
Ikääntyneiden
terveysneuvontaa voidaan tehostaa siirtymällä yleisistä ohjeista
yksilölliseen, arkeen jalkautuvaan ja selkeään opastukseen.
Vanhusten kohdalla pelkkä tiedon jakaminen harvoin riittää
muuttamaan totuttuja tapoja. Tehostaminen vaatii moniammatillista
yhteistyötä, jossa hyödynnetään niin digitaalisia työkaluja
kuin henkilökohtaista tukea.
Alta
löydät käytännön keinoja, joilla ravitsemus- ja
liikuntaneuvonnasta saadaan vaikuttavampaa.
Ravitsemusneuvonnan
tehostaminen
Ikääntyessä
näläntunne usein heikkenee, mutta ravintoaineiden tarve pysyy
suurena. Ravitsemusneuvonnassa kannattaa keskittyä seuraaviin
asioihin:
Proteiinin
ja energian riittävyys:
Painotetaan riittävää proteiinin saatavuutta lihaskadon
(sarkopenian) ehkäisemiseksi.
Käytännönläheiset
ruokajonot:
Teoreettisten ravintoainetaulukoiden sijaan näytetään
esimerkkilautasia tai konkreettisia ruoka-aineita.
Vastustetaan
aliravitsemusta:
Otetaan säännölliseen käyttöön helpot seulontatyökalut,
kuten MNA
(Mini Nutritional Assessment),
jotta riski-ikäihmiset tunnistetaan ajoissa.
Yhteisölliset
ruokailut:
Kannustetaan osallistumaan palvelukeskusten tai järjestöjen
yhteisöllisille lounaille, sillä yksinäisyys usein heikentää
ruokahalua.
Helpot
kotiinkuljetukset:
Tehdään ravintorikkaan valmisruuan tai kauppakassipalvelun
tilaamisesta helppoa niille, jotka eivät itse jaksa kokata.
Liikuntaneuvonnan
tehostaminen
Liikuntaneuvonnan
tavoitteena ikääntyneillä on toimintakyvyn ylläpito, kaatumisten
ehkäisy ja itsenäisen asumisen tukeminen.
Lihasvoima
ja tasapaino edellä:
Ohjataan tekemään erityisesti tasapainoa ja alaraajojen voimaa
kehittäviä harjoituksia yleisen hyötyliikunnan lisäksi.
Kotivoimistelu
tutuksi:
Viedään harjoitukset ikäihmisen kotiin tai lähiympäristöön
(esim. tuolijumppa, keittiön tasoon tukeutuen tehtävät kyykyt).
Liikuntareseptit:
Lääkäri tai hoitaja voi kirjoittaa konkreettisen
"liikuntareseptin", joka sitouttaa ikäihmistä paremmin
kuin pelkkä kehote "liikkua enemmän".
Yhdessä
tekeminen:
Ohjataan ikäihmiset matalan kynnyksen ryhmäliikuntaan, kuten
eläkeläisjärjestöjen ohjatuille kävelyille tai
kuntosaliryhmiin.
Yleiset
menetelmät neuvonnan tukena
Jotta
viesti menee perille ja muuttuu toiminnaksi, neuvontatapaa on
uudistettava:
Selkokielisyys
ja suuret fontit:
Kaiken kirjallisen ja digitaalisen materiaalin on oltava helposti
luettavaa ja ymmärrettävää.
Digitaaliset
apuvälineet:
Hyödynnetään helppokäyttöisiä tablettisovelluksia, etäjumppia
(kuten tv- tai videovälitteiset palvelut) ja älykelloja
aktiivisuuden seurantaan.
Kotikäynnit
ja jalkautuminen:
Tehostetaan neuvontaa tekemällä arviointeja suoraan ikäihmisen
arkiympäristössä, jolloin jääkaapin sisältö ja kodin
turvallisuus voidaan tarkistaa samalla.
Läheisten
osallistaminen:
Otetaan omaiset ja viralliset omaishoitajat mukaan
neuvontatilanteisiin, jotta tuki jatkuu arjessa.
Ravitsemuksen
ja liikunnan yhteisvaikutus
Liikunta
ja ravitsemus toimivat parhaiten yhdessä. Kun lihaksia kuormitetaan
liikunnalla, keho tarvitsee rakennusaineeksi proteiinia. Alla oleva
kaavio havainnollistaa, miten nämä kaksi osa-aluetta tukevat
toisiaan ja auttavat pitämään ikäihmisen toimintakykyisenä.
Mihin
näistä osa-alueista haluaisit syventyä tarkemmin? Voin
esimerkiksi auttaa sinua laatimaan konkreettisen
esimerkin ikäihmisen lautasmallista
tai etsimään valmiita
liikuntaohjelmarunkoja
kotiharjoitteluun.
Esimerkki:
Ikäihmisen lautasmalli (Ravitsemus)
Ikääntyneen
lautanen näyttää hieman erilaiselta kuin nuoremman. Koska
energiantarve pienenee mutta suojaravintoaineiden (kuten vitamiinien
ja proteiinin) tarve pysyy samana, ruuan on oltava laadukasta.
1/3
Proteiinia:
Kalaa, kanaa, lihaa, kananmunaa tai linssejä. Lihasten suojaksi
tarvitaan reilu annos proteiinia joka aterialla.
1/3
Kasviksia:
Keitettyjä tai pehmeitä kasviksia, joita on helppo pureskella.
Marjat ovat myös loistavia.
1/3
Hiilihydraatteja:
Perunaa, täysjyväriisiä tai -pastaa antamaan arkeen voimaa.
Ruokajuoma:
Lasi maitoa, piimää tai kasvisjuomaa (johon on lisätty kalsiumia
ja D-vitamiinia).
Hyvät
rasvat:
Loraus kasviöljyä tai margariinia leivän päälle. Rasva tuo
tärkeää energiaa, jos ruokahalu on huono.
Esimerkki:
Helppo kotijumppa arjen ohessa (Liikunta)
Liikunnan
ei tarvitse olla raskasta urheilua. Tärkeintä on vahvistaa jalkoja
ja harjoitella tasapainoa, jotta pystyssä pysyminen on varmaa. Tämän
jumpan voi tehdä vaikka keittiössä:
Tuolilta
nousut (Voima):
Istu tukevalle tuolille. Nouse seisomaan ilman käsien apua (tai
käytä käsiä aluksi tukena). Istu takaisin alas hallitusti.
Toista 5–10 kertaa.
Päkiöille
nousut (Tasapaino ja pohkeet):
Ota
tukea keittiön tasosta tai tuolin selkänojasta. Nouse
rauhallisesti päkiöiden varaan ja laskeudu alas. Toista 10 kertaa.
Yhdellä
jalalla seisonta (Tasapaino):
Seiso tason vieressä. Nosta toinen jalka ilmaan ja yritä seistä
yhdellä jalalla 10–20 sekuntia. Pidä käsi lähellä tasoa
turvana. Tee sama toisella jalalla.
Polvennostokävely
(Lonkankoukistajat):
Kävele käytävää pitkin ja nosta polvia jokaisella askeleella
hieman tavallista korkeammalle, kuin astuisit pienten esteiden yli.
Jotta
ravitsemus ja liikunta saataisiin tiiviiksi osaksi lääkärien ja
sairaanhoitajien kiireistä arkityötä, tarvitaan selkeitä
työkaluja, automaatiota ja toimintatapojen muuttamista.
Pelkkä suositusten tietäminen ei riitä, vaan asioiden pitää
tulla vastaan hoito-ohjelmissa automaattisesti.
Tässä
on käytännön keinoja, joilla nämä tiedot saadaan tuotua osaksi
yleistä terveysneuvontaa ja vastaanottokäyntejä:
1.
Tietojärjestelmät ja automaattiset muistutukset
Lääkärit
ja hoitajat käyttävät työssään potilastietojärjestelmiä
(kuten Apotti, Omni360 tai Saga). Järjestelmiin voidaan luoda
automaattisia herätteitä ikääntyneiden kohdalle:
Ikäperusteinen
hälytys:
Kun lääkäri avaa yli 75-vuotiaan potilaan tiedot, ruudulle
ilmestyy lyhyt muistutus: "Onko
ravitsemus ja liikkuminen arvioitu viimeisen 6 kk aikana?"
Valmiit
tekstipohjat (makrot):
Hoitaja voi yhdellä klikkauksella lisätä potilaskertomukseen tai
kotiutusohjeeseen valmiin, selkokielisen tekstipohjan ikäihmisen
lautasmallista ja kotijumpasta.
MNA-seulonnan
pakollisuus:
Tehdyistä mittauksista (kuten painon lasku) järjestelmä ehdottaa
suoraan ravitsemustilan MNA-testin
tekemistä.
2.
Liikunta- ja ravitsemusreseptit osaksi hoitosuunnitelmaa
Lääkärit
ovat tottuneet määräämään lääkkeitä reseptillä. Samaa
mallia voidaan käyttää elintapoihin:
Virallinen
reseptipohja:
Otetaan käyttöön sähköinen ”Liikunta- ja ravitsemusresepti”,
joka tulostetaan potilaalle mukaan tai lähetetään Omakantaan.
Konkreettiset
ohjeet:
Reseptissä ei lue vain ”liiku enemmän”, vaan esimerkiksi:
”Kotijumppa:
Tuolilta nousut 10 kertaa x 2 päivässä. Ravinto: 2 dl
maitotuotetta tai raejuustoa jokaisella pääaterialla.”
Lääkkeenomainen
ohje sitouttaa ikäihmistä paljon paremmin kuin pelkkä puhe.
⏱️3.
Lyhytneuvonnan malli (Mini-interventio)
Vastaanotoilla
on usein kiire, eikä aikaa ole pitkiin keskusteluihin. Siksi
ammattilaisille pitää opettaa 1–2
minuutin lyhytneuvonnan malli:
Kysy:
”Miten
ruoka on maistunut ja oletko päässyt liikkumaan?”
Kanna
huolta:
”Ikääntyessä
lihasvoima hupenee nopeasti, jos ei syö tarpeeksi proteiinia ja
liiku.”
Ohjaa
eteenpäin:
Annetaan käteen valmis, selkeä kuvallinen esite ja sovitaan, että
asia tarkistetaan seuraavalla käynnillä.
4.
Selkeä työnjako ja hoitoketjut
Lääkärin
ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Tärkeintä on, että hän tunnistaa
tarpeen ja ohjaa potilaan eteenpäin:
Sairaanhoitajat
ja terveydenhoitajat
ottavat päävastuun elintapaneuvonnan seurannasta esimerkiksi
määräaikaistarkastuksissa.
Fysioterapeutit
ja ravitsemusterapeutit
otetaan mukaan heti, jos huomataan suuri riski kaatumiselle tai
aliravitsemukselle.
Järjestöyhteistyö:
Ohjaus terveyskeskuksesta suoraan kolmannen sektorin (esim.
Eläkeliitto tai paikalliset urheiluseurat) ikäihmisten
liikuntaryhmiin tai yhteisölounaille.
5.
Täydennyskoulutus ja asennemuutos
Ammattilaisten
koulutuksessa on pitkään painotettu sairauksien hoitoa lääkkeillä.
Elintapahoidon merkitystä pitää vahvistaa:
Järjestetään
lyhyitä, käytännönläheisiä koulutuksia ravitsemuksesta ja
sarkopenian (lihaskadon) ehkäisystä terveyskeskuksissa.
Tuodaan
esille tutkimustietoa siitä, miten paljon halvempaa ja tehokkaampaa
ennaltaehkäisy on verrattuna lonkkamurtumien hoitoon tai
ympärivorokautiseen hoivaan.
Ketkä
muut tahot voisivat osallistua vanhusten neuvontaan näissä asioissa
Lääkärien
ja hoitajien lisäksi ikäihmisten neuvontaan ja arjen tukemiseen
tarvitaan laajaa verkostoa. Julkinen terveydenhuolto ei usein ehdi
arkeen asti, joten muiden tahojen rooli on ratkaisevan tärkeä.
Tässä
ovat keskeisimmät tahot, jotka voivat ja joiden pitäisi osallistua
ikäntyneiden liikunta- ja ravitsemusneuvontaan:
1.
Kotihoidon työntekijät ja henkilökohtaiset avustajat
Kotihoidon
lähihoitajat ja kodinhoitajat vierailevat vanhuksen luona päivittäin
tai viikoittain. He näkevät arjen todellisuuden parhaiten.
Miten
osallistuvat:
He voivat seurata, mitä jääkaapissa on, tukea proteiinipitoisen
ruuan syömisessä ja muistuttaa ottamaan D-vitamiinin. He voivat
myös ohjata pienen tuolijumpan tai kävelylenkin osana päivittäistä
käyntiä.
2.
Järjestöt ja kolmas sektori
Suomessa
on vahva järjestökenttä, joka tavoittaa ikäihmiset matalalla
kynnyksellä. Esimerkkeinä Eläkeliitto,
Suomen
Punainen Risti (SPR),
Muistiliitto
ja paikalliset eläkeläisseuraukset.
Miten
osallistuvat:
Järjestävät vertaisryhmiä, kuten kuntokävelyitä, tuolijumppia
ja yhteisöllisiä ruokailuja. Järjestöjen kautta vanhus voi saada
myös "ystävätoiminnan" kautta vapaaehtoisen, joka
lähtee kaveriksi ulkoilemaan tai kauppaan.
3.
Kaupat, apteekit ja yksityiset yritykset
Arkiympäristön
palvelut ovat paikkoja, joissa ikäihmiset asioivat säännöllisesti.
Apteekit:
Voivat lääkeneuvonnan ohessa ottaa puheeksi ravitsemuksen (esim.
kliiniset ravintovalmisteet, vitamiinit) ja jakaa selkeitä
esitteitä.
Ruokakaupat:
Voivat tarjota senioreille suunnattuja palveluita, kuten helposti
tilattavia ja kotiinkuljetettavia kauppakasseja tai valmiiksi
koottuja, ravitsevia "seniorimenutuotteita".
Jalkahoitajat
ja hierojat:
Yksityiset hyvinvointialan yrittäjät kohtaavat vanhuksia
rauhallisessa ympäristössä ja voivat hoidon aikana jutella
liikkumisen tärkeydestä ja kannustaa arkiaktiivisuuteen.
4.
Kunnan kulttuuri-, kirjasto- ja liikuntatoimi
Hyvinvointialueet
hoitavat lääkärit, mutta kunnat vastaavat yhä asukkaidensa
hyvinvoinnin edistämisestä.
Seurakuntien
diakoniatyö tavoittaa erityisesti ne vanhukset, jotka ovat vaarassa
jäädä yksin kotiin ja joiden elintavat saattavat sen vuoksi
rappeutua.
6.
Omaisen ja läheiset
Perhe
on usein vanhuksen tärkein tukiverkko ja motivaation lähde.
Yhteinen toimintamalli
Tässä
on ehdotus selkeäksi
ja helposti seurattavaksi yhteiseksi toimintamalliksi.
Se sitoo yhteen terveydenhuollon, kotihoidon, kunnan ja järjestöt.
Mallia kutsutaan nimellä "Arjen
Voima -ketju".
Sen
tavoitteena on, että ikäihmisen huonontunut ravitsemus tai
liikkuminen huomataan ajoissa ja hänet ohjataan oikean tuen piiriin
ilman, että hän putoaa eri palveluiden väliin.
"Arjen
Voima" -yhteistyömalli
Toimintamalli
jaetaan neljään selkeään vaiheeseen: Havaitse,
Arvioi, Ohjaa ja Seuraa.
[1. HAVAITSE] --> [2. ARVIOI] --> [3. OHJAA] --> [4. SEURAA]
(Kotihoito/Järjestö) (Terveyskeskus) (Kunnan liikunta/ (Omaiset/Kotihoito)
Seurakunta/Järjestö)
Vaihe
1: Havaitse (Kuka tahansa arjessa mukana oleva)
Mitä
tehdään:
Kotihoidon työntekijä, diakoni tai järjestön vapaaehtoinen
huomaa huolestuttavia merkkejä vanhuksen arjessa.
Hälytysmerkit:
Jääkaappi on tyhjä, paino on pudonnut näkyvästi, liikkuminen on
muuttunut epävarmaksi tai vanhus valittaa voimattomuutta.
Toimenpide:
Työntekijä ottaa asian puheeksi ja pyytää vanhukselta luvan
viedä asiaa eteenpäin terveyskeskukseen.
Vaihe
2: Arvioi (Terveydenhuolto / Lääkäri & Sairaanhoitaja)
Mitä
tehdään:
Vanhukselle järjestetään lyhyt arviointiaika (esim.
neuvolatyyppinen senioritarkastus) tai asia otetaan esille muun
lääkärikäynnin yhteydessä.
Työkalut:
Tehdään nopea ravitsemustilan MNA-seulonta
ja testataan lihasvoimaa (esim. tuolilta nousut).
Toimenpide:
Kirjoitetaan potilastietojärjestelmään Hyvinvointilähete
tai Liikunta-
ja ravitsemusresepti.
Vaihe
3: Ohjaa (Kunta ja Järjestöt – ”Lämmin kädestä käteen”
-vaihe)
Mitä
tehdään:
Terveyskeskuksen tekemä Hyvinvointilähete siirtyy kunnan
hyvinvointikoordinaattorille tai alueen järjestöyhdyshenkilölle.
Toimenpide:
Järjestön vapaaehtoinen tai kunnan liikunnanohjaaja ottaa yhteyttä
vanhukseen. Hän ei vain lähetä esitettä, vaan menee
ensitapaamiseen mukaan.
Vaihe
4: Seuraa (Omaiset, Kotihoito ja Lähiverkkotapaamiset)
Mitä
tehdään:
Palautetaan seuranta takaisin arkeen. Omaiset ja kotihoito
kyselevät, miten ryhmissä on sujunut, ja auttavat pitämään
kiinni uusista rutiineista.
Tiedonkulku:
Kunta, terveyskeskus ja järjestöt pitävät 3–6 kuukauden välein
lyhyen seurantapalaverin, jossa katsotaan, ovatko alueen ikäihmiset
löytäneet palvelut ja tarvitaanko uusia ryhmiä tai ruokailuja.
Toimintamallin
onnistumisen edellytykset (Ydinasiat)
Jotta
tämä malli toimii, kolmen asian on oltava kunnossa:
Yksi
yhteinen sähköinen alusta (esim. Lähellä.fi):
Lääkärin ja hoitajan on nähtävä yhdellä klikkauksella, mitä
toimintaa järjestöillä ja kunnalla on tarjolla juuri nyt.
Yhteyshenkilöt:
Jokaisella terveysasemalla, kunnalla ja seurakunnalla täytyy olla
nimetty henkilö, joka vastaa näistä lähetteistä.
Lupa
tietojen siirtoon:
Vanhukselta kysytään aina heti alussa suullinen tai kirjallinen
lupa: "Saako
kotihoito kertoa tästä asiasta järjestön liikuntaystävälle?"
Miltä
tämä "Arjen
Voima" -ketju
vaikuttaa? Haluatko, että:
Teemme
tästä pohjalta konkreettisen
muistilistan tai kysymyssarjan,
jota esimerkiksi kotihoidon työntekijä voi käyttää kohdatessaan
vanhuksen?
Pohdimme,
miten omaiset
ja perhe
saadaan parhaiten kytkettyä mukaan tähän ketjuun?
Tämä
teksti annetaan vain tiedotustarkoituksessa. Jos tarvitset
terveydellisiä neuvoja tai diagnooseja, ota yhteyttä
asiantuntijaan. Tekoälyn antamat vastaukset voivat sisältää
virheitä.