnitelmaa ei ole vielä virallisesti käynnistetty. Nyt on mahdollisuus saada riittävästi tietoja jo toteutetuista hiihtotunneleista ja beachvolleyhallista sekä ottaa opiksi mahdollisista ongelmakohdista.
lauantai 22. marraskuuta 2008
Kalajoen Latu ry täytti 25 vuotta
Kalajoen Latu ry juhli 25-vuotistaivaltaan Tapion Tuvalla lauantaina 22.9.2007 klo 13.00 alkaen. Juhlalounas nautitaan Tapion Tuvan ruokasalissa ja pääjuhlaa vietettiin yläkerran näyttelytiloissa. Juhlapuheen piti Suomen Ladun hallituksen jäsen Raimo Mäenpää. Juhlatilaisuudessa suoritetaan myös ansiomerkkien jako. Musiikillisesta puolesta vastaa Harmittomat. Kalajoen Latu ry on yksi Suomen Ladun yli 200 latuyhdistyksestä.
Kalajoen Ladun ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Esko Kinnunen vuodesta 1982 vuoteen 1992. Allan Seikkula piti puheenjohtajan nuijaa hallussaan vuosina 1992-2002. Vuodesta 2002 lähtien puheenjohtajan tehtävistä on vastannut Hellevi Nuorala.
”Ladun henki”
Kalajoen Latu on perustettu 25 vuotta sitten Saariselän Kiilopään eräkeskus Kammissa. Perustajajäseniä ovat kuulopuheiden perusteella Esko Kinnunen, Sanna-Maija ja Rauno Niemelä, Reijo Peltonen ja Oiva Nikunen sekä mahdollisesti myös muita henkilöitä. Kenellääkään heistä ei ole kieli vellissä palanut, vaan juttu luistaa.
Rauno Niemelä on oikea kaskunkertoja ja huumorimielen ylläpitäjä. Rauno kertoi, ettei hän ole kovin paljoa nuoruudessa urheilut. Sen verran kuitenkin on sillan kaiteella kävellyt, että äiti huusi hänelle: ”Älä urheile”. Rauno kertoi olleensa ravintola Rantakallassa samaan aikaan kuin siellä oli ollut MTK:n kokous. Rauno on ammatiltaan kuorma-autoilija. Joku oli ihmetellyt, että mitä sinä täällä teet kun täällä on vain tuottajia. Rauno oli vastannut, että hänkin on tuottaja. Hän on tuottanut paljon harmia ystävilleen.
Huumori on ”ladun henki”. Tärkeintä ei ole ollut suunta vaan päämäärä. Niinpä perustavan kokouksen alkuperäinen pöytäkirjakin on siellä jossakin. Kukaan ei kuitenkaan tiedä missä. Pöytäkirjaa ei ole löytynyt myöskään yhdistyksen tuntemattomalla tavalla hajautetusta arkistosta.
Kuutamohiihto
Kalajoen Ladun ensimmäisiä tapahtumia oli kuutamohiihto, mikä sopi yhdistykselle hyvin, koska johtohenkilöt olivat positiivisella tavalla kuutamolla. Se oli sitä ladun henkeä. Aluksi kuutamohiihdon reitti vaihteli pitkin jokivartta ja Typpöstä Kärkiseen jokea pitkin. Siellä kuutamo valaisi hyvin. Nykyisin kuutamohiihdon reitti kulkee Tapion Tuvalta Särkijärven kodalle. Tavoite on kuitenkin sama eli olla kuutamolla.
Kalevan kansan jäähiihto
Ohjelmaan otettiin 1980-luvun puolivälissä myös jäävaellus Kallan kareille. Ensin jäävaellus järjestettiin huhtikuun alussa, mutta jatkossa paremmaksi ajankohdaksi todettiin maaliskuun loppu. Tapion Tuvalta lähtevä ja sinne päättyvä Kallassa käynnin kokonaispituus on 40 km. Jäähiihtovaellus merellä on erikoinen kokemus. Se houkuttelee mukaan runsaasti hiihtäjiä. Parhaimmillaan osanottajamäärä on noussut yli 600. 1980-luvun loppuvuosina Kalevan kansan jäähiihto voitiin järjestää yleensä suunnitelmien mukaisesti. 1990-luvun alussa lauhat talvet estivät jäähiihdon järjestämisen neljä kertaa peräkkäin. Vuonna 1994 jäähiihto voitiin jälleen järjestää. Ensimmäiset hiihtäjät lähtivät matkaan jo aamuseitsemän aikaan. Päivällä oli kaunis auringonpaiste ja tuuleton sää oli todella ihanteellinen jäävaellukselle. Tuolloin vaeltajia oli yli 500 ja suurin osa kävi perillä saakka. Puolimatkan krouvissa on huoltoteltta, jossa jäävaeltavat saavat ruokaa ja muuta apua. Kalajoen moottorikelkkailijat auttavat tarvittaessa uupuneita. Kaikki osanottajat saavat kunniakirjan osallistumisestaan jäähiihtoon.
Viime vuonna Kalevan kansan jäähiihtoa ei voitu suorittaa lauhan talven vuoksi. Toissa vuonna jäähiihtäjät yllätti lumimyrsky. Merivartiolaitos päätti keskeyttää jäähiihdon ja siksi vain pieni osa hiihtäjistä ehti käydä Kallassa. Lumimyrsky oli niin sakea, että Merivartiolaitos katsoi viisaimmiksi keskeyttää hiihtovaelluksen ettei kukaan vain eksyisi, sillä hiihtoladuista ei ollut merkkiäkään ja näkyvyys oli vain muutama metri.
Jäähiihdon osallistumismaksut ovat olleet Kalajoen Ladun taloudellinen selkäranka. Kun ei ole voitu järjestää jäähiihtoa, niin on täytynyt keksiä uusia rahanhankkimiskeinoja. Siksi Kalajoen Latu on ryhtynyt myymään jäitä. Kysymys ei ole mistään grogilasin jäänpalasista, vaan oikeista kunnon jäälohkareista, joista voidaan veistää jääveistoksia. Näitä sahattuja jäälohkareita on välitetty aina Vaasaan saakka.
Luontopolku
Luontopolku lähtee Tapion Tuvalta ja sen kokonaispituus on reilu 20 kilometriä. Luontopolun pääarkkitehti on ollut Arvo Ojala, joka on hankkinut 53 maaomistajalta luvat polun tekemiseen. Pitkospuita on polulle saatu lahjoituksena muun muassa Junnikkalan Sahalta. Niitä on kannettu polun märimpiin kohtiin pala kerrallaan. Suurin osa pitkospuista on kuitenkin Kantolan talon vanhoja lattialankkuja. Minullakin on ollut kunnia olla rakentamassa tuota luontopolkua. Olen kantanut melkoisen määrän lankkuja tuolle polulle ja ollut rakentamassa Siiponjoki varressa muun muassa nitroportaita. Polku merkittiin aluksi kreppipaperilla. Sen jälkeen tehtiin ensimmäiset opasteet Vuotilan Sepon johdolla. Olin itsekin tekemässä noita opasteita muutamana päivänä. Vihdoin sitten saatiin kaupungin teettämät opasteet. Luontopolun helmi on Siiponjokivarsi, jonka maisemat ovat vertaansa vailla. Syvällä hiekkaisessa maastossa luikertelee joki, jonka jyrkänteet ja mutkat ihastuttavat kulkijaa. Luontopolun varrella on monipuolinen maasto. Siellä on soita ja muita nähtävyyksiä, muun muassa tervahautoja. Kauniit jäkäläkankaat ovat todella hienoja lenkkimaastoja.
