Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus.
Luuk 2:11
Täydellinen joulu
Mihinkään muuhun juhlaan ei kohdistu niin suuria odotuksia kuin jouluun. Paljon puhutusta kaupallisuudestaan huolimatta jouluun latautuu uskomaton määrä kauniita ajatuksia ja hyviä pyrkimyksiä. Raastavan elämänmenon keskellä on sentään juhla, joka antaa meille mahdollisuuden osoittaa lähimmäisille hyvää tahtoa.
Ehkä juuri alituinen kiire lisääkin jouluun kohdistuvia odotuksia: nyt ei ole aikaa, mutta sitten jouluna…. Jouluna saamme kaikki olla yhdessä. Viemme haudalle kynttilöitä ja käymme kirkossakin. Syömme yhdessä upean jouluaterian. Lämmitämme perinteisen joulusaunan. Rentoudumme, ulkoilemme, keskustelemme, nukumme pois väsymyksen ja pidämme hauskaa… Täydellinen joulun unelma antaa voimaa elämän harmauteen.
Valitettavan usein täydellinen joulu murentuu jo ennen kuin juhla on kunnolla päässyt alkuunkaan. Väsyneet hermot eivät tarvitse paljon sytytysainetta. Ei tarvita muuta kuin että joku ”asiallisesti” huomauttaa yhteisen joulun puutteellisista valmisteluista. Tai joku juhlan avainhenkilöistä antaa kaikkien odottaa itseään. Tai joku sukulaisista tuleekin joukkoon ”suomalaisissa juhlatunnelmissa”. Elämän raadollinen todellisuus voi hetkessä romuttaa täydellisen joulun.
Entä jos emme yrittäisikään luoda täydellistä joulua? Jospa kieltäytyisimme jouluun latautuvista odotuksista ja soisimme itsellemme ja toisillemme olla epätäydellisiä?
Alkuperäisessä joulussa ei ollut mitään ulkoisesti täydellistä. Nuoren naisen epäilyksiä herättänyt raskaus, verottajan vaativa ote muutenkin sorron alaisesta kansasta, haisevan navetan tarjoama kalsea majapaikka, pitkän matkan ja ruuhkan aiheuttama väsymys.
Vain yksi oli täydellinen. Ihmiseksi tullut Jumala lepäsi seimessä, hänkin inhimilliseen heikkouteen verhoutuneena. Hän tuli vapauttamaan meidät synnin ja kuoleman vallasta, mutta myöskin kaikesta paineesta saada ihmisinä aikaa jotakin täydellistä.
Hyvät nettipäiväkirjani lukijat
Ylläoleva teksti on lainaus Klaus Korhosen kirjasta Kuin avara meri kohdasta Todellinen Joulu.
Olen usein todennut, että kotikyläni Raution Alapää ei ole ihan tavallinen kylä. Lähes joka toisesta talosta on kotoisin jonkin alan tohtori ja lähes joka toisesta talosta jonkin alan huippu-urheilija, muuten merkittävä henkilö. Rautiolla on merkitystä Suomen historiassa.
Alavieskan-Raution kunnallista keskikoulua käydessäni 1960-luvun alkupuolella naapurin poika Kauko Korhonen oli pari vuotta ylemmällä luokalla kuin minä. Meillä oli yhteisiä harrastuksia.
Jo kouluaikana Kauko kirjoitti hyviä aineita ja lauloi kauniilla äänellään. Vuosien saatossa yhteydenpitomme hiljeni kunnes koulukaverini vieraili muutama vuosi sitten vaimonsa Satun kanssa luonanamme Kalajoella. Nykyisin Kaukon nimi on Klaus. Hän on koulutukseltaan teologian maisteri ja toimii seurakuntajohtajana Helsingissä.
Klaus on kirjoittanut kirjan Kuin avara meri. Kirjan on kuvittanut Pertti Lukkarila. Kirja sisältää kokoelman Klausin kirjoituksia rakkauden Jumalasta ja rehellistä itsetutkiskelua ajankohtaisten teemojen äärellä.
Klausin kirjoittamien sanojen avulla toivotan lukijoilleni rauhallista ja antoisaa Joulua.
Lähde ja kansikuva
Klaus Korhonen – Pertti Lukkarila: Kuin avara meri, ISBN 978-951-606-799-8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti