lauantai 28. joulukuuta 2019

loppulausunto 1. jatko-osa


Erkki Aho vastaa -vastine Keskipohjanmaa-lehden uutisointiin








Olen pyrkinyt saamaan oikeutta itselleni ja muille Suomessa jo yli 15 vuoden ajan. Minut on kahdesti pidätetty, kun olen vaatinut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Olen vaatinut esteetöntä rikostutkintaa ja esteetöntä syyteharkintaa. Valitettavasti yksikään oikeudenkäynti minua vastaan ei täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia tästä syystä:
Salaisessa SSP-sopimuksessa 22.10.1992 valtio ja neljä pankkia jakoivat Säästöpankin ja sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan poistamaan markkinoilta, sekä määriteltiin kaatamisperusteet. Talonrakennusala oli yksi toimialarationalisoinnin kohteeksi joutunut ala. Puutalojen valmistuskapasiteetti oli vuonna 1995 Rakennustutkimus RTS Oy:n mukaan n. 12000 talopakettia ja kysyntä 1800 talopakettia. Ylikapasiteettia oli reilu 10 000. Helsingin Sanomien mukaan Kera Oy:ssä perustettiin ns. ruumiinpesuryhmä varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuuteen ja ruumiinpesuryhmän vetäjänä toimi kehityspäällikkö Veikko Anttonen. Ruumiinpesuryhmän tehtävänä oli poistaa markkinoilta Kera Oy:n sijoituksia uhkaavat talotehtaat. Tavoitteensa toteuttamiseksi Kera Oy käytti ns. saattohoitajia. PR-talojen konkurssivyyhdessä näitä saattohoitajia olivat kauppatieteen maisteri Jouni Remes ja konsultti Stig Weckström. Heidän tehtävänään oli ajaa yritys konkurssiin. Konsultti Stig Weckström ilmoitti ensimmäisenä työpäivänään yhtiön pikkujoulussa, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas. Kaikki merkit viittaavat siihen, että takaraja oli 31.1.1996.
KEP.n Säästöpankinjohtaja Korpela sanoi Seuralehden haastattelussa 15.11.2002 , että ”Tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa. Katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa.” MOT-ohjelmassa saman pankin isännistön
puheenjohtaja Antti Ojala sanoo näin: ” Suoraan voin sanoa, että Suomen Säästöpankki ajoi yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä pankkitukea avatusta valtion piikistä”. Näin saatiin Alavieskan Puurakenne Oy konkurssiin. Alavieskan Puurakenne Oy:öön oli velkasaneerausvaiheessa Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella palkattu kauppatieteen maisteri Jouni Remes talouspäälliköksi.Jouni Remes lähti mukaan myös uuteen perustettavaan yhtiöön, jonka tarkoituksena oli jatkaa Alavieskan Puurakenne Oy:n toimintaa. Hänen tehtävänä oli varmistaa PR-talojen markkinoilta poistaminen. Hän allekirjoitti muiden osakkaiden tietämättä Kera Oy:n kanssa 8.5.1995 sopimuksen, ettei Kera Oy rahoita perustettua yhtiötä.
Uuden yhtiön, PR-Teollisuus Oy:n hallituksen puheenjohtaja 
Markku Koski kertoi yhtiön hallituksen kokouksen yhteydessä, että Kera Oy:ssä oli voimakkaasti moitittu häntä siitä, että meni mukaan sellaiseen yhtiöön, joka oli markkinoilta poistettavien listalla. Ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Markku Koski siis tiesi törkeästä petoksesta ja Markku Koski pelastettiin.

Kun Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän suurimmat velkojat ja päämiehet olivat Kera Oy ja Arsenal Oy, niin he silloin varmasti tiesivät tekevänsä törkeän petoksen, kun salasivat ostajilta sen, että talotehdas oli markkinoilta poistettavien listalla eikä Kera Oy rahoita sitä. Kysymys on kiistatta törkeä petos, kun kaupassa väliaikaiset konkurssipesänhoitajat myyvät konkurssisäännön 50a §:n vastaisesti kiinteää omaisuutta ja salaavat kaupassa 48 miljoonan pantatut kiinnitykset. Pantatun omaisuuden myyntiin tarvitaan aina pantinhaltijan kirjallinen suostumus. Lisäksi väliaikaiset pesänhoitajat harhauttivat ostajaa ilmoittamalla keskeneräisen tilauskannan 26 miljoonaksi markaksi, vaikka se todellisuudessa oli 11 miljoonaa markkaa Kera Oy:n oman selvityksen mukaan.

Kaupanvahvistajaksi oli tietoisesti valittu nimismies 
Sulo Heiskari, joka syyttäjänä saattoi varmistaa, ettei rikoksia tutkita eikä rikoksentekijöitä tulla syyttämään. Kauppasopimukset allekirjoitettiin Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa. Tehtaalta Tapani Kääntä soitti tuolloin minulle Raaheen ja kysyi, että voinko mennä allekirjoittamaan Jouni Remeksen kanssa kauppasopimukset Ouluun. Sanoin, että minulla ei ole mahdollisuus irrottautua opetustyöstä, koska olin opettajana Raahen Porvari- ja kauppakoulussa ja vedin illalla myös ns. pitkiä yrittäjäkursseja. Tehtaalta soitettiin Heino Virralle, että voiko hän mennä allekirjoittamaan kauppasopimukset Ouluun, kun hän on hallituksen jäsen ja asuu Haukiputaalla. Heino Virta soitti yhtiökumppanilleen ja he päätyivät siihen ratkaisuun, että Heino Virta menee Ouluun allekirjoittamaan kauppasopimukset. Kauppasopimusten allekirjoitustilaisuudessa ei ole ollut paikalla kaupanvahvistaja Sulo Heiskaria. Asian voi todistaa kauppasopimuksen allekirjoittaja Heino Virta ja Maskosen toimistossa työskennellyt Minna Hanhisuvanto. Lisäksi kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo todistaa, ettei hän ole ollut Oulussa kauppakirjojen allekirjoitustilaisuudessa.

Tasavallan presidentin linnassa pidettiin 6.5.1992 ns. 
Koiviston konklaavi, jossa ohjeistettiin oikeuslaitosta. Tuon palaverin jälkeen noin 5000 oikeusjutussa, jossa pankki on ollut osallisena ainoastaan yhdessä jutussa pankki on hävinnyt. Jos pankki voittaa aina juttunsa niin silloin on syytä epäillä, että rikollisille on annettu syytesuoja. Onko kysymyksessä valtiopetos? YK:n Ihmisoikeuskomissio on 10.4.2004 huomauttanut Suomea siitä, että poliitikot liikaa puuttuvat oikeuslaitoksen toimintaan.

Kaikki nämä asiat ovat olleet tiedossa niin käräjätuomari 
Jaakko Raittilalla kuin syyttäjä Esa Mustosella sekä tutkinnanjohtaja Tapani Tasanolla ja poliisi Raimo OllillaTästä syystä kaikki minua ja yritystoimintaani vastaan tehnyt alioikeuksien päätökset ovat vääriä ja saatu aikaan rikosten avulla.
Kalajoella 7.9.2010 Erkki Aho Kalajoen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja

Jouni Remes ja Markku Koski
Huom. Kuvat saat isommiksi klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.Salaisessa SSP-sopimuksessa Suomen valtio ja pankit olivat sopineet toimialarationalisoinnista. Talonrakennusala kuului toimialarationalisoinnin piiriin. Kera Oy:ssä oli perustettu ns. ruumiinpesuryhmä poistamaan markkinoilta Kera Oy:n rahoittamien yritysten kilpailijoita. Kun Heino Virran kanssa menimme kansanedustaja Kalevi Mattilan luokse ja kerroimme PR-Teollisuus Oy:n ihmeellisistä kuvioista, niin Mattila sanoi, että onkohan pojat panneet saattohoitajat asialle?”
PR-Teollisuus Oy:n alkuvaiheet olivat erikoiset. 
Jouni Remes oli tullut Alavieskan Puurakenne Oy:n palvelukseen talouspäälliköksi Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella. Kun Alavieskan Puurakenne Oy ajautui konkurssiin Kera Oy:n ja Keski-Pohjan Säästöpankin toimesta, niin sen jälkeen ryhdyttiin miettimään jatkotoimenpiteitä. Jouni Remes oli mukana perustamassa uutta yhtiötä PR-Teollisuus Oy:tä yhtenä osakkaana. Samanaikaisesti hän teki laskelmia toiselle taholle ja vedätti kauppahintaa korkeammaksi. Tämä oli aika erikoista toimintaa muita osakkeenomistajia kohtaan. Lisäksi hän oli tehnyt Kera Oy:n kanssa sopimuksen muiden osakkaiden tietämättä, ettei Kera Oy:tä käytetä rahoittajana. Kukaan muu osakkaista ei tiennyt tällaisesta sopimuksesta. Jos olisi tiennyt, niin yritystä ei olisi perustettu. Tästä on osakkeenomistajien kirjalliset todistukset. Osakkeenomistajat eivät myöskään tienneet 48 miljoonan markan pantatuista kiinnityksistä, jotka salattiin kaupan teon yhteydessä. Kauppasopimukset allekirjoitettiin Oulussa Hannu Maskosen toimistossa, jossa paikalla ei ollut kaupanvahvistaja Sulo Heiskaria eikä kaupanvahvistajan kutsumaa todistajaa Arto Ranta-Ylitaloa. Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaiset pesänhoitajat myivät konkurssilain vastaisen kiinteää omaisuutta.
He myivät toisen omaisuutta omanaan salaten kauppaan sisältyneet 48 miljoonan pantatut kiinnitykset.






















































Kuulustelukertomuksessa Jouni Remes todistaa, että hän toiminut useissa yrityksissä johtotehtävissä. Hän kuitenkin jättää kertomatta, miten yrityksille on käynyt. Yrityksiä meni konkurssiin. Kuulustelukertomuksessa Jouni Remes todistaa, että Kera Oy piti arvossa hänen liikkeenjohtotaitojaan.

Yhtiön perustamispaperit on tehty erikoisella tavalla. Pitämättömien kokousten pöytäkirjoja jne. On syytä epäillä rekisterimerkintärikoksia. Alavieskan kunnan kanssa olin neuvotellut ja sopinut kunnan investointiavustuksesta. Alavieskan kunnanhallitus päätti 10.5.1995 kello 9.00 – 11.00 § 74 niin kuin oli sovittu 950 000 mk:n investointiavustuksesta ilman ehtoja.
Jouni Remes oli yhteydessä Alavieskan kunnanjohtaja 
Aarne Karvoseen ja niin Alavieskan kunnanhallitus piti uuden kokouksen 15.5.1995 klo 21.00 – 21.50 § 77 kokonaan uudenlaisesta avustuskäytännöstä. Remes sai aikaan sen, että Alavieskan kunnanhallitus päätti, että avustus maksetaan sen jälkeen, kun 1. koko osakepääoma on maksettu ja 2. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssihallinnon kanssa tehtyyn kiinteistökauppaan kuuluva tila Koivuranta RN:o 3:127 Pielaveden Koivujärven kylässä on myyty. Tämä oli kylmä suihku muille osakkeenomistajille,koska heidän tietämättään Alavieskan kunta mahdollisesti laittomassa kokouksessa päätti muuttaa ehtoja sen jälkeen kun kauppasopimukset Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n ( myöh. PR-Teollisuus Oy) kanssa oli jo allekirjoitettu.











Toukokuun 24 pnä Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä esitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon, jonka Alavieskan Puurakenne Oy:n hallituksen jäsenet vannoivat oikeaksi.

24.11.1995 Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi takaajat oikeuteen, mutta Ylivieskan käräjäoikeus ei toimittanut tiedoksiantoja oikeuteen haastetuille.










Oikeudessa takaajia edusti heidän tietämättään ilman heidän valtakirjaansa asianajaja Jouni Remes, joka tunnustaa ettei ole koskaan kantelijoita tavannut eikä edes muista keskustelleensa heidän kanssaan. Siitä huolimatta hän edusti heitä oikeudessa.










Tätä ennen Jouni Remes oli estänyt PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Wood Oy:n lainan saannin. Kysymyksessä oli 500 000 markan laina. Pankinjohtaja oli niin fiksu, että soitti Uhtua Wood Oy:n omistajille ja sanoi, että teidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin Jouni Remeksen erottamiseksi.Markku Koski kertoi PR-Teollisuus Oy:n hallituksen kokouksen yhteydessä, että häntä oli Kera Oy:n toimesta moitittu siitä, että hän meni mukaan sellaiseen yriktykseen, mikä oli markkinoilta poistettavien listalla. Ravintolaillan päätteeksi Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa hänet. Koski kertoi myös, että hän oli neuvottelut Arsenal Oy:n Sipolan ja Räihän kanssa.
Kera Oy teki kaikkensa PR-Teollisuus Oy:n markkinoilta poistamiseksi. Se levitti ympäri maailmaa perättömiä tietoja PR-Teollisuus Oy:n rahanpesusta. Tässä varatoimitusjohtaja 
Seppo Arposen kirje KTM:lle. Siinä 3 d kohta: Jatkovirityksiin liittyi myös kansainvälistä rahanpesua.






Kera Oy:n selvitys oikeuskanslerin virastolle.










Erotimme Jouni Remeksen PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtajan tehtävistä, kun kävi täysin selväksi hänen yhtiön edun vastainen toiminta. Uudeksi toimitusjohtajaksi Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n kiristyksen jälkeen valittiin konsultti Stig Weckström. Välimiehenä tässä asiassa toimi Markku Koski. Kävin eduskunnassa neuvottelemassa Heino Virran kanssa asiasta. Päätimme suostua kiristykseen. Teimme kuitenkin Weckströmille oman konsulttisopimuksen, jossa erottamisaika oli 1 sekunti. Tämä osoittaa sitä suurta epäluottamusta, mitä me tunsimme Stig Weckströmiä kohtaan. Aavistelumme osuivat oikeaan, sillä jo ensimmäisen työpäivänsä iltana hän ilmoitti vientisihteerille, että hänen tehtävänsä on ajaa yritys hallitusti alas. Vientisihteeri kiirehti kysymään vientipäälliköltä, etteikö tämä tarkoita konkurssia.









Wecktröm levitti perätöntä tietoa PR-Teollisuus Oy:n rahanpesusta. Hän oli tuohon aikaan yrityksen toimitusjohtaja ja hän toteutti näin saattohoitajan toimintaa pyrkimällä tuhoamaan yrityksen.























Weckströmin palkka oli huikea 5000 mk + alv päivässä sekä hotelli-, matka- ja päivärahat kulut päälle. Näillä kuluilla yritettiin saada tukahdutettua yrityksen rahavirrat.










Kun Stig Weckström ei saanut yritystä konkurssiin, niin hän piti palaverin Arsenal Oy:n, Kera Oy:n ja Alavieskan kunnan kanssa ja siellä päätettiin 19.2.1996 ajaa PR-Teollisuus Oy konkurssiin. Pöytäkirjan pitäjänä toimi Stig Weckström ja hän edusti kokouksessa myös omaa konsulttiyritystään.












Tämän jälkeen annoimme Stig Wekströmille lopputilin. Myös Markku Koski, joka oli aikaisemmin ollut mukana asianajajansa kanssa PR-Teollisuus Oy:n hallituksen kokouksessa ja yrittänyt maksattaa asianajajansa kulut PR-Teollisuus Oy:llä ilmoitti eroavansa yhtiön palveluksesta.






Vaikka Markku Koski oli ”eronnut” PR-Teollisuus Oy:n hallituksen puheenjohtajan paikalta niin hän aktiivisesti pyrki vaikuttamaan yrityksen toimintaan meidän mielestämme kielteisellä tavalla.




















Lisäksi konsultti Weckström toimi aktiivisesti ”erottamisensa” jälkeen PR-Teollisuus Oy:n kimpussa. Ehkä hän halusi varmistaa, että yritys menee konkurssiin. Yritys kuitenkin pyöri kolmella vuorolla. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä ei keksinyt muuta keinoa kuin purkaa kauppasopimukset, mutta kun he huomasivat, että he jäävät kauppojen purkamisen jälkeen velkaa PR-Teollisuus Oy:lle niin he hakivat PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin ja antoivat lausuman konkurssiasiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle PR-Teollisuus Oy:n eli konkurssiin haettavan puolesta ja lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjä ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle lausuman, että kanne on oikea.

Rikostutkintapyyntö Markku Kosken toimista

Pyydän poliisia tutkimaan onko Markku Koski syyllistynyt rekisterimerkintärikokseen ja onko hän osasyyllinen törkeään petokseen ja onko hän syyllistynyt mahdollisesti muihin rikoksiin. Jos rikokset ovat vanhentuneet niin pyydän poliisia tutkimaan kuka on vanhentanut rikokset.
Huom. Kuvat saa isommakksi klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.














Kuvassa on Euronio Oy:n hallituksen pöytäkirja 8.5.1995. Pöytäkirjan mukaan kokous on pidetty Euronio Oy:n tiloissa Helsingissä yhtiön toimitiloissa. Pöytäkirjan mukaan yhtiön hallituksen kokoukseen on osallistunut yhtiön hallituksen jäsenet Heino Virta, Kari Konu ja Erkki Aho.
Totuus on se, että Euronio Oy on ollut paperiyhtiö eikä sillä ole ollut toimitiloja. Yhtiön hallituksen jäsenet Virta, Konu ja Aho eivät ole olleet Helsingissä 8.5.1995. Pöytäkirja on pitämättömän kokouksen pöytäkirja olemattomissa tiloissa.













Heino Virran todistus siitä, etei hän ole ollut tuossa kokouksessa.






Kari Konun todistus siitä ettei hän ole ollut tuossa kokouksessa.






Erkki Ahon todistus siitä, ettei hän ole ollut tuossa kokouksessa.










Ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirjan sivu. Kukaan näistä henkilöistä ei ole ollut yhtiön kanssa missään tekemissä 4.1.1994. Kukaan ei tiennyt yhtiöstä tuohon aikaan yhtään mitään.












Kauppakirjan myyjän allekirjoituksista ei ota "pirukaan selvää". Ostajan nimikirjoitukset oikeaksi ovat todistaneet Tapani Kääntä ja Terttu Ylikangas, mutta kumpikaan ei ole ollut Helsingissä 8.5.1995. Näillä asiakirjoilla on haettu yhtiön rekisteröinti. Onko kysymyksessä rekisterimerkintärikos?












Jouni Remes oli palkattu Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäällikköksi yrityksen velkasaneerauksen aikana Arsenalin ja Kera oy:n kirjallisen suosituksen perusteella kuten kuulustelukertomuksesta käy ilmi. Jouni Remes oli ns. saattohoitaja, jonka tehtävänä oli tuhota yritys ja näin vähentää kilpailua talomarkkinoilla.












Salaiseksi julistetussa SSP-sopimuksessa sovittiin toimialarationalisoinnista pankkien ja valtion kesken. Yksi toimiala toimialarationalisoinnissa oli 


rakentaminen.










Kera Oy:ssä perustettiin toimialarationalisointia varten ns. ruumiinpesuryhmä varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuuteen ja sitä johti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. Ruumiinpesuryhmän tehtävänä oli pelastaa Keran rahoittamat ongelmayritykjset ja minimoida tappiot. Keran rahoittamien ongelmayritysten pelastaminen tarkoitti myös niiden kilpailijoiden poistamista markkinoilta.










RTS Oy:n tutkimuksesta näkyy talopakettimarkkinoiden tilanne selkeästi. Ylikapasiteettia oli runsaasti ja siksi Kera Oy, Arsenal Oy ja pankit tekivät yhteistyötä toimialarationalisoinnissa.







Kera Oy:n saattohoitaja Jouni Remes teki muiden osakkaiden tietämättä Kera Oy:n kanssa sopimuksen, ettei Kera Oy.tä käytetä rahoittajana. Miksi Kera Oy vaati tällaista sopimusta? Miksi sopimus piti salata muilta osakkailta?












Alavieskan Puurakenne Oy:n yhden omistajan ja hallituksen jäsenen Jarmo Konun haastattelusta Alavieska-lehdessä 2.11.2000 näkyy selkeästi totuus asioissa.
KEP:n säästöpankinjohtaja Korpela sanoi Seuralehden haastattelussa 15.11.2002, että "tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa". Korpela jatkaa, että "katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa. Tajusimme, että turha on keskustella ongelma-asiakkaan kanssa, koska valtio maksaa pankin luottotappiot".
MOT-ohjelmassa 29.11.1999 saman pankin isännistöä 15 vuotta johtanut toimitusjohtaja Antti Ojala sanoo näin: "Suoraan voin sanoa, että Suomen Säästöpankki ajoi yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä, omien vakuuksien, oman varallisuutensa paikkaamiseksi pankkitukea avatusta valtion piikistä. Voidaan vetää suora johtopäätös, että ongelma-asiakkaat oli pankille riski, mutta tässä poistui riski ja oma vakvaraisuus parani".
Alavieskan Puurakenne Oy:n Vaasan hovioikeudelle lähettämässä valituksessa todetaan, että Kera Oy ja Suomen Säästöpankki - SSP Oy:n edustajat ovat aikanaan hyväksyneet suunnitelman saneerauksen pohjaksi. Tätä taustaa vasten on käsittämätöntä se, että selvittäjät ja suurimmat velkojat muuttivatkin mieltään kesken saneerauksen.

Markku Koski lähti PR-Teollisuus Oy:n hallituksen puheenjohtajaksi rehellisin mielin, mutta kun Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen kertoi Markku Koskelle, että yritys oli poistettavien listalla ja Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken, niin Markku Kosken mieli muuttui. Hän muutti puolta ja siirtyi yrityksen tuhoajien puolelle.

Erikoinen isänpäivä - tapon yritys











Perjantaina 11.11.2005 kello 17 aikoihin poistuin Kalajoen kaupunginvaltuuston juhlakokouksesta Pohjankylän koululta. Piha-alueelta lähti perääni siviiliauto, mikä seurasi minua kotiin saakka. Kun olin poistumasta autosta kaksi poliisimiestä ilmoitti pidätysmääräyksestä, mutta heillä ei ollut oikeudenpäätöstä esittää asialle. Minut vietiin Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan. Ehdin kuitenkin ottaa mukaani pyyhkeiden ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvien asioiden lisäksi joitakin asiapapereita, verenpainelääkkeeni ja verenpainemittarini, mikä pelasti henkeni.

Jos en olisi pystynyt näyttämään todeksi verenpainettani ja hengenvaarallista tilannettani, niin olisin varmasti nyt vainaja. Asiasta olisi todennäköisesti uutisoitu, että kalajokinen mies kuoli Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan, kuolinsyy on tuntematon.

Verenpaineeni nousi törkeän, epäoikeudenmukaisen sekä järjettömän pidätyksen johdosta perjantaina 11.11.2005 niin, että klo 18.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, klo 20.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, kello 22.20 lukemat olivat 208/135 pulssi 82, klo 24.00 lukemat olivat 258/142. Minut kiidätettiin ambulanssilla poliisisaattueessa puolenyön aikaan Oulaisten terveyskeskukseen. Minua oli siellä lisäksi kahden poliisin saattue vastassa. Sain Oulaisten terveyskeskuksessa ampullin, en muista lääkettä. Verenpaine saatiin laskemaan muistaakseni 170/105. Poliisisaattueessa minut vietiin takaisin putkaan.

Lauantaina 12.11.2005 verenpaineeni alkoi jälleen nousta lääkityksestä huolimatta. Kello 5.50 verenpaineeni oli 191/111 pulssi 70, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 7.20 199/129 pulssi 78, klo 9.40 203/138 pulssi 78. Silloin minut kiidätettiin Ylivieskan terveyskeskukseen. Verenpaineeni oli edelleen korkea, klo 11.20 191/128 pulssi 84, klo 12.20 186/113 pulssi 85, ja kello 13.10 210/122 pulssi 82. Minut vietiin poliisisaattueessa uudelleen Ylivieskan terveyskeskukseen n. klo 14.00. Sain verenpainelääkettä, minkä avulla verenpaineeni saatiin laskemaan. Katson, että kysymyksessä oli selkeä tapon yritys, koska minut oli jätetty yksin ilman valvontaa pyhäpäiväksi sairaana Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan.

Puheluita en saanut vastaanottaa sunnuntaina, jolloin oli isänpäivä, mikä on omalle perheelleni varsin tärkeä juhlapäivä. Tyttäreni ja vaimoni olivat yrittäneet soittaa useita tunteja Ylivieskan poliisilaitokselle, mutta kukaan ei ollut vastannut puhelimeen. Myös lukuisat muut henkilöt olivat yrittäneet tavoittaa minua, mutta minulle ei välitetty puheluita. En saanut myöskään soittaa puhelimella.

Maanantaina n. klo 9.00 minut vietiin poliisien saattamana Ylivieskan käräjäoikeuteen. Minulla ei ollut mahdollisuutta saada ruokaa aamulla eikä koko päivänä. Jouduin olemaan oikeudenistunnossa 9.00 – 16.40 ilman ruokaa. Juomana oli vain kaksi jaffapulloa. Verenpaineeni lienee ollut n. 220-240/ 130-140 oikeudenkäynnin aikana. Tilanne oli kahden lääkärinlausunnon perusteella hengenvaarallinen.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 33 §:n mukaan minua olisi saanut pitää säilössä kolme päivää. Olen ollut säilössä neljä päivää eli perjantaista 11.11.2005 maanantaihin 14.11.2005. Miksi näin on menetelty? Kuka teki virkavastuulliset päätökset siitä, että minut pidätetään ja pidetään poliisin säilössä vaikka terveydentilani sairaudestani johtuen oli hengenvaarallinen? Miksi oikeudenistunto pidettiin vaikka minä ilmiselvästi en ollut juridisesti läsnä oikeudenistunnossa? Oikeudenkäynti ei mielestäni täyttänyt alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynninperiaatteita. Minä jouduin oikeuteen ilman asiakirjoja, ilman asianajajaa ja lääkäreiden mukaan vakavasti sairaana, koska terveydentilani oli hengenvaarallinen.

Ylivieskan käräjäoikeuden tuomarina oli täysin kokematon henkilö, joka oli täysin syyttäjän Sulo Heiskarin pyöriteltävissä.

Mikä oli pidätyksen todellinen syy?

Olen selvittänyt perusteellisesti PR-talojen konkurssien syyt ja syylliset, jotka ovat vielä vapaalla jalalla ja voivat käyttää virka-asemaansa törkeästi väärin. PR-talojen konkurssit ovat Suomen taloudellisen laman yksi keskeisimmistä rikoksista, joiden avulla voidaan paljastaa laaja rikollisjoukko.

Pankkikriisin seurauksena kaadettaviin yrityksiin ujutettiin ns. saattohoitajia, joiden tehtävänä oli ajaa yritykset konkurssiin. Velkasaneerauksen aikana Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäälliköksi valittiin velkasaneerausmiesten vaatimuksesta ja Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella taloustieteiden maisteri Jouni Remes, joka oli toiminut aikaisemmin muissa talotehtaissa, jotka olivat menneet konkurssiin sekä Sodankylän Osuuspankin johtajana. Kun Alavieskan Puurakenne Oy saatiin konkurssiin niin Jouni Remes ryhtyi tekemään laskelmia kahdelle ostajataholle samanaikaisesti siitä mitä konkurssipesälle kannattaa tarjota kiinteistöstä, maa-aluista, koneista, laitteista ja keskeneräisestä tilauskannasta. Remes laski keskeneräisen tilauskannan määräksi 26 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli 15 miljoonaa markkaa. Tuotoksi laskettiin 6,5 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli vain 5000 markkaa.

Olin itse silloin Raahen Porvari- ja kauppakoulussa opettajana ja olin toiminut myös Pohjois-Suomen Toimitusjohtajakoulun johtajana. Katsoin, että liikeidea on kunnossa ja uskoimme rahoituksen järjestämisen alan ammattilaisen Jouni Remeksen tehtäväksi. Halusin kuitenkin itse varmistaa Alavieskan kunnan investointiavustuksen, mikä oli 950 000 markkaa ja pyysin perustettavan yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi kansanedustaja Kalevi Mattilaa. Tämä kieltäytyi kunniasta tekosyynä sairaus. Pyysin Mattilan kieltäytymisen jälkeen puheenjohtajaksi kansanedustaja Markku Koskea. Hän lupautui tehtävään ja katsoin, että näin oli varmistettu suhteet Kera Oy:n lainoihin ja avustuksiin.

Jouni Remes oli Kera Oy:n järjestämä saattohoitaja yritykselle. Saattohoitajaepäilyksen kuulin ensimmäisen kerran kansanedustaja Kalevi Mattilalta, kun jouduimme Jouni Remeksen erottamisen jälkeen ottamaan yhtiön toimitusjohtajaksi Stig Weckströmin Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n kiristyksen jälkeen.

Rekisterimerkintärikokset

Saattohoitaja Jouni Remes ja kansanedustaja Markku Koski väärensivät perustettavan yhtiön hallituksen ja yhtiökokouksen pöytäkirjat. Väärennetyn pöytäkirjan mukaan Euronio Oy:n yhtiökokous on pidetty Helsingissä 8.5.1995 yhtiön toimitiloissa ja osallistujiksi on merkitty Jouni Remes, Markku Koski, Heino Virta, Kari Konu ja Erkki Aho. Totuus on se, että Euronio Oy oli paperiyhtiö eikä sillä ollut toimitiloja Helsingissä eikä Kari Konu, Heino Virta ja Erkki Aho ole olleet Helsingissä 8.5.1995. Myös yhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirja on väärennetty Jouni Remeksen ja Markku Kosken toimesta. Kukaan yhtiön osakkaista ei ole ollut Helsingissä tammikuun 4 päivänä 1994. Näillä väärennetyillä asiakirjoilla Jouni Remes haki yrityksen rekisteröinnin ja salasi totuuden osakkeenomistajilta.

Törkeät petokset kaupanteossa

Saattohoitaja Jouni Remes teki Kera Oy:n vaatimuksesta ja perustettavan yhtiön osakkaiden tietämättä 8.5.1995 sopimuksen, että yhtiön rahoitusjärjestelyt eivät edellytä Kera Oy:n mukaan tuloa. Tämän vaatimuksen Kera Oy esitti sen takia, että se oli päättänyt poistaa PR-talotehtaan markkinoilta. Tätä ei kuitenkaan kerrottu perustettavan yhtiön osakkaille.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät 11.5.1995 kolmella eri kauppakirjalla kiinteistöt, maa-alueet, koneet ja laitteet, tuoteoikeudet ja keskeneräisen tilauskannan Euronio Oy:lle (myöh. PR-Teollisuus Oy). Väliaikaisilla pesänhoitajilla ei konkurssisäännön mukaan ole oikeutta myydä kiinteää omaisuutta. Väliaikaiset pesän eivät esittäneet kaupanteon yhteydessä myöskään valtakirjaa että heillä on oikeus myydä toisen omaisuutta.

Kaupanteossa salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja tilauskanta ilmoitettiin 26 miljoonaksi markaksi. Todellisuudessa keskeneräinen tilauskanta oli 15 miljoonaa markkaa ja tuotto 5000 markkaa ilmoitetun 6,5 miljoonaan sijaan.

Kauppasopimukset on allekirjoitettu Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa. Kauppakirjojen allekirjoittajana ovat olleet Euronio Oy:n puolesta Heino Virta ja Jouni Remes.

Asian voi todistaa Maskosen toimistossa työskennellyt Minna Hanhisuvanto. Kaupanvahvistajaksi on tietoisesti valittu tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kuitenkaan ole ollut paikalla, kun kauppakirjat on allekirjoitettu. Myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo ei ole ollut paikalla kun kauppasopimuksen on allekirjoitettu ja kaupat on vahvistettu.

Kauppasopimuksiin liittyi 1 530 000 markan takaus, jossa takaajina olivat Markku Koski, Heino Virta, Jouni Remes, Kari Konu ja Erkki Aho.

Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaiset pesänhoitajat Hannu Maskonen ja Antti Latola esittivät Ylivieskan käräjäoikeudelle 26.6.1995 väärän pesänluettelon, mikä vannottiin oikeaksi. Menettely oli todella törkeää toimintaa.

Alavieskan kunnan petollinen toiminta

Alavieskan kunnanhallitus piti kokouksen 10.5.1995 ja päätti asioista niin kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. Asia käsiteltiin kokouksessa asiana 74 §. Keskustan ryhmäkokouksen jälkeen kunnanhallitus piti yllättäen uuden kiireellisesti kokoon kutsutun kokouksen 15.5.1995 klo 21. Siinä asia käsiteltiin uudelleen kohdassa 77§. Sihteerinä ja esittelijänä toimi kunnanjohtaja Aarne Karvonen.

Kunnanvaltuusto käsitteli asian 16.5.1995. Kunnanvaltuusto käsitteli asian § 74 pohjalta, mutta valtuusto käsitteli asian pykälän 77 mukaisesti. Valtuuston päätös oli kokonaan toinen kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. On syytä epäillä, että Alavieskan kunnanvaltuuston päätökseen vaikutti saattohoitaja Jouni Remeksen toiminta, jonka tehtävänä oli perustetavan yhtiön toiminnan tuhoaminen ja PR-talotehtaan markkinoilta poistaminen.

Kosken kelkan kääntö

Yhtiön hallituksen kokousten yhteydessä kansanedustaja Markku Koski kertoi, että häntä on voimakkaasti moitittu siitä Kera Oy:n taholta, että hän lähti mukaan PR-Teollisuus Oy:öön. Koski kertoi, että Kera Oy:ssä on tehty päätös poistaa ylikapasiteettia markkinoilta ja PR-Talot on poistettavien listalla. Erään ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Arponen oli sanonut ”Kuule Markku, kyllä minä sinut pelastan”.

Heinäkuussa 1995 Kosken käytöksessä oli havaittavissa selvää muutosta. Kera Oy ja Arsenal Oy olivat selkeästi vaikuttaneet Kosken toimintaan. PR-Talotehdas oli poistettava markkinoilta.

Saattohoitaja Jouni Remes teki kovasti töitä tämän asian toteuttamiseen. Hän esti PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Wood Oy:n 500 000 markan lainansaannin. Pankinjohtaja Anja Kauppi olikin pyytänyt Uhtua Woodin edustajia kutsumaan PR-Teollisuus Oy:n hallituksen hätäkokoukseen ja erottamaan Jouni Remeksen yhtiön vastaisen toiminnan johdosta.

Asianajajien ja käräjäoikeuden sikailua

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä esitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon 24.5.1995 ja Alavieskan Puurakenne Oy:n vastuulliset henkilöt tekivät väärän valan.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi PR-Teollisuus Oy:n ja takaajat Ylivieskan käräjäoikeuteen 13.11.1995 lähetetyllä haastehakemuksella. Haastehakemusta ei toimitettu takaajille, vaan takaajille täysin tuntematon asianajaja Jouni Vihervalli ilmoitti Ylivieskan käräjäoikeudelle, että hän edustajaa kaikkia takaajia ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja vaikka nämä eivät ole saaneet haastetta tiedoksi lainkaan. Ylivieskan käräjäoikeus hyväksyi menettelyn, teki asiassa ratkaisun ja jätti ilmoittamatta asiasta takaajille joten nämä eivät voineet käyttää lakisääteisiä oikeussuojakeinojaan.

Kera Oy:n kiristys

Heikko rahoituksen hoito oli herättänyt pääosakkaan eli Uhtua Wood Oy:n huomiota jo kesän aikana. Jos asian ilmaisee ilmeikkäämmin niin Remeksellä ja Uhtua Wood Oy:llä oli mennyt sukset pahemman kerran ristiin. Usko Jouni Remeksen kykyihin ja tahtoon hoitaa asioita rehellisesti oli mennyt. Jouni Remes nautti enää Markku Kosken luottamusta, ei muiden hallituksen jäsenten. Markku Kosken käytös oli muuttunut kesän aikana ratkaisevasti. Hän kertoi jutelleensa paljon Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n Seppo Sipolan kanssa. Tuntui kuin hänet olisi aivopesty.

Erotimme Jouni Remeksen. Markku Koskella oli heti Remekselle seuraaja valmiina. Hän oli kera Oy:n ja Arsenal Oy:n suosittelema ja vaatima henkilö, konsultti Stig Weckström. Hän oli omasta mielestään vertaansa vailla oleva henkilö. Kaikki mitä hän oli tehnyt oli suurta menestystä. Vain kerran elämässään hän oli epäonnistunut. Weskströmin palkkavaatimus oli 5000 markkaa päivä + arvonlisävero ja juoksevat kulut. Käytännössä tämä merkitsi 6800-8000 markan päivittäistä kuluerää. Kera Oy:n vaatimus oli se, että Weckström oli valittava toimitusjohtajaksi tai muuten yritys ajetaan konkurssiin.

Teimme Weckströmin palkkaamisesta oman sopimuksemme, jonka laitoimme Markku Koskelle eduskuntaan. Määrittelimme Weckströmille 500 000 markan uhkasakon, jos tämä luovuttaa tietoja ulkopuolisille tahoille. Sopimukseen sisältyi myös kohta, että Weckström ei ollut yksin nimenkirjoitusoikeutta.

Konkurssi tavoitteena

Pian vahvistui käsityksemme siitä, että Weckströmillä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Jo ensimmäisen työpäivänsä iltana, mikä oli yrityksen pikkujoulu, hän kertoi tanssilattialla yrityksen vientisihteeri Ela Lillemaalle, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas. Olisikohan pikkujoulubooli saanut vanhan herran avoimeksi? Lillemaa tulikin hädissään tiedustelemaan vientipäällikkö Tapani Käännältä, että ei hallittu alasajo merkitse konkurssia.

Pian Weckström ryhtyikin operoimaan Kera Oy:n ruumiinpesuryhmän kanssa PR-Teollisuus Oy:n alasajoa. Pöytäkirjojen mukaan neuvotteluita oli käyty 6.2.1996 Oulussa ja 17.2.2006 Ylivieskan Arsenal Oy:n tiloissa.

Wecktröm soitti minulle 17.2.1996 kesken kokouksen ja pyysi minua kutsumaan yhtiön hallituksen koolle illaksi ja jättämään konkurssianomuksen. Kerroin ettei sellainen ollut mahdollista, koska Heino Virta oli Karjalassa, Markku Koski Helsingissä ja Kari Konu työmatkalla. Yritys pyöri silloin kolmessa tuurissa, koska tilauksia oli enemmän kuin ehti toimittamaan. Yritys meni niin lujaa että se oli saatava vastapuolen mielestä äkkiä konkurssiin.

Kera Oy teki kaikkensa asiassa. Se levitti PR-Teollisuus Oy:stä ja Uhtua Wood Oy:stä tietoa rahanpesijöinä ja tietoa levitettiin laajasti aina Saksaa ja Japania myöten. Myös lehdet kirjoittivat vihjailevasti PR-Teollisuus Oy:n rahan pesusta. Asiasta tehtiin myös rikosilmoitus Kera Oy:n toimesta, mutta se salattiin KRP:n toimesta, koska se oli aiheeton.

Kauppasopimukset purettiin

Annoimme konsultti Stig Weckströmille lopputilin ja myös yhtiön hallituksen puheenjohtaja Markku Koski pyysi eroa tehtävästään johon me mielihyvin suostuimme. Näiden erojen jälkeen nämä kaksi henkilöä käynnistivät meitä vastaan mm. rahanpesukampanjan.

Kun yritystä ei saatu konkurssiin niin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä, jonka suurimmat velkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy, purkivat kauppasopimukset kiinteistöjen osalta 19.3.1996 ja muiden sopimusten osalta 18.4.1996. Myyjällä oli yksipuolinen oikeus purkaa sopimukset.

Konkurssiin väärillä tiedoilla

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin, sillä kun kaupat oli purettu niin konkurssipesällä ei ollut selvää ja riidatonta saatavaa, koska loppuselvitystä ei oltu tehty. Lisäksi konkurssihakemus oli tehty muutoinkin väärillä tiedoilla, sillä konkurssihakemuksessa ei oltu huomioitu lainkaan sitä, että kaupat oli purettu ja takauksen kohteena olleista 1 530 000 markan tuoteoikeuksien kaupoista oli maksettu jo yli miljoona markkaa.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi PR-Teollisuus Oy:n puolesta ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman konkurssiasiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle ja käräjäoikeus hyväksyi lausuman. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman, että kanne on oikea. Petäjä tunnustaa Oulun KRP:lle antamassaan lausunnossa 10.7.2000 ettei hänellä ollut toimeksiantoa asiassa. Ylivieskan käräjäoikeus ei tarkistanut oliko Petäjällä valtakirjoja asian hoitamiseen.

Ylivieskan käräjäoikeus teki näillä asiakirjoilla konkurssipäätöksen, josta valittaminen annettiin Erkki Ahon ja Heino Virran toimesta asianajaja Asko Keräselle, joka jätti valituksen tekemättä.

Putkakertomus 20.8.-23.8.2010








Nousin perjantai-aamuna ylös viiden jälkeen aamulla. Otin verenpainelääkkeen, join aamukahvin ja söin Karjalan piirakan. Kirjoitin historia-blogiini jutun Tehtaankatu 1. Jokin oikeustaistelija soitti minulle Tampereelta ja keskustelimme ehkä reilun kymmenen minuuttia. Lähdin pyörälenkille klo 10.30 ja olin pyöräilyt noin 20 km ja kävin Tapion Tuvalla katsomassa Kalajoki-näyttelyä. Lähinnä minua kiinnosti kävijämäärä. Menin alas kahvion puolelle lukemaan Kalevaa, kun kaksi poliisi tuli ja kysyi: - Sinäkö olet Erkki Aho. Poliisit tulivat ”mustalla maijalla” pidättämään minut klo 11.40. Heillä ei ollut mitään kirjallista todistetta siitä, että heillä on oikeus pidättää minut. Minut vietiin ”mustalla maijalla” kotiin pyörän kanssa. En saanut käydä suihkussa enkä vaihtaa vaatteita enkä syödä. Keräsin neljä kassillista todistusaineistoa. Otin mukaan verenpainemittarin, hygieniatarvikkeet ja vaihtovaatteet. Myöhemmin kuulin vaimoltani, että kaksi poliisiautoa ja neljä poliisia oli tullut kotiin kurkistelemaan ikkunoista pamppujen kanssa ikään kuin suurta ja vaarallista rikollista piirittämään. Luonnollisesti tilanne oli ollut vaimolleni aikamoinen järkytys. Hän oli kertonut, että olen pyöräilemässä.

Ylivieskassa oltiin n. 13.00. Pyysin päästä suihkuun. Sain tietää, että pidätykseni suoritti Raahen poliisit Jani Lampela ja Jukka Yliniitty. Heille tuotti erittäin suuria vaikeuksia sanoa nimensä. He eivät suostuneet sanomaan kuka poliisiviranomainen on antanut heille määräyksen asiassa. Ylivieskassa pyysin kirjallista määräystä pidätyksestäni. Sain nähdä sen, mutta en kopioa siitä Määräyksen oli antanut ELY-keskuksen Jouko Rajaniemi. Muistan kerran vuosia sitten, kun keskustelin Jouko Rajaniemen kanssa Oulun lääninhallituksen poliisiosastolla. Hän tiedusteli silloin minulta oma-aloitteisesti, että ”eiko se Heiskari oli jo vähentänyt ryyppäämistään”. Uskon, että kysymys on juuri samasta poliisista.

Mittasin verenpaineen klo 13.55. Verenpaine oli 178/111 ja lepopulssi 95. Oli jano ja nälkä. Levähdin pari tuntia ja kello 16.00 pääsin suihkuun ja sen jälkeen sain ruuan: makkaraperunat ja 2 dl vadelmajuomaa. Sain soittaa kotiin, koska lähtiessäni huomasin, että kellarissa on vettä ja osa kirjoistani oli kastunut ja mahdollisesti myös osa asiapapereista. Kello 16.30 mittasin verenpaineeni. Tulos oli 175/109, lepopulssi 90. Ryhdyin selvittelemään papereitani ja jaottelin paperit putkan lattialle siten, että voin käydä asiakirjat läpi oikeusväittämieni pohjalta sujuvassa järjestyksessä. Kello 19 verenpaineeni oli 189/106 ja lepopulssi 82. Kello 19.45 pyysin päänsärkylääkettä. Kello 21.00 verenpaineeni oli 167/110 ja lepopulssi 71. Kalajoen poliisi ja valtuuston varapuheenjohtajakaverini Tomi Reinikainen tuli yöpäivystykseen. Hän haki minulle litran tuoremehua. Tämä oli todella loistava palvelu tähän ajankohtaan. Kello 21.45 verenpaineeni oli 175/106, lepopulssi 65.

Miksi minut pidätettiin? Syy oli siinä, etten mennyt oikeudenistuntoon tiistaina, koska katsoin, että oikeudenistunto ei täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita, sillä tutkinnanjohtaja ja syyttäjä ovat vuoren varmasti esteellisiä. Maanantaina 16.8.2010 käymäni keskustelu käräjätuomari Jaakko Raittilan kanssa osoitti selkeästi minulle tosiasiat. Kysymyksessä on ahojahti. En ole saanut vielä tähän päivään mennessä esteetöntä rikostutkintaa asioissani enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tätä on jatkunut nyt jo yli 15 vuotta. Koska en mennyt oikeudenkäyntiin, niin käräjätuomari Jaakko Raittila käynnisti pidätysprosessin, johon hänellä oli lain mukaan mahdollisuus. Minulle haluttiin näyttää, että Suomi on poliisivaltio ja rangaista minua pahimmalla mahdollisella tavalla mielipiteideni ja toimintani johdosta. Mielestäni menettely on aika järkyttävää voimankäyttöä tällaiseen oikeudenkäyntiin.
Lauantaiaamuna heräsin kello 5.00. Kello 6.00 verenpaineeni oli 168/106 ja lepopulssi 63. Kello 8.30 sain kahvia, 2 voileipää. Tämä tuntui hyvältä. Ryhdyin järjestelemään asiapapereita, joita oli neljä kassillista ja sain asiapaperit likimain järjestykseen lattialle. Sain tehdä rauhassa töitä, koska kukaan ei häirinnyt. Kello 10.20 yritin hälyttää vartijaa. Kello 10.35 verenpaineeni oli 158/103 ja lepopulssi 80. Mittasin putkan pituuden, 16 jalan mittaa ja leveys 6,3 jalanmittaa. Kello 10.45 pääsin suihkuun. Tuli todella raikas olo. Katsoin samalla puhelimeeni tulleita puheluja. Mikko Kovalainen oli laittanut puhelinviestin, jossa hän lupasi tarjota minulle täytekakkukahvit ennen maanantain oikeudenkäyntiä. Putkassa minä en saa pitää puhelinta. Kello 11.20 ruokana makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehu.

Kello 13. 00 päivystävä vartija lähti syömään ja lupasi samalla tuoda minulle litran mehua rahoillani. Erinomainen palvelu vartijalta. Soitin Pentti Heikkiselle ja Olli Puolitaipaleelle. Kello 15 verenpaineeni oli 174/101 ja lepopulssi 73. Jumppasin 30 minuuttia. Kello 17 ruokana jotakin mahdollisesti kinkkusuikaleista laatikkoa, 3 leipää ja 2 dl mehu. Verenpaineeni kello 18.55 oli 173/102/72. Yritin tavoittaa päivystävää vartijaa. Kello 19.40 sain soittaa kotiin. Laskeskelin vahingonkorvausvaatimustani valtiolle PR-talojen konkurssivyyhdessä. Päädyin summaan 192 768 873 euroa. Kello 21.00 2 dl mehu ja leipäsiivu. Yöllä heräsin ja jumppasin 15 minuuttia. Putkaan oli yöllä tuotu vähän eläväisempää väkeä ja todella isoa laulua kuului pitkän aikaa.

Sunnuntaiaamuna heräsin kuuden jälkeen ja mittasin verenpaineeni kello 7.45 jolloin luvut olivat mielestäni erinomaiset 154/94, lepopulssi 66. Kello 8.40 sain kahvin, 2 leipää ja 2dl mehua. Kello 10.20 kävin suihkussa ja soitin kotiin. Kello 11.30 ruoka: makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehua. Kello 12.30 vaimo ja tyttö kävivät katsomassa. Heille tämä minun kohteluni on todella rankka kokemus. Kello 17.30 veljeni Veikko kävi vierailulla. Kello 20.15 painoin nappia ja ajattelin, että saan soittaa. Puolen tunnin kuluttua painoin uudestaan nappia. Ei vaikutusta. Kello 21.15 painoin nappia, ei vaikutusta. Kello 21.40 mittasin verenpaineeni: 151/103 ja lepopulssi 68. Lepopulssi tahtoo olla korkea. Painoin nappia, mutta ei mitään vaikutusta. Kello 22.03 päivystäjänä toiminut vartija Pekka Kallio tuli ja toi mehua ja leipää. Saatoin itseksi todetta, että onneksi olin hyvässä fyysisessä kunnossa eikä minulla ollut hengenvaaraa. jos olisin tarvinnut apua niin sitä en olsi saanut. Olisin voinut saada aidon putkakuoleman. Pyysin saada soittaa. Sain soittaa Keskipohjanmaahan ja kertoa tulevasta oikeudenkäynnistä Kallion ahdistelemana vain muutaman sanan verran. Vartijan käytös oli jostain syystä varsin erikoista. Missä hän mahtoi olla noin kaksi tuntia, kun ei vastannut kutsuuni.

Valot sammutettiin putkasta toivomukseni mukaisesti n. 22.40. Yöllä en oikein saanut unta, siksi jumppasin 15 minuuttia. Heräsin aamulla kello kuuden aikaan. Aamulla puoli kahdeksan aikaan pääsin suihkuun ja otin verenpainelääkkeeni. Vaihdoin vaatteitani ja jäin odottamaan putkaan, että poliisit vievät minut oikeudenkäyntiin. Sinne lähdettiin viemään minua poliisivartiossa kello 8.40. Oikeudenistunto alkoi kello 9.00 Savisillankatu 4:ssä.

  1. Asianajaja Antti Latolaa on syytä epäillä törkeästä petoksesta ja muista rikoksista. Kera Oy oli päättänyt poistaa markkinoilta PR-talot ylikapasiteetin poistamiseksi markkinoilta. Ylikapasiteetin poisto oli päätetty ns. SSP-sopimuksessa. Kera Oy myyjänä ei kuitenkaan kertonut asiasta ostajille ennen kauppaa, että PR-talot on poistettavien listalla. Antti Latola toimi Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän välikaisena pesänhoitajana ja myi kiinteistöt ja maa-alueet konkurssisäännön vastaisesti, koska väliaikaisilla peäsnhoitajilla ei ole oikeutta myydä kiinteää omaisuutta. Lisäksi kaupassa salattiin 48 miljoonan pantatut kiinnitykset eikä niistä mainita kauppasopimuksessa mitään. Antti Latolalla ei ollut pantnhaltijan kirjallista suostumusta myydä pantattuja kiinteistöjä. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki kaupat ja yrityksen konkurssiin väärillä tiedoilla.

    2. Asianajaja Hannu Maskosta on syytä epäillä törkeästä petoksesta ja muista törkeistä rikoksista. Maskonen on tehnyt jo oman ratkaisunsa asioissa. Ehkä hän ei kestänyt julkista häpeää totuuden ja rikosten paljastumista. Maskonen vaati Erkki Ahoa lopettamaan asioiden penkomisen ja vastapalvelukseksi hän lupasi, ettei Erkki Ahoa haeta henkilökohtaiseen konkursiin. Erkki Aho ei suostunut Maskosen vaatimukseen ja Maskonen haki Erkki Ahon rikollisin keinoin henkilökohtaisene konkurssiin. Sen jälkeen Hannu Maskonen teki oman ratkaisunsa.




Sulo Heiskari
4. Asianajaja Jouni Vihervallia on syytä epäillä siitä, että hän on edustanut oikeudessa asianomaisia henkilöitä ilman valtakirjaa ja toimeksiantoa. Vihervalli itse todistaa, ettei hän ole koskaan edes keskustellut asianomaisten henkilöiden kanssa.

5. Varatuomari Paavo M. Petäjää on syytä epäillä siitä, että hän on edustanut asianomaisia henkilöitä ilman valtakirjoja ja ilman toimeksiantoja oikeudessa ja antanut vääriä lausumia oikeudelle. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjääon syytä epäillä väärien lausumien antamisesta korkeimmalle oikeudelle. Petäjä on tunnustanut, ettei hänellä ole ollut toimeksiantoa ja valtakirjoja konkurssiasiassa, jossa hän on antanut väärän lausuman oikeudelle.

Paavo M. Petäjä
6. Asianajaja Sampsa Teittistäon syytä epäillä velallisten etujen loukkaamisesta, koska he tiesivät, että konkurssi oli laiton ja he luovuttivat 32 miljoonan tilauskannan konsultti Weckströmille. Weckström luovutti tilauskannan Vieskan Elementille. Alavieskan kunta maksoi konsultti Weckströmille 88 450 markkaa siitä, että hän hankki tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle.

7. Asianajaja Jyrki Anttistaon syytä epäillä velallisten etujen loukkaamisesta, koska he tiesivät, että konkurssi oli laiton ja he luovuttivat 32 miljoonan tilauskannan konsultti Weckströmille ja Weckström luovutti tilauskannan Vieskan Elementille. Alavieskan kunta maksoi konsultti Weckströmille 88 450 markkaa siitä, että hankki tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle.

8. AsianajajaVeli Päivikköyritti laittaa henkilökohtaiseen konkurssipesääni varatuomariPaavo M. Petäjän100 000 mk:n perusteettoman saatavan. Tekoa on syytä epäillä rikoksen yritykseksi. Veli Päivikön toiminta oli muutenkin niin törkeää, että minun oikeustajuni mukaan häneltä on otettava pois asianajo-oikeudet.


9. AsianajajaAntti Kejo laittoi ITC Finland Oy konkurssipesään kokonaan toisen firman koneet ja laitteet. Perusteena oli se, että niin parannetaan konkurssipesän tulosta. Lisäksi asianajaja Antti Kejo jätti saatavista pois minun 178 000 markan saatavan perusteettomasti. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta piti antaa vastineensa. Antti Kejo esitti oikeudelle tietoisesti väärin laaditun konkurssipesän pesänluettelon.

10. Poliisipäällikkö Petri Oulasmaa nosti syytteen minua ja perheenjäseniä vastaan velallisen epärehellisyydestä Meritapankin nimissä lainan myöntäneen pankin tietämättä asiasta mitään. Pankinjohtaja Mauri Ylitalo todistaa kirjallisesti, että syyte on nostettu hänen tietämättään ja täysin väärillä tiedoilla. Väärillä tiedoilla tehdyn haasteen johdosta Erkki Aho tuomittiin 75 päivän ehdottomaan vankeuteen. Kysymys silloisen syyttäjän Petri Oulasmaan törkeästä virkarikoksesta. Syyttäjä oikeudenkynnissä toimi Sulo Heiskari.

Petri Oulasmaa
11. Poliisi Raimo Ollila on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja hän kieltäytynyt myös ottamasta todistusaineistoa vastaan asiassa. Juuri hän on syyttäjä Sulo Heiskarin ohella kaikkein pahin toimija asioissa. Kaikki rikostutkintapyynnöt on kuitenkin tehty ajoissa joten valtio on korvausvelvollinen. Ylivieskan poliisi Raimo Ollila on tehnyt tutkimatta jättämispäätökset, vaikka Rikostutkintapyynnöt on tehty ajoissa Ylivieskan poliisille Raimo Ollilalle Heino Virta on tehnyt tutkintapyynnön 15.3.1997. Erkki Aho on täydentänyt tutkintapyyntöä 23.3.1997. Raimo Ollila on tehnyt seuraavat tutkimattajättämispäätökset: 26.6.1997 6870/5406/1997, 9.10.1997 6870/R/891/1997 S/10109/2001, 13.8.2002 6870/S/10109/2001, 13.8.2002 S/10456/2002, 3.1.2002 R/1690/2002 Oulun KRP:n tutkija Tapio Mäkelälle on tehty tutkintapyynnöt 20.8.1997 ja 8.12.1997. Mäkelä tehnyt tutkimattajättämispäätös 10.1.1998 2521/R/37/1997. Varatuomari Jorma Herttuaisen tekemät tutkintapyynnöt on tehty 22.5.1998 Tapio Mäkelälle. Mäkelä tehnyt tutkimattajättämispäätöksen. Eero Klemetti on tehnyt 10.7.2000 varatuomari Paavo M. Petäjän toimintaa koskevan tutkimattajättämispäätöksen, vaikka Petäjä tunnustaa rikoksen

Raimo Ollila

12. Oulun KRP:n päällikkö Eero Klemetti on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta, myös sen, että varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Siitä huolimatta varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle asiassa ja KRP:n päällikkö Eero Klemetti on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta.

13. Oulun KRP:n päällikkö Leila Melander on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta, myös Suomussalmen rikokset, joissa keskeisessä roolissa ovat varatuomarit Vesa Juntunen ja Mikko Kovalainen sekä poliisiviranomaiset.

14. Oulun KRP:n tutkija Tapio Mäkelä on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja hän on käyttäytynyt uhkailevasti oikeuden etsijöitä kohtaan. Hän on uhannut heitä sanomalla, että jos ette lopeta asioiden penkomista niin teille käy kuten Erkki Aholle, on ollut jo monta kertaa liipaisimella.

15. SyyttäjäKirsi Männikkö on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja syytteet nostamatta vaikka on vuorenvarmasti tiennyt tosiasiat, koska olen henkilökohtaisesti käynyt todistamassa asiat todistusaineiston kanssa yhdessä Heino Virran kanssa hänelle Torniossa.

16. Poliisijohtaja Sauli Kuha on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Lisäksi hän on esitellyt asiat maaherra Eino Siuruaiselle niin, että on saanut maaherrankin allekirjoituksen rikoksia peittelevään asiakirjaan.
Sauli Kuha
17. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Paateron sihteeri on jopa kieltänyt laittamasta sähköpostia Paaterolle.
Avoin kirje poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/02/avoin-kirje-poliisiylijohtaja-mikko.html
Poliisiylijohtaja Mikko Patero

18. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja syytteet nostamatta. Näytöt Kalskeen rikollisten suojelusta ovat kiistattomat. Kalske kieltäytyi lain vastaiseti tulemasta todistajaksi oikeuteen, vaikka hänet oli sinne haastettu.


Apulaisvaltakunnansyyyttäjä Jorma Kalske

19. Käräjätuomari Jyrki Määttä ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan eikä myöskään ole antanut minun kuulustella vastapuolen todistajaa, mikä on Euroopan Ihmisoikeussopimuksen kuuden artiklan vastainen teko. Määttä on antanut asiassa väärän lausuman Rovaniemen hovioikeudelle.http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2010/02/selvityspyynto-oikeuskansleri-jaakko.html

20. Käräjätuomari Timo Tammiketo ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja minun on syytä epäillä häntä vähintäänkin kiristyksestä.

21. Käräjätuomari Jaakko Raittila ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja muutoinkin toiminut todella törkeästi. Oikeudenkäynnit eivät ole täyttäneet alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Raittilan toiminta on yksi törkeimmistä oikeudenloukkauksista mitä tiedän.

22. Syyttäjä Esa Mustonen ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan. Asiasta on kiistattomat näytöt Rovaniemen hovioikeuden käsittelyssä. Syyttäjä Esa Mustosen toiminta on todella törkeää toimintaa. Mustonen on antanut väärän lausuman Rovaniemen hovioikeudelle asiassa.

23. Poliisi Tapani Tasanto on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Asiasta on kiistattomat näytöt. Olen samaa mieltä Oulun KRP:n päällikön Ari Sorosen kanssa. Tasanto ei ole rikostutkija vaan hallintopoliisi.
Tapani Tasanto

24. Asianajaja Asko Keränen tiesi, että konkurssi on laiton ja pyysi valtakirjan valituksen hoitamista varten. Erkki Aho ja Heino Virta antoivat valtakirjan asianajaja Asko Keräselle, joka kuitenkin jätti valituksen tekemättä ilmoittamatta siitä päämiehilleen. Asko Keränen on toiminut törkeästi päämiestensä etujen vastaisesti useammassa asiassa. Keränen on tunnustanut tekonsa.
Asko Keränen

25. Käräjätuomari Heikki Sneck ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja toiminut esteellisenä käräjätuomarina useammassa oikeudenkäynnissä. Käräjätuomari ei ole antanut edes todistaa oikeuskäsittelyssä rikoksia. Olen tehnyt Heikki Sneckin toiminnasta useampia rikostutkintapyyntöjä ja kanteluita, mutta kaikki on jätetty tutkimatta ja kanteluihin vastaamatta.

26. Varatuomari Mikko Kovalainen on yksi Suomen törkeimmistä tekijöistä, joka on toiminut yhteistyössä viranomaisten kanssa tehden järkyttävää jälkeä usean vuosikymmenen ajan. Olen tehnyt Mikko Kovalaisen toiminnasta useita tutkintapyyntöjä.


http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2012/01/kihlakunnansyyttaja-sari-leppaluoto.html 


Mikko Kovalainen


Vesa Juntunen


27. Sievin kunnanjohtaja Markku Koskea on syytä epäillä osallisuudesta törkeään petokseen ja kiristykseen. Koski kertoi PR-Teollisuus Oy:n hallituksen kokouksessa, että Kera Oy Seppo Arponen oli moittinut häntä, että miksi hän meni mukaan markkinoilta poistettavaan yritykseen ja vielä hallituksen puheenjohtajaksi. Markku Koski oli mukana henkilökohtaisessa takauksessa. Erään raivntolaillan jälkeen Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Näin myös tapahtui. Koski siis tiesi törkeästä petoksesta, mutta ei ryhtynyt asian vaatimiin toimenpiteisiin. Asian voi todistaa Erkki Ahon lisäksi, Heino Virta, Pentti Arhippainen ja Tapani Kääntä.
Markku Koski

28. Varatuomari Timo Hautamäki toimi ensin Erkki Ahon avustajana, mutta sitten hän vaihtoi vastapuolelle. Hautamäki oli tietoinen PR-talojen konkurssivyyhden rikoksista ja myös Markku Kosken roolista niissä. Siksi onkin käsittämätöntä miksi Hautamäki lähti avustamaan Koskea tietoisena Kosken toimista. Syyllistyikö Timi Hautamäki rikollisten suojeluun?

29. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja on keskeinen suojelija rikoksissa. Katson, että hän tunnusti asian, koska ei tullut oikeuteen haastettuna todistamaan siihen liittyvässä asiassa Ylivieska-Raahen käräjäoikeuteen. Todistajan ei tarvitse todistaa itseään vastaan. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että laillisuusvalvojat Suomessa suojelevat rikollisia vastoin lakia ja kansalaisten etua.

Eduskunnan apulaisoikeusasimies Jussi Pajuoja

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka

30. Varatuomari Pasi Markus Leinonen tunnusti kuuluvansa liigaan omalla toiminnallaan. Siitä on kiistattomat näytöt Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden istunnossa ja istunnon asiakirjoissa. Leinonen oli tietoinen törkeistä rikoksista, mutta ei ryhtynyt asian vaatimiin toimenpiteisiin.

SUNNUNTAI 9. HEINÄKUUTA 2017
Terve Juha!
Erkki Ahio ja pääministeri Juha Sipilä

From: Erkki Aho
Sent: Sunday, July 9, 2017 10:25 AM
To: juha.sipila@eduskunta.fi ; kirjaamo@vnk.fi ; kirjaamo@okv.fi ; oikeusasiamies@eduskunta.fi ; VKSV@oikeus.fi
Subject: Terve Juha!

Terve Juha,

Pääministerinä johdat hallitusta, joka on vastuussa siitä, että virkamiehet noudattavat lakia ja kansalaiset saavat oikeutta. Olen joutunut Suomen valtion rikollisen toiminnan kohteeksi, sillä olen joutunut kärsimään valtion rikollisen toiminnan johdosta neljä konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion ja useita kunnianloukkaustuomioita. Kaikki tuomiot on saatu aikaan rikosten avulla. Lisäksi olen joutunut törkeiden ihmisoikeusrikosten kohteeksi. PR-Teollisuus Oy:n konkurssi saatiin aikaan rikollisesti. Rikokset eivät voi olla vanhentuneita, koska ulosotto on voimassa. Ei voi olla niin, että rikoksilla aikaansaadut ulosotot jäävät voimaan ja rikokset vanhentuvat. Minun oikeustajuni mukaan ulosotto pitää rikokset avoimena.

Poliisin tutkimattajättämispäätökset

Muun muassa nämä rikokset on jätetty selvittämättä

  1. syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyys, syyttäjä Sulo Heiskari on ollut esteellinen toimimaan syyttäjänä, koska on ollut kaupanvahvistajana ao.kaupoissa, jossa kauppakirjan allekirjoittaja todistaa, ettei Heiskari ole ollut paikalla kun kauppakirjat on allekirjoitettu ja kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo todistaa ettei hän ole ollut paikalla kun kaupat on vahvistettu
  2. Törkeä petos Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n välisissä kaupoissa, jossa myyjä salasi 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja ilmoitti keskeneräisen tilauskannan 15 miljoonaa markkaa suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli. Lisäksi myyjä käytti saattohoitajaa eli Jouni Remestä oli mukana kaupan valmisteluissa. Remes oli tehnyt muiden osakkaiden tietämättä sopimuksen Kera Oy:n kanssa ettei Kera Oy:tä käytetä rahoittajana yrityksen rahoituksessa.
  3. Törkeä prosessipetos konkurssiasiassa. Kaupat purettiin ja yritys haettiin väärillä tiedoilla konkurssiin. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjä antoi väärän lausuman konkurssiasiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle PR-Teollisuus Oy:n puolesta ilman asianomaisten valtakirjoja ja toimeksiantoja.
  4. Asianajaja Asko Keränen pyysi ja sai avoimet valtakirjat konkurssiasiassa valituksen tekemiseksi, koska konkurssi oli laiton. Asianajaja Asko Keränen jätti valituksen tekemättä.
Tämän rikosprosessin seurauksena syyttäjä Sulo Heiskari, poliisi Raimo Ollila ja asianajaja Hannu Maskonen jatkoivat rikollista toimintaansa. Jouduin todellisen Ahojahdin kohteeksi puolustaessani oikeuksiani ja jouduin olemaan jopa maanpaossa rikollisesti toimivien valtion virkamiesten toiminnan takia.
PR-Teollisuuden konkurssiasiasta on seuraavassa tarkat selostukset ja todistukset. Pyydän, että Sinä pääministerinä toimit niin, että oikeus toteutuu. PR-Teollisuus Oy:n konkurssipäätöksen purkaminen vaikuttaa siten, että kaikki minua ja yritystoimintaani koskevat päätökset purkautuvat.

Tässä selostus ja todistusaineistot

PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen

 PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen 2
.
PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen 3

 On uskomatonta, että Suomen poliisi, syyttäjälaitos, oikeuslaitos ja laillisuusvalvonta ei ole tutkinut näitä rikoksia. Herää kysymys voiko Suomen poliisiin ja oikeuslaitokseen luottaa. Vastaus on EI VOI.

Pyydän, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin poliisin, syyttäjän, oikeuslaitoksen ja laillisuusvalvonnan työtapojen ja tutkintamenetelmien tarkistamiseksi siten, että kansalaiset saavat oikeutta ja virkamiesten toimintaan voi luottaa. Jos virkamiehet toimivat lain mukaisesti niin Suomen valtio säästää valtavia summia rahaa.
Tässä selostus vuosien 1996-2005 viranomaisten toiminnasta asiassani

Poliisin tutkimattajättämättäpäätöksiä

Raimo Ollila, Ylivieskan poliisi, jokainen tutkintapyyntö on jätetty tutkimatta. Tutkintapyynnöt on tehty ajoissa, mm.
15.3.1997, täydennys 23.3.1997, päätös
26.06.1997 6870/5406/97
9.10.1997 6870/R/891/97, S10109/01,
13.08.2002 6870/S/10109/01,
13.08.2002 S/10456/02,
03.01.2002 R/1690/ Olli Sikala Haapajärven poliisi
Erkki Huhtakallio, Ylivieskan poliisi 3.8.1998 tehty tutkintapyyntö
Kaarlo Similä, Ylivieskan poliisipäällikkö, tutkintapyyntö 12.07.2002
lausuma Ylivieskan käräjäoikeudelle 25.2.2004
Tapio Mäkelä Oulun KRP, tutkintapyyntä 20.08.1997
10.1.1998
26.8.1998 2521/R/737/97, kirje 30.3.200,
varatuomari Jorma Herttuaisen tekemä tutkintapyyntö 22.5.1998, lausuma 30.3.2000
Eero Klemetti, Oulun KRP:n päällikä 2400/R/506/00
Pentti Yliniva, KRP:n päällikkä. Pohjoinen osasto
18.11.1999 tehty tutkintapyyntä
10.09.1998 tehty tutkintapyyntö
2400/R/760/9919.4.2000
2400/R/737/97.19.12.1997
2400/R/760/99,18.11.1999
2400/S/13013/9919.11.1999
2400S/13077/99 15.12.1999 ,
19.5..2000 106/TUP/98
Kauko Aaltomaa, KRP, apulaisjohtaja, tutkintapyyntö 5.5.2000,
ratkaisu 30.5.2000 106/TUP/98,
tutkintapyyntö Aaltomaalle 4.6.2000,
3.4.2001 28/TUP/01
Rauno Ranta, KRP:n päällikkö tutkintapyyntö 18.8.1998,
Rauno Ranta, Juha Keränen, päätös 15.12.1998 106/TUP/98
2.5.2000 106/TUP/98 Rauno Ranta ja Kauko Aaltomaalle
1.9.2003 64/TUP/03 Rauno Ranta ja Marko Viitanen
Jouko Rajaniemi, poliisiylitarkastaja Oulun läänin hallitus 6.7.1999 POL 374 B
Erkki Haikola, Oulun läänin poliisiosaston päällikkö, tutkintapyyntö 18.8.1998
Jorma Vuorio ja Jonne Lähteenmäki, sisäasiainministeriön poliisiosasto 10.8.1998 84/662/98,
poliisiministeri Jan-Erik Enestamille tehty tutkintapyyntö 20.7.1998
17.8.1998 kirje ja tutkintapyyntä poliisiylitarkastaja Jorma Vuoriolle
10.8.1998 päätös 84/662/98
28.6.2000 SM-2000-1060/Ri-2 Jorma Vuorio ja Jonne Lähteenmäki
Jorma Toivanen ja Jonne Lähteenmäki 20.3.2000 dnro 49/662/98
11.6.2002 SM-2002-1312/Ri-
Kimmo Markkula KRP Vantaa 12.7.2002 88/TUP/02,
12.7.2002 88/TUP/02
12.7.2002 93/TUP/02
Juha Vehmaskoski KRP:n rahanselvittelykeskus, kieltäytyi tutkimasta Rinstrojen rahanpesua, vaikka Rienstra oli tuomittu USA:ssa rahanpesusta ja Suomessakin näytöt olivat kiistattomat
Reijo Naulapää, poliisiylijohtaja sisäasiainministeriö tutkintapyyntö 16.8.1998
kirje 20.3.2000 dnro 49/662/98,
tutkintapyyntö Naulapäälle 29.5.2000
Kari Häkämies sisäministeri 25.8.1999, vastaus kansanedustajien Risto Kuisma, Raimo Vistbacka, Bjarne Kallis, Tapio Karjalainen, Matti Huutola, Marja-Leena Kemppainen, Pekka Vilkkuan tutkintapyyntöön, yksi kansanedustaja pyyhki nimensä yli tutkintapyynnöstä. Hänen nimensä on Antti Rantakangas
Rauno Rannan vastaus kansanedustaja Raimo Vistbackalle
Ville Itälän keskustelunvahvistus 8.1.2001 SM-2001-776/Tu-411
Tapio Kalliokosken päätökset 22.10.2004
20.10.2004.
25.10.2004
22.10.2004
22.9.2004, päätökset ovat koodittomia
Tapio Mäksen päätös 22.4.2005 2400/s/10249/05

6870/S/10431/99, Aho, Virta
6870/R/1104/97, Aho
6870/R/372/97, Aho, Virta
6870/R/1279/98, Aho
6870/R/1372/99, Aho
6870/S/10148/00, Aho
6870/R/1371/99, Aho
6870/R/833/00, Aho
6870/S/10109/01, Aho
6870/R/137/01, Aho
6870/R/412/97, Aho
4728/R/288/96, Aho
4728/R/339/96, Aho
6870/S/10375/02, Aho
6870/R/120/03, Aho
6870/R/1041/07, Aho
6870/R/1521/04, Aho
6870/R/4131/07, Aho
6870/R/10837/06, Aho
6870/S/10225/08, Aho
6030/R/1690/02, Aho
6610/S/10590/05, Aho
6610/S/11066/05, Aho
6610/S/10599/06, Aho

Keskusrikospoliisin asiankäsittelyjärjestelmästä löytyvät diaarinumerot:

106/TUP/98
28/TUP/01
88/TUP/02
93/TUP/02
157/TUP/03
156/TUP/04
923/7/08
328/7/10
360/7/10
2400/2011/1106
2400/2011/1376
2400/2011/1639
2400/2012/609
POL-2015-2595
Poliisiasiain tietojärjestelmästä löytyvät, Keskusrikospoliisin piirikoodille kirjatut ilmoitusnumerot:
2400/S/10176/14
2400/S/10104/14
2400/S/10078/14
2400/s/10615/11
2400/S/10357/08
2400/S/10249/05
2400/S/10591/04
2400/S/10590/04
2400/S/10589/04
2400/S/10588/04
2400/S/10736/03
2400/R/760/99
2400/R/737/97

Oikeuden vääriä päätöksiä

R98/503 Ylivieskan käräjäoikeus 01.06.1998 R98/71 144
R02/393 Ylivieskan kärjäoikeus 15.02.2002 RD01/361 10046
S01/320 Ylivieskan käräjäoikeus 30.01.2001 K00/1003 148
S00/1437 Ylivieskan käräjäoikeus 13.11.2000 K00/1003 1311
S01/447 Ylivieskan käräjäoikeus 28.02.2001 K001/1003 280
R98/692 Ylivieskan käräjäoikeus 26.08.1998 R98/90 224
R03/150 Ylivieskan käräjäoikeus 19.12.2002 R02/276 R1.OH.KP
Ylivieskan käräjäoikeuden päätös 30.05.1996 nro 860
Ylivieskan käräjäoikeuden päätös 03.01.1997 96/531
Ylivieskan käräjäoikeuden päätös 28.06.1996 nro 900
Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 26.08.1998 nro 228
Ylivieskan käräjäoikeudenpäätös 19.09.2000 bro 1066
Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 03.10.2000 nro 1050
Vaasan hovioikeuden tuomio 21.05.1999 nro 521
Vaasan hovioikeuden päätös 08.12.2000 nro 1376
Vaasan hovioikeuden päätös 07.05.2001 nro 545
Vaasan hovioikeuden päätös 13.01.2000 nro 39 R98/692
Vaasan hovioikeuden päätös 31.01.2000 nro 39
Korkeimman oikeuden päätös 11.01.2002 R2000/206 nro 0017
Korkeimman oikeuden päätös 24.01.2001 H2000/386 nro 0143
Korkeimman oikeuden päätös 20.09.2001 nro 1841
Korkeimman oikeuden päätös 10.07.2003 H2001/318 nro 1800
Korkeimman oikeuden päätös 10.07.2003 H2002/16 nro 1801
Korkeimman oikeuden päätös 10.07.2003 H2002/210 nro 1802
Korkeimman oikeuden päätös 28.06.2002 H2001/138 nro 1771
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 22.12.2004 3383 nro 17602/04

konkurssiasiat
K 96/531,         PR-Teollisuus Oy (hja Alavieskan Puurakenne )
                Konkurssituomio 3.1.1997/1
K 97/1236        International Timber (hja Eläke-Varma Keskinäinen yhtiö)
                Konkurssituomio 7.9.1998/963
K 00/1003        Erkki Aho (hja Alavieskan Puurakenne)
                ratkaisu 28.2.2001/280, rauennut/sillensä, valitettu hovioikeuteen
K 10/5019        Erkki Aho (hja Mikko Kovalainen)
                ratkaisu 4.1.2011/38, peruutettu
K 10/3862        Erkki Aho (hja Mikko Kovalainen)
                ratkaisu 30.8.2010/4430, sillensä, muu syy
K 11/1589        Erkki Aho (hja Mikko Kovalainen)
                ratkaisu 26.9.2012/7257, rauennut, sillensä
ITC Finland Oy:n konkurssi, ei löytynyt diaarista
Rikosasiat:
R 98/71                Asia: velallisen vilpillisyys
                ratkaisu 1.6.1998/144
R 98/90                Asia: muut rikoslakia vastaan tehdyt rikokset
                ratkaisu 26.8.1998/1
                ratkaisu 13.8.1998
RD 01/361        ratkaisu 15.2.2002/10046 , jätetty tutkimatta
R 05/506        asianomistajana Tapio Lahola
                Tuomio 28.11.2005/529, valitettu hovioikeuteen
R 10/506,        asianomistaja Mikko Kovalainen
                Tuomio 6.9.2010/1034, valitettu hovioikeuteen
R 11/537        asianomistaja Markku Koski
                Tuomio 27.7.2011/587, valitettu hovioikeuteen
Rikosasiaa, jossa asianomistajana Torsti Kalliokoski, ei löytynyt diaarista
Rikosasia R 97/288 koskee muuta vastaajaa, rikosilmoituksen numerolla ei löydy diaarista
S 95/1488        Kja Alavieskan Puurakenne, vjat: Erkki Aho, Kari Konu, Markku Koski, PR-Teollisuus Oy, Remes Jouni ja Virta Heino, asiaan osallisena PR-Teollisuus Oy:n                         konkurssipesä
                Ratkaisu 28.6.1996 , hyväksytty kokonaan tai osittain
Katriina Rantinsalo
hallintosihteeri
Tässä Rovaniemen hovioikeuden ilmoitus siellä käsitellyssä olleista asioista. En ole saanut yhteenkään hovioikeuden käsittelyyn suullista käsittelyä.
S 13/603
H 13/408
H 13/378
S 12/378
S 11/721
R 11/715
R 09/679
S 09/633
H 08/1027
S 11/420
S 11/85
R 10/904
R 08/974
R 08/790
R 06/70

Valtakunnansyyttäjäviraston ilmoitus

Valtakunnansyyttäjänvirastoon toimittamianne kirjoituksia on käsitelty seuraavilla diaarinumeroilla:

186/41/98, 217/22/98,
109/42/99, 239/42/99, 80/41/99, 108/41/99,
58/42/00, 83/42/00, 184/42/00,
2/42/01, 111/42/01, 142/42/01,
126/42/02, 198/42/02,
11/41/03,
137/42/04, 7/41/04, 63/41/04, 148/41/04, 155/41/04,
159/41/05,
136/41/08,
37/42/09, 74/42/09, 9/41/09, 155/21/09,
44/41/11,
96/21/12,
45/21/13

Lisäksi kirjoituksianne on diarioitu seuraaville diaarinumeroille:

2/92/08, 1/92/09, 2/82/10, 2/92/11, 2/92/12, 2/92/13 ja 2/92/14
Valtakunnansyyttäjänvirasto
PL 333
00181 Helsinki
p. 02956 20810
vksv@oikeus.fi
Laillisuusvalvojien päätökset
apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen päätös 24.11.2004 Dnro 2406/4/04
suppea luettelo löytyy tästä osoitteesta

Tässä selostus vuosien 2006 -2017 viranomaisten toiminnasta asiassani

Tarkemmat selostukset asioista

 Vahingonkorvauslaskelma ajalta 11.5.1995 – 30.6.2017
  1. osakepääoma 100 857 euroa
  2. toimitusjohtajan palkka 4 438 394 euroa
  3. omaisuuden menetys (omakotitalo, kesämökki) 302 571 euroa
  4. tuotemerkit ym. 1 344 477 euroa
  5. henkiset kärsimykset 2 140 000 euroa
  6. tilauskanta 165 911 euroa
  7. kotimaan myynti 26 053 406 euroa
  8. Japanin myynti 1 443 430 euroa
  9. Optinorm Saksa 30 425 586 euroa
  10. ikkunakauppa 17 551 182 euroa
  11. Rautia/Kesko 47 407 000 euroa
  12. Saksan hirsi 10 460 000 euroa
  13. Venäjän puu 11 460 569 euroa
  14. rikollinen ulosotto 1.7.1996 – 31. 5.2017 535 000 euroa
    yhteensä 153 828 383 euroa
Vaadin, että Suomen valtio korvaa minulle aiheuttamansa taloudelliset vahingot ja mittaamattomat henkiset kärsimykset. Summa kasvaa 7 % vuodessa ja kasvaa korkoa korolle.
Kalajoella 09.07.2017
Erkki Aho
Lankilantie 25 B 5
85100 KALAJOKI

044-3025948


PERJANTAI 28. KESÄKUUTA 2019


Pääministeri Antti Rinne - oikeusvaltioperiaate

From: Erkki Aho
Sent: Thursday, June 27, 2019 10:14 PM
To: antti.rinne@eduskunta.fi ; anna-maja.henriksson@eduskunta.fi ; maria.ohisalo@eduskunta.fi
Cc: yle.uutiset@yle.fi
Subject: totuuskomissio ja perustuslakituomioistuin

Avoin kirje pääministeri Antti Rinteelle

Arvoisa pääministeri Antti Rinne

Olette määritelleet Suomen EU-puheenjohtajuuskauden tavoitteet seuraavasti: ”SUOMI TAVOITTELEE PJ-KAUDELLAAN yhteisten arvojen ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistamista, kilpailukykyisempää ja sosiaalisesti eheämpää unionia, EU:n aseman vahvistamista globaalina ilmastojohtajana sekä kansalaisten kokonaisturvallisuuden takaamista.” . Oikeusvaltioperiaatteen ytimessä ovat riippumattomat ja itsenäiset tuomioistuimet. Suomi edistää neuvoston puheenjohtajana EU:n oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvien välineiden vahvistamista ja kehittämistä. Olen kanssanne samaa mieltä. Suomi voi olla esimerkkinä muulle maailmalle. Voimme aloittaa oikeusvaltioperiaatteen vahvistamisen oman maamme asioista.

1980-luvun talouspolitiikka oli laman eräs taustatekijä. 1980-luvulla Suomessa vallitsi voimakas taloudellinen nousukausi, joka kesti koko vuosikymmenen. Yksi syy nousukauden pitkittymiseen ja ylikuumenemiseenoli ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen. Aiemmin luoton hakeminen ulkomailta oli luvanvaraista, mutta Suomen pankki vapautti luoton hakemisen1986 ja tämä johti laajamittaiseen yrityksien lainanhakuun ulkomailta. Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa. Myös pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui ja luottokanta kasvoi enimmillään yli 100% vuodessa. Edellä mainitut seikat johtivat kansantaloudessa olevan rahamäärän voimakkaaseen kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja liiketilojen hintoja voimakkaasti. Syntyi kiinteistö- ja pörssikupla, jonka aikana syntyi nopeasti velkarahoituksella suuria omaisuuksia. Termi kasinotalous kuvasi lainarahalla ja spekulatiivisella sijoittamisella rikastumista.

Hallitus sitoi markan Euroopan valuuttayksikköön ecuun korkealla kurssilla, eli noudatti vahvan markan politiikkaa. Kurssin tiedettiin heikentävän Suomen kilpailukykyä ja pahentavan työttömyyttä. Kilpailukykyä pyrittiin parantamaan tupo-sopimuksella, jolla olisi alennettu palkkoja. Devalvaatio-odotukset johtivat Suomen pankin valuuttapakoon, eli sijoittajat vaihtoivat markkoja ulkomaan valuuttaan. 14. marraskuuta 1991 Suomen Pankin valuuttavaranto oli ehtymäisillään ja se lopetti markkaa tukeneet ostot. Valtiovarainministeri Iiro Viinanen vakuutteli, ettei Suomi devalvoi, mutta valuuttapaon vuoksi jouduttiin pakkodevalvaatioon marraskuussa 1991 ja markka päästettiin kellumaan valuuttavarannon jälleen ehdyttyä 8. syyskuuta 1992.
Marraskuussa 1991 tehty suuri devalvaatio nosti ulkomaisia lainoja ottaneiden valuuttavelkoja. Ulkomaisissa valuutoissa otetut lainat eivät sopineet lainkaan yhteen devalvaation kanssa, minkä Kouri–Porter-malli oli osoittanut jo vuonna1974. Suomessa jätettiin noudattamatta tätä mallia rahamarkkinoiden vapauttamisen yhteydessä. Valuuttalainojen määrä oli tosin vain 15% koko lainakannasta.

Laman seurauksena kulutus ja investoinnit putosivat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Yritysten konkurssien määrä nousi voimakkaasti, ja niiden kaatuminen ja heikko taloustilanne aiheuttivat suurtyöttömyyden. Työttömyys oli vuosina 1992–1997 yli 12 prosenttia, pahimpana vuonna 1994 kaikesta työvoimasta 17 prosenttia ja rakennusteollisuudessa lähes 37 prosenttia. Pankit joutuivat suuriin vaikeuksiin muun muassa riskialttiiden operaatioiden ja yritysten kannattavuusvaikeuksien takia, ja seurauksena oli pankkikriisi.


Vakaan markan politiikka

Suomi koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman johtuen vakaan markan politiikasta. Talouspolitiikan virheet moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta tuli tappava myrkky. Presidentti 
Mauno Koivisto nimitti Suomen Pankin johtajan Harri Holkerin sinipunahallituksen. Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka kirjattiin Holkerin hallituksen ohjelmaan kuten myös Esko Ahon hallituksen ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat eivät valvoneet. Rahoitustarkastus laiminlöi tehtävänsä. Lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja Pankkitarkastusvirastosta. Suomen 1990-luvun alun lama oli Suomen poliittisten ja talouden päättäjien aikaansaama.Koivisto ei toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen johtokunnan jäsenet Rolf Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri Erkki Liikanen, jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen noususuhdanteessa.

Vahvan markan politiikalla aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli 280 000. Markkinoilta poistettiin n. 48 000 elinkelpoista yritystä vuoden 1997 loppuu mennessä ja itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston mukaan 11500. Pankit pelastettiin. Voidaanko puhua kansanmurhasta?
Koiviston konklaavi on valtiopetos?

Tasavallan presidentti 
Mauno Koivisto kutsui 06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa asioissa. Kokouskutsu oli Martti Mannisen allekirjoittama ja päivätty 16.04.1992.

Kokouksessa teemoina olivat
1. Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus
2. Tuomioistuimen toiminnan arvostelu

Kokouksessa johti puhetta silloinen KKO:n presidentti 
Heinonen. Palveriin osallistuivat tasavallan presidentti Mauno Koivisto, rouva Tellervo Koivisto, KKO:n presidentti Olavi Heinonen, oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale, oikeusneuvos Per Lindholm, KHO:n hallintoneuvos Pekka Hallberg, kihlakunnantuomari Markku Arponen, ylituomari Olli Karikoski, pormestari Juha Kettunen, Itä-Suomen HO:n presidentti Esko Kilpeläinen, Vaasan HO:n presidentti Erkki Rintala, oikeusneuvos Mikko Tulokas, professori Aulis Aarnio, apulaisprofessori Jukka Kekkonen, erikoistutkija Jyrki Tala, professori Leena Kartio, professori Olli Mäenpää, dosentti Juha Pöyhönen, professori Kirsti Rissanen, professori Kaarlo Tuori, oikeustieteen lisensiaatti Veli-Pekka Viljanen, Antti Kivivuori, professori Jaakko Uotila, kansliapäällikkö Jaakko Kalela, erityisavustaja Martti Manninen ja Ratan johtaja Jorma Aranko.

Suomen perustuslain 2 §:n mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet.
KKO:n päätöksistä on todettavissa, että oikeudenkäytön linjaus muuttui Koiviston pitämän tilaisuuden jälkeen pankkeja suosivaksi.

Toukokuun tuomarineuvoston kokous ei ollut ainoa laatuaan. Professori 
Kekkonen oli – Koivisto-kriittisyydestään huolimatta – erään kokouksen pääalustajana. Tuolloin käsiteltiin lähinnä talousrikoksia ja niiden tutkintaa. Presidentti ei kuitenkaan päässyt paikalle, vaan iltaa isännöi oikeusministeri Matti Louekoski. Lopulta hänellekin tuli kiire, ja emännäksi siirtyi Tarja Halonen.

Iltalehdessä 15.8.2005 Postipankin ex-pääjohtaja 
Seppo Lindblom tunnustaa syyllisyytensä pankkikriisiin.
Soitin europarlamentaarikko 
Anneli Jäätteenmäelle ja kysyi ns. Koiviston konklaavista. Jäätteenmäki sanoi ettei hän ole juuri tuohon palaveriin osallistunut, mutta hän on osallistunut vastaaviin palavereihin. Tästä voidaan päätellä, että pankkikriisin ja suuren laman totuuden salaaminen on poliittisesti yhteisesti sovittu salaisuus. Mukana asioiden salaamisessa on kaikki poliittiset puolueet. Oikeuslaitos on alistettu poliittisen valvonnan alaisuuteen. Tästä kirjoitti Lakimiesuutiset lehdessä 2/2002 käräjätuomari Jussi Nilsson.

Asiapaperit salaisiksi

Presidentti Mauno Koiviston presidentin linnassa 6.5.1992 järjestetyn ”tuomarineuvoston” asiakirjat on määrätty salaisiksi Koiviston pyynnöstä ja tasavallan presidentti 
Tarja Halosen määräyksestä.
- Selvästihän Koivisto halusi vaikuttaa siihen, että oikeuslaitos ei tekisi pankkien kannalta hankalia ratkaisuja, muistaa professori Jukka Kekkonen vuosikymmen takaisen keskustelutilaisuuden ilmapiiristä.
Myös professori 
Heikki Ylikankaan mukaan Linnan tilaisuuden tarkoituksena oli koolle kutsuttujen arvovallalla painostaa Korkein Oikeus tekemään Koivistolle mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa. Koiviston palaverissa linjattiin pankkikriisiin liittyvä oikeuskäytäntö pankkeja suosivaksi ja velallisia tainnuttavaksi. Terveetkin pienyritykset olivat pankeille lainsuojatonta riistaa. Luotot pantiin kerralla maksuun, vakuudet rosvottiin laillisesti pankeille, jotka realisoivat ne päivän hintaan ja kirjasivat voitot hyväkseen.
Jos Koiviston seminaari kestäisi päivänvalon niin miksi asiakirjat on pitänyt julistaa salaisiksi.

100 vuodeksi salaiseksi julistettu SSP-Sopimus

Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimi joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin: kiinteistösijoittaminen ja kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus solmittiin pääministeri 
Esko Ahon hallituksen toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro Viinanen ja kauppa- ja sisäministerinä Mauri Pekkarinen. Nämä kolme ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”. Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja suuren lamassa toteutettiin Suomen historian suurin omaisuuden ryöstö. Liituraitojen jäljiltä jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 11 500 valitsi lopullisimman ratkaisun vuoden 1997 loppuun mennessä. Sen jälkeen on vielä on poistettu yrityksiä markkinoilta ja niiden kokonaismäärä Velallisten Turkirymän mukaan on n.60 000 kappaletta ja itsemurhan tehneiden määrä n. 16 000. Katkeraa kansaa kasvaa jo kahdessa sukupolvessa.

Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä

Kera Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien mukaan ns. ruumiinpesuryhmä, jonka tehtävänä oli pelastaa ns. Kera Oy:n rahoittamat ongelmayritykset ja muuten minimoida tappiot. Tappioiden minimointiin liittyi kilpailevien yritysten markkinoilta poistaminen yhdessä pankkien kanssa. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä johti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. On syytä epäillä, että asiasta olivat tietoisia KTM:n yrityskehitysosasto, johtaja 
Olavi Änkö ja hallitusneuvos Sakari Arkio sekä KTM:n kansliapäällikkö Matti Wuoria.

Talonrakennusalalla kysyntä romahti vuoden 1989 14 000 talopaketista vuoden1995 2900 talopakettiin. Ylikapasiteettia muodostui rajusti. Vuoden 1992 tilinpäätöksien mukaan Suomen Taloteollisuuden tulos oli 80 miljoonaa markkaa miinuksella ja vierasta pääomaa oli 214 miljoonaa markkaa, Honkarakenne Oy oli miinuksella 30 miljoonaa ja vierasta pääomaa oli 242 miljoonaa markkaa, Pyhännän Rakennustuote Oy oli miinuksella 20 miljoonaa markkaa ja vierasta pääomaa oli 100 miljoonaa markkaa. Alavieskan Puurakenne Oy oli Suomen kolmanneksi suurin talotehdas, jonka tappio oli vuonna 1992 vain miljoona markkaa tappiolla ja vierasta pääomaa oli 36 miljoonaa markkaa.

Tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa

KEP:n Säästöpankin johtaja 
Korpela sanoi Seuralehden haastattelussa 15.11.2002 väliotsikossa mainitut sanat. Korpela jatkaa, että ”katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa. Tajusimme, että turha on keskustella ongelma-asiakkaiden kanssa, koska valtio maksaa pankin luottotappiot”.

MOT-ohjelmassa 29.11.1999 saman pankin isännistöä 15 vuotta johtanut toimitusjohtaja 
Antti Ojala sanoi näin ” Suoraan voin sanoa, että Suomen Säästöpankki ajoi yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä, omien vakuuksien, oman varallisuutensa paikkaamiseksi pankkitukea avatusta valtion piikistä. Voidaan vetää suora johtopäätös, että ongelma-asiakkaat olivat pankille riski, mutta tässä poistui kerralla riski ja oma vakavaraisuus parani”.Jälkien peittely

Säästöpankkien pilkkomissopimusta tehtäessä 22.10.1993 perustettiin ongelmaluottoja varten omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy. Perustamisvaiheessa yhtiöön siirrettiin n. 3600 lainaa ja kesäkuuhun 1994 mennessä n. 34 000 lisää. Kaikkiaan Arsenaliin siirrettiin lähes 80 000 ongelmaluottoa, joista luottotappiot korvattiin siirtäjäpankeille m. 50 miljardin pankkituella eli kansalaisten maksamilla verovaroilla. Arsenal sai salaiseksi valtiontalouden tarkastusviraston raportin sillä perusteella, että sille voi koitua vahinkoa raportin julkistamisesta. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500 miljoonan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu. Raportin salaamisesta vastasi ministeri ja silloinen Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi Anne Siimes.

Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri 
Suvi Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta. Nyt näitä saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
Erikoista kauppakirjassa on se, että ministeri myi nämä ongelmaluotot vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Kauppasopimukseen sisältyy vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan niin koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on perustuslain vastainen.

Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Helsingin Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 %:ssä (petos). Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa v. 2000. Siinä todetaan, että n. 1000 tarkastetusta reklamaatiosta n. 100 todettiin aiheellisiksi. Lainaa ei ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin liittyi valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula.

Johtopäätökset

Suomessa pankkikriisi kosketti noin miljoonaa ihmistä, jotka joutuivat kärsimään Suomen talouden ja poliittisten päättäjien virhearvioinneista. Hinta on monen osalta äärettömän korkea. Pankkikriisi jätettiin selvittämättä. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että asiasta on poliittinen sopimus suurimpien puolueiden sekä Kristillisten, Vasemmistoliiton sekä Ruotsalaisen kansanpuolueen kesken. Menettely on törkeä kansalaisten perusoikeuksien ja oikeusturvan loukkaus. Se on ihmisoikeussopimusten vastainen menettely.

Pankkikriisin peitellyt paperit










Antti-Pekka Pietilä on kirjoittanut kirjan Pankkikriisin peitellyt paperit.
Kirjan mukaan kansantaloustieteilijät 
Seppo Honkapohja ja Erkki Koskela ovat painokkaasti sitä mieltä, että huonon talous- ja rahapolitiikan seurauksena suomalaisen menestyksen kupla paisui kuin ilmapallo. Kun se lopulta puhkesi, markka devalvoitiin, valuutta pakeni maasta, valuuttaluottojen ottajat kaatuivat konkurssiin ja kansalaiset ajautuivat jättimäiseen työttömyyteen. Huonosta talouspolitiikasta kehittyi ensin valuuttakriisi ja sen jälkeen pankkikriisi.Iiro Viinanen oli yksi päätoimijoista

"Hätä ei lukenut lakia, eikä kuolemanpelossa kaihdettu keinoja", sanoo Iiro Viinanen, joka oli valtionvarainministerinä suuren laman ja pankkikriisin aikana 1990-luvun alussa. Hän oli purkamassa pommia, joka oli viritetty vuosina 1986-1991 eli ennen hänen ministerikauttaan. Valuuttaluottojen vyöry kulki läpi kansantalouden ja yrityskentän. Halvaksi rahaksi luullut valuuttaluotot muuttuivat vääräksi rahaksi, kun markan arvo romahti ja velkapommi räjähti. Valuuttaveloista kehkeytyi Suomen taloushistorian suurin yksittäinen katastrofi, josta kehkeytyi pankkikriisi.
Pankkikriisin sumeisiin kohtiin kuuluu valuuttavelallisten taloudellinen ja oikeudellinen kohtalo. Sitä ei ole juurikaan selvitetty, koska devalvaatioista hyötyjien määrä on ollut lukumääräisesti paljon suurempi kuin tappioista kärsineiden määrä. Vähemmistöön jäävän kansanosan asema on aina kurja. Syrjäytyneet elävät hyvinvoinnin ja hyväksynnän marginaalissa. He ovat eläneet velkahelvetissä.
Valtionvarainministeriön, valtion vakuusrahaston ja Suomen Pankin virkamiehet sekä Esko Ahon hallituksen ministerit myöntävät yksityisissä keskusteluissa, ettei pankkien pelastaminen ja valuuttavelallisten kohtelu mennyt lain mukaisesti.
Björn Wahlroos pääkonna?

SYP kauppasi 1990-luvun vaihteessa asiakkailleen miljardeittain valuuttakoriluottoja. Valuuttaa tungettiin markkinoille. Samaan aikaan pankki kaatoi suurilla operaatioilla markkaa kohti devalvaatiota, jonka pankki tiesi aiheuttavan valuuttaluottoja ottaneille asiakkailleen kasapäin konkursseja.
Pankki itse suojasi oman valuutta-asemansa, koska ennusti markan taipuvan jossain vaiheessa. Sen sijaan asiakkailleen SYP:n johtajat vakuuttivat, että lainojen taustalla oleva valuuttakori antaa riittävän suojan.
Pankille itselleen devalvaatiosta ja asiakkaiden valuuttaluotoista ei siis tullut tappiota, vaan suuria voittoja. Asiakkaiden konkursseista tappioita tuli sitten sitäkin enemmän. Kun ongelmat muuttuivat kriisiksi juuri 
Björn Wahlroos perusteli arvovaltaisille päättäjille, miksi pankit pitäisi pelastaa. Presidentti Mauno Koivisto järjesti talousseminaarin presidentinlinnassa 2.3.1992. Mukana olivat Postipankin pääjohtaja Seppo Lindblom, SYP:n emopankin Unitaksen johtaja Vesa Vainio ja KOP:n pääjohtaja Pertti Voutilainen. Tilaisuudessa Bjorn Wahlroos avasi pankkikriisin syvimmän olemuksen arvovaltaiselle päättäjäjoukolle. Wahlroosilla oli ratkaiseva rooli, kun pankinjohtajista koostuvat ryhmä päätti, miten valtio pelastaisi pankit niiden itsensä aiheuttamista ongelmista.
Näin siis markan kaatumiseen keskeisesti vaikuttaneista miehistä tuli maan hallituksen tärkeitä neuvonantajia, kun piti korjata markan kaatumisen aiheuttamat tuhot. Wahlroosin perustelut hyväksyttiin laajasti ja nopeasti. Pääministeri Ahon hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätyi samaan lopputulokseen kuin Wahlroosin analyysi.
Eikä tässä vielä kaikki. Valtiovarainministeriössä heräsi ajatus, että valtion antama pankkituki voitaisiin vaihtaa osakkeiksi. Silloin SYP alkoi kiireellä suunnitella konsernirakenteen myllertämistä niin, että valtio ei pääsisi käsiksi yhtiön omaisuuteen. Tämän projektin vetäjä oli kirjan mukaan Wahlroos.
SYP pelastautui rukkaamalla rakennettaan, hinnoittelemalla uudelleen omaisuutensa ja muuttamalla nimensä niin taidokkaasti, että asiakkaat eivät sitä huomanneet. Suomen Yhdyspankin rakenneuudistus toteutettiin siten, että käyttöön otettiin pankin vanha nimi Pohjoismaiden Yhdyspankki. Sille siirrettiin Suomen Yhdyspankin koko pankkitoiminta. Tämän seurauksena Pohjoismaiden Yhdyspankista tuli Suomen Yhdyspankin tytäryhtiö ja emoyhtiönä toimineen Suomen yhdyspankin nimi vapautui ja Pohjoismaiden Yhdyspankki voitiin muuttaa takaisin Suomen Yhdyspankiksi. Voitot pantiin toiseen taskuun ja tappiot toiseen. Järjestelyn jälkeen pankkitoimintaa voitiin jatkaa perinteisenä Suomen Yhdyspankkina. Emoyhtiö Unitaksen palvelukseen jäi vain parikymmentä henkilöä hoitamaan konsernihallintoa ja arvokkaita omaisuusmassoja. Tytäryhtiönä toimiva Suomen Yhdyspankki harjoitti varsinaista pankkitoimintaa. Valtionvarainministeriössä jäi vahingossa tai tahallaan huomaamatta, että vaihtoon olisivat tulleet SYP:n eivätkä Unitaksen pörssissä noteeratut osakkeet.
SYP teki vekseleistä väkisin velkakirjoja. Rata hyväksyi SYP:n toimet. SYP oli lain yläpuolella. Suurpankki velkoi asiakkailtaan 8 miljardia markkaa kyseenalaisin perustein.
Kymmenen miljardia tukea vahingossa

A-P Pietilän kirja antaa raadollisen kuvan siitä, miten poliitikot, pankkivalvojat ja oikeuslaitoskin olivat pankkien juoksutettavissa pankkikriisin aikaan. Uskomaton esimerkki tästä on pankkien saama anteeksianto maksamattomista veroista. Verottajan mukaan pankit olivat jättäneet maksamatta leimaverot liikkeelle laskemistaan sijoitustodistuksista.
Tuolloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen sai 4.2.1993 Verohallituksen laskelmat, että kymmeneltä vuodelta maksamatta jääneiden leimaverojen yhteissumma oli jopa 10 miljardia markkaa eli yli 1,5 miljardia euroa.
Viinanen ymmärsi, että pelkästään tieto tuosta voisi kaataa suurissa vaikeuksissa olevia pankkeja ja aiheuttaa hätätilan. Yksikään pankki ei olisi pystynyt maksamaan laiminlyöntejään.
Viinanen ja valtiovarainministeriön valtiosihteeri 
Eino Keinänenpäättivät, että leimaverot on pakko antaa anteeksi.
Anteeksiannosta laadittiin pikaisesti lakiesitys, joka eteni keväällä eduskuntaan. Pietilän mukaan kansanedustajat olivat tietämättömiä (kuten tänäänkin asioista) ongelman laajuudesta. On todennäköistä, että kansanedustajat eivät ymmärtäneet mitä päättivät. Hallituksen lakiesityksessä todettiin, että lainmuutoksella ei ollut taloudellisia vaikutuksia.
Eduskunta hyväksyi lain juhannuksen alla kansanedustajien loman edellä ilman sen suurempaa huomiota.

P
residentti Koivisto käskytti tuomareita ja painosti oikeuslaitosta

Miksi tuomarit taipuivat, kun Koivisto vaati pankeille oikeutta ja velallisille tuomioita? Presidentti ei halunnut helpottaa kansalaisten ahdinkoa kuin oikeusministerin painostuksesta. Tuomioistuinten ja tuomareiden toiminnassa on nähtävissä selviä muutoksia vuoden 1992 jälkeen, kun tarkastellaan tehtyjen ratkaisujen sisältöjä ja perusteluja.
Valuuttavelallisten näkökulmasta mielenkiintoiseksi ajankohdaksi muodostuu kevät 1992, jolloin presidentti Mauno Koiviston aktiivinen rooli pankkikriisin hoidossa tuli esille erikoisella tavalla. Presidentti ei ollut tyytynyt pohtimaan vain pankkikriisin taloudellisia vaikutuksia ja seurauksia, vaan hän myös vaikutti muiden tahojen päätöksentekoon. Koiviston näkökulmasta tuomioistuimista oli kehittymässä liian keskeinen tekijä pankkikriisin selvittelyssä.
Presidentinlinnaan kokoontui 6. toukokuuta tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajia sekä presidentin kanslian henkilökuntaa. Mukana oli myös korkeimman oikeuden täysivaltainen kokoonpano: presidentti 
Olavi Heinonen ja oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Per Lindholm ja Mikko Tulokas, joka oli juuri nimitetty korkeimman oikeuden jäseneksi.
Paikalle saapui myös korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) hallitusneuvos 
Pekka Hallberg, josta myöhemmin tuli KHO:n presidentti. Lisäksi mukana oli viisi muuta alempien oikeusistuinten jäsentä: Itä-Suomen hovioikeuden presidentti Esko Kilpeläinen, Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki Rintala, Oulun lääninoikeuden ylituomari Olli Karikoski, Kuopion raastuvanoikeuden pormestari Juha Kettunen ja Rovaniemen tuomiokunnan kihlakunnantuomari Markku Arponen. Kaikkiaan osanottajia oli kolmisenkymmentä.
Tilaisuudessa käsiteltiin tuomioistuinten yhteiskunnallista vallankäyttöä ja riippumattomuutta sekä arvioitiin tuomioistuinten toimintaa yleensä. Työjärjestyksestä huolimatta tilaisuuteen ei ollut kutsuttu oikeusministeriön edustajia, hallituksen ministereitä tai muitakaan poliitikkoja.
Helsingin yliopiston oikeushistorian professori 
Heikki Ylikangas oli yksi osanottajista. Hän on selostanut tilaisuuden tarkoitusta ja luonnetta seuraavasti: "Tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja - mikäli mahdollista - mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa." Tällä Ylikangas viittaa Koiviston aikaisemmin esittämään näkemykseen, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoja. KKO oli tehnyt vain kuukautta ennen Koiviston järjestämää tilaisuutta päätöksen, joka tuki lainanottajien oikeuksia.

Koiviston puhuttelu muutti tuomioiden linjaa

Koivisto oli Pietilän mukaan hyvin vihainen tuomareille, jotka olivat ottaneet päätöksissään kuluttaja-asiamiehen roolin. Koiviston mukaan tuomioistuinten olisi pitänyt huomioida lain lisäksi pankkien taloudellinen asema ja kansantaloudelliset näkökulmat.Olavi Heinonen oli kirjan mukaan äärimmäisen kiusaantunut keskustelusta. Pietilän mukaan Koiviston nuhtelu johti siihen, että tuomioistuimet alkoivat tulkita lakia pankkien eduuksia ja velallisten vahingoksi yhtä tapausta lukuun ottamatta.
Koiviston keskustelut on tallennettu Koiviston omaan arkistoon, jossa on nauhoitukset ja kirjoitetut muistiot. Tasavallan presidentti Tarja Halonen päätti heinäkuussa 2002, että asiakirjoja ei luovuteta ulkopuolisille.
Myöhemmin Koivisto on kirjan mukaan muistuttanut, että oikeuslaitoksen pitää ottaa kantaa heikomman puolesta vahvempaa vastaan. Koiviston ajatuksissa tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa huomioon, että pankkikriisin aikaan pankeista oli tullut heikompi osapuoli.
Oikeuslaitos päätti pankin tarpeen mukaan

Oikeuslaitoksen juoksuttamisesta kirja antaa herkullinen esimerkin, joka liittyy pankkien asiakkailleen myymiin valuuttakoriluottoihin. Suuri osa noista luotoista oli vekseleitä. Korkein oikeus oli jo kuitenkin vuonna 1989 päättänyt, että vaihtuvaan pääomaan perustuva korivaluuttavekseli on pätemätön. Pietilän kirjan mukaan kymmenet tuhannet lainasopimukset perustuivat pätemättömiin papereihin.
Siitä huolimatta pankit kauppasivat vastaavia tuotteita kiihtyvällä tahdilla. Yksi vekselimuodon suosion syy oli, että niistä ei pitänyt maksaa leimaveroa. Kun devalvaatio räjäytti asiakkaiden valuuttavelan markka-arvon pilviin, alkoi erikoinen kiista. Osa asiakkaista huomasi, että lain mukaan vekselivelan määrä pitää olla tiedossa jo sopimusta tehtäessä. Devalvaatio ei siis voi nostaa vekselivelkaa sovittua suuremmaksi, vaan asiakkaan pitäisi selvitä velasta maksamalla vain vekselissä sovittu markkasumma.
Tällainen kanta jäi voimaan eräässä kiistassa Kemin raastuvanoikeudessa ja Rovaniemen hovioikeudessa. Korkein oikeus ei antanut pankille valituslupaa. Tuosta päätöksestä välittämättä pankit vaativat kaikilta muilta asiakkailtaan devalvaatiolisän. Myöhemmässä vaiheessa pankit kuitenkin väittivät, että vekseli ei olekaan enää vekseli, vaan normaali luotto. Pankit saivat oikeuslaitoksen puolelleen.
Kun verottaja puolestaan vaati luotoista maksamattomia veroja, pankki onnistui todistamaan oikeudessa, että kyseessä on vekseli. Näin siis SYP onnistui Pietilän mukaan vakuuttamaan Korkeimmalle hallinto-oikeudelle, että kyseessä olivat vekselit ja Korkeimmalle oikeudelle, että kyseessä ovat luotot. Suomen korkeimmat tuomioistuimet pitivät papereita erilaisina aina sen mukaan, mikä oli pankille edullisinta.
Valuuttavelalliset elävänä hirressä rikosten uhreina

Valuuttavelallisten kohtaloksi koitui Suomen markan devalvaatio, jota ei koskaan pitänyt tulla. Suomen Pankki ja pääministeri Esko Ahon hallitus vakuuttivat yhdessä presidentti Mauno Koiviston kanssa, että vahvan ja vakaan markan politiikka on kansantalouden ja hyvinvoinnin ankkuri.
Pohja kuitenkin petti, ankkuri irtosi, markka devalvoitiin ja päästettiin kellumaan. Tapahtumien virta alkoi viedä valuuttavelallisia. Tulvan paisuessa mukaan tempaantui satojatuhansia suomalaisia, joiden velat kasvoivat ylivoimaisen suuriksi. Lopulta pankki pani heidän omaisuutensa pakkomyyntiin. Vuonna 1994 ulosotossa oli yli 500 000 suomalaista, kun "normaalina" voidaan pitää vuoden 2006 tasoa, noin 200 000.
Valuuttaluottojen perintä on ollut poikkeuksellinen tapahtuma, ja sen yhteydessä on myös koeteltu Suomen kansainvälisten valtiosopimusten pitävyyttä. Tuomioistuinten tuomarit eivät ole tutkineet tai ymmärtäneet, minkälaisista asiakirjoista korivaluuttavekseleissä oli kyse. Valtionvarainministeriö ja pankkitarkistajat ovat edesauttaneet epäselvyyksien luomisessa. Tarkoitus ja tavoite ovat ohittaneet Suomen lain. Kun otetaan huomioon pankkien, pankkiviranomaisten ja poliittisen vallan yhteistyö lainsäädäntötyössä, niin tästä paljastuu suuren luokan operaatio. Valuuttavelkojen jälkien seuraaminen vie lukijan Suomen taloushistorian synkimpään ajanjaksoon, suureen lamaan ja pankkikriisiin, jonka selvittelyyn osallistuivat maamme silloiset huippupolitiikot. Heidän tekonsa ja kommenttinsa vaikuttivat valuuttavelallisten järkyttävään kohtaloon.
1980-luvun talouspoliittisen kokeilun, vakaan markan ylläpidon kustannukset toteutuivat satojen miljoonien markkojen tappiopottina. Se kaatui lyhentämättömänä ensin valuuttavelallisten ja sen jälkeen veronmaksajien syliin. Ihmettelyn määrä lisääntyi, kun 1990-luvun puolivälissä käynnistettiin useita lainsäädäntöhankkeita, joilla tehtiin hyväksyttäviksi pankkikriisin aikana kiireessä tehdyt ja toteutusaikanaan lainvastaiset ratkaisut.
Lähde mm.
A.-P. Pietilä: Pankkikriisin peitellyt paperit, ISBN 978-951-884-443-6, julkaistu 22.5.2008
Törkeä petos ja muita rikoksia Aktiv Hansa-kaupassa?

Seppo Konttisen kirja Salattu pankkituki ja sitä seuranneet ohjelmat Ajankohtainen kakkonen 13.2.2008 ja A-Zoom 15.2.2008 nostivat uudelleen esille niin sanotun Aktiv-Hansakaupan.
Ajankohtainen kakkonen kertoi 13.2.2008, että 1990-luvun laman aikana Suomessa velkaantui yli 120 000 ihmistä, joista kolmasosa oli yrittäjiä. Lopputuloksena oli henkilökohtaisia katastrofeja: ulosottoja, avioeroja, alkoholismia, jopa itsemurhia. Suurin osa ylivelkaantuneista on kuitenkin sinnitellyt velkataakkansa alla. Tänä vuonna asioiden piti muuttua. Vuodenvaihteessa astui voimaan säädös velkojen lopullisesta vanhenemisesta, jonka piti armahtaa lamavelalliset.

Mutta ihan niin ei taida käydä. Velkaneuvojien arvion mukaan mukaan laman vuoksi velkaantuneista vapautuu maaliskuussa korkeintaan joka kymmenes. Muilla pankkikriisin maksutalkoot jatkuvat vielä vuosia.

A-Zoom jatkoi perjantaina 15.2.2008 keskustelua: Pankkivangit. Joko lamavelallisten pankkivankeus vihdoin päättyy? Reportaasi jättivelkojen painamista kansalaisista ja päättäjistä, jotka katosivat.
Studiovieraana oli salaisesta pankkituesta pamfletin kirjoittanut taloustoimittaja Seppo Konttinen.
Mikä on Aktiv Hansa-kauppa?

Arsenal sai valtiontalouden tarkastusviraston raportin salaiseksi sillä perusteella, että sille voi koitua vahinkoa raportin julkistamisesta. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500 miljoonan markan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu. Raportin salaamisesta vastaa ministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes. Syyllistyikö ministeri Siimes rikollisten suojeluun suostuessaan asioiden julistamiseksi salaisiksi? Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi-Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal-omaisuudenhoitoyhtiöiden saatavat. Nämä 12,2 miljardin saatavat (76 000 saatavaa) myytiin 5 %:lla todellisesta arvosta. Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta vapautua veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Luottojen myymisestä ei ole virallista päätöstä.

Helsingin Sanomien 1.4.2000 julkistaman uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siten perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 36 luvun 1-3 §:ssä (petos). Kysymys on törkeästä petoksesta, jos asiaa tarkastellaan Suomen rikoslain pohjalta. Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa vuonna 2000: tuhannesta tarkastetusta reklamaatiosta noin kymmenesosa todettiin aiheellisiksi; lainaa ei enää ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin sisältyi valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula.

Kauppasopimukseen sisältyi myös klausuuli, jonka mukaan, jos kauppasummaa pienennetään Suomen valtion toimenpitein, koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Sidottiinko tällä klausuulilla jo lainsäädäntövaltaakin? Ylittikö sopimus laillisuuden rajat? Miksi asiakirjat on julistettu salaisiksi vuoteen 2025 saakka? Onko kysymyksessä rikosten peittely ja rikollisten suojelu ja törkeä petos?
Torkeä petos?

Omaisuudenhoitoyhtiöt Arsenal Oyj, Arsenal-SSP Oy ja Arsenal-Silta Oy myivät 31.3.2000 allekirjoitetulla kauppakirjalla yhteensä noin 76 000 saatavaa, pääoma-arvoltaan noin 12 miljardia markkaa, 600 miljoonalla markalla Aktiv Hansa Oy:lle ja C&A Finland Oy:lle. Kysymyksessä oli siis Suomen oloissa erittäin suuri kauppa. Kaupalle antoi hyväksyntänsä omaisuudenhoitoyhtiöiden valtio-omistajan puolesta toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes. Aiemmin hän oli ilmoittanut, että saatavia ei myydä ulkomaalaisille perintäyhtiöille. Näin lienee kuitenkin tosiasiassa tapahtunut. Arsenal-kauppojen alkuperäistä kauppahintaa on pidettävä kohtuuttoman alhaisena. Velalliset olisivat lähes poikkeuksetta olleet valmiit ostamaan itsensä vapaiksi maksamalla viisi prosenttia myydyistä veloistaan vapaaehtoisesti. Tätä tarkoittanut todellinen sovintomenettely olisi ollut myös omaisuudenhoitoyhtiöt omistavan valtion kiistaton etu. Nyt taloudelliset tappiot koituvat suomalaisten veronmaksajien maksettaviksi, kun taas voitot siirtyvät perintäyhtiöiden ulkomaalaisten omistajien hyödyksi. Kansantaloudenkin tappiot lienevät mittavat. On syytä epäillä, että Aktiv Hansa kaupalla peiteltiin Arsenalin ja pankkien rikolliset toimet.
Oikeusministeri Tuija Braxin lausuma rakennuslehdelle

Ulosottolain 3:6 §:n muutoksen esteenä on Arsenal velkojen (Suvi-Anne Siimeksen allekirjoittaman) myyntisopimuksen ehto, joka estää myyjää (valtiota) muuttamaan lakeja ostajan ostettujen saamisten arvoa heikentävästi. Tämä lainmuutosehto koskee muun muassa ulosottolakia.Mikäli lakia muutetaan joutuu myyjä korvaamaan ostajalle kaupan kohteen käyvän arvon. Tämä info oli jo vuosia sitten eduskunnan käytäväkeskusteluissa, kun ensimmäisen kerran mainittua pykälää pyydettiin muuttamaan.
Perustuslain vastainen sopimus

Kauppaehtoihin sisältyvän sitoumuksen pidättäytymistä lainmuutoksilta on pidettävä myös kohtuuttomana ja vähintään kyseenalaisena myös valtiosääntöoikeuden kannalta. Kauppasopimus on Suomen perustuslain vastainen. Suomen perustulain 29 §:n mukaan kansanedustaja on toimessaan velvollinen noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset. Menettely, jolle ministeri koko hallituksen puolesta on antanut hyväksynnän, näyttää sitovan veronmaksajille aiheutuvien lisätappioiden uhalla eduskunnan ja kansanedustajan lainsäädäntö- ja aloitevaltaa. Kuitenkaan eduskuntaa sitovia kauppaehtoja ei ole saatettu eduskunnan hyväksyttäviksi.

Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 allekirjoitetulla kauppakirjalla Arsenal-omaisuudenhoitoyhtiöiden saatavat. Ostajat ovat perineet saatavia noin 57 000 velalliselta. Perinnässä on myös sellaisia velkoja, joita ei ole pitkiin aikoihin yritettykään periä ja jotka ovat tulleet jo maksetuiksi joko velallisen tai takaajan toimesta tai muutoin, mutta joita koskevia velkakirjoja ei ole aikanaan asianmukaisesti mitätöity ja/tai palautettu velallisille. Toinen hämmästystä aiheuttanut asia on se, että Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ovat omaksuneet selkeästi muista velkojista poikkeavan menettelyn velkasovinnoissa. Nämä yhtiöt eivät tee ns. nollaohjelmia, eivätkä viittä vuotta lyhyempiä maksuohjelmia. Yleensä maksuohjelmat ovat kahdeksan vuoden mittaisia ja niissä on yleisenä pidettävästä menettelystä poikkeavia purkuehtoja.
Näin Suvi-Anne Siimes vastasi

Suvi-Anne Siimeksen vastaus turkulaisen Kalevi Kannuksen kyselyyn:

"Arsenalin saatavakannan myyntiä on käsitelty esityksestäni hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa kahteen kertaan syksyllä 1999 eli 29.11 1999 ja 8.12.1999. Käsittelyn pohjana oli saatavien myynnistä järjestetyn tarjouskilpailun tulokset, ja 8.12 kokouksessa valiokunta puolsi saatavakannan myyntiä Cargill Inc + Aktiv Hansalle, jonka kanssa kauppa toteutui ja kauppakirja allekirjoitettiin 31.3.2000. Saatavakannan myynti perustui jo edellisen hallituksen aikana tehtyyn päätökseen ajaa omaisuudenhoitoyhtiön toiminta alas."

Mainitun valiokunnan kokouksessa 29.11. mukana olivat 
Paavo Lipponen, Olli-Pekka Heinonen, Suvi-Anne Siimes ja Eva Biaudet. Kokouksessa 8.12.: Sauli Niinistö, Olli-Pekka Heinonen, Sinikka Mönkäre, Kalevi Hemilä, Suvi-Anne Siimes ja Erkki Tuomioja.Poliittinen salaisuus

Kysyin (siis minä Erkki Aho) kansanedustaja Toimi Kankaaniemeltä, miksi Aktiv Hansan kauppaan ei ole puututtu, vaikka on syytä epäillä kauppaa petolliseksi ja kauppa saattaa sisältää perustuslain vastaisen klausuulin. Kankaanniemi vastasi: ”Kaikki sen tietävät, mutta kukaan ei halua puuttua asiaan”. Onkohan tässä kysymys ns. ”hyvä-veli -järjestelmästä”, johon on päässyt osalliseksi yksi ”sisarkin” eli Suvi Anne Siimes?

Kaikki kansanedustajat ovat tietoisia siitä, että 
Suvi-Anne Siimeksen Aktiv Hansa-kauppa on rikollisesti tehty. Poliittiseen salaisuuteen kuuluu myös niin sanottu Koiviston konklaavi, jossa päätettiin, että pankki voittaa ylemmissä oikeusasteissa. Kaikki kansanedustajat tietävät salaisen SSP-sopimuksen, jonka mukaan pankeille annettiin vapaus poistaa markkinoilta yrityksiä (noin 60 000) ja laittaa saatavat valtion avoimeen pankkitukipiikkiin. Suomalaisilta on oikeudensaanti estetty myös sillä, että Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi on nimitetty valtakunnansyyttäjävirastosta väärillä tiedoilla Päivi Hirvelä. Näin suomalaiset eivät voi saada oikeutta EIT:ssäkään.
Oman rikollisen toimintansa suojelemiksi päättäjät perustivat niin sanotut maakuntajoukot.

Salainen pankkituki – pääkonna Mauno Koivisto











Suomen taloushistorian suurimmasta katastrofista ei ole kerrottu kaikkea. Seppo Konttinen tekee paljastuksia kirjassaan nimeltä Salainen pankkituki. Konttisen esityksen mukaan poliittinen ja taloudellinen eliitti oli hämärtänyt kärsimysten vuodet. Käyttöön oli otettu vaikeasti ymmärrettäviä sanoja kuten rakennemuutos, muutostarve, talouden vakaus, pankkialan tervehdyttäminen tai markkinavoimat. Pelkästään voittajien kertoma "totuus" on hallinnut pankkikriisivuosien historian kirjoittamista ja tilintekoa. Se on ollut liian yksipuolista.
Pääsyyllinen

Konttisen kirjasta tulee selvästi esille, että pankkikriisin konna on presidentti 
Mauno Koivisto, joka on vetänyt omaa rooliaan kaukana virallisten linjojen takana ja etäällä etusivujen uutisista. Pankkilait olivat peräisin Mauno Koiviston ensimmäisen hallituksen ajoilta. Vuosien saatossa pankkien lainahanat olivat päästetty holtittomasti soljumaan, mikä johti pankit vararikon partaalle. Päättäjät eivät itsekään tienneet, mitä oltiin tekemässä. Vakaan markan politiikka ja holtiton rahamarkkinoiden vapauttaminen johtivat yli puolen miljoonan ihmisen työttömyyteen. Yli 60 000 yritystä hävisi markkinoilta, yrittäjien omaisuus ja elämäntyö tuhottiin. Tuhannet ihmiset päättivät päivänsä oman käden kautta. Toiset taas elävät näiltä sijoilta huippupalkoilla ja -eläkkeillä tässä samassa yhteiskunnassa.Muut syylliset

Pankkikriisin todelliset taustat ovat harvojen ja valittujen tiedossa. Itsenäisyyden ajan suurimman laman yhteiskuntavaikuttajat olivat 
Mauno Koivisto,
Harri Holkeri,
Erkki Liikanen,
Matti Louekoski,
Esko Aho,
Iiro Viinanen,
Ulf Sundqvist,
Seppo Lindblom,
Esko Ollila 
ja muita.

Entinen Kannuksen elinkeinoasiamies 
Esko Aho ja entinen pienyrittäjä Iiro Viinanen joutuivat mahdottoman tehtävän eteen.
Toiseen eliittiryhmään kuuluivat pankinjohtajat ja virkamiehet
Rolf Kullberg,
Sirkka Hämäläinen,
Jaakko Lassila,
Ahti Hirvonen,
Paavo Prepula,
Vesa Vaino,
Björn Wahlroos,
Pertti Voutilainen,
Pekka Laajanen,
Christopher Wegelius 
ja muita.
Missä he ovat nyt kun kultaiset kädenpuristukset on annettu ja ennenaikaiset suureläkkeet maksettu?
Laman syy

Suomen Pankin entisen pääjohtajan 
Mauno Koiviston vetämä vahvan markan politiikka oli laman pääsyy. Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg ilmoitti nimittäjälleen Mauno Koivistolle syyskuussa 1991, että hän jättää tehtävänsä jos markka devalvoidaan.
Valtionvarainministeri 
Iiro Viinanen löi 14.11.1991 vetoa, että ei devalvoida. Jos devalvoidaan, niin hän eroaa. Markka devalvoitiin. Viinanen ei eronnut. Puntila erosi ja Kullberg palkittiin myöhemmin korkealla kunniamerkillä.
Väärä politiikka nakersi palkansaajien, yrittäjien ja eläkeläisten leipää.
Nuori pääministeri 
Esko Aho ilmoitti kesällä 1992, että pankit tullaan pelastamaan kaikissa olosuhteissa. Julkilausuma johti Suomen taloushistorian kaikkien aikojen suurimpaan kansalaisten varallisuuden uusjakoon salaa ja peitellysti.Pankkiherrat linnaan

Koivisto kutsui linnaan maaliskuussa 1993 maan johtavat ekonomistit keskustelemaan talouspoliittisesta tilanteesta. Aina kun Koivisto halusi vaikuttaa asioihin, niin hän järjesti salaisen puhuttelun linnaan. Tästä johtamistavasta ei jäänyt merkkejä historian lehdille. Pankinjohtajat 
Seppo Lindblom, Vesa Vainio, Björn Wahlroos ja Pertti Voutilainen eivät tienneet tilaisuudesta poistuessaan, oliko kysymyksessä ollut ripitys vai niskalaukaus.
Näin alkoi isänmaan taloushistorian mittavin hämäysoperaatio: vastuu levitettiin, syyllisuus jaettiin, teot peiteltiin.
Näytelmä Säätytalolla

Suomen pankkien tilaa pohdittiin valtioneuvoston kanslian asettaman pankkityöryhmän avulla. Siihen kuuluivat
valtiosihteeri 
Eino Keinänen,
ylijohtaja 
Jorma Aranko ja
puheenjohtajana Suomen Pankin 
Sirkka Hämäläinen.

Pankkien etuja ajoivat
Ahti Hirvonen,
Pertti Voutilainen,
Seppo Lindblom,
Pauli Komi ja
Kalevi Kauniskangas
.
Sihteeri toimi
Vesa Vihriälä.

Maaliskuun 18. päivä 1992 jätettiin Suomen EU-hakemus ja pankkityöryhmä jätti raporttinsa kahdeksan miljardin pankkituesta. Samana iltana Säätytalolle asteli Kannuksen Kenedy 
Esko Aho adjutantteinaan Iiro Viinanen, Sirkka Hämäläinen ja Eino Keinänen.
Syytettyjen aitioissa istuivat rosvot - pankkien pääjohtajat. Tilaisuuden lopussa Aho hehkutti, että virheitä tehneet pankinjohtajat on pantava vastuuseen.
Pankkitukea hallinnoimaan perustettiin Valtion vakuusrahasto. Sen johtokuntaan kuuluivat 
Jorma Aranko, Esko Ollila ja Pekka Laajanen. Koplan tehtävänä oli jakaa rahat pankeille. Julkisuuteen luotiin kuvaa, että säästöpankit olivat konnan roolissa.Säästöpankit päätettiin poistaa markkinoilta

Säästöpankkiasiassa pankkieliitti ja 
Esko Ahon hallitus pelasivat julkisuudelta piilossa vähintäänkin kaksilla korteilla, eikä pankkituen maksajille haluttu kertoa totuutta. Suomen Säästöpankki lahdattiin lokakuun 20. päivänä 1993.
Hallituksen tiedotustilaisuudessa 22.10.1993 Säätytalolla kerrottiin Suomen kansalle Suomen Säästöpankin jaosta neljän kilpailevan pankin kesken. Puhetta johtivat pääministeri 
Esko Aho ja valtionvarainministeri Iiro Viinanen, joiden johdolla oli päästy aamuyöllä salaiseen sopimukseen pankkikaupan ehdoista. Pankkien yksityiset osakkeenomistajat oli saatu pelastettua ja roskat saatu haudattua kansalaisten maksettavaksi. Suomen Sääsöpankin hinnaksi tuli 5,6 miljardia markkaa, Viinanen ja Aho eivät saaneet pankista haluamaansa hintaa. Mutta mikä oli myydessä, kun kyseessä eivät olleet omat vaan veronmaksajien rahat.
Suomen Säästöpankin koko luottokanta oli Rahoitustarkastuksen lausunnon mukaan 45 miljardia markkaa, joista riskiluottoja 12 miljardia. Valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle kerrotaan pankkitukeen upotetun 1999 loppuun mennessä 97 miljardia markkaa. Joillekin pankeille on täytynyt syytää rahaa miljarditolkulla. Minkälaisilla kepulikonsteilla pankkitukea maksettiin? Ja miten on mahdollista, ettei asiasta julkisuudessa sanottu sanakaan? Salaiseksi julistettu Säästöpankkisopimus paljastaa totuuden.Liikepankkien hämärät pelastustoimet

Salailu, peittely ja harhaanjohtaminen kuuluivat pankkiherrojen tiedottamistrategiaan. Talous pullistui ulkomailta tuodusta velkarahasta, kansantaloudessa elettiin yli varojen. Vaaleihin valmistauduttiin Liikasen lentävällä lauseella: verotus kevenee.
Ahti Hirvosen ja Björn Wahlroosin toimista ei ole kansalle riittävästi kerrottu. Menettely oli todella törkeää toimintaa. KOP ja SYP liitettiin yhteen.Kolmen tähden johtokunta

Pankkikriisin poliittisen päätöksenteon johtokunnan muodostivat puheenjohtajana 
Mauno Koivisto, sihteerinä Esko Aho ja jäsenenä Iiro Viinanen. Kolmikon yhteispeli sujui saumattomasti: isähahmo suunnitteli taustalla, sihteeri toteutti päätökset ja jäsen kertoi ikävät asiat. Koivisto puuttui kaikkeen joko julkisesti tai taustalla, välittämättä siitä kuuluivatko asiat presidentin toimivaltaan.
Valtion talousarviosta myönnettiin 190 000 euroa eläkkeellä olevien presidenttien käytettäväksi osoitetuista palveluista aiheutuvien menojen maksamiseen. Aho on saanut poliittisen turvapaikan Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran yliasiamiehenä. Sitra maksaa parempaa palkkaa kuin ministerit saavat.
Myös pankkiherroilla menee hyvin. SYP:n pankkitukistrategi, halikkolainen sokerijuurikkaan viljelijä, 
Björn Wahlroos on yksi Suomen rikkaimmista ihmisistä.

Suomessa pankkikriisin uhreja näkee leipäjonoissa. Tutkija 
Mikko Kautto todistaa, että 40 000 köyhältä loppuvat ruokarahat kuukausittain ja 4000 ihmistä näkee nälkää.Mikä on tulevaisuudessa hiipivän vallankumouksen poliittinen ja ennenkaikkea inhimillinen hinta?
Ekonomi Jukka Davidsson kirjoitti julkiselle vallalle 6. heinäkuuta 2001 avoimen kirjeen, jossa hän toteaa, että Suomessa on toteutettu massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta. Suomen pankkikriisiksi nimetyn tapahtuman syiksi on esitetty monia arvioita. Vaikuttaa siltä, että epäonnistunutta talouspolitiikkaa on selkeästi vähätelty. Vastaava viesti on tullut Suomen Akatemialta, ETLA:sta sekä muista tutkimuksista. Laman keskeisenä aiheuttajana oli siis julkisen vallan edustajat. Aiheuttamansa finanssikriisin ratkaisua julkinen valta haki sopimuksista ja liittouma- ja valtuutussuhteesta pankkien kanssa. Pohjatyön sopimukselle toteutti nk. Rohto-ryhmä. Nämä sopimukset ovat laittomia.

Laittomuuden syyt

Sopimukset mahdollisitivat ihmisten yhdenvertaisuudesta poikkeamisen ja syrjinnän. Ne mahdollistivat ihmisten omaisuuden suojan yksipuolisen kumoamisen. Ne mahdollistivat valtion toimesta puuttumisen ihmisten vapauteen valita harjoittamansa elikeinon "sopeuttamalla" markkinoita. Ne mahdollistivat sen, ettei julkinen valta turvannut ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Valtio valtuutti pankit kaatamaan satunnaisesti yrityksiä ja antoi salaisilla sopimuksilla suoria pääomasuorituksia tukena valituille yrityksille. Valtio sopimuksensa valtuuttamana hyväksyi pankkien valtion pääomien ja maksujen turvin antaa tietyille valituille yrityksille ja ihmisille eritysiehtoja kuten nollakorkolainoja, lainajärjestelyjä ja omaisuuden ostoja kovilla hinnoilla asikkailta pankeille. Sopimus mahdollisti sen, että omaisuuden suoja eri henkilöitten välillä oli suosiva ja syrjivä. Sopimukset mahdollistivat niiden toimenpanoaikana ja valtuuttamana valtavan sarjan erilaisia ihmisten perus- ja ihmisoikeusloukkauksia. Sopimuksella pyrittiin tahallisesti peittelemään valtion itse aiheuttamaa valtavaa taloudellista vahinkoa suoraan noin 4-8 % koko väestöstä ja epäsuorasti noin 20-25 % väestöä. Valtio ei ottanut vastiketta antamalleen pääomalle vaan lahjoitti lakien vastaisesti kymmeniä tai satoja miljardeja markkoja yksityisten osakkeitten omaistajan omaisuudeksi.

Perus- ja ihmisoikeusloukkauksista voidaan todeta se, että kukin yksilö on joutunut alistumaan sarjaan loukkauksia eli jokainen henkilö on omassa asiassaan kohdannut useita eri nimikkeillä kuvattuja tekoja. Näistä keskeisimpiä ovat omaisuuden suojan kumoaminen, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjinnän kiellon kumoaminen, oikeuden työhön ja elinkeinovapauden kumoaminen, sosiaalisten oikeuksien kumoaminen, oikeusturvan loukkaukset, tehokkaitten oikeusturvakeinojen puuttuminen ja kiduttaminen ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu. Yksilötasolla ihmisoikeusloukkaukset koskevat, rippuen määrittelytavasta, suoraan satoja tuhansia ihmisiä ja epäsuoraan yli miljoonaa yksilöä.

Valtion kanssa tehdyn sopimuksen suojeluksessa pankit ovat voineet toimia mielensä mukaan,
Lukuisat moitittavat rikolliset teot on annettu tapahtua julkisen vallan tieten.

Ekonomi Jukka Davidssonin kysymykset julkiselle vallalle

Pyydän Teitä vastaamaan oheisen kirjeeni perusteella ainakin seuraaviin kysymyksiin:

1. Suomen kansalaisista kymmenet tuhannet ovat menettäneet perus- ja ihmisoikeutensa julkisen vallan edustajien tekemien virhepäätösten seurauksena. Mitä aiotte tehdä näitten laittomuuksien oikaisemiksi?

2. Suomen kansalaisista on sadat tuhannet henkilöt ovat menettäneet omaisuutensa julkisen vallan tekemien virhepäätösten seurauksena. Mitä aiotte tehdä, jotta nämä ihmiset saavat omaisuutensa takaisin?

3. Suomessa on finanssikriisin seurauksena langetettu lukuisia tuomioita velallisen epärehellisyydestä tms. perusteella. Nämä tuomiot ovat laittomia, koska yksilöillä on mm. perusoikeutenaan oikeus puolustaa omaisuuttaan laitonta omaisuudensuojan menettämistä vastaan. Mitä aiotte tehdä, jotta nämä useat laittomasti langetetut tuomiot puretaan?

4. Suomessa on tapahtunut massalukuisesti ihmisoikeuksien loukkauksia. Näistä törkeimpia ovat teot, jotka täyttävät kidutuksen ja muun julman ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kieltävä sopimuksen määrittämiä tekoja. Näihin tekoihin syyllistyy virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö, kun hän aiheuttaa, yllyttää tai suostuu tai hiljaa hyväksyy tässä artiklassa määritellyt teonkuvaukset. Mitä aioitte tehdä, jotta kaikki epäillyt ihmisoikeusloukkaukset saatetaan tutkintaan, syylliset saatetaan tuomittaviksi ja loukkausten uhrit saavat korvaukset?

5. Julkinen valta ei ole velvoitteistaan huolimatta turvannut kansalaistensa perus- ja ihmisoikeuksia. Mitä aioitte tehdä, jotta vastaavaa ei enää koskaan tapahdu?

6. Ihmisoikeusloukkaukset tulisi kartoittaa riippumattoman kansainvälisen asiantuntijaryhmän, eräänlaisen totuuskomission toimesta. Mikä on suhtautumisenne kyseisen ryhmän nimittämiseen Suomeen?

7.Julkisen vallan edustajat ovat toimillaan aiheuttaneet tuottamuksellisesti tai tahallisesti taloudellista vahinkoa valtiolle ja veronmaksajille kymmenien tai satojen miljardien markkojen määräisenä. Mitä aiotte tehdä jotta kyseiset asiat selvitetään ja tekohin syyllistyneet henkilöt asetetaan syytteeseen tuomioistuimessa?

8. Suomessa lainsäädäntyö on suosinut selkeästi pankkeja ja näitten etua koko 1990 luvun. Varsin perusteltua on uskoa, että monet näistä lakimuutoksista (esimerkiksiluottotietojen käyttö) loukkaa ihmisoikeuksia sekä nykyistä perustuslakia. Mitä aiotte tehdä mainittujen asioiden korjaamiseksi?

Pohjaan asiakirjani aineiston Suomen perustuslakiin, Suomeen ratifioimiin ihmisoiekussopimuksiin, virallisiin asiakirjoihin, lukuisiin tutkimuksiin, kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön keskuksen keräämiin runsaslukuisiin tositapauksiin, minulle kerrottuiihn tapauksiin, lehdistössä esitettyihin tietoihin, lukuisiin tapahtumiin osallistuneiden henkilöiden kirjoittamiin kirjoihin sekä omakohtaisiin kokemuksiini.

Ekonomi Jukka Davidssonin kirjelmä

Ekonomi 
Jukka Davidssonin kirjelmä on 19-sivuinen. Sen sisällysluettelo on seuraava:
Ihmisoikeudet

1. Keskeiset asiat esityksessäni ja teille esittämäni kysymykset

2. Perus- ja ihmisoikeudet jurdisena oikeutena
2.1. Perusoikeusjärjestelmä - perusoikeuksien tarkoitus, merkitys ja suhde ihmisoikeuksiin
2.2. Perusoikeuksien tausta ja sisältö
2.3 Perusoikeuksien soveltamisala
2.4. Perusoikeuksien rajoittaminen
2.5. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset
2.6. Perustuslain soveltaminen esityksessäni

3. Valtion virkamiesten ja poliitikkojen aiheuttama lama

4. Valtion ja pankkien allekirjoittamat sopimukset finanssikriisin ratkaisemiseksi ovat laittomat
4.1. Omaisuuden suojan kumoaminen
4.2. Yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto
4.3. Oikeus työhön ja elinkeinon vapaus
4.4. Massamääräiset ihmisoikeusloukkaukset
4.5. Valtion omaisuuden vastikkeeton luovuttaminen yksityisen tahon omaisuudeksi

5. Valtion tekemien päätösten ja allekirjoittamien sopimusten aiheuttamat perus- ja ihmisoikeusloukkaukset
5.1. Omaisuuden suoja: PL 15 §, EIS ensimmäinen lisäpöytäkirja I artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 17 artikla
5.2. Kansalaisten yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto
5.3. Oikeusturva
5.4. Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon
5.5. Oikeus työhön ja elinkeinovapaus
5.6. Oikeus sosiaaliturvaan
5.7 Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kielto
5.8. Perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuus ja oikeuksien väärinkäytön kielto
  1. Tuottamuksellisesti ja tahallisesti aiheutettu vahinko valtiolle ja veronmaksajille
    6.1. Talouspoliittiset päätökset 1980-luvulla
    6.2. Pankkitukisopimukset ja markkinoitten sopeuttamiseen tähtäävät järjestelyt
    6.2.1. Saako asiakassuhteen siirtää ja julkisen vallan rooli pankkijärjestelyissä
    6.3. Skop - SSP - Arsenal väärinkäytökset
  2. Lainsäädäntötoimet ja lausunnot
Tampereen yliopistossa 26.11.2005 tarkastettu nakkilalaissyntyisen Anne Kosken väitöskirja paljastaa, että Suomi liittyi salaten ja valehdellen EU:hun. Suomen ja EU:n maatalous- ja turvallisuuspoliittisia neuvotteluja tutkinut Koski väittää ja todistaa, että Suomi vietiin asioita salaten ja valehdellen Euroopan Unioniin.
Kosken mukaan poliittinen johto salasi asioita, esitti ristiriitaisia tulkintoja ja piti matalaa profiilia julkisuudessa todellisista EU-asioista. Suomi yritti puolustaa kansallisia etujaan käymissään maatalousneuvotteluissa. EU ylläpiti näytösten avulla mielikuvaa ripeästä etenemisestä. Samalla Suomi salasi onnistuneesti neuvottelukulissien takaiset erimielisyydet.


Kansanäänestyksen alla valehdeltiin julkisesti

Kansaäänestyksen alla valtiovalta turvautui Anne Kosken mukaan julkiseen valheeseen. Koski tuo väitöksessään esille maatalouden 141-artiklan määräaikaisuuden ja maatalousministeri Mikko Pesälän julkisen valehtelun maanviljelijöille maksettavista lisähinnoista kaksi päivää ennen 1994 ollutta EU-kansanäänestystä. Pesälä kiisti Maaseudun Tulevaisuudessa valehdelleensa. Pesälä väittää, että hän on maatalouskomissaari Steichenin ja ulkoministeri Haaviston kanssa allekirjoittanut lisähintoja koskeneen sopimuksen. Väitöstilaisuudessa ei asetettu tohtori Anne Kosken esittämiä näkökohtia virheellisiksi Mikko Pesälänvalehtelusta. Pesälän tulisikin puhdistaakseen maineensa esittää julkisesti EU-komissaarin kanssa allekirjoittamansa sopimus, jota tiettävästi kukaan muu ei ole nähnyt tai josta kukaan muu ei ole ollut tietoinen.
Vastaväittäjänä väitöstilaisuudessa oli Helsingin Yliopiston EU-tohtori 
Teija Tiilikainen. Hän ei sanallakaan kyseenalaistanut Kosken väittämiä; 141-tuen määräaikaisuutta ja Pesälän lisähintavalehtelua. Tiilikainen suhtautui hyvin kriittisesti tohtori Anne Kosken tutkimukseen.
Toinen vastaväittäjä, Turun Yliopiston professori 
Jukka Sihvonen, kiitteli väitöksestä. Hänen mukaansa jäsenhakemuksen TV-kuvaus oli kuin Kaurismäen elokuvasta. Jukka Sihvonen sanoi Kosken väitöskirjan olevan suorastaan herkullinen. Kustoksena toimi professori Jyrki Käkönen. Tavallisesti väitöstilaisuudet kestävät pari tuntia, mutta Kosken väitöstilaisuus venyi yli neljän tuntia kestäneeksi maratonistunnoksi.
Suomen tie EU:n jäseneksi

EU-neuvotteluissa mukana ollut Antti Kuosmanen kirjoitti kirjan Suomen tie EU:n jäseneksi. Kirja määrättiin tuhottavaksi. Tuhotun kirjan sivuilla 129 ja 130 on maatalousneuvotteluihin liittyvä luku otsikolla lisähinnat. Lainaus kirjasta:
Lisähinnat
Vaikein ongelma kansallisen tukipaketin hyväksymisessä tuli tukien maksamistavasta. Edellä tuli esille, että siirtymäkauden tukia arveltiin voitavan maksaa myös niin sanottuina lisähintoina. Tässä tukimuodossa tuki lisättiin tuottajan saamaan myyntihintaan, joten sen kokonaismäärä riippui tuotannon määrästä. Tällaista ei tavallisesti suvaittu, koska se antoi yllykkeen lisätä tuotantoa ja siis pahentaa ylituotantotilannetta, josta eroon pääsemiseksi CAPin mukaiset tulotuet oli otettu käyttöön. Siirtymäkaudella tilanne oli kuitenkin käsityksemme mukaan toinen, ja niin arvelivat komissionkin virkamiehet.
Kansallinen tukipaketti rakennettiin siirtymäkauden tukien osalta tälle pohjalle eikä komission virkamiesportaalla ollut asiaan huomauttamista. Myöskään komission johto ei ministeritasolla käydyissä keskusteluissa tätä tulkintaa torjunut; niinpä tulkittiin maatalouskomissaari Rene Steichenin ministeri Pesälälle kirjeitse syyskuun puolivälissä 1994 vahvistama tukipaketin pääpiirteitä koskeva myönteinen arvio siten, että siinä tulivat lisähinnat hyväksytyiksi.
Tältä pohjalta valmisteltiin tarvittavat kansalliset lakiesitykset, joissa pääasialliseksi tukimuodoiksi siirtymäkaudella todellakin valittiin lisähinnat. Maatalousministeriö antoi lokakuun alkupuolella 1994 julkisuuteen tämän aikomuksen samoin kuin muut keskeiset kansallista pakettia koskevat suunnitelmat.
Sitä suurempi oli sitten tyrmistys, kun tuli epävirallinen tieto, että komissio olisi valmis hyväksymään lisähintojen muodossa maksetun tuen vain maidolle; maidolle siksi, että sen tuotanto oli kiintiöity. Tällaisen kannan se oli tietojen mukaan ottanut Norjan suhteen ja norjalaiset olivat sen hyväksyneet. Suomelle komissio ei halunnut antaa parempaa kohtelua.
Pahaksi tilanne pääsi, kun tieto komission väitetystä kielteisestä kannasta tuli julkisuuteen. Joko komissaari Steichen tai joku hänen virkamiehensä oli puhunut ohi suunsa suomalaiselle lehtimiehelle. Kotimaassa nousi kova häly siitä, että komissio ei hyväksyisikään kansallista pakettia, vaikka maatalousministeriö oli juuri tiedottanut, että kaikki on hyvällä mallilla. Kansanäänestys lähestyi ja tunteet kävivät kuumina.
Maatalouskomissaari oli juuri julkisen hälyn alkaessa matkustanut virkamatkalle Etelä-Amerikkaan ja häneen oli vaikea saada yhteyttä. Muuten tunnelmat olivat kireän puoleiset, ja vaikka komissaari palattuaan käyttäytyi täysin korrektisti, oli hän selvästi sydämistynyt Suomessa hänestä esitetyistä luonnehdinnoista. Sydämistyminen ei rajoittunut Steicheniin. Valitettiin, että kaikki mistä oli keskusteltu vuoti välittömästi julkisuuteen. Saimmekin jonkin aikaa kuulla sarkastisia huomautuksia virkamieskokouksissakin siitä, mitä Suomi aikoi tästäkin kokouksesta kertoa julkisuuteen. Itse asian kannalta vakavaa oli, että komissaari 
Steichenin yleisluontoiseen hyväksyvään arvioon tukipaketista ei todella ollutkaan sisältynyt lisähintojen hyväksyminen.
Suomalaiset olivat kuvitelleet, että näin keskeisen asian oli täytynyt olla mukana kyseisessä arviossa, mutta niin ei vain ollut. Virkamiesten myönteiset arviot olivat olleet heidän omiaan. Siksi komissiossa oli pantu pahaksi maatalousministeriön julkisuuteen saattamat tiedot tukipaketin sisällöstä. Suomen arveltiin valmistelevan maaperää lisähintoihin perustuvien tukien käyttöönotolle myös pohjoisessa tuessa ja myöhemmin vakavien vaikeuksien tuessa. Komissio epäili jälleen, että Suomi aikoi asettaa sen tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Vieläkin tuntui jatkuvan komission pahastuminen siitä, että Suomi oli ryhtynyt valmistelemaan kansallista pakettia omin päin.
Hallitus ei voinut kasvojaan menettämättä perua julkisuuteen toimitettua suunnitelmaa kansallisen paketin täytäntöönpanosta. 
Erkki Liikanen onnistui taivuttelemaan komission kiistämään, että julkisuuteen päässyttä väitettyä lausuntoa olisi esitetty. Komissio totesi keskustelujen paketista jatkuvan ja uskovansa, että myönteiseen ratkaisuun päästään. Hallitus ilmoitti, että tukipaketin vaatimien toimenpiteiden valmistelu jatkuisi suunnitellulla tavalla. Episodi oli erityisen kova paikka maatalousministeri Mikko Pesälälle, joka ei noina päivinä tainnut nauttia herrana olemisesta. Siltä ainakin vaikutti käydessäni hänen luonaan, kun hän virkamiehineen valmistautui omaan tiedonantotilaisuuteensa asiasta.
Eroilmoituskin oli lähellä, mikäli jo julkaistuja suunnitelmia olisi muutettava. Koetin rauhoitella; ei pidä puhua erosta, se vain pahentaa tilannetta. Niin lähellä ero kuitenkin oli, että Pesälä jätti väliin yhden neuvoston kokouksen, johon suomalaisministerit siinä vaiheessa huomioitsijoina osallistuivat.
Tämän kummempaa selvyyttä ei komissiolta ennen kansanäänestystä saatu kansallisen paketin hyväksyttävyydestä. Jos olisi tiedetty, millainen prosessi asiasta nousee, ei selvyyttä ehkä olisi alettu hakeakaan.
Voi myös kysyä, olisiko keskustan enemmistöä saatu jäsenyyden kannalle, jos etukäteen olisi tiedetty, miten hankalaksi tämä asia muodostuu. Kansanäänestyksen tulos olisi ehkä ollut toisenlainen, jos hallitus olisi kaatunut kesällä 1994 tai jos sen rivit olisivat pahasti rakoilleet myöhemmin syksyllä.
Kansanäänestyksessä kävi tunnetulla tavalla ja liittymissopimus ratifioitiin. Sen jälkeen tukipaketin käsittelyä jatkettiin.
Miksi Keskusta petti?
Lisävalaistusta asioille antavat myös entisen pääministeri 
Esko Ahon kirja Pääministeri sekä tohtori Ilkka Hakalehdon kirja EU-kaappaus.
Voidaan perustellusti väittää, että Keskusta petti maanviljelijät. Miksi politiikka ja yhteisten asioiden hoito ei voi olla avointa ja rehellistä? Saavatko ministerit valehdella ja jos saavat niin minkä verran? Pitääkö sanonta ”Kepu pettää aina” paikkansa?

Tässä tarkempaa aineistoa pankkikriisistä ja 1990-luvun lamasta.

Jorma Jaakkolan kotisivut

Salaiseksi julistettu ns. Koiviston konklaavi

Koiviston konklaavi: VAIETTU RIKOS

100 vuodeksi salaiseksi julistettu SSP-sopimus

25 vuodeksi salaiseksi julistettu ARSENAL-kauppa ja sen tuhoisat seuraukset - Liisa Mariapori

tohtori Jukka Davidssonin kirjan Isänmaan ryöstäjät

Jukka Davidsson: maailmantalouden megatrendit & globalisaatio

Pankkikriisi

Nettikirja




Velallisten tuki ry tekee hartiavoimin töitä saadakseen 90-luvun laman ja oikeuslaitoksen uhrien asiat kuntoon ja lakkauttaakseen ulosoton ja perintätoimistot, luottotietorekisterit, yksipuoliset tuomiot jne. jne. Suomesta on tehtävä oikeusvaltio ja Suomeen on perustettava perustuslakituomioistuin ja Suomeen on saatava totuusfoorumi, jossa nämä asiat 90-luvulta lähtien tutkitaan, tehdään uudet päätökset ja määrätään valtio korvaamaan aiheuttamansa vahingot yrittäjille ja yksityisille.
VELALLISTEN TUKI RY:N TARKENNETTU 13.5.2019 ESITYS HALLITUKSELLE

Oikeustieteen tohtori Kari Uoti todistaa

Velallisen tapporaha

Huhtasaaren toruuskomissio

Vaatimus Petteri Orpolle/valtiovarainministeriölle

Kidutusministeriö

Professori Jyrki Virolainen todistaa

Koiviston konklaavi – irvokas näytelmä

Oikeusvaltio Suomi - horjuuko se?

Mauno Koiviston anteeksiantamattomat virheet

Professori Erkki Aurejärvi todistaa

Professori Erkki Aurejärvi - Turhaan etsit oikeutta oikeudesta

Tuomarit tuomitsevat syyttömiä turhaan (aamu-tv 15.5.2014)

Erkki Aurejärvi, muistelmat "Kovaa peliä", Akateeminen 29.10.2013, haastattelu Jarkko SIpilä

Ylen arkisto todistaa

90- luvun pankkikriisi

Pankkilaskun maksajat -dokumentti 1990-luvun pankkikriisin totuuden jäljillä

90-luvun lama kaatoi pankkeja ja ihmisiä

Lama koetteli ihmisten oikeustajua

Väärää politiikkaa

Pankkivallan uho ja tuho

Pankkikriisi ja asuntovelat

Pankit tilillä

Pankkilaskun maksajat -dokumentti 1990-luvun pankkikriisin totuuden jäljillä

Pankkikriisin pitkä varjo

Laman kuva: Lottovoittajan loppu

Lisää rahaa Suomen rikkaille

Suomi ylös - palkat alas

Lama ja oikeus

Pankkiryöstö – tosi asiaa pankkikriisistä

Pankkien uhrit

Mitä tulikaan sanottua – politiikkaa lama-ajan Suomessa

Veikko Saksi todistaa

Ns. pankkikriisiä vetävät yhä pankit ja valtiovalta

Yrittämisen ylipääsemätön vaikeus Suomessa?

PILOTTI 5: Markus Lehtipuu ja Veikko Saksi: Ns. pankkikriisi

toimittaja Mikko Niskasaari todistaa

VKSV on korruption kotipesä

Jorma Kalske, korruption isä

Väärentäjät hakevat valtakunnansyyttäjäksi

Valtionsyyttäjien ohjelmallinen rikollisuus

Poliisi valehtelee aina

Poliisin terrorin alla

Poliisien ja syyttäjien syytesuoja toimii yhä

KRP:n rikoslaboratorio väärentää todisteita

Poliisi pyytää rikosilmoituksia, mutta ei tutki niitä

Kiristäjä Kauko Aaltomaa epäonnistui taas

KRP käyttää rekistereitään vastoin lakia

Poliisihallitus valehtelee paljon mutta huonosti

Poliisihallitus valehteli EOA:lle

Poliisin laillisuusvalvonta on bluffia

Poliisien ja syyttäjien suosikkijärjestelmä, tapaus Helena Molander

Paavo Nikula ja Jaakko Jonkka estivät KKO:n tuomareiden rikoksen tutkinnan

Suomi on Pohjolan pahis

Nämä ovat tärkeitä todistusaineistoja

Koiviston konklaavi

Ns. Konklaavin salaamispäätös

SSP-sopimus on julistettu salaiseksi 100 vuodeksi.

SSP-sopimus

ja Aktiv Hansakauppa 25 vuodeksi salaiseksi
Törkeä petos ja muita rikoksia Aktiv Hansa-kaupassa?

Suomi 2019 Velallisten Tuki - mielenilmaus tänään Helsingissä
  • Ei ole oikeusvaltio, vaan Potemkinin kulissi siitä
  • Kleptokraattinen hallinto
  • Politisoitunut oikeuslaitos
  • Vääriä talousrikostuomioita ei pureta
  • Suomi ei noudata KP-sopimusta (Convention of Human Rights)
  • 1990-luvulta yli 10 000 yrittäjien itsemurhaa velkavankeustaistelussa
  • Ulosotossa 2016 veroja 800 milj euroa
  • Ulosotossa 2018 veroja 2,3 miljardia euroa!
  • 50.000 yritystä, noin 20% konkurssivaarassa
  • Yli puolet yrityksistä ei investoi lainkaan
  • Väestö: 5,5 miljoonaa suomalaista
  • 600 000 työtöntä sosiaalitukien varassa
  • 580 000 ulosotossa, 26% työikäisistä
  • 400 000 perintäyhtiöiden perittävinä
  • 500 000 eläkeläistä köyhyysloukussa
  • 150 000 lasta elää köyhyydessä
  • 700 000 kansalaista syö mielialalääkkeitä
  • Nuori akateeminen väestö muuttaa ulkomaille Suomi tarvitsee Euroopan neuvoston puolueettoman ja riippumattoman komission apua
Transparency Internationalin selvityksen mukaan Suomen oikeuslaitos on maailman neljänneksi epäluotettavin. Se kuuluu samaan viiteryhmään Perun, Kamerunin ja Indonesian kanssa.Koiviston konklaaviin osallistunut entinen Vaasan Hovioikeuden presidentti Erkki Rintala arvosteli kovin sanoin oikeuslaitosta Ilkka-lehden haastattelussa kesäkuussa 1998. Hänen mukaansa Suomi seisoo oikeusvaltion takarivissä yhdessä Italian ja Puolan kanssa. Rintalan mukaan Suomi kuuluu oikeudenkäytössä huonoon seuraan. Hän viittaa myös skotlantilais-amerikkalaiseen tutkimukseen, joka on laajasti levinnyt maailman lakimiehille ja antaa vähemmän mairittelevan kuvan Suomen oikeuslaitoksesta. Valitettavasti Suomessa tämä Summers & Mc Cormickin tutkimus on vaiettu kuoliaaksi. Sitä ei löydy enää edes eduskunnan kirjastosta.Kenen puolella oikeuslaitos on, rikollisten vai uhrien?

Valittujen Palojen julkistama tutkimus toukokuun numerossa vuonna 1996 osoittaa, että kansalaisten usko oikeusjärjestelmään on romahtanut. Vain 26 prosenttia kyselyyn vastanneista antaa tuomiolaitoksen toiminnalle hyvän arvosanan. 
Kansalaiset ihmettelevätkuinka välinpitämättömästi maamme oikeuslaitos toimii. Kenen puolella oikeuslaitos on, rikollisten vai uhrien, kysyvät kansalaiset. Valtaosa suomalaisista katsoo, että tuomioistuimet ja vankilalaitos ovat epäonnistuneet tehtävässään. Samalla kansalaiset antavat selkeän tuomion nykyiselle oikeuskäytännölle.

Lakimiesuutiset lehdessä 2/2002 käräjätuomari
Jussi Nilsson kirjoittaa, että tuomioistuimet on alistettu poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuuteen. Suomessa ei ole enää riippumaton tuomioistuinlaitos, vaikka perustuslain 3 § sitä edellyttää. Kokemani perusteella voin sanoa, että Suomessa on oikeutta niin vähän, että sitä ei riitä kaikille.

Laillisuusvalvonnan tila ja kansanedustajat

Oikeuskanslerinviraston vuotta 2001 koskevassa kertomuksessa todettiin, että oikeuskanslerinvirasto otti vastaan 1291 kantelua, joista 789 otettiin tutkittavaksi eli noin 
40 % jätettiin käsittelemättä. Eniten kanteluita kohdistui tuomioistuimiin, poliiseihin ja sosiaaliviranomaisiin. Suomessa laillisuusvalvojille tehdyistä kanteluista vain kuusi promillea aiheuttaa huomautuksen vastaisen varalle. Laillisuusvalvojien toimintaa Suomessa valvoo perustuslakivaliokunta ja eduskunta. Helsingin kihlakunnansyyttäjä Harri Ilander sanoi minulle, ettei hän voi puuttua sellaisiin rikoksiin, joissa laillisuusvalvojat ovat jo tehneet ratkaisunsa. On syytä epäillä kiistattomien näyttöjen perusteella, että laillisuusvalvojat syyllistyvät vuosittain jopa satoihin tietoisiin vääriin päätöksiin. Tietoinen virkarikosten salailu hoidetaan siten, ettei perustuslakivaliokunta ota yksittäisten kansalaisten kirjelmiä käsiteltäväkseen, se tutkii asian vain laillisuusvalvojien kertomusten perusteella.

Laillisuusvalvontaan käytetään vuodessa lähes 10 miljoonaa euroaeivätkä kansalaiset saa tyydyttävää vastinetta rahoilleen. Laillisuusvalvontaan tulisikin järjestää tyytyväisyystutkimus ja ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin tutkimustulosten perusteella. Nykyiset kansanedustajat suojelevat rikolliseksi epäiltävää laillisuusvalvontaa, vaikka perustuslain 29 §:n mukaan kansanedustajan pitää toimessaan noudattaa oikeutta ja totuutta. Mielestäni Suomi tarvitsee perustuslakituomioistuimen.
Korkein oikeus myrskyn silmässä

Entinen Korkeimman oikeuden jäsen 
Jukka Kemppinen kirjoittaa kirjassaan "Taistelu oikeudesta" sivulla 15 näin: "Korkein Oikeus on tällä hetkellä todellisessa ahdingossa ja luottamus tuomioistuimiin on rapautunut niin pahasti, että menetetyn maineen korjaamiseen voi mennä kolmekymmentä vuotta. Monet kansalaiset eivät enää käytä sanoja "korkein oikeus" naureskelematta, ja varmasti joku oikeusneuvos on ammattia kysyttäessä häpeissään valehdellut soittavansa pianoa pornobaarissa, koska se kuulostaa kunniallisemmalta kuin jäsenyys Korkeimmassa Oikeudessa".

Kirjassaan 
Oikeus voittaa entinen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki käy terrierimäisesti KO:n ukkoseuran kimppuun. Hän arvostelee Korkeimman Oikeuden viime vuosien toimintaa. Jäätteenmäen mielestä Eeva Vuoren tapaus todistaa, että KO ei elä nykyajassa ja arkipäivässä. Korkeimman Oikeuden jäsenen Eeva Vuoren miehen kerrottiin saaneen entiseltä Turun kaupungin johtajalta, Juhani Lepältä 200 000 markkaa "pimeää rahaa" kauppasumman osana huvilakaupassa. Lehtitietojen mukaan samassa pöydässä istunut Eeva Vuori ilmeisesti näki tuon rahasumman, mutta hänelle saattoi käydä kuin vitsin mustalaispojalle: hai, kyllä näki, mutta ei huomannut. Syyttäjä jättikin syyttämättä, koska syyttäjän mukaan 200 000 markkaa on niin pieni raha Vuorien muuhun omaisuuteen nähden.

KO:n remontti tulisi Jäätteenmäen mielestä aloittaa jäsenten nimitystavasta, mikä nyt 
ruokkii salamyhkäisyyttä. Korkein Oikeus päättää itse ehdokkaistaan ja Tasavallan Presidentti nimittää. Viran täyttömenettely on tehtävä avoimemmaksi. Virkaesitys ja esillepano tulisi myös perustella. Varatuomari Jäätteenmäki pitää ongelmana myös sitä, ettei Korkein Oikeus perustele kielteisiä ratkaisujaan vaikka Suomen perustuslain 21 §:n mukaan ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätösten mukaan jokaisella on oikeus saada perusteltu päätös asioissa.Järjestelmällisiä ihmisoikeusloukkauksia
Ekonomi 
Jukka Davidsson väittää kantelussaan eduskunnan oikeusasiamiehelle, että Suomessa on tehty massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta. Nämä ihmisoikeusloukkaukset sisältävät yksilötasolla tarkasteltuna lähes poikkeuksetta sarjan erilaisia perus- ja ihmisoikeuksien menetyksiä.
  • Suomen perustuslain 1 §:n mukaanvaltiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
  • Perustuslain §:n mukaan kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettavatarkoin lakia.
  • Perustuslain §:n mukaan tuomivaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet.
  • Perustuslain §:n mukaan kaikki ovat yhdenvertaiset lain edessä.
  • Perustuslain §:n mukaan jokaisella onoikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen sekä turvallisuuteen.
  • Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu.
  • Perustuslain 18 §:n mukaan jokaisella on oikeus työhön ja elinkeinovapauteen.
  • Perustuslain 19 §:n mukaan jokaisella on oikeus sosiaaliturvaan.
  • Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksiasianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaisessa tuomioistuimessa tai viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
  • Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan tehtävänä on perusoikeuksien jaihmisoikeuksien toteutuminen.
Laillisuusvalvojien päätöksistä vain kuusi promillea aiheuttaa huomatuksen vastaisen varalle.

Hyvä veli -verkostot jakavat valtaa eivätkä väärin toimineet eroa koskaan vapaaehtoisesti – Professori kertoo, millaista on suomalainen korruptio

Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta. Perustuslakituomioistuin

Pankkikriisin ja 1990-laman uhrina vaadin, että valtioneuvosto toimii niin, että 1990-laman asioiden selvittämiseksi nimetään ns. Totuuskomissio, mikä tutkii 1990-laman tapahtumat ja seuraukset. Suomeen on perustettava perustuslakituomioistuin, mikä käsittelee laman asiat. Valtiopetos ei vanhen koskaan ja koska Suomi on pääministerin mukaan oikeusvaltio niin pankkikriisin syylliset on saatava vastuuseen teoistaan ja pankkikriisin uhreille on korvattava heille aiheutetut taloudelliset vahingot täysimääräisesti sekä hirvittävät henkiset kärsimykset on korvattava.

Kalajoella 27.06.2019

Erkki Aho

PE 29.11.2019 Suomessa toimii oikeus-ja poliisimafia poliittisten puolueiden suojeluksessa.



Olen tähän asti luottanut perussuomalaisen puolueen toimintaan. Siksi olen pyytänyt perussuomalaisia ottamaan kolmen viikon ajan eduskunnan kyselytunnilla esille Suomen oikeusvaltiotilanteen sekä ihmisoikeusloukkaukset. Valitettavasti perussuomalaisetkin ovat katsoneet paremmaksi vaihtoehdoksi suojella rikollisesti toimivaa oikeus-ja poliisimafiaa kuin oman maan kansalaisia.

Suomessa ei ole riippumtonta perustuslakituomioistuinta kuten on muissa maissa. Perustuslakituomioistuin

Suomessa tulee tehdä oikeus-ja poliisitoiminnan uudistus. Suomeen on perustettava perustuslakituomioistuin sekä totuuskomissio, mikä selvittää 1990-luvun, pankkikriisin ja valtiopetoksen. Suomesta voidaan lakkauttaa hallinto-oikeudet, korkein oikeus ja nykyisenkaltainen laillisuusvalvonta. Syyttäjälaitoksen ja poliisin toiminta on uudistettava ja organisoitava uudelleen eteenkin vastuullisten henkilöiden osalta. Uudistus toisi n. 100 miljoonan euron säästön sekä paremman oikeusvarmuuden kansalaisille.

From: Erkki Aho
Sent: Thursday, November 28, 2019 1:44 PM
To: oulu.ko@oikeus.fi ; rovaniemi.ho@oikeus.fi ; KKO Kirjaamo ; raahe.uo@oikeus.fi
Subject: tiedoksi asianosaisille

Perustuslakivaliokunnalle, hallintovaliokunnalle, sisäministerille, oikeusministerille, oikeuskanslerille, valtakunnansyyttäjälle, poliisille

Vaadin kaikille rikoksiin syyllistyneille Suomen lain mukaista ankarinta mahdollista rangaistusta ja kaikkien aiheutettujen vahinkojen täysimääräistä korvaamista korkoineen.

Tiedoksi myös asianosaisille Raahen ulosottovirasto, Oulun käräjäoikeus, Rovaniemen hovioikeus ja Korkein oikeus.

Koiviston konklaavi

SSP-sopimus

Koiviston konklaavi – SSP-sopimus ja muut salatut sopimukset

Aktiv Hansa-kaupan todistusaineistoa

Haastattelussa Hilkka Laikko - Velallisten kohtelu Suomessa laitonta

 Yrittäjän "oikeusturva" Suomessa - Liisa Mariapori valottaa

Jorma Jaakkolan kotisivut

Isänmaan ryöstäjät

 Avoin kirje pääministeri Antti Rinteelle

 PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen

 PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen 2

 PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen 3

 Hätähuuto Suomesta

Saattohoitajat

SSP-sopimus

Rikolliset konkurssit

Rikoksia ei tutkita

Ahojahti

Nimeni on Erkki Aho

Todistusaineisto asiassa - kaikki ulosottosaatavani ovat syntyneet rikosten avulla:
Kauppasopimukset Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipestä ja Euronio Oy ( 3 kpl)

Konkurssisääntö 50 a § (31.1.1995/110)
Väliaikainen pesänhoitaja voi myydä velallista ja suurimpia velkojia kuultuaan konkurssipesään kuuluvaa irtainta omaisuutta siinä laajudessa kuin se on välttämätöntä tappioiden välttämikseksi tai kka konkurssipesän hallinnosta tai hoidosta aiheutuvien kustannusten maksamiseksi. Väliaikaiset pesänhoitajat eivät voi myydä kiinteää omaisuutta.

Kera Oy käytti saattohoitajaa, jonka tehtävänä oli tuhota yritys. Saattohoitaja teki muiden osakkaiden tietämättä Kera OY:n kanssa kuvassa olevan sopimuksen. Kysymyksessä on törkeä petos, koska myyjä Kera Oy oli päättänyt poistaa perustettavan yhtiön markkinoilta. Siihen liittyy kuvassa oleva sopimus.

Väliaikaiset pesänhoitajat eivät konkurssisäännön mukaan saa myydä kiinteää omaisuutta. He kuitenkin myivät kiinteää omaisuutta maakaaren vastaisesti. Heillä ei ollut valtakirjoja ja he myivät toisen omaisuutta omanaan kauppakaaren vastaisesti.

Kaupanteossa salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset. Kysymyksessä oli 63 miljonan markan törkeä petos.

Kaupanvahvistajaksi on merkitty tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kauppakirjan allekirjoittajan mukaan ollut paikalla, kun kauppasopimus allekirjoitettiin. Sulo Heiskari on toiminut syyttäjän kauppasopimuksista käydyissä oikeudenkäynneissä. Syyttäjistä annetun lain mukaan hän on toiminut esteellisenä syyttäjänä.

Kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo todistaa, ettei hän ollut paikalla kun kauppakirjat allekirjoitettiin. Kauppasopimukset ovat siis laittomia.

Kaupanvahvistajaksi merkitty nimismies Sulo Heiskari toimi syyttäjänä kaikissa kauppasopimuksista johtuvista oikeudenkäynneistä. Syyttäjistä annetun lain mkaan hän ehdottomastai esteellinen toimimaan syyttäjänä näissä asioissa.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki kaupat. Kaupan purku on aina lopullinen ja peruuttamaton. Kun pääsopimus puretaan niin liitännäiset eli takaukset eivät voida voimaan. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki konkurssituomion väärillä tiedoilla, koska kaupat oli purettu. Konkurssi oli siis laiton. Kysymyksessä on prosessipetos.

Todistusaineistona kauppojen purkusopimukset
Todistusaineistona virheellinen konkurssihakemus

Varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän lausuman asiassa ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Paavo M. Petäjä tunnustaa asian KRP:lle

Silloiselle asianajajalle Asko Keräselle annettiin valtakirjat asioiden hoitamiseksi, koska hän pyysi niitä sillä perusteella, että konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu ja konkurssi oli haettu väärillä tiedoilla..

Entinen asianajaja, nykyinen varatuomari Asko Keränen tunnustaa, että hän jätti valituksen tekemättä. Nyt ainoa mahdollisuus on saada purku korkeimmalta oikeudelta, mutta korkein oikeus ei suostu purkamaan vääriä tuomioita eikä Ylivieskan käräjäoikeus ota asiaa käsiteltäväkseen. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvonta näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan.
Juristi Asko Keräsen talousrikosoikeudenkäynti yllätti syyttäjän ja tuomarin – Keränen tunnusti kaiken heti kättelyssä


Tutkinnanjohtajana ollut poliisi Raimo Ollila on jättänyt kaikki rikostutkintapyynnöt tutkimatta. Ollilan esimiehet ovat olleet lestadiolaisia kuten Ollilakin. On syytä epäillä, että lestadiolainen mafia on suojellut omia aateveljiään rakennusalalla sekä poliisialalla.

Asianajaja Hannu Maskonen teki asiassa oman lopullisen ratkaisunsa, ”putosi” parvekkeelta ja kuoli.

Ennen kuolemaansa asianajaja Hannu Maskonen haastoi Erkki ja Eila Ahon oikeuteen velallisen epärehellisyydestä Merita-pankin nimissä pankinjohtajan tietämättä asiasta. Tässä pankinjohtajan todistus.

Erkki Aho tuomittiin asiassa 75 päivän ehdottomaan vankeuteen sellaisen velan perusteella jota ei todellisuudessa edes ollut olemassa.

Koska oli eduskuntavaalit tulossa niin kansanedustajaehdokas Kalajoen kaupunginvaltuuston silloinen puheenjohtaja Raili Myllylä organisoi asiat niin, että Erkki Ahon piti antaa valtuustolle selvitys vankeustuomiosta otsikolla Luottamusmiehen rikollinen toiminta luottamustoimen ulkopuolella. Valtuutettu Erkki Aho teki parissa viikossa 1879-sivun selvityksen asioista. Valtuuston puheenjohtaja Raili Myllylä apunaan Kalajoen kaupungin virkamiesjohto estivät valtuutettu Erkki Ahoa esittämästä asioita valtuutetuille valtuuston kokouksessa. Kysymyksessä oli törkeä luottamusaseman ja virka-aseman väärin käyttö sekä rikollisten suojelu. Poliisi kieltäytyi tutkimasta asiaa.

Kohta 30 vuotta Suomessa vallinnut oikeudeton tila on nyt johtanut siihen, että ensimmäinen suomalainen yrittäjä on hakenut Euroopan perustuslain II-78 artiklan mukaista turvapaikkaa Bulgariasta pakolaisten oikeusasemaa koskevan 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja pakolaisten oikeusasemaa koskevan 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan määräysten sekä Euroopan perustuslain mukaisesti.
Pyydän poliittista turvapaikkaa Bulgariasta

Sähköpostiviestit Euroopan Unionin oikeuskomissaarille, Euroopan Unionin vetoomustuomioistuimelle sekä YK:n Ihmisoikeusneuvostolle

Velallisten tuki ry
c/o Liisa Mariapori
Pohjolankatu 27, 96100 Rovaniemi
Suomi

SUOMEN PERUSRAPORTTI YK:N SOPIMUSVALVONTAELIMILLE, MÄÄRÄAIKA 27.11.2019

IHMISOIKEUSRIKKOMUKSET SUOMESSA

Suomi on syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin vuosina 1992-2019 ja syyllistyy edelleen:

Vuosina 1992-2019 ovat sadat tuhannet Suomen kansalaiset menettäneet perus- ja ihmisoikeutensa ja omaisuutensa julkisen vallan edustajien tekemien virhepäätösten seurauksena. Suomen poliittinen eliitti ja tulospalkkainen virkakoneisto ovat polkeneet suomalaisten ihmisoikeuksia vuodesta 1992 lähtien. Tämä on ollut mahdollista siksi, että Suomessa ei ole Perustuslakituomioistuinta, eikä laillisuusvalvonta Suomessa siten toimi. Suomessa on 1990 vuodesta lähtien säädetty hallitusmuodon ja Suomen perustuslain vastaista lainsäädäntöä. Tämä on ollut mahdollista siksi, että samat kansanedustajat, jotka oat mukana ensin säätämässä ja hyväksymässä lakeja, sitten istuvat perustuslakivaliokunnassa päättämässä itse hyväksymiensä lakien perustuslainmukaisuudesta. Näin Suomeen syntyy koko ajan lisää Suomen ja EU:n perustuslain vastaista lainsäädäntöä.

Suomessa on 90-luvun finanssikriisin seurauksena langetettu tuhansia ja taas tuhansia vankeustuomioita velallisen epärehellisyyden tms. perusteella. Nämä vuosina 1992-2019 annetut tuomiot perustuvat presidentti Mauno Koivisto määräykseen 6.5.1992, jolloin hän ns. Koiviston konklaavissa määräsi, että instituutiot eivät saa hävitä ja näin suomalaiset yrittäjät eivät ole voineet saada oikeutta Suomen oikeuslaitoksissa 1992 vuoden jälkeen.

Presidentti Mauno Koiviston määräyksestä vuonna 1992 johtuen Suomessa tapahtuu koko ajan vakavia ihmisoikeusloukkauksia, joista törkeimpiä ovat teot, jotka täyttävät kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kieltävän sopimuksen määrittäviä tekoja. Näihin tekoihin ovat syyllistyneet hallinnon virkamiehet ja kaikki Suomen hallitukset ja presidentit vuodesta 1992 lähtien, sillä presidentti Mauno Koiviston antamaa määräystä, että instituutiot eivät saa hävitä ei ole vielä tähän päivään mennessä kumottu. Ihmisoikeusloukkaukset ovat näin suomalaisten arkipäivää, ovat olleet jo kohta 30 vuotta.

Julkisen vallan edustajat ovat lainsäädännössä ja oikeuslaitoksissa selvästi suosineet kaikkia velkojia, kuten pankkeja ja perintätoimistoja aina 6.5.1992 lähtien ja näin julkisen vallan edustajat, Eduskunta ja koko oikeuslaitos ovat toimillaan aiheuttaneet tuottamuksellisesti tai tahallisesti taloudellista vahinkoa valtiolle ja suomalaisille yrittäjille kymmenien tai satojen miljardien eurojen edestä. Suomen eduskunta rikkoo lainmuutoksissa Euroopan Unionin perusoikeuskirjan säännöksiä monella eri tavalla. Suomessa ei ole elinkeinovapautta II-76 artikla, eikä suomalaisilla yrittäjillä ole Euroopan unionin perustuslain takaamaa omistusoikeutta II-77 artikla. Suomessa Eduskunta säätää ja on säätänyt jo 30 vuotta hallitusmuodon ja perustuslain vastaista lainsäädäntöä, jonka nojalla tulospalkkaiset Verohallinnon verotarkastajat voivat takavarikoida yrittäjien koko omaisuuden ennen lainvoiman saanutta verotuspäätöstä ja verot pitää maksaa muutoksenhausta huolimatta ja verojen täytäntöönpanon kieltoa ei myönnetä, jolloin yritykset joutuvat lopettamaan toimintansa, kun ulosottomiehet vievät kaikki rahat yritysten tililtä usein jo ennen verotarkastuskertomusten valmistumista. Suomessa yrittäjillä ei siis ole oikeutta nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta, eikä käyttää, luovuttaa ja testamentata sitä. Suomen ylisuuri virkakoneisto on ottanut Suomessa vallan ja käyttää sitä täysin mielivaltaisesti ja laittomasti saavuttaakseen Valtiovarainministeriön sille asettamat tulostavoitteet ja saadakseen itselleen tulospalkkion.

Nämä Suomen julkisen vallan tekemät ihmisoikeusrikkomukset tulisi kartoittaa riippumattoman kansainvälisen asiantuntijaryhmän eli totuuskomission toimesta, jotta näihin tekoihin syyllistyneet Suomen presidentit, hallitukset, virkamiehet ja muut virallisessa asemassa toimivat henkilöt saataisiin vastuuseen teoistaan vuosina 1992-2019 tapahtuneista teoista, joihin kuuluvat maanpetos, valtiopetos, törkeä virka-aseman väärinkäyttö, kansanmurha jne. Suomessa vallitseva hyvävelijärjestelmä ja syvä korruptio estävät kaikki ihmisoikeusrikkomusten tutkinnat Suomessa. Suomessa koko poliittinen johto ja virkakoneisto toimii yhdessä Suomen kansalaisia vastaan, joten suomalainen yrittäjä ei voi saada oikeutta Suomen täysin korruptoituneessa oikeuslaitoksessa, joka toimii edelleen presidentti Mauno Koiviston määräysten mukaan,.

Suomen perustuslaissa on turvattu ihmisarvon loukkaamattomuus, yksilön vapaus ja oikeudet sekä oikeudenmukaisuuden edistäminen yhteiskunnassa. Perusoikeudet ovat yksilölle kuuluvia oikeuksia ja ovat luonteeltaan yleisiä eli kuuluvat kaikille yhdenvertaisesti. Kun Suomen koko oikeuslaitos ja virkakoneisto on alistettu presidentti Mauno Koiviston määräyksellä tahoksi, jossa instituutiot eivät saa hävitä, on tämä presidentin määräys samalla vienyt suomalaisilta kaikki ihmisoikeudet ja nykyjärjestelmä tekee jatkuvia rikoksia ihmisyyttä vastaan ja näin Suomen valtio ja koko virkakoneisto polkee suomalaisten ihmisoikeuksia siitäkin huolimatta, että YK:n peruskirjassa asetetaan jäsenvaltioiden tehtäväksi suojella ihmisoikeuksia. Suomi on yhtenä peruskirjan allekirjoittajana sitoutunut mainittuun oikeuden turvaamiseen ja näin muodoin myös julistukseen, jossa ihmisoikeudet määritellään ja johon yhä enemmän vedotaan. ihmisoikeustuomioistuinten toiminnassa ja päätöksissä.

Suomen ihmisoikeusrikkomukset ovat peräisin 1980 luvun aikana tehdyistä täysin virheellisistä talouspoliittisista päätöksistä ja Suomen EU-jäsenyyskuntoon saattamiseksi vaatineista pankkien vakavaraisuuden nostamisesta 8 %:iin siten, että Suomen hallitus teki tiettyjen pankkien kanssa SSP-pankkisopimuksen vuonna 1993, jolla sopimuksella hallitus antoi pankeille luvan sanoa yksipuolisesti irti tiettyjen toimialojen yritysten velat ja näin kaataa 65.000 yritystä. Näin näistä 65.000 yrittäjästä ja heidän takaajistaan tehtiin Suomeen ikuisuusvelallisia. Samalla Suomen lainsäädäntöä muutettiin velkojia suosivaksi ja siirryttiin summaariseen menettelyyn oikeuslaitoksissa, mikä summaarinen menettely tarkoittaa käytännössä sitä, että velkojan ei tarvitse oikeuslaitoksessa esittää mitään todistetta velasta, ei velkakirjaa tai laskua vaan oikeuslaitoksen antavat lähes poikkeuksetta asiassa ns. yksipuolisen tuomion, jolla velallinen velvoitetaan maksamaan velkojan vaatimat velat siitäkin huolimatta, että velallinen perusteellisesti kiistää saatavan olemassaolon. Myöskään velkojen vanhentumista ei tutkita missään vaiheessa, kun alkuperäistä velkakirjaa siirtomerkintöineen ei tarvitse esittää.

Jotta suomalaisten yritysten tuho olisi täydellinen myi Suomen hallitus/talouspoliittinen ministerivaliokunta vielä 31.3.2000 ns. Arsenal kauppakirjalla näiden SSP-pankkisopimuksella ryöstettyjen yritysten velat (56.000 yrityksen 77.000 velkaa määrältään 12 miljardia markkaa)) norjalaisille perintätoimistoille, jotka olivat amerikkalaisen Pra Group-yhtiön bulvaaneja. Nämä 12 miljardin velat myytiin 5 %:lla niiden nimellisarvosta eli 600 miljoonalla markalla antamatta velallisille mahdollisuutta maksaa velkaansa pois tuolla 5 %:lla velan arvosta. Osaa näistä veloista peritään yrittäjiltä ja heidän takaajiltaan edelleen ilman velkakirjaa tai tilityksiä, jolloin esim. takaajat eivät pysty käyttämään regressioikeuttaan. Näillä valtion virkamiesten ja poliitikkojen toimilla saatiin Suomeen suurtyöttömyys, jolloin työttömänä on ollut pitkään noin 500.000 suomalaista.

Näillä Suomen hallituksen toimilla kumottiin Suomessa omaisuudensuoja. Ryhtyessään sopimussuhteeseen pankkien kanssa on Suomen valtio toteuttanut oikeustoimensa suunnitelmallisesti, tahallisesti ja tietoisena asioitten tilasta sekä seurauksista. Samalla valtio on julistanut asiakirjat salaiseksi, eikä esim. ns Arsenal kauppakirjaa 31.3.2000 ole vieläkään saatu julkiseksi monista yrityksistä huolimatta. Suomen hallitukset vuodesta 1992 ovat pystyneet ja pystyvät edelleen salaamaan omat rikoksensa julistamalla asiakirjat salaiseksi jopa 100 vuodeksi.

Valtioneuvoston sopimukset pankkien kanssa ovat laittomia, koska mainitut sopimukset ja niitten käytännön toteuttaminen ovat johtaneet törkeisiin ja moninaisiin ihmisoikeudenloukkauksiin. Tätä sopimusvyyhteä ja niiden aiheuttamia tekoja tulee arvioida kahden osapuolen rahallisena toimintana tiettyä ihmisryhmää vastaan. Kummankin osapuolen, valtion ja pankkien, olisi perusoikeuksien nimissä tullut ottaa huomioon aiheutettu loukkausten ketju sekä yksilöitten oikeudellisesti arvioitu heikompi asema. Valtion velvollisuutena on lisäksi valvoa mainittujen tekojen aiheuttajia, eikä itse olla aktiivisena sopijapuolena toteuttamassa niitä. Nämä ihmisoikeusloukkaukset Suomessa käsittävät suoraan laskentatavasta riippuen noin 200.000-400.000 Suomen kansalaista. Tämä määrä edustaa noin 4-8 % koko väestöstä laskettuna. Epäsuorasti loukkausten vaikutukset koskevat noin 1-1,3 miljoonaa suomalaista (26 %).

Suomen valtio oikeuslaitoksineen polkee ja on vuodesta 1992 alkaen polkenut suomalaistan ihmisoikeuksia seuraavasti:
  1. Omaisuudensuoja, PL 15 §, EIS ensimmäinen lisäpöytäkirja 1 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 17 artikla.
  2. Kansalaisten yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto. PL 6 §, EIS 14 artikla, seitsemäs lisäpöytäkirja 5 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 1 artikla, 2 artikla, 7 artikla, KP-sopimus 2 artikla, 3 artikla, 4 artikla, 14 artikla, 20 artikla, 23 artikla, 24 artikla, 25 artikla, 26 artikla, TSS-sopimus 2 artikla.
  3. Oikeusturva PL 21 §, EIS 6 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 10 artikla, 11 artikla, KP-sopimus 14 artikla.
  4. Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon EIS 13 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 8 artikla, KP-sopimus 2 artikla. Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus 13 artikla.
  5. Oikeus työhön ja elinkeinovapaus PL 18 , Euroopan sosiaalinen peruskirja SopS 43-44/1991, 1 osa kohdat 1.12 erityisesti 1.10 artiklat. TSS-sopimus 6 artikla, 7 artikla, 11 artikla. YK:n ihmisoikeuksien julistus 20 artikla.
  6. Oikeus sosaaliturvaan PL 19 §, YK:n ihmisoikeuksien julistus 22 artikla, 25 artikla, TSS-sopimus 11 artikla
  7. Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kielto PL 7 §, EIS 3 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 5 artikla, KP-sopimus 7 artikla. Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus 1 artikla, 16 artikla.
  8. Perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuus ja oikeuksien väärinkäytön kielto. PL 22 §.
  9. Suomessa Verohallinto on vuosina 1992-2018 ajanut ja ajaa edelleen noin 3000 yritystä konkurssiin Verohallinnon verotarkastajien tekemillä virheellisillä verotarkastuskertomuksilla, jotka eivät perustu lakiin tai tosiasianäyttöön. Näin vuosittain 3000 yrittäjää menettää koko omaisuutensa ja usein vielä tuomitaan keksitystä veropetoksesta vankilaan syyttömänä.
Kuten kaikki edellä oleva osoittaa, Suomi rikkoo kaikkia solmimiaan ihmisoikeussopimuksia räikeästi ja suomalaiset eivät voi saada Suomessa oikeutta, kun presidentti Mauno Koivisto on 6.5.1992 määrännyt, että instituutiot eivät saa hävitä.

Kohta 30 vuotta Suomessa vallinnut oikeudeton tila on nyt johtanut siihen, että ensimmäinen suomalainen yrittäjä on hakenut Euroopan perustuslain II-78 artiklan mukaista turvapaikkaa Bulgariasta pakolaisten oikeusasemaa koskevan 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja pakolaisten oikeusasemaa koskevan 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan määräysten sekä Euroopan perustuslain mukaisesti.

Tuhansia suomalaisia yrittäjiä on Verohallinnon suorittamien ryöstöverotuksen vuoksi muuttanut vapaaehtoisesti pois maasta ja muutosvirta kiihtyy koko ajan.

Kysymyksemme siis kuuluu: Missä maassa ja miten suomalaiset yrittäjät, joiden koko omaisuus on ryöstetty Valtioneuvoston ja pankkien tekemällä SSP-pankkisopimuksella 22.10.1993 tai Verohallinnon verotarkastajien vuosina 1992-2019 tekemillä lakiin perustumattomilla ja virheellisillä verotarkastuskertomuksilla, voivat saada asiassaan oikeutta ja miten saada Suomen valtio korvaamaan vuosina 1989-2019 Suomen yrittäjille ja heidän takaajilleen aiheuttamat vahingot?
Suomessa on tällä hetkellä ulosotossa 580.000 henkilöä ja köyhyysloukussa noin 1 miljoona suomalaista.

Jotta Suomessa oleva tilanne saadaan jotenkin hoidettua kuntoon, niin tämä kirje toimitetaan YK:n ihmisoikeustuomioistuimelle, Euroopan neuvostolle, Euroopan neuvoston vetoomusvaliokunnalle, Euroopan komissiolle ja Velallisten Tuki ry:n perusraporttina YK:n sopimusvalvontaelimille 27.11.2019.

Rovaniemellä 27 päivänä marraskuuta 2019.

Liisa Mariapori
Velallisten tuki ry:n puheenjohtaja
liisa.mariapori@velallistentuki.fi 
 +358405604180

Lähettänyt Erkki Aho klo 20.18 


TIISTAI 25. KESÄKUUTA 2019
Vastaus ylitarkastaja Ylva Norrgårdille


Kiitän vastauksestanne 25.6.2019 diarinumero 548/311/19 ylitarkastaja Ylva Norrgård. Minä olen pyytänyt ulosottoviranomaisilta SAAMITODISTUKSIA. Ulosottokaaren 4 luvun 6 §;n mukaan hakemukseen on liitettävä saamistodistus. Juokseva velkakirja, vekseli tai shekki, johon ulosottoperusteessa määrätty maksuvelvollisuus perustuu, on liitettävä hakemukseen alkuperäisenä. Jos täytäntöönpanon luotettavuus sitä edellyttää tai jos velallinen sitä pyytää, ulosottomiehen tulee ottaa haltuunsa myös tavallinen velkakirja. Ulosottomies voi toimittaa täytäntöönpanon, vaikka tavallinen velkakirja on kadonnut tai sitä ei ole muusta syystä mahdollista liittää hakemukseen. Velallista on tällöin kuultava ennen täytäntöönpanoa.
Kun maksuvelvollisuus on täytetty, ulosottomiehen hallussa oleva saamistodiste jää ulosottomiehen haltuun, jollei velallinen pyydä sitä itselleen. Jos tavallinen velkakirja on jätetty hakijan haltuun, hakijan on toimitettava se velalliselle, kun velkakirjan määrä on suoritettu. Ulosottomies saa tarvittaessa lykätä tilitystä, kunnes velkakirja on toimitettu.
Olen pyytänyt ulosottoviranomaisilta kaikkien ulosottojeni saamistodistuksia alkuperäisinä kappaleina. Pyyntö ja samalla vaatimus on edelleen voimassa.
Minulla on oikeus todistaa saamistoidukset virheellisiksi. Kaikki ulosotossa olevat saatavani ovat syntyneet rikosten avulla. Rikokset eivät ole vanhentuneita, koska ulosotto on voimassa.

Olen joutunut syyttömänä kärsimään Suomen valtion rikollista toimintaa 24 vuoden ajan saamatta esteetöntä rikokstutkintaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyyntiä. Olen joutunut kärsimään ihmisoikeusrikoksista ja kidutuksesta. Olen kärsinyt neljä konkurssia, yhden 75 päivän ehdottaman vankeustuomion ja seitsemän kunnianloukkaustuomiota, Kaikki tuomiot on saatu aikaan rikosten avulla ja ne johtuvat Suomen valtion rikollisesta toiminnasta. Rikollisliigan keskeiset henkilöt ovat asianajajat Antti Latola ja Hannu Maskonen, joka teki jo vuonna 2002 oman lopullisen ratkaisunsa asiassa eli hyppäsi parveelta alas ja kuoli. Lisäksi rikosliigaan kuluivat syyttäjä Sulo Heiskari sekä varatuomari Paavo M. Petäjä ja entinen asianajaja ja nykyinen varatuomari Asko Keränen. Näistä Paavo M. Petäjä ja Asko Keränen ovat tunnustaneet rikoksensa.
Olen joutunut kärsimään rikollisesta ulosotosta 24 vuoden ajan ja olen joutunut useita kertoja laittomien pidätysten kohteeksi ja ihmisooikeussopimustan vastaisten kuulustelujen kohteeksi. Minua on kuulusteltu aseella ja pidätyksellä uhaten. Olen joutunut olemaan useita kertoja maanpaossa, koska rikosliiga on vainonnut minua. Viranomaiset ovat uhanneet tappaa minut ( Oulun KRP:n poliisi) ja minut on yritetty tappaa pidätyksen yhteydessä. Järkyttävintä on se, että poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä ja oikeus ei ota käsiteltäväksi. En saa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä – todistajiani ei kuulla eikä todistusaineistoja oteta vastaan. Valtakunnansyyttäjä ja laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan.

Seuraavana esitän lyhyen yhtenvedon asioista paakohdittain ja todistusaineistojen kanssa.

Kauppasopimukset Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipestä ja Euronio Oy ( 3 kpl)

Konkurssisääntö 50 a § (31.1.1995/110)
Väliaikainen pesänhoitaja voi myydä velallista ja suurimpia velkojia kuultuaan konkurssipesään kuuluvaa irtainta omaisuutta siinä laajudessa kuin se on välttämätöntä tappioiden välttämikseksi tai kka konkurssipesän hallinnosta tai hoidosta aiheutuvien kustannusten maksamiseksi. Väliaikaiset pesänhoitajat eivät voi myydä kiinteää omaisuutta.
Kera Oy käytti saattohoitajaa, jonka tehtävänä oli tuhota yritys. Saattohoitaja teki muiden osakkaiden tietämättä Kera OY:n kanssa kuvassa olevan sopimuksen. Kysymyksessä on törkeä petos, koska myyjä Kera Oy oli päättänyt poistaa perustettavan yhtiön markkinoilta. Siihen liittyy kuvassa oleva sopimus.
Väliaikaiset pesänhoitajat eivät konkurssisäännön mukaan saa myydä kiinteää omaisuutta. He kuitenkin myyjät kiinteää omasuutta maakaaren vastaisesti. Heillä ei ollut valtakirjoja ja he myivät toisen omaisuutta omanaan kauppakaaren vastaisesti.
Kaupanteossa salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset. Kysymyksessä oli törkeäpetos.
Kaupanvahvistajaksi on merkitty tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kauppakirjan allekirjoittajan mukaan ollut paikalla, kun kauppasopimus allekirjoitettiin. Sulo Heiskari on toiminut syyttäjän kauppasopimuksista käysydissä oikeudenkäynneissä. Syyttäjistä annetun lain mukaan hän on toiminut esteellisenä syyttäjänä.
Kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo todistaa, ettei hän ollut paikalla kun kauppakirjat allekirjoitettiin. Kauppasopimukset ovat siis laittomia.
Kaupanvahvistajaksi merkitty nimismies Sulo Heiskari toimi syyttäjänä kaikissa kauppasopimuksista johtuvista oikeudenkäynneistä. Syyttäjistä annetun lain mkaan hän ehdottomastai esteellinen toimimaan syyttäjänä näissä asioissa.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki kaupat. Kaupan purku on aina lopullinen ja peruuttamaton. Kun pääsopimus puretaan niin liitännäiset eli takaukset eivät voida voimaan. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki konkurssituomion väärillä tiedoilla, koska kaupat oli purettu. Konkurssi oli siis laiton. Kysymyksessä on prosessipetos.
Todistusaineistona kauppojen purkusopimukset

Todistusaineistona virheellinen konkurssihakemus

Varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän lausuman asiassa ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Paavo M. Petäjä tunnustaa asian KRP:lle
Silloiselle asianajajalle Asko Keräselle annettiin valtakirjat asioiden hoitamiseksi, koska hän pyysi niitä sillä perusteella, että konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu ja konkurssi oli haettu väärillä tiedoilla..
Entinen asianajaja, nykyinen varatuomari Asko Keränen tunnustaa, että hän jätti valituksen tekemättä. Nyt ainoa mahdollisuus on saada purku korkeimmalta oikeudelta, mutta korkein oikeus ei suostu purkamaan vääriä tuomioita eikä Ylivieskan käräjäoikeus ota asiaa käsiteltäväkseen. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvonta näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan.
Tutkinnanjohtajana ollut poliisi Raimo Ollila on jättänyt kaikki rikostutkintapyynnöt tutkimatta. Ollilan esimiehet ovat olleet lestadiolaisia kuten Ollilakin. On syytä epäillä, että lestadiolainen mafia on suojellut omia aateveljiään rakennusalalla sekä poliisialalla.
Asianajaja Hannu Maskonen teki asiassa oman lopullisen ratkaisunsa, putosi parvekkeelta ja kuoli.
Ennen kuolemaansa asianajaja Hannu Maskonen haastoi Erkki ja Eila Ahon oikeuteen velallisen epärehellisyydestä Merita-pankin nimissä pankinjohtajan tietämättä asiasta. Tässä pankinjohtajan todistus.
Erkki Aho tuomittiin asiassa 75 päivän ehdottomaan vankeuteen sellaisen velan perusteella jota ei edes ollut olemassa.
Koska oli eduskuntavaalit tulossa niin kansanedustajaehdokas Kalajoen kaupunginvaltuuston silloinen puheenjohtaja organisoi asiat niin, että Erkki Ahon piti antaa valtuustolle selvitys vankeustuomiosta otsikolla Luottamusmiehen rikollinen toiminta luottamustoimen ulkopuolella. Valtuutettu Erkki Aho teki parissa viikossa 1879-sivun selvityksen asioista. Valtuuston puheenjohtaja Raili Myllylä apunaan Kalajoen kaupungin virkamiesjohto estivät valtuutettu Erkki Ahoa esittämästä asioita valtuutetuille. Kysymyksessä oli törkeä luottamusaseman ja virka-aseman väärin käyttö sekä rikollisten suojelu. Poliisi kieltäytyi tutkimasta asiaa.

Tässä selostus ja todistusaineistot ykistyiskohtaisesti

PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen

PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen 2

PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen 3

Tässä videoina selvitys asioista
Erkki Ahon videot ( 8 videoa)

Tässä selvitys 24 vuotta kestäneestä oikeustaistelustani
Tyytymättömyyden ilmaisu Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden käräjäoikeuden esteellisyyttä koskeva osaratkaisuun

oikeustoimi ja poliisiblogi

Kaikki valtion rikollinen toiminta minua kohtaan perustuu valtiopetokseen ja valtiopetos ei vanhene koskaan. Kysymyksessä on 10.5.1995 alkanut kidutusrikos, mikä on jatkunut tähän päivään saakka.

Koiviston konklaavi – SSP-sopimus ja muut salatut sopimukset

Vakaan markan politiikka ja Koiviston konklaavi

Terve Juha

Todisteena blogini
Oikeuslaitos ja poliisi

Pankkikriisi

Nettikirja

Kirjani Olet Maamme Armahin Suomenmaa ISBN 952-91.4593-X. Kirjassa tarkat selostukset asioista sekä kopiot asiakirjoista, joilla todistetaan tehdyt rikokset.

Salaiseksi julistettu ns. Koiviston konklaavi

100 vuodeksi salaiseksi julistettu SSP-sopimus

25 vuodeksi salaiseksi julistettu ARSENAL-kauppa ja sen tuhoisat seuraukset - Liisa Mariapori

Avioeropäätös 12.11.2018 ( rikosten avulla aikaansaatu)
Nyt olen menettänyt kaiken valtion rikollisen toiminnan johdosta ja Kalajoen kaupungin syrjinnän johdosta.

Vahingonkorvauslaskelma ajalta 11.5.1995 – 30.6.2017
  1. osakepääoma 100 857 euroa
  2. toimitusjohtajan palkka 4 438 394 euroa
  3. omaisuuden menetys (omakotitalo, kesämökki) 302 571 euroa
  4. tuotemerkit ym. 1 344 477 euroa
  5. henkiset kärsimykset 2 140 000 euroa
  6. tilauskanta 165 911 euroa
  7. kotimaan myynti 26 053 406 euroa
  8. Japanin myynti 1 443 430 euroa
  9. Optinorm Saksa 30 425 586 euroa
  10. ikkunakauppa 17 551 182 euroa
  11. Rautia/Kesko 47 407 000 euroa
  12. Saksan hirsi 10 460 000 euroa
  13. Venäjän puu 11 460 569 euroa
  14. rikollinen ulosotto 1.7.1996 – 31. 5.2017 535 000 euroa
    yhteensä153 828 383 euroa
  15. korko 7 %:a ajalle 1.6.2017 – 31.5.2018 n 10 767 986.81 euroa
    164 596 369,80
  16. korko 7 % ajalle 1.6.2018 – 30.11.2018 5 760 872, 94 euroa
    yhteensä 170 357 242,74 euroa
17. Avioero, häätö ja hengenvaarallisen korkeaan verenpainetautiin sairastuminen.
Vaimoni on ollut minulle todella rakas, mutta hän ei kestänyt kovassa paineessa oikeustaisteluni ja vävyni 7,2 miljoonan lottovoiton painetta. Menetys on minulle todella raskas mitä on vaikea rahaksi muuttaa. Blogissani arvioin menetykseni arvoksi n.10 miljoonaa euroa. Syyttäjä Sulo Heiskari soitti minulle ja kertoi kysyneensä vaimoltaan minkä arvoiseksi hän arvoi itsensä. Heiskari on vittuillut netissä minulla useiden vuosien ajan. Hän kirjoitti, että ”hyppää Eilan selkään niin asia saadaan kuntoon” Hän on kommentoinut jatkuvasti ilkeästi blogiani ja facebookia.
Häätö ja hengenvaaralliseen verenpainetautiin sairastuminen ovat myös vaikeasti arvioitavia asioita rahassa mitattuna. Kysymyksessä on kuitenkin kidutusrikos. Jos jotain pitää arvioida niin: avioero 1 miljoonaa eroa, häätö kidutusrikoksena 100 000 euroa ja korkeaan verenpainetautiin sairastuminen 300 000 euroa.
Yhteensä 1 400 000, 00 euroa
Kaikki yhteensä 171 757 242,74 euroa
Verenpaineeni on nyt 196/116. 11 eri lääkäriä on tutkinut minut ja todennut korkean verenpaineeni johtuvat kovasta stressistä. Vakavasti sairaana ja avioliiton loppumisen järkyttämänä, kodistaan häädettynä oman perheenjäsenen, diakoni-tytön ja hänen miehensä toimesta, leipäjonon asiakkaana, rikollisen ulosoton kohteena ja heitteille jätettynä ihmisenä en pysty parempaan asioiden selvitykseen tällä hetkellä. Vahingonkorvauslaskelmat ajantasaistetaan ja todisteet esitetään siten kun se on ajankohtaista.

Yhteys valtiopetokseen tulee salaiseksi julistetun ns. Koiviston konklaavin ja 100 vuodeksi salaiseksi julistetun SSP-sopimuksen ja 25 vuodeksi salaiseksi julistetun Aktiv-Hansa kaupan kautta.
Todistusaineistoina esitän asiassa

Todistusaineistona oma eli minun Erkki Ahon pankkikriisiselvitys

100 vuodeksi salaiseksi julistettu SSP-sopimus, joka on tehty 22.10.1993 Suomen valtion ja neljän ostajapankin kesken.

Todistusaineistona minun, Erkki Ahon oikeustaisteluni, mikä on kirjoitettu suurelta osalta Oikeuslaitos ja poliisi-blogiini, mikä on kiistaton valtiopetoksen todistusaineisto

Myös nettikirjani todistaa valtiopetoksen tapahtuneen

Esitän todistusaineistona valtiopetoksesta seuraavat kirjat:
Laman ja rahan pelurit ISBN 978-952-99691-1-1ISBN 9748-951-31-4251-3

Seppo Konttinen Salainen pankkituki
ISBN 978-951-31-4251-3

A-P. Pietilä Pankkikriisin peitellyt paperit
ISBN 978-951-884-443-6

Erkki Aho Olet Maamme Armahin Suomenmaa
ISBN 952-91-4593-X

tohtori Jukka Davidssonin kirjan Isänmaan ryöstäjät

Jukka Davidsson: maailmantalouden megatrendit & globalisaatio



Velallisten tuki ry tekee hartiavoimin töitä saadakseen 90-luvun laman ja oikeuslaitoksen uhrien asiat kuntoon ja lakkauttaakseen ulosoton ja perintätoimistot, luottotietorekisterit, yksipuoliset tuomiot jne. jne. Suomesta on tehtävä oikeusvaltio ja Suomeen on perustettava perustuslakituomioistuin ja Suomeen on saatava totuusfoorumi, jossa nämä asiat 90-luvulta lähtien tutkitaan, tehdään uudet päätökset ja määrätään valtio korvaamaan aiheuttamansa vahingot yrittäjille ja yksityisille.
VELALLISTEN TUKI RY:N TARKENNETTU 13.5.2019 ESITYS HALLITUKSELLE

Oikeustieteen tohtori Kari Uoti todistaa

Velallisen tapporaha

Huhtasaaren toruuskomissio

Vaatimus Petteri Orpolle/valtiovarainministeriölle

Kidutusministeriö

Professori Jyrki Virolainen todistaa

Koiviston konklaavi – irvokas näytelmä

Oikeusvaltio Suomi - horjuuko se?

Mauno Koiviston anteeksiantamattomat virheet

Professori Erkki Aurejärvi todistaa

Professori Erkki Aurejärvi - Turhaan etsit oikeutta oikeudesta

Tuomarit tuomitsevat syyttömiä turhaan (aamu-tv 15.5.2014)

Erkki Aurejärvi, muistelmat "Kovaa peliä", Akateeminen 29.10.2013, haastattelu Jarkko SIpilä

Ylen arkisto todistaa

90- luvun pankkikriisi

Pankkilaskun maksajat -dokumentti 1990-luvun pankkikriisin totuuden jäljillä

90-luvun lama kaatoi pankkeja ja ihmisiä

Lama koetteli ihmisten oikeustajua

Väärää politiikkaa

Pankkivallan uho ja tuho
Pankkikriisi ja asuntovelat

Pankit tilillä

Pankkilaskun maksajat -dokumentti 1990-luvun pankkikriisin totuuden jäljillä

Pankkikriisin pitkä varjo

Laman kuva: Lottovoittajan loppu

 Lisää rahaa Suomen rikkaille

Suomi ylös - palkat alas

Lama ja oikeus

Pankkiryöstö – tosi asiaa pankkikriisistä

Pankkien uhrit

Mitä tulikaan sanottua – politiikkaa lama-ajan Suomessa

Veikko Saksi todistaa

Ns. pankkikriisiä vetävät yhä pankit ja valtiovalta

Yrittämisen ylipääsemätön vaikeus Suomessa?

PILOTTI 5: Markus Lehtipuu ja Veikko Saksi: Ns. pankkikriisi

toimittaja Mikko Niskasaari todistaa

VKSV on korruption kotipesä

Jorma Kalske, korruption isä

Väärentäjät hakevat valtakunnansyyttäjäksi

Valtionsyyttäjien ohjelmallinen rikollisuus

Poliisi valehtelee aina

Poliisin terrorin alla

Poliisien ja syyttäjien syytesuoja toimii yhä

KRP:n rikoslaboratorio väärentää todisteita

Poliisi pyytää rikosilmoituksia, mutta ei tutki niitä

Kiristäjä Kauko Aaltomaa epäonnistui taas

KRP käyttää rekistereitään vastoin lakia

Poliisihallitus valehtelee paljon mutta huonosti

Poliisihallitus valehteli EOA:lle

Poliisin laillisuusvalvonta on bluffia

Poliisien ja syyttäjien suosikkijärjestelmä, tapaus Helena Molander

Paavo Nikula ja Jaakko Jonkka estivät KKO:n tuomareiden rikoksen tutkinnan

Suomi on Pohjolan pahis

Nämä ovat tärkeitä todistusaineistoja

Koiviston konklaavi
Ns. Konklaavin salaamispäätös

SSP-sopimus on julistettu salaiseksi 100 vuodeksi.

SSP-sopimus

ja Aktiv Hansakauppa 25 vuodeksi salaiseksi
Törkeä petos ja muita rikoksia Aktiv Hansa-kaupassa?

Poliisi kieltäytyy tutkimasta asioita

Olen lähettänyt seuraavan sähköpostiviestin oikeuskanslerille, eduskunnan oikeusasiamiehelle, valtakunnansyyttäjävirastolle, Oulun poliisille, keskusrikospoliisille, suojelupoliisille, Raahenseudun ulosottovirastolle. Kukaan ei reagoi mitenkään, mikä osoittaa, että valtiopetos on tosiasia.

From: Erkki Aho
Sent: Saturday, May 18, 2019 11:59 AM
To: suojelupoliisi@supo.fi ; kirjaamo@okv.fi ; oikeusasiamies@eduskunta.fi ; VSKV@oikeus.fi ; kirjaamo.oulu@poliisi.fi ; POL_VP_KRP_kirjaamo
Cc: yle.uutiset@yle.fi
Subject: MIKSI RIKOLLISTA SUOJELLAAN

Olen tehnyt useita rikosilmoituksia syyttäjä Sulo Heiskarin härintäsoitoista minulle. Rikosilmoitukset olen tehnyt Oulun poliisille sekä keskusrikospoliisille. Soitot tulevat numerosta 045 881 5820. Lisäksi hän suorittaa nettivittuilua monilla nimimerkillä, joista yksi on sotamies Svejk. Poliisi ei kuitenkaan tee mitään jotta nämä häirintäsoitot ja nettivittuilu saadaan loppumaan. Poliisi ei myöskään tutki tämän syyttäjä Sulo Heiskarin rikoksia eikä hänen johtamansa rikosliigan rikoksia. Miksi syyttäjä Sulo Heiskarin rikollista toimintaa suojellaan? Miksi syyttäjä Sulo Heiskari saa olla vapaalla jalalla? Olen huolestunut hänen mielenterveydestään ja samalla omasta turvallisuudestani. Syyttäjä Sulo Heiskari käytti ainakin aikaisemmin erittäin runsaasti alkoholia. Työaikanakin hänet löysi asiakaskäynniltä Pizzeria Mamma Leonesta, jossa hänellä oli oma vakiopöytänsä. Pitkäaikainen lautamies Reijo Niemelä kertoi, että syyttäjä Sulo Heiskari oli usein oikeudenistunnossa pöhnässä, mutta syyttämistä se ei haitannut ainakaan käräjätuomarin mielestä. Myös Oulun lääninhallituksen poliisiosasto aikanaan katsoi läpisormien hänen alkoholin käyttöä ja muuta toilailua. Käydessäni Oulun lääninhallituksen poliisiosastolla poliisi oma-aloitteisesti tiedusteli minulta, että onko se Sulo Heiskari vähentänyt alkoholin käyttöään. Syyttäjä Sulo Heiskarin rikokset ovat kiistattomat. Siksi minun on vaikea ymmärtää miksi hänen rikoksiaan ei tutkita. Minä olen joutunut kärsimään hänen rikoksistaan järkyttävällä tavalla. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että valtakunnansyyttäjävirastossa hänellä on erityissuojelu. Sitä ainakin valtakunnansyyttäjäviraston päätökset osoittavat. Miksi laillisuusvalvojat laiminlyövät tehtävänsä. Miksi laillisuusvalvojat suojelevat muiden viranomaisten rikollista toimintaa

Minulla oli samaan aikaan kaksi asiaa Ylivieska-Raahen käräjäoikeudessa käsittelyssä. Minä vaadin, että haasteeni ulosottoviranomaisia kohtaan käsitellään ensin, koska se oli aikaisemmin pantu vireille kuin avioero-oikeudenkäynti. Jos asiat olisi käsitelty oikein ja lain mukaisesti niin uskon, että avioero-oikeudenkäynti olisi peruutunut. Kaiken lisäksi käräjätuomari Sarianne Ervasti toimi esteellisenä koska hänellä oli selvä ja kiistaton ennakkoasenne asioihin. Lisäksi kaikki todistusaineistot oli tulostettu väärin ja kun tein asioista rikosilmoituksen poliisi niin Raahen poliisi Hannu Mensonen jätti asiat tutkimatta ja myös KRP jätti asian tutkimatta. Valtakunnansyyttäjä ja laillisuusvalvontakaan ei puuttunut käräjätuomari Sarianne Ervastin rikolliseksi epäiltävään toimintaan vaan antoivat hänen toimia minun oikeustajuni mukaan rikollisesti.

Asiakirjojen hankkiminen todistusaineistoksi valtiopetokseen

Erkki Aho

Suomi takaisin oikeusvaltioksi

Erkki Aholla on kiistattomat näytöt rikoksista
Olen kiistattomasti osoittanut, että ulosottosaatavani ovat syntyneet rikollisesti. Katso
Kysymyksessä on kidutusrikos. Kidutus on alkanut 11.5.1995 ja jatkunut keskeytyksettä tähän päivään saakka kestäen jo 23.5 vuotta.Kidutus on ihmisoikeuksien vastainen vakava rikos, joka kielletään niin Suomen rikoslaissa kuin myös kansainvälisen oikeuden puolella. Kidutuksen olennainen piirre on se, että tekijän on oltava virkamies, julkista luottamustehtävää hoitava tai julkista valtaa käyttävä henkilö tai julkisyhteisön työntekijä. Jotta teko lasketaan kidutukseksi, rikoksentekijän on käytettävä väkivaltaa pyrkimyksenään aiheuttaa tiettyjä laissa mainittuja seurauksia.
Kidutus on rikoslain mukaan kyseessä, kun edellä mainitussa asemassa oleva henkilö aiheuttaa toiselle voimakasta ruumiillista tai henkistä kärsimystä;
  1. saadakseen hänet tai muun henkilön tunnustamaan tai antamaan tietoja,
  2. rangaistakseen häntä jostakin hänen tai jonkun muun tekemästä tai tekemäksi epäillystä teosta,
  3. pelotellakseen tai pakottaakseen häntä tai muuta henkilöä tai
  4. rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, seksuaalisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden, terveydentilan, uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella.
Kidutuksesta tuomitaan myös virkamies, joka nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksyy alaisensa tai muutoin tosiasiallisessa määräysvallassaan ja valvonnassaan olevan henkilön tekemän, edellä mainitun teon.
Olen edelleenkin luottokelvoton ja olen edelleenkin rikollisen ulosoton kohteena, koska ulosottoviranomaiset tietävät ja heille on todistettu, että ulosottosaatavat ovat rikollisesti syntyneet.
Poliisi ei tutki asioita, syytäjä ei syytä, oikeuslaitos ei ota käsiteltäväkseen ja laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT antoi 31.5.2018 tuomion jutussa Abu Zubaydah v. Lithuania, jossa Liettuan katsottiin loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen EIS 3 artiklaa (kidutuksen vastainen artikla). Kidutusartiklan materiaalisen loukkaamisen osalta EIT totesi: "Thus, Article 3 of the Convention does not refer exclusively to the infliction of physical pain but also to that of mental suffering, which is caused by creating a state of anguish and stress by means other than bodily assault (see El-Masri, cited above, § 202; and Husayn (Abu Zubaydah) v. Poland, cited above, §§ 509-510).
Kidutusartiklan vastainen toiminta ei tarkoita yksin fyysistä kivun aiheuttamista, vaan se voi täyttyä myös henkisen kärsimyksen perusteella. Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa valtio toimii tavalla, jolla murretaan henkilön psyyke tavalla tai toisella. Katson, että valtion toiminta tapauksesani loukkaa EIS 3 artiklan kidutuksenvastaista artiklaa ottaen huomioon edellä kuvatussa Liettuaa koskevassa tapauksessa esitetyt perusteet.

  1. Ulosoton peruste on virheellinen ja ulosotto jatkuu edelleen.
Terve Juha

Olen jo lähettänyt alla olevassa linkissä mainituille tahoille selvityksen ja laskun valtion rikollisesta toiminnasta asiassani.

Valtiopetos - kantelu oikeuskansleri Jaakko Jonkalle

Erkki Aholla on lisäksi 14 nidottua kirjaa PR-talojen konkurssivyyhdestä todistusaineistona sekä 11 banaanilaatikollista asiakirjoja Merenojatie 9 B 16 varastossa.
Erkki Ahosta lähemmät tiedot

Erkki Ahon työkokemus

Erkki Aho ääniharavana

Erkki Ahon toiminta valtuutettuna

Erkki Ahon elämä

Erkki Ahon blogit ja videot

Katso erityisesti blogit
Oikeuslaitos ja poliisi

Pankkikriisi

Nettikirja

Kalajoki-näyttely

Kalajoki

sekä Erkki Ahon blogi

Viimeisimmät ihmisoikeusrikokseni tapahtumat
Erkki Aho sairastui vakavaan syöpään voimakkaan stressin seurauksena

Voitin taisteluni syöpää vastaan
Tämä oli ruokavalioni, kun voitin syöpäni

Minut häädettiin kodistani, jonka omisti vävyni ja diakoni-tyttöni. Minusta tuli leipäjonon asiakas.
Kantelu ylitarkastaja Laura Kvarnströmin toiminnasta

Avioeropäätös 12.11.2018

Nyt olen menettänyt kaiken valtion rikollisen toiminnan johdosta ja Kalajoen kaupungin syrjinnän johdosta.

Vahingonkorvauslaskelma ajalta 11.5.1995 – 30.6.2017
  1. osakepääoma 100 857 euroa
  2. toimitusjohtajan palkka 4 438 394 euroa
  3. omaisuuden menetys (omakotitalo, kesämökki) 302 571 euroa
  4. tuotemerkit ym. 1 344 477 euroa
  5. henkiset kärsimykset 2 140 000 euroa
  6. tilauskanta 165 911 euroa
  7. kotimaan myynti 26 053 406 euroa
  8. Japanin myynti 1 443 430 euroa
  9. Optinorm Saksa 30 425 586 euroa
  10. ikkunakauppa 17 551 182 euroa
  11. Rautia/Kesko 47 407 000 euroa
  12. Saksan hirsi 10 460 000 euroa
  13. Venäjän puu 11 460 569 euroa
  14. rikollinen ulosotto 1.7.1996 – 31. 5.2017 535 000 euroa
    yhteensä153 828 383 euroa
  15. korko 7 %:a ajalle 1.6.2017 – 31.5.2018 n 10 767 986.81 euroa
    164 596 369,80
  16. korko 7 % ajalle 1.6.2018 – 30.11.2018 5 760 872, 94 euroa
    yhteensä 170 357 242,74 euroa
17. Avioero, häätö ja hengenvaarallisen korkeaan verenpainetautiin sairastuminen.
Vaimoni on ollut minulle todella rakas, mutta hän ei kestänyt kovassa paineessa oikeustaisteluni ja vävyni 7,2 miljoonan lottovoiton painetta. Menetys on minulle todella raskas mitä on vaikea rahaksi muuttaa. Blogissani arvioin menetykseni arvoksi n.10 miljoonaa euroa. Syyttäjä Sulo Heiskari soitti minulle ja kertoi kysyneensä vaimoltaan minkä arvoiseksi hän arvoi itsensä. Häätö ja hengenvaaralliseen verenpainetautiin sairastuminen ovat myös vaikeasti arvioitavia asioita rahassa mitattuna. Kysymyksessä on kuitenkin kidutusrikos. Jos jotain pitää arvioida niin: avioero 1 miljoonaa eroa, häätö kidutusrikoksena 100 000 euroa ja korkeaan verenpainetautiin sairastuminen 300 000 euroa.
Yhteensä 1 400 000, 00 euroa
Kaikki yhteensä 171 757 242,74 euroa
Verenpaineeni on nyt 196/116. 11 eri lääkäriä on tutkinut minut ja todennut korkean verenpaineeni johtuvat kovasta stressistä. Vakavasti sairaana ja avioliiton loppumisen järkyttämänä, kodistaan häädettynä oman perheenjäsenen, diakoni-tytön ja hänen miehensä toimesta, leipäjonon asiakkaana, rikollisen ulosoton kohteena ja heitteille jätettynä ihmisenä en pysty parempaan asioiden selvitykseen tällä hetkellä..
Vaadin että kaikki minua ja yritystoimintaani koskevat päätökset puretaan ja Suomen valtio korvaa minulla kaikki aiheuttamansa valtavata taloudelliset vahingot sekä hirvittävät henkiset kärsimykset.


Erkki Aho
044-302 5948
Merenojantie 9 B 16
85100 Kalajoki

PS. Mielestän Suomessa on ryhdyttävä oikeusjärjestelmän uudistukseen jotta voidaan paremmin turvata kansalaisten oikeusturva ja perusoikeudet. Suomeen on perustettava perustuslakituomioistuin ja totuuskomissio 1990-luvun laman asioiden selvittämiseksi. Kaikissa muissa maissa on perustuslakituomioistuin, mutta ei Suomessa.
Perustuslakituomioistuin

Koiviston konklaavi: VAIETTU RIKOS

Valtiopetos on tosiasia


Suomi 2019 Velallisten Tuki - mielenilmaus tänään Helsingissä
  • Ei ole oikeusvaltio, vaan Potemkinin kulissi siitä
  • Kleptokraattinen hallinto
  • Politisoitunut oikeuslaitos
  • Vääriä talousrikostuomioita ei pureta
  • Suomi ei noudata KP-sopimusta (Convention of Human Rights)
  • 1990-luvulta yli 10 000 yrittäjien itsemurhaa velkavankeustaistelussa
  • Ulosotossa 2016 veroja 800 milj euroa
  • Ulosotossa 2018 veroja 2,3 miljardia euroa!
  • 50.000 yritystä, noin 20% konkurssivaarassa
  • Yli puolet yrityksistä ei investoi lainkaan
  • Väestö: 5,5 miljoonaa suomalaista
  • 600 000 työtöntä sosiaalitukien varassa
  • 580 000 ulosotossa, 26% työikäisistä
  • 400 000 perintäyhtiöiden perittävinä
  • 500 000 eläkeläistä köyhyysloukussa
  • 150 000 lasta elää köyhyydessä
  • 700 000 kansalaista syö mielialalääkkeitä
  • Nuori akateeminen väestö muuttaa ulkomaille Suomi tarvitsee Euroopan neuvoston puolueettoman ja riippumattoman komission apua
Transparency Internationalin selvityksen mukaan Suomen oikeuslaitos on maailman neljänneksi epäluotettavin. Se kuuluu samaan viiteryhmään Perun, Kamerunin ja Indonesian kanssa.Koiviston konklaaviin osallistunut entinen Vaasan Hovioikeuden presidentti Erkki Rintala arvosteli kovin sanoin oikeuslaitosta Ilkka-lehden haastattelussa kesäkuussa 1998. Hänen mukaansa Suomi seisoo oikeusvaltion takarivissä yhdessä Italian ja Puolan kanssa. Rintalan mukaan Suomi kuuluu oikeudenkäytössä huonoon seuraan. Hän viittaa myös skotlantilais-amerikkalaiseen tutkimukseen, joka on laajasti levinnyt maailman lakimiehille ja antaa vähemmän mairittelevan kuvan Suomen oikeuslaitoksesta. Valitettavasti Suomessa tämä Summers & Mc Cormickin tutkimus on vaiettu kuoliaaksi. Sitä ei löydy enää edes eduskunnan kirjastosta.Kenen puolella oikeuslaitos on, rikollisten vai uhrien?
Valittujen Palojen julkistama tutkimus toukokuun numerossa vuonna 1996 osoittaa, että kansalaisten usko oikeusjärjestelmään on romahtanut. Vain 26 prosenttia kyselyyn vastanneista antaa tuomiolaitoksen toiminnalle hyvän arvosanan. 
Kansalaiset ihmettelevätkuinka välinpitämättömästi maamme oikeuslaitos toimii. Kenen puolella oikeuslaitos on, rikollisten vai uhrien, kysyvät kansalaiset. Valtaosa suomalaisista katsoo, että tuomioistuimet ja vankilalaitos ovat epäonnistuneet tehtävässään. Samalla kansalaiset antavat selkeän tuomion nykyiselle oikeuskäytännölle.

Lakimiesuutiset lehdessä 2/2002 käräjätuomari
Jussi Nilsson kirjoittaa, että tuomioistuimet on alistettu poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuuteen. Suomessa ei ole enää riippumaton tuomioistuinlaitos, vaikka perustuslain 3 § sitä edellyttää. Kokemani perusteella voin sanoa, että Suomessa on oikeutta niin vähän, että sitä ei riitä kaikille.

Laillisuusvalvonnan tila ja kansanedustajat
Oikeuskanslerinviraston vuotta 2001 koskevassa kertomuksessa todettiin, että oikeuskanslerinvirasto otti vastaan 1291 kantelua, joista 789 otettiin tutkittavaksi eli noin
40 % jätettiin käsittelemättä. Eniten kanteluita kohdistui tuomioistuimiin, poliiseihin ja sosiaaliviranomaisiin. Suomessa laillisuusvalvojille tehdyistä kanteluista vain kuusi promillea aiheuttaa huomautuksen vastaisen varalle. Laillisuusvalvojien toimintaa Suomessa valvoo perustuslakivaliokunta ja eduskunta. Helsingin kihlakunnansyyttäjäHarri Ilander sanoi minulle, ettei hän voi puuttua sellaisiin rikoksiin, joissa laillisuusvalvojat ovat jo tehneet ratkaisunsa. On syytä epäillä kiistattomien näyttöjen perusteella, että laillisuusvalvojat syyllistyvät vuosittain jopa satoihin tietoisiin vääriin päätöksiin. Tietoinen virkarikosten salailu hoidetaan siten, ettei perustuslakivaliokunta ota yksittäisten kansalaisten kirjelmiä käsiteltäväkseen, se tutkii asian vain laillisuusvalvojien kertomusten perusteella.

Laillisuusvalvontaan käytetään vuodessa lähes 10 miljoonaa euroaeivätkä kansalaiset saa tyydyttävää vastinetta rahoilleen. Laillisuusvalvontaan tulisikin järjestää tyytyväisyystutkimus ja ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin tutkimustulosten perusteella. Nykyiset kansanedustajat suojelevat rikolliseksi epäiltävää laillisuusvalvontaa, vaikka perustuslain 29 §:n mukaan kansanedustajan pitää toimessaan noudattaa oikeutta ja totuutta. Mielestäni Suomi tarvitsee perustuslakituomioistuimen.Korkein oikeus myrskyn silmässä
Entinen Korkeimman oikeuden jäsen 
Jukka Kemppinen kirjoittaa kirjassaan "Taistelu oikeudesta" sivulla 15 näin: "Korkein Oikeus on tällä hetkellä todellisessa ahdingossa ja luottamus tuomioistuimiin on rapautunut niin pahasti, että menetetyn maineen korjaamiseen voi mennä kolmekymmentä vuotta. Monet kansalaiset eivät enää käytä sanoja "korkein oikeus" naureskelematta, ja varmasti joku oikeusneuvos on ammattia kysyttäessä häpeissään valehdellut soittavansa pianoa pornobaarissa, koska se kuulostaa kunniallisemmalta kuin jäsenyys Korkeimmassa Oikeudessa".

Kirjassaan 
Oikeus voittaa entinen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki käy terrierimäisesti KO:n ukkoseuran kimppuun. Hän arvostelee Korkeimman Oikeuden viime vuosien toimintaa. Jäätteenmäen mielestä Eeva Vuoren tapaus todistaa, että KO ei elä nykyajassa ja arkipäivässä. Korkeimman Oikeuden jäsenen Eeva Vuoren miehen kerrottiin saaneen entiseltä Turun kaupungin johtajalta, Juhani Lepältä 200 000 markkaa "pimeää rahaa" kauppasumman osana huvilakaupassa. Lehtitietojen mukaan samassa pöydässä istunut Eeva Vuori ilmeisesti näki tuon rahasumman, mutta hänelle saattoi käydä kuin vitsin mustalaispojalle: hai, kyllä näki, mutta ei huomannut. Syyttäjä jättikin syyttämättä, koska syyttäjän mukaan 200 000 markkaa on niin pieni raha Vuorien muuhun omaisuuteen nähden.

KO:n remontti tulisi Jäätteenmäen mielestä aloittaa jäsenten nimitystavasta, mikä nyt 
ruokkii salamyhkäisyyttä. Korkein Oikeus päättää itse ehdokkaistaan ja Tasavallan Presidentti nimittää. Viran täyttömenettely on tehtävä avoimemmaksi. Virkaesitys ja esillepano tulisi myös perustella. Varatuomari Jäätteenmäki pitää ongelmana myös sitä, ettei Korkein Oikeus perustele kielteisiä ratkaisujaan vaikka Suomen perustuslain 21 §:n mukaan ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätösten mukaan jokaisella on oikeus saada perusteltu päätös asioissa.Järjestelmällisiä ihmisoikeusloukkauksia
Ekonomi 
Jukka Davidsson väittää kantelussaan eduskunnan oikeusasiamiehelle, että Suomessa on tehty massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta. Nämä ihmisoikeusloukkaukset sisältävät yksilötasolla tarkasteltuna lähes poikkeuksetta sarjan erilaisia perus- ja ihmisoikeuksien menetyksiä.
  • Suomen perustuslain 1 §:n mukaanvaltiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. 
  • Perustuslain 2 §:n mukaan kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettavatarkoin lakia
  • Perustuslain 3 §:n mukaan tuomivaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. 
  • Perustuslain 6 §:n mukaan kaikki ovat yhdenvertaiset lain edessä.
  • Perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella onoikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen sekä turvallisuuteen. 
  • Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu.
  • Perustuslain 18 §:n mukaan jokaisella on oikeus työhön ja elinkeinovapauteen. 
  • Perustuslain 19 §:n mukaan jokaisella on oikeus sosiaaliturvaan.
  • Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksiasianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaisessa tuomioistuimessa tai viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
  • Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan tehtävänä on perusoikeuksien jaihmisoikeuksien toteutuminen.
Laillisuusvalvojien päätöksistä vain kuusi promillea aiheuttaa huomatuksen vastaisen varalle. Esimerkkinä laillisuusvalvojien tietoisista vääristä pätöksistä otan  Dnrot OKV/11871/1/2018 ja OKV/1440/1/2018. Rikollisten suojelijoina toimivat apulaisoikeuskanslerin sijainen Kimmo Hakonen ja vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Tom Smeds. Rikollisten suojelu on rikoslain mukaan rikos samoin väärä päätös on rikos eli virkavirhe.
Tässä esimerkki:
Onko laillisuusvalvojilla omaatuntoa?

Korkein oikeus Suomessa ei noudata Suomen perustuslakia, eikä Euroopan Ihmisoikeussopimusta eikä YK:n ihmisoikeusjulistusta. Esimerkkinä korkeimman oikeuden tietoisesta väärästä päätöksesta esitän 21.9.2018 nro 1817 Diaarinumero H2017/230. Päätöksen tekijöinä oikeusneuvokset Jokela, Leppänen ja Välimaa. Esittelijänä on toiminut oikeissihteeri Palaja.

Asianajaja on huolissaan oikeusmurhien oikaisumahdollisuuksista – "purkuhakemusten jättäminen on käytännössä estetty"

Hyvä veli -verkostot jakavat valtaa eivätkä väärin toimineet eroa koskaan vapaaehtoisesti – Professori kertoo, millaista on suomalainen korruptio


Vaadin ulosoton välitöntä keskeyttämistä, koska ulosotto ei voi esittää vaamistodistuksia ja minulla on perustuslain mukaan omaisuuden suoja.

Kalajoella 25.06.2019

Erkki Aho

Nimeni on Erkki Aho


Jakelu oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, sisäministeri Maria Ohisalo, pääministeri Antti Rinne, valtakunnanvoudinvirasto, Raahenseudun ulosottovirasto, valtakunnansyyttäjävirasto, Oulun poliisi

TO 10.10.2019 Valtiopetos ei vanhene koskaan

From: Erkki Aho
Sent: Thursday, October 10, 2019 10:17 AM
To: otp.informationdesk@icc-cpi.int ; careers@amnesty.org ; info@unric.org ; vera-jourova-contact@ec.europa.eu
Cc: anna-maja.henriksson@eduskunta.fi ; maria.ohisalo@eduskunta.fi ; antti.rinne@eduskunta.fi ; kirjaamo.oulu@poliisi.fi ; pekka.niskakangas@poliisi.fi ; eduskunta@eduskunta.fi
Subject: Finns urgently need help

Euroopan Unionin oikeuskomissaari Vera Jourova , tutkinnanjohtaja Pekka Niskakangas, Suomen eduskunta = kansanedustajat, Kansainvälinen rikostuomioistuin, YK:n Ihmisoikeusneuvosto

Haluan poliittisen turvapaikan Euroopan Unionilta, jos en saa esteetöntä rikostutkintaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

Chci od Evropské unie politický azyl pokud nemám neomezené trestní vyšetřování a spravedlivý proces.

I want a political asylum from the European Union
if I do not have unrestricted criminal investigation and a fair trial.

Mayday, Mayday, Mayday.....
Honorable Commissioner for Justice of European Union Vera Jourova, International Criminal Court, Amnesty International, United Nations Regional Information Centre (UNRIC)
Finns urgently need help. Finland does not have the rule of law and does not respect the European Convention on Human Rights. Finland needs a constitutional court. Finland needs a Truth Commission to investigate the 1990s recession and the banking crisis. There has been a major robbery of property and genocide. 60 000 companies were withdrawn from the market. 500,000 people lost their jobs. Citizens did not get justice when the bank always won in court. 14,500 entrepreneurs committed suicide in a difficult situation. The decisions of the Finnish political leadership were declared secret.
Bank crisis, I've lost my business, my property and my family. The State of Finland to take employment pension every month a large part of the punishment that I have been an entrepreneur in Finland. I do not get justice in Finland. I have suffered huge economic losses and horrendous psychological damage of criminal activity due to the State of Finland. The legal battle against the Finnish state has been going on for 24.5 years.
However, I am still alive. I have been several times as a refugee in Finland and abroad. I have exposed the criminal activity Finland's political leadership.
Tyto dokumenty jsou důkazem státních podvodů ve Finsku,
Zločiny nikdy nevyprší
These documents are evidence of state fraud in Finland. Crimes never expire
Nämä asiakirjat ovat todisteita valtion petoksista Suomessa. Valtiopetos ei vanhene koskaan.
  1. salaiseksi julistettuja ns. Koiviston konklaavin asiakirjoja 6.5.1992
  2. 100 vuodeksi salaiseksi julistettua SSP-sopimusta 22.10.1992
  3. 25 vuodeksi salaiseksi julistetettua Aktiv-Hansa-kaupan asiakirjoja 31.03.2000
Valtiopetos ei vanhene koskaan

Erkki Aho
Merenojantie 9 B 16
85100 Kalajoki



Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkosen sairastuttua Suomen tasavallan presidentiksi valittiin 1982 tohtori Mauno Koivisto, joka halusi Suomen lähentyvän länsimaita ja halusi Suomen Euroopan Unionin jäseneksi. Suomi koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman johtuen vakaan markan politiikasta. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto ja Suomen poliittiset päättäjät päättivät pelastaa pankit. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kutsui 06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa asioissa. Kokouskutsu oli Martti Mannisen allekirjoittama ja päivätty 16.04.1992.
Kysymyksessä on valtiopetos kun tasavallan presidentti puuttuu riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan.

Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1992 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä. Tässä 100 vuodeksi salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimi joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin: kiinteistösijoittaminen ja kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro Viinanen ja sisäministerinä Mauri Pekkarinen Nämä kolme ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”. Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja suuressa lamassa toteutettiin Suomen historian suurin omaisuuden ryöstö ja kansanmurha.Markkinoilta poistettiin kilpailulain vastaisesti 60 000 yritystä ja työttömiä tuli n. 500 0000,¨sekä ylivelkaantuneita 280 000. Heistä tuli elinkautista lumevelkavankeja, joista 14 500 teki itsemrhan.

Suomen valtion rikosten peittelemiseksi tehtiin 25 vuodeksi salaiseksi julistettu Aktiv-Hansa.kauppa, Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta.
Nyt näitä saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.

Erikoista kauppakirjassa on se, että ministeri Suvi-Anne Siimes myi nämä ongelmaluotot vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Kauppasopimukseen sisältyy vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan niin koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on perustuslain vastainen.

Edellä esitetyn johdosta yritykseni PR-Teollisuus Oy ja ITC Finland Oy ja minä yrittäjänä olemme joutuneet Suomen valtion rikollisen toiminnan kohteeksi. Olen menettänyt Suomen kolmanneksi suurimman talotehtaan PR-Teollisuus Oy:n ja ITC Finland Oy:n Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta. Minä olen kärsinyt syyttömänä neljä konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion sekä 7 kunnianloukkaustuomiota. Kaikki päätökset on saatu aikaan Suomen valtion rikollisen toiminnan perusteella. Lisäksi olen menettänyt omaisuuteni ja luottotietoni sekä minun avioliittoni on rikottu Suomen valtion toimesta oikeuden väärillä päätöksillä. Olen ollut Suomen valtion rikoksilla aikansaatujen päätösten perusteella ulosoton kohteena jo 24 vuotta. Minulta on estetty yritystomnnan harjoittaminen luottokelvottomana. En ole saanut esteetöntä rikostutkintaa enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 24 vuoteen. Korkein oikeus ei ole purkanut alioikeuksien vääriä äätöksiä vaikka todistusaineisto on kiistaton ja rikolliset ovat tunnustaneet tekonsa. Tästä syystä rikosliiga ja hyvä-veli-verkosto on voinut jatkaa toimintaansa tehtailemalla uusia rikoksia entisten lisäksi laillisuusvalvonnan suujeluksessa sekä poliisin ja syyttäjän toiminnan avulla. Suomen valtion rikollinen toiminta täyttää muun muassa kidutuksen tunnusmerkistön.

Viimeisin tilanne asioissani on se, että Rovaniemen hovioikeus ei ole antanut minulle oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, kun olen vaatinut, että saan oikeudessa todistaa, että kaikki ulosotossa olevat saatavani ovat syntyneet rikollisesti ja Suomen valtion rikollisen toiminnan avulla. Rovanimen hovioikeuden päätös on nro 346, antopäivä 07.10.2019 diaarinumero S19/662. Asian ovat ratkaiseet hovioikeuden tuomari Auli Vähätörmä sekä hovioikeudenneuvos Kaarina Ollikainen, joka on esitellyt asian sekä asessori Salla Erola. En saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä enkä suullista käsittelyä asoissani.

Hovioikeuden tuomareita Auli Vähätörmää ja hovioikeudenneuvos Kaarina Ollikaista sekä asessori Salla Erolaa on syytä epäillä virkavelvollisuuden laiminlyönnistä, törkeästä virka-aseman väärinkäytöstä, rikoslain 15 luvun 10 §:n ja 11 §:n vastaisesta toiminnasta sekä osallisuudesta valtiopetokselliseen toimintaan. Lisäksi heitä on syytä epäillä ihmisoikeusrikoksiiin syyllistymisestä kuten esimerkiksi kidutuksesta eli ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaisesta teosta, ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vastaisesta toiminnasta eli oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnin estämisestä, ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan vastaisesta toiminnasta eli syrjnnästä, lisäksi hovioikeuden päätöksentekijöitä on syytä epäillä perustuslain 6 §:n vastaisesta toiminnasta eli yhdenvertaisuusperiaatteen rikkomisesta sekä perustuslain 7 §:n, 8 §:n, 9 §:n , 15 §:n , 18 §:n, 19 §:n ja 21 §:n vastaisesta toiminnasta.

Otan konkreettisena esimerkkinä perustuslain 19 §:n. 19 §
Oikeus sosiaaliturvaan
Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.
Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.
Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.
Minä en voi hankkia uusia silmälaseja. Näkökykyni on parantunut oman käsitykseni mukaan silmäjumpan ja terveellisen ruuan ansiosta. Kävin näon tarkastuksessa ja opitikko määräsi hankittavaksi uudet silmälasit. Pyysin tajoukset kahdesta eri silmälasiliikkeestä. Toisen liikkeen tarjous on 713,50 euroa ja toisen 811,20 euroa. Minä en voi hankkia uusia silmälaseja, koska Kela ei avusta minua, koska olen ulosotossa. Ulosottoviranomaiset eivät jousta ulosotossa, koska he ovat provisiopalkalla ja heidän palkkionsa pienentyisi jos he antaisivat minulle ylimääräisen vapaakuukauden ulosotossa. Luotolla en voi ostaa koska olen luottokelvoton. Minulle jää ulosoton jälkeen käteen niin vähän rahaa ettei se riitä edes ruuan ostoon, vaan käyn leipäjonossa hankkimassa ruokaa. Kuukauden kaksi viimeistä viikkoa ennen eläkkeenmaksua on aina todella vaikeaa taiteilua rahan riittävyyden kanssa. Silmälaseja ei pysty hankkimaan. Kysymys on ihmisoikeusrikoksesta.

Näistä samoista rikokista on syytä epäillä Oulun käräjäoikeuden tuomareita Ahti Kontturia, Heikki Smedsiä, Ville Vuorialhoa, Minna Leikasta ja Sarianne Ervastia.

Olen pyrkinyt saamaan oikeutta asioissani ja olen pitänyt blogia poliisin, syyttäjän ja käräjätuomareiden sekä laillisuusvalvojien toiminnasta sekä julkistanut blogissani tosiasiat. Olen haastanut useita kertoja ulosottoviranomaiset oikeuteen siitä syystä, että he perivät sellaisia saatavia, joita ei todellisuudessa ole olemassa. Lisäksi olen joutunut olemaan yli 30 vuotta Kalajoen kaupungin syrjinnän kohteena. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, oikeus ei ota käsiteltäväkseen eikä laillisuusvalvojat näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakanaan.

Oulun käräjäoikeus ei ole ottanut asiaani käsiteltäväksi ja on tietoisesti toiminut lain vastaisesti. Eräs käräjätuomareista nimeltään Sanianne Ervasti ja ulosottomies Eveliina Nissilä ovat tehneet minusta rikosilmoituksen kun olen julkistanut tosiasiat blogissani. Tutkinnanjohtajana asiassa on poliisi Pekka Niskakangas. Katson, että käräjätuomari Sarianne Ervastia ja ulosottomies Eveliina Nissilää on syytä epäillä myös perättömästä ilmiannosta.

Asioiden kulku on ollut seuraava. Olenpyytänyt ulosottoviranomaisilta koko ulosottohisroriani ajalta kaikki ulosotot, koska katson, että vahinkorvauslaskelmaani on saatava oikeat tiedot siitä kuinka paljon ulosottoviranomaiset ovat perineet minulta perustuslain 15 § :n vastaisesti saatavia ja mihin ne perinnät on kohdistettu. Olen vaatinut saamistodisteita, mutta ulosottoviranomaiset ovat kieltäytyneet toimittamasta niitä. Haastoin ulosottomiehen Ylivieska-Raahen käräjäoikeuteen. Laitoin sähköpostitse asiakirjat käräjäoikeuteen. Soitin ulosottomiehelle, joka kertoi, ettei hän tiedä haasteesta mitään. Kuitenkin käräjätuomari oli ehtinyt minulle ilmoittaa milloin ratkaisu asiassa annetaan. Soitin käräjäoikeuteen ja ilmoitin, että tulen tarkistamaan onko asiakirjat tulostettu oikein. Menin todistajan kanssa Ylivieska-Raahen käräjäoikeuteen ja sain käräjäsihteeriltä tarkistettavaksi sinne sähköpostilla lähettämäni aineiston. Tarkistin aineiston ja totesin käräjäsihteerille, että aineisto on tulostettu väärin. Käräjäsihteeri pyysi käräjätuomarin paikalle ja totesin käräjätuomarille asian. Käräjätuomarin mielestä asialla ei ollut mitään merkitystä miten sähköpostit on tulostettu. Keskustelin käräjätuomarin kanssa pari minuuttia ja huomasin, ettei hän ollut perehtynyt asiaan juuri yhtään. Hänellä oli selkeä ennakkoasenne asiaan. Käyttäydyin asiallisesti, vaikka luonnollisesti tunteet olivat pinnassa. Menettelyni oli asiallista ja asianmukaista. Sen voi todistaa mukana ollut todistajani. En varmasti syyllistynyt virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen. Kun huomasin tilanteen, niin menimme käräjäoikeuden kansliasta suoraan Raahen poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta asiassa. Raahen poliisilaitos oli valitettavasti silloin kiinni. Minulla oli kaikki paperiset tärkeimmät todistusaineistot mukani niin käräjäoikeudessa kuin Raahen poliisilaitoksella. Kun pääsin kotiin niin tein asiasta rikosimoiituksen Oulun poliisille. On todennäköistä, että rikosilmoitus lähettiin Raahen poliisille Hannu Mensoselle, joka ei reagoinut asiaan. Kävimme Mensosen kanssa asiasta asiallisen sähköpostikeskustelun mkä löytyy blogistani. Kun Mensonen ei ryhtynyt asian vaatimiin toimenpiteisiin niin tein rikosilmoituksen KRP:lle. Siellä poliisi Erkki Rossi teki suojelupäätöksen asiassa eli minun oikeustajuni mukaan virkarikoksen. Tein asiasta rikostutkintapyynnön valtakunnansyyttäjälle, jossa asiasta teki ei anna aihetta päätöksen kihlakunnansyyttäjä Heidi Savurinne. Soitin kihlakunnansyyttäjä Savurinteelle ja käymämme keskustelun perusteella huomasin, että hän ei ollut perehtynyt asiaan ja tunnusti ettei ollut perehtynyt asiakirjoihin, joista hän oli päätöksen tehnyt. Hän perusti päätöksensä Oulun poliisin ja Lapin poliisin päätöksiin. Koska valtakunnansyyttäjän toiminta kuluu suoraan oikeusministeriän alaisuuteen niin pyysin oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonia ryhtymään toimenpiteisiin, koska kihlakunnansyyttäjä tunnustaa tekonsa. Oikeusministeri ei ole reagoinut yhtenekään sähköpostiviestiini asioissa. Koska poliisin toiminta kuuluu sisäministeri Maria Ohisalon alaisuuteen niin pyysin ministeri Ohisaloa ryhtymään toimeinpiteisiin poliisin rikolliseksi epäiltävän toiminnan johdosta. Ministeri Ohisalo ei ole reagooinut asiaan eikä ole vastannut yhteenkään säähköpostiviestiini. Rovaniemen hovioikeus siunasi käräjätuomari Sarianne Ervastin virheellisen toiminnan ja teki asiassa väärän päätöksen. Tämän jälkeen käräjätuomari Sarianne Ervasti teki rikostutkintapyynnön minusta todennäkisesti yhteistyössä ulosottomies Eveliina Nissilän kanssa, joka oli myohemmin soittanut kuulustelutodistajani pojalle ja ilmoittanut, ettei kuulusteluttodistaja saa olla missään tekemisissä Erkki Ahon kanssa. Kysymyksessä oli saamani tiedon perusteella ollut jonkinlainen uhkailusoitto.
Minulle on vielä epäselvää onko tutkinnanjohtaja ohjeistanut kuulustelijaa eli polisi Niskasaarta toimimaan esitukintalain, poliisilain, perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaisesti.

Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen

Kuulusteluissa en saanut esittää mitään todistusaineistoja asiassa eikä minulle annettu pyynnöstäni huolimatta kopioa kuulutelukertomusta omakseni. Kuulustelut tehtiin esitutkintalain, poliisilain, perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaisesti. Kuulustelutodistaja todistaa asian kirjallisesti.

Kuulustelutodistajan lausunto

Jos en saa esteetöntä rikostutkintaa asiassa ja poliisi ei hanki todistusaineistoksi
  1. salaiseksi julistettuja ns. Koiviston konklaavin asiakirjoja 6.5.1992
  2. 100 vuodeksi salaiseksi julistettua SSP-sopimusta 22.10.1992
  3. 25 vuodeksi salaiseksi julistetettua Aktiv-Hansa-kaupan asiakirjoja 31.03.2000

ja jos en saa esteetöntä rikostutkintaa enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä asiassani niin pyydän Euroopan Unioinilta poliittista turvapaikkaa Suomen valtion rikollisen toiminnan ja poliittisen ajojahdin johdosta.

From: Erkki Aho
Sent: Monday, October 7, 2019 5:24 AM
Subject: valituksen täydennys Rovanimen hovioikeudelle sekä vastine rikostutkintapyyntöön

Rovaniemen hovioikeudelle ja poliisi, tutkinnanjohtaja Pekka Niskakankaalle,
tiedoksi ja toimenpiteitä varten myös oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, sisäministeri Maria Ohisalo sekä eduskunnan hallintovaliokunta sekä perustuslakivaliokunta

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on vastuussa oikeushallinnon alan toiminnasta Suomessa. Hän ei ole reagoinut lähettämiini lukuisiin avunpyyntöihini millään tavalla.
Sisäministeri Mari Ohisalo on vastuussa poliisin toiminnasta Suomessa. Sisäministeri Ohisalo ei myöskään ole vastannut yhteenkään sähköpostiini ja avunpyytööni.

From: Erkki Aho
Sent: Friday, October 4, 2019 7:06 AM

Subject: vihapuheen kitkennän syynä on valtiopetos ja sen tekijöiden suojeleminen
Poliisi Pekka Niskakangas, hallintovaliokunnan puheenjohtaja Riikka Purra, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio ja kansanedustaja Sebastian Tynkkynen
Vihapuhetta ei edelleenkään ole lainsäädännössämme määritelty. Termistä ei ole olemassa mitään yksiselitteistä, yleisesti hyväksyttyä ja kriittistä tarkastelua kestävää määritelmää. Se ymmärretään niin ristiriitaisilla ja poliittisesti latautuneilla tavoilla, ettei sitä missään nimessä tulisi käyttää julkisen päätöksenteon ohjenuorana, juridisista ratkaisuista puhumattakaan. Edes Suomen poliisi, jonka pitäisi pystyä vihapuhetta pätevästi tutkimaan, ei ole pystynyt termiä kunnolla määrittelemään. Marraskuussa 2016 valmistuneen poliisin vihapuhe- ja viharikostyöryhmän loppuraportti myöntää, että käsite on tulkinnanvarainen. Poliisin mukaan on sellaistakin vihapuhetta, joka ei täytä minkään rikoksen tuntomerkkejä, eli ei siis ole rangaistavaa. Tästä huolimatta työryhmä kertoo poliisilla olevan ”nollatoleranssi” suhteessa kaikkeen vihapuheeseen.

PE 04.10.2019 Vihapuheen kitkennän syynä on valtiopetos ja sen tekijöiden suojeleminen

EY:n tuomioistuin on linjannut vihapuhetta seuraavasti: sananvapaus ei koske pelkästään sellaisia "tietoja" tai "ajatuksia", joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaisia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät.”

EU:n vihapuhe- ja "äärioikeisto"-jahti kovenee

Avoin kirje pääministeri Antti Rinteelle

Rikoslaki 15 luku 10 § ja 11 §
10 § (24.7.1998/563)
Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen
Joka tietää joukkotuhonnan, joukkotuhonnan valmistelun, rikoksen ihmisyyttä vastaan, törkeän rikoksen ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikoksen, hyökkäysrikoksen valmistelun, sotarikoksen, törkeän sotarikoksen, kidutuksen, kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiellon rikkomisen, jalkaväkimiinakiellon rikkomisen, Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen, maanpetoksen, törkeän maanpetoksen, vakoilun, törkeän vakoilun, valtiopetoksen, törkeän valtiopetoksen, raiskauksen, törkeän raiskauksen, lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön, törkeän lapsenraiskauksen, murhan, tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, ryöstön, törkeän ryöstön, ihmiskaupan, törkeän ihmiskaupan, panttivangin ottamisen, törkeän tuhotyön, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinräjähderikoksen, kaappauksen, 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen, törkeän ympäristön turmelemisen tai törkeän huumausainerikoksen olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. (12.4.2019/486)
Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä ei kuitenkaan tuomita rangaistukseen sitä, jonka olisi rikoksen estämiseksi täytynyt antaa ilmi nykyinen tai entinen aviopuolisonsa taikka nykyinen avopuolisonsa, sisaruksensa, sukulaisensa suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka se, johon hänellä on vastaavanlainen parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde. (12.6.2015/735)
11 § (24.7.1998/563)
Rikoksentekijän suojeleminen
Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, on tuomittava rikoksentekijän suojelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske rikokseen osallista eikä 10 §:n 2 momentissa mainitussa suhteessa rikoksentekijään olevaa henkilöä, eikä rikosta, josta ei säädetä ankarampaa rangaistusta kuin kuusi kuukautta vankeutta.
Maanpetos ja valtiopetos ovat eri rikoksia Suomen rikoslain mukaan. Seuraavaksi tarkastellaan molempien rikosten piirteitä sekä niistä seuraavia rangaistuksia.
Maanpetos on kyseessä silloin, kun joku Suomea koskevan sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa
1) liittyy vihollisen asevoimiin,
2) osallistuu sotatoimiin tai muihin sotilaallisiin toimiin Suomea vastaan,
3) palvelee sellaisissa vihollisen sotilas- tai siviilitehtävissä, jotka välittömästi edistävät sotatoimia Suomea vastaan, tai
4) ryhtyy yhteistoimintaan vihollisen kanssa tai muulla vastaavalla tavalla vihollisen eduksi vahingoittaa Suomea, kun kyseessä ei ole sellainen miehityksen aikana suoritettu toimenpide, joka on ilmeisen tarpeellinen väestön elinolojen turvaamiseksi.
Maanpetoksesta tuomitun henkilön on oltava Suomen kansalainen tai ulkomaalainen, joka tekee rikollisen teon oleskellessaan Suomessa tai ollessaan valtakunnan palveluksessa. Myös maanpetoksen yritys on rangaistava, ja siitä on myös törkeä tekomuoto. Maanpetoksesta tuomitaan vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen.
Valtiopetos taas on kyseessä silloin, kun joku tarkoituksenaan kumota tai muuttaa Suomen valtiosääntöä tai tarkoituksenaan muuttaa Suomen valtiojärjestystä tekee teon, josta aiheutuu sen toteutumisen vaara, ja hän tekee teon käyttämällä tai uhkaamalla käyttää väkivaltaa tai muuten oikeudettomasti pakottamalla rikkoo valtiosääntöä.Valtiopetos on kyseessä myös silloin, kun joku käyttämällä tai uhkaamalla käyttää väkivaltaa syrjäyttää tai yrittää syrjäyttää tasavallan presidentin, valtioneuvoston tai eduskunnan, tai joka kokonaan tai osittain estää tai yrittää estää niitä käyttämästä toimivaltaansa. Valtiopetoksesta tuomitaan ehdottomaan vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi, ja myös sen yritys on rangaistava.
Valtiopetoksen yhteydessä valtiosäännöllä tarkoitetaan niitä oikeudellisia sääntöjä, joiden mukaan valtion toiminta järjestetään ja joiden mukaan erilaiset valtioelimet kuten presidentti, eduskunta ja tuomioistuimet työskentelevät ja tekevät päätöksiä. Valtiosäännöistä tärkein on Suomen perustuslaki. Valtiojärjestyksellä puolestaan tarkoitetaan Suomen hallitusmuotoa.

Hätähuuto Suomesta

Saattohoitajat

SSP-sopimus

Rikolliset konkurssit

Rikoksia ei tutkita

Ahojahti

Nimeni on Erkki Aho

Koiviton konklaavi

Todistusaineisto asiassa - kaikki ulosottosaatavatni ovat syntyneet rikosten avulla:

Kauppasopimukset Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipestä ja Euronio Oy ( 3 kpl)

Konkurssisääntö 50 a § (31.1.1995/110)
Väliaikainen pesänhoitaja voi myydä velallista ja suurimpia velkojia kuultuaan konkurssipesään kuuluvaa irtainta omaisuutta siinä laajudessa kuin se on välttämätöntä tappioiden välttämikseksi tai kka konkurssipesän hallinnosta tai hoidosta aiheutuvien kustannusten maksamiseksi. Väliaikaiset pesänhoitajat eivät voi myydä kiinteää omaisuutta.
Kera Oy käytti saattohoitajaa, jonka tehtävänä oli tuhota yritys. Saattohoitaja teki muiden osakkaiden tietämättä Kera OY:n kanssa kuvassa olevan sopimuksen. Kysymyksessä on törkeä petos, koska myyjä Kera Oy oli päättänyt poistaa perustettavan yhtiön markkinoilta. Siihen liittyy kuvassa oleva sopimus.
Väliaikaiset pesänhoitajat eivät konkurssisäännön mukaan saa myydä kiinteää omaisuutta. He kuitenkin myyjät kiinteää omasuutta maakaaren vastaisesti. Heillä ei ollut valtakirjoja ja he myivät toisen omaisuutta omanaan kauppakaaren vastaisesti.
Kaupanteossa salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset. Kysymyksessä oli törkeä petos.
Kaupanvahvistajaksi on merkitty tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kauppakirjan allekirjoittajan mukaan ollut paikalla, kun kauppasopimus allekirjoitettiin. Sulo Heiskari on toiminut syyttäjän kauppasopimuksista käysydissä oikeudenkäynneissä. Syyttäjistä annetun lain mukaan hän on toiminut esteellisenä syyttäjänä.
Kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo todistaa, ettei hän ollut paikalla kun kauppakirjat allekirjoitettiin. Kauppasopimukset ovat siis laittomia.
Kaupanvahvistajaksi merkitty nimismies Sulo Heiskari toimi syyttäjänä kaikissa kauppasopimuksista johtuvista oikeudenkäynneistä. Syyttäjistä annetun lain mkaan hän ehdottomastai esteellinen toimimaan syyttäjänä näissä asioissa.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki kaupat. Kaupan purku on aina lopullinen ja peruuttamaton. Kun pääsopimus puretaan niin liitännäiset eli takaukset eivät voida voimaan. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki konkurssituomion väärillä tiedoilla, koska kaupat oli purettu. Konkurssi oli siis laiton. Kysymyksessä on prosessipetos.

Todistusaineistona kauppojen purkusopimukset
Todistusaineistona virheellinen konkurssihakemus

Varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän lausuman asiassa ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Paavo M. Petäjä tunnustaa asian KRP:lle
Silloiselle asianajajalle Asko Keräselle annettiin valtakirjat asioiden hoitamiseksi, koska hän pyysi niitä sillä perusteella, että konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu ja konkurssi oli haettu väärillä tiedoilla..
Entinen asianajaja, nykyinen varatuomari Asko Keränen tunnustaa, että hän jätti valituksen tekemättä. Nyt ainoa mahdollisuus on saada purku korkeimmalta oikeudelta, mutta korkein oikeus ei suostu purkamaan vääriä tuomioita eikä Ylivieskan käräjäoikeus ota asiaa käsiteltäväkseen. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvonta näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan.
Tutkinnanjohtajana ollut poliisi Raimo Ollila on jättänyt kaikki rikostutkintapyynnöt tutkimatta. Ollilan esimiehet ovat olleet lestadiolaisia kuten Ollilakin. On syytä epäillä, että lestadiolainen mafia on suojellut omia aateveljiään rakennusalalla sekä poliisialalla.
Asianajaja Hannu Maskonen teki asiassa oman lopullisen ratkaisunsa, ”putosi” parvekkeelta ja kuoli.
Ennen kuolemaansa asianajaja Hannu Maskonen haastoi Erkki ja Eila Ahon oikeuteen velallisen epärehellisyydestä Merita-pankin nimissä pankinjohtajan tietämättä asiasta. Tässä pankinjohtajan todistus.
Erkki Aho tuomittiin asiassa 75 päivän ehdottomaan vankeuteen sellaisen velan perusteella jota ei todellisuussa edes ollut olemassa.
Koska oli eduskuntavaalit tulossa niin kansanedustajaehdokas Kalajoen kaupunginvaltuuston silloinen puheenjohtaja Raili Myllylä organisoi asiat niin, että Erkki Ahon piti antaa valtuustolle selvitys vankeustuomiosta otsikolla Luottamusmiehen rikollinen toiminta luottamustoimen ulkopuolella. Valtuutettu Erkki Aho teki parissa viikossa 1879-sivun selvityksen asioista. Valtuuston puheenjohtaja Raili Myllylä apunaan Kalajoen kaupungin virkamiesjohto estivät valtuutettu Erkki Ahoa esittämästä asioita valtuutetuille valtuuston kokouksessa. Kysymyksessä oli törkeä luottamusaseman ja virka-aseman väärin käyttö sekä rikollisten suojelu. Poliisi kieltäytyi tutkimasta asiaa.

PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen

 PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen 2

PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen 3

Kaikkein tärkeimmät asiakirjat rikostutkinnassa ja Rovaniemen hovioikeuden käsittelyssä ovat
  1. salaiseksi julistetut ns. Koiviston konklaavin asiakirjat, joita tietääkseni säilytetään nykyisin Kansallisarkistossa
  2. 100 vuodeksi salaiseksi julistettu SSP-sopimus , mikä tehtiin Esko Ahon hallituksen ja neljän ostajapankin välillä 22.10.1992
  3. 25 vuodeksi salaiseksi julistetun Aktiv-Hansakaupan asiakirjat, Myyjän puolesta asiakirjan on allekirjoittanut ministeri Suvi-Anne Siimes 30.3.2000 vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto.
Edellä luetellut asiakirjat todistavat valtiopetoksen, mikä ei vanhene