Polun varrella on Särkijärven kota ja pari laavua. Toinen laavu on Pleunassa. Pleuna on niitä paikannimiä, jotka ovat saaneet alkunsa maamme rajojen ulkopuolelta. Suomen kaarti osallistui suomalaisena sotaväenosastona keisarillisen Venäjän armeijan mukana Turkin sotaan 1877-1878. Kaarti sai mainetta erityisesti Plevnan linnoituksen valtaamisessa 10.12. 1877. Tämä lähellä Tonavaa saavutettu voitto tuli pian tunnetuksi koko Suomessa. Suomen kansanrunousarkiston nimitarinoista löytyy Pleunaa koskeva seuraava teksti vuodelta 1938: ”Kalajoen pitäjässä, Siiponjoen varrella, Rahjankylän ja Kurikkalan välillä on pieni torppa Pleuna. Nimi on syntynyt seuraavalla tavalla: Eräs tarmokas vaimo puuhasi torpan paikkaa Kalajoen Hietalan pappilan maalle Siiponjokivarteen. Kun hän lopulta sai torpan paikan, niin hän sanoi: ”Nyt on Pleuna vallattu!”. Siitä sai torppa nimensä. Tämä kai tapahtui Turkin sodan jälkeisenä aikana.” Rovasti Vilho Kivioja on kirjoittanut Kalajoen kirkkoherranvirastossa olevaan kortistoon, että Pleunaan on vuonna 1878 asettunut asumaan Antti Siermala perheineen. On hyvin todennäköistä, että juuri hän on rakentanut jokivarteen talon ja raivannut peltoja.
Arvo Ojalalla on runsaasti kertomuksia ja juttuja koskien luontopolun maastoja ja alueita. Arvo tietää kertoa oman kokemuksensa perusteella paimentarinoita ja alueen muuta historiaa. Siipojokivarsi on ollut myös mestarihiihtäjä Jussi Kurikkalan harjoittelumaastoa. Arvollakin on monta juttua Jussi Kurikkalasta. Erään jutun mukaan Jussi oli todella kova harjoittelija. Jussi hiihti yhteen suuntaan niin kauan kuin jaksoi ja palasi sitten takaisin. Arvolla on myös runsaasti juttuja Piekkon Aukosta, Kouvasten Villestä ja Kettuvaari Untisesta. Nämä maastot olivat heidän metsästysmaastoja.
Arvo Ojala on usein ollut ryhmillä oppaana luontopolulla. Valitettavasti nyt on tilanne se, että Arvon terveys on heikentynyt niin paljon, että hänellä ei ole mahdollisuus toimia oppaana samalla tavalla kuin aikaisemmin, iloisena huumoriveikkona ja naisten naurattajana.
Luontopolun rakentaminen on ollut Kalajoen Ladulle suuri urakka, se on tehty talkootyönä. Siksi latulaisia harmittaa, kun moottorikelkat ja mönkijät ovat tulleet säikyttelemään luontopolulla liikkuvia. Allan Seikkulan mukaan he luontopolun rakentajina ja ylläpitäjinä yrittävät tarjota luontopolulla luonnonrauhaa, mutta välillä se ottaa koville, kun kesken matkan päästelee mönkijöitä vastaan. Mönkijöille ja moottorikelkoille latulaisilta ei oikein riitä täyttä ymmärrystä.
Maailmanmestaruus lumiveistossa
Lumiveisto Kalajoella aloitettiin 1984 ja jäänveisto vasta 1990-luvulla. Lumiveiston henki ja elämä oli kuvaamataidon opettaja Raimo Ryynänen, joka hallitsi niin teorian kuin käytännönkin lumiveistossa. Raimo opetti porukat veistämään lunta ja jäätä. Raimo toimi kilpailuissa tuomarina ja opastajana niillä kerroilla kun itse ei ollut kilpailijana. Raimon ansioista latulaisten taidot kasvoivat siinä määrin, että Kalajoen Ladun joukkue voitti vuonna 1989 jopa lumenveiston maailmanmestaruuden. Kalajoen Ladun joukkue on ollut hyvin usein SM-kisojen mitalikolmikossa. Kalajoen Latu järjestää joka vuosi SM-kisojen aluekarsinnan Tapion Tuvan maastossa. SM-kisat se on järjestänyt lumenveistossa vuonna 1991 ja jäänveistossa vuonna 2002.
Onnittelen Kalajoen Latua merkittävästä työstä paikkakunnan viihtyisyyden ja yhteishengen rakentajana sekä kiitän sen tekemästä monimuotoisesta aktiivisuudesta Kalajoen hyväksi.
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
Kuntavaalit ja paikkajako
Kuntavaaleissa Kalajoella keskusta sai 35-paikkaiseen valtuustoon 18 valtuustopaikkaa ja äänistä 48,2 prosenttia (2297), kokoomus 6 paikkaa ja 16.6 prosenttia äänistä (792), Pro Kalajoki 5 paikkaa ja 14,7 prosenttia äänistä (699), vasemmistoliitto 2 paikkaa ja 7,7 prosenttia äänistä (369), kristilliset 2 paikkaa ja 5,2 prosenttia äänistä (250), SDP yhden paikan ja 4,6 prosenttia äänistä (220), vihreät yhden paikan ja 2,9 prosenttia äänistä (140). Äänioikeutettuja oli 7 173. Äänestysprosentti oli 66,7 %.
Keskusta on menettänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana kannatuksestaan noin 25 prosenttia. Keskustan toiminnan johtohenkilöinä ovat tänä aikana olleet pankinjohtaja Eero Nevalainen, nykyinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Raili Myllylä, entinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jouni Jyrinki sekä nykyinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Juhani Latukka. Näissä vaaleissa keskusta menetti jälleen yhden valtuustopaikan. Myös Vasemmistoliitto kärsi yhden valtuustopaikan menetyksen samoinkuin SDP, joka menetti valtuustoryhmästään puolet. Kristilliset onnistuivat saaman toisenkin paikan valtuustoon ja vihreät palasivat valtuustoon yhden paikan turvin. Kokoomus voitti kaksi paikkaa ja nousi valtuuston toiseksi suurimmaksi ryhmäksi kuudella valtuutetulla ennen Pro Kalajokea, joka hävisin näissä vaaleissa yhden paikan.
Kalajoen kaupunginvaltuuston valitut
Keskusta (-1):
Terttu Myllylahti (153), Kaarlo Isokääntä (113), Juhani Latukka (99), Kullervo Niemelä (97), Raili Myllylä (81), Jouni Jyrinki (80), Alpo Murtoniemi (77), Eero Piippo (76), Juha Nivala (75), Aila Siirilä (68), Heikki Nikula (65), Simo Isokääntä (63), Sanna-Leena Pahikainen (60), Pasi Rajala (60), Miika Heikkilä (59), Tarmo Hihnala (59), Juhani Tolonen (59), Anu Prittinen (58).
Kokoomus (+2):
Tomi Reinikainen (201), Hanna Saari (79), Esko Valikainen (58), Pia Anttiroiko (52), Riitta Lehto (45), Tapani Ojala (43).
Pro Kalajoki (-1):
Jorma Untinen (150), Erkki Aho (105), Mari Niemelä (100), Kari Untinen (62), Vuokko Saari (54).
Kristillisdemokraatit (+1):
Veli Ainali (131), Vesa Rauha (78).
Vasemmistoliitto (-1):
Sirkka Alho-Konu (101), Väinö Hietala (88).
Sosiaalidemokraatit (-1):
Timo Suni (93).
Vihreä Liitto (+1):
Hanna Halmeenpää (97).
Kalajoen ääniharavat
Kalajoen ääniharavaksi nousi konstaapeli Reinikainen,etunimeltään Tomi. Hän oli kokoomuksen ehdokkaana myös eduskuntavaaleissa ja siitä oli hyötyä myös näissä kuntavaaleissa. Terttu Myllylahti oli aikanaan perustamassa Pro Kalajokea, mutta joutui edellisellä kerralla vetäytymään ehdokkaaksi asettumisesta kovan painostuksen alaisena. Nyt keskustan riveissä uskonnollisen vakaumuksen omaava Terttu Myllylahti oli vaalien todellinen yllättäjä.
1. Tomi Reinikainen kokoomus 205 ääntä
2. Terttu Myllylahti keskusta 153 ääntä
3. Jorma Untinen Pro Kalajoki 150 ääntä
4. Veli Ainali kristilliset 132 ääntä
5. Kaarlo Isokääntä keskusta 112 ääntä
6. Erkki Aho Pro Kalajoki 105 ääntä
7. Sirkka Alho-Konu vasemmistoliitto 101 ääntä
8. Mari Niemelä Pro Kalajoki 100 ääntä
9. Juhani Latukka keskusta 99 ääntä
10. Kullervo Niemelä keskusta 97 ääntä
11. Timo Suni Sdp 93 ääntä
12. Väinö Hietala vasemmistoliitto 88 ääntä
Luottamusmiespaikat jaossa Kalajoella
Vaalituloksen perusteella ilman liittoumia kaupunginhallituksen paikat jakaantuvat seuraavasti: keskusta 6 paikkaa, kokoomus 2 paikkaa ja Pro Kalajoki yksi paikka.
Kalajoella keskusta on perinteisesti ilmoittanut kokoomuksen säestyksellä mitä paikkoja kullekin puolueelle tai ryhmälle tulee ja ketä luottamuspaikoille voidaan valita. Tätä menetelmää on sanottu sopimiseksi. Menettely ei välttämättä ole täyttänyt lain kaikkia vaatimuksia. Jokaisen puolueen ja ryhmän tulee itse saada nimetä edustajansa eri luottamusmiespaikoille vaalituloksen perusteella huomioonottaen tasa-arvolaki. Kalajoella keskustan johtohenkilöt ovat halunneet nimetä kuka on sopiva ja kuka ei ole sopiva henkilö eri luottamustehtäviin. Näin keskusta on puuttunut myös muiden puolueiden ja ryhmien toimintaan todella kyseenlaisella tavalla.
Paikkajaossa Kalajoella ei ole käytetty liittoumia lukuunottamatta viime kaudella Pro Kalajoen ja kristillisten liittoumaa. Liittoumat ovat mahdollisia ja pienille puolueille ja ryhmille erittäin hyödyllisiä. Jos esimerkiksi kaikki muut paitsi keskusta liittoutuvat yhdeksi liittoumaksi niin paikkajako kaupunginhallituksessa on seuraava: keskusta 5, kokoomus 2 ja Pro Kalajoki 2. Valtuuston varapuheenjohtajuus tässä kuviossa menee vasemmistoliitolle. Liittoumalle, jossa kokoomus on suurin, tulisi joko valtuuston puheenjohtajuus tai kaupunginhallituksen puheejohtajuus.
Todennäköisempi vaihtoehto on se, että pienryhmät tekevät liittouman ilman kokoomusta. Tällöin keskusta ja kokoomus ovat kumpikin yksin. Paikkajako muodostuu sellaiseksi, että keskusta saa viisi paikka, kokoomus saa yhden paikan, Pro Kalajoki 2 paikkaa sekä vasemmistoliitto naispaikan kaupunginhallitukseen. Valtuuston 2. varapuheenjohtajuus menee kristillisille. Myös SDP ja vihreät hyötyvät yhteenliittymästä, sillä kumpikin saa vähintäänkin kolme paikkaa isoihin lautakuntiin. Isoilla lautakunnilla tarkoitetaan sivistys-, perusturva- teknistä lautakuntaa sekä ympäristölautakuntaa. Ilman liittoumaa SDP:n ja vihreiden lautakuntapaikkojen määrä jää yhteen lautakuntapaikkaan.
Kokoomus on toiminut Kalajoella keskustan apupuolueena jo pidemmän aikaa. Mahdollista on, että keskusta ja kokoomus liittoutuvat. Tällöin keskusta saa neljä paikkaa kaupunginhallitukseen ja kokoomus yhden paikan. Yksi paikka puolitetaan 1+1 periaatteella. Se ei kuitenkaan välttämättä toteudu, koska Himangan kunnan liittyminen Kalajoen kaupunkiin muuttaa tilannetta toisen vuoden osalta. Pro Kalajoki saa kaksi paikkaa ja vasemmistoliitto yhden naispaikan kaupunginhallitukseen. Kristillisille tulee valtuuston 2. varapuheenjohtajan paikka.
Vuoden 2010 alusta kaupunginhallituksen paikkamääriä ja suurien lautakuntien paikkamääriä lisätään kolmella paikalla, jotka on varattu himankalaisille. Pienempien lautakuntien paikkamääriä lisätään kahdella paikalla.