Tervaa Kärkisestä

Eräs mielenkiintoinen tapahtuma Rautio-viikolla on Kärkisen tervanpoltto. Tervahauden tekeminen ja tervanpoltto on vanha suomalainen tapa ja Kalajokilaakso oli ennen keskeistä tervanpolttoaluetta ja Kalajoki maan keskeisimpiä tervasatamia.Tervanpoltto on maassamme erittäin vanha taito.Terva vaurastutti koko Keski-Pohjanmaata 1600-luvulta aina 1800-luvun puoleenväliin saakka.

Tiettävästi ensimmäiset Kalajoen markkinat on pidetty 1620. Yksi suurimpia kaupan kohteita oli terva. Markkinoilla oli oma tervatori: tervaa vaihdettiin muihin markkinatavaroihin kuten työkaluihin, käsitöihin, rukkeihin, elintarvikkeisiin jne.Kalajoen markkinoista oli tullut 1800-luvun vaiheilla yhdet Suomen kuuluisimmat markkinat, jonne tuli kauppiaita ympäri maata. Kalajokiset, raahelaiset ja kokkolalaiset tekivät kauppaa mm. Ruotsiin ja Saksaan.Tervaa meni ulkomaille pääasiassa Englantiin. Tervaa käytettiin ennen pääasiassa laivoihin ja muihin lahoaviin kohteisiin.Tervaa tuotiin Kalajoelle talvikelin aikana suuret määrät ylämaista, sijoitettiin tervamakasiineihin ja lastattiin ulkomaille myytäväksi. Kuljetus tapahtui ulkomaisilla laivoilla. Antti Santaholma osti "Joutsen"-nimisen purjelaivan, jolla hän kuljetti puutavaraa ja tervaa Saksaan ja Englantiin. Kärkisessä ei ole valmistettu muistitiedon mukaan ainakaan sataan vuoteen. Nyt Kärkisestä saa tervaa. Tervan valmistus onnistui jopa yli odotusten. Tervahana aukaistiin torstaina 2.7.2009 klo 13.00. Nykyään tervaa käytetään enimmäkseen paanukattoihin, makeisteollisuuteen ja pieniin pulloihin pakattuna turisteille.

Tervan valmistus

Haudan valmistaminen alkaa puiden hankinnasta. Puiden pitäisi olla tervaskantoja, mutta tervasrosot ja kolopuut käyvät yhtä hyvin joskin tervan tuotto on niistä vähäisempää.
Jos hautaan käytetään tervaskantoja niin on parempi jos ne on otettu hiekkaisilta harjuilta , sillä kosteassa turvemaassa vesi hävittää tervan kannosta. Tervasrosojen hankinta on keräily hommaa. Jos koloamiseen päädytään on puiden koloaminen aloitettava vuosia ennen puiden tekoa.

Käytettävä puuaines on hakittava pari vuotta ennen kasaan odottamaan puiden tekoa. Halottujen puiden pitää kuivua vähintään muutama kuukausi jotta luonnonvesi haihtuisi puusta. Puita ei saa säilyttää pinossa liiankaan kauaa, sillä veden jälkeen puusta alkaa haihtua tervaa. Puut halotaan nykyään koneilla ja puiden pitää olla tasapaksuisia, jotta palo haudassa tapahtuu tasaisesti. Suurin läpimitta on ranteen paksuus ja pienin kirveenvarren paksuus. Jos puu on paksua palaa hauta pitempään.

Vuosien työ

Kärkisen tervanpolton takana on noin kymmenen hengen talkooporoukka. Osakkaita projektissa on kahdeksan, ja heillä kaikilla on ollut 60 puuta polttamista varten. Kolme vuotta sitten tehtiin ensimmäinen perkaus, kun puista perattiin kuoret pois noin kahden metrin matkalta. Viime kesänä otettiin loput kuoret pois. Tämän vuoden helmikuussa puut katkaistiin ja maaliskuussa ne laitettiin pinoon. Hautaa ryhdyttiin tekemään huhtikuussa.

Haudan rakentaminen

Puiden teon jälkeen tehdään haudalle pohja, jonka päälle puut ladotaan. Pohjan pitää olla lähellä valmistettuja puita, jotta niitä ei tarvitsisi tuoda kaukaa haudalle. Pohjan paikkaan vaikuttaa myöskin maasto ja tuuliolosuhteet.
Pohja on muodoltaan tasareunainen, loivasti suppilomainen kuoppa, jonka keskellä on kynän reikä jota pitkin terva lasketaan pois haudasta. Suppilonmallisella pohjalla saadaan aikaan tervan virtaaminen keskipistettä kohden eikä reunoilla olevaa tulta kohden. Pohjan pitää olla myöskin tasainen ja tiivis.

Kun puut ovat kuivaneet vähintään n. 2 kk on haudan latomisen vuoro. Latomisen täytyy tapahtua kauttaaltaan visusti, sillä jos se on jostakin paikasta harvempi etenee tuli siellä nopeammin kuin muualla. Puut asetellaan hautaan niin, että ne osoittavat napaan päin, paksumpi pää puusta ulommaksi jotta keträ saadaan kiertämään napaa. Myös puiden pitää kaatua keskelle päin samassa kaltevuudessa kuin pohjakin on, sillä jos puu jää vaakatasoon ei terva lähde juoksemaan keskelle päin. Haudan korkeimman kohdan ja laidan väliin laitetaan riuku ja riun alle jäävää osaa aletaan latomaan täyteen jolloin haudan katosta tulee kupolimainen.

Haudan keskikohdan korkeudeksi tulee noin kaksi metriä ja laidan korkeudeksi 70 cm. Kun puut on saatu ladotuksi, tasoitetaan haudan laita paukalla. Seuraavaksi laitetaan haudan katolle tasoittava kerros puunteossa syntynyttä sästöä, oka suojaa kunttaa puunpäiltä. Hauta peitellään rahkaisella turpeella.

Haudan sytyttäminen

Sytyttämishetkellä täytyy olla tyyni ilma jotta hauta saadaan syttymään tasaisesti.Tuli haudassa alkaa aluksi etenemään ylöspäin, ei niinkään sisäänpäin. Etenemistä voidaan ohjata tekemällä kattoon haluttuun paikkaan pieniä reikiä riviin tai lisäämällä kunttaa jolloin haudan sisällä alhaalta ylöspäin olevaa imua nopeutetaan tai hidastetaan. On tarkoituksen mukaista että ulkolaidassa oleva lämpö pyritään saamaan sisälle päin eikä olemaan vain haudan laidassa. Jos katon kunttakerros ei näytä päästävän tarpeeksi lävitsensä höyryjä tehdään sinne pieniä reikiä auttamaan haihtumista, sillä muutoin haitallinen vesihöyry saattaa kohdattuaan kuntan tipahtaa tervan sekaan.Harmahtavaa savua pitää tulla koko katon alueelta eikä vain tehdyistä rei'istä. Jos savu muuttuu valkoiseksi on haudan katetta vahvistettava palon hidastamiseksi.

Tervan kusetus

Polton alussa tuli tahtoo pyrkiä herkemmin kuntan läpi kuin lopussa sillä kuntta ei enää laske lävitsensä niin paljon kaasuja ja haudan palaminen hidastuu. Tällöin reikien tekeminen kattoon on tärkeää jotta palaminen ei hidastu liikaa. Ensimmäisessä laskussa saadaan vaaleaa tervan kusta ja vähän tervaa.
Hiiliä haudasta saadaan noin 3-4 m3 riippuen sammutusajankohdasta. Vähintään viikon päästä voidaan aloittaa tynnyreiden kusetus. Tervan seasta poistetaan tällöin tumma kusi joka painuu pohjaan ja vaalea kusi joka myös painuu pohjaan, sekä mahdollinen luonnonvesi joka on tervan pinnassa.
Seuraava talvi kuluu tervan kusetuksessa. Vaalea kusi tosin jäätyy jo muutamassa pakkasasteessa, mutta tumma jäätyy vasta paukkupakkasilla. Tervaa ei saa eroteltua kusesta niin tarkasti ettei sitä aina olisi hiukan mukana.

Tervan monipuoliset käyttömahdollisuudet

Terva on ollut tärkeä aine suomalaisessa kansanparannuksessa. Sitä on käytetty varsinkin ihon hoitoon. Eri tavoilla oirehtivaa ihoa on tervattu. Vammoja, haavoja ja amputoidun tai irronneen raajan tynkiä on sitomisen jälkeen tervattu tulehduksen ja kuolion estämiseksi. Tervaa on myös sekoitettu eri aineisiin voiteiksi ja hauteiksi. Tervasta on jalostettu pikiöljyä, jonka on katsottu olevan vielä parempaa ihon ja haavojen hoidossa. Erään sanonnan mukaan "pikiöljyllä paranee, vaikka olis keskeltä poikki".

Tervaa on käytetty myös häpäisytarkoituksiin. Joissakin maissa, kuten Yhdysvalloissa , on ollut tapana rangaista rikollisia tervaamalla. Tervatun päälle on usein kaadettu lisäksi höyheniä, jotka ovat tarttuneet tervaan, jolloin ihminen on saanut höyhenpeitteen.

Perinteinen tapa käyttää tervaa on puun ja köysien suojaaminen säältä ja hajottajamikrobeilta. Terva tunkeutuu puuhun ja täyttää sen huokoset, estäen näin vettä tunkeutumasta puun sisään. Tervassa on lisäksi lukuisia mikrobisidisiä aineita, jotka tuhoavat mikrobikasvustoa. Perinteisesti päre- ja paanukatot, puiset laivat, puuveneet ja puusukset sekä kaikki puiset rakennelmat, jotka joutuvat kosteuden kanssa tekemisiin, on suojattu tervaamalla. Myös köydet voidaan suojata säältä tervaamalla.

Sekoittamalla tervaa pellavaöljyvernissaan saadaan tervamaalia. Maali on kauniin ruskeaa, ja sitä voidaan käyttää puun kyllästämiseen ja sävyttämiseen. Tervamaaliin voidaan lisätä myös pigmenttejä ja sävyttää sitä.
Tervanpoltolla on Kalajoella vahvat perinteet ja tervakauppaa on käyty ennenkin.Voisiko tervasta tulla myyntiartikkeli Kalajoen matkailulle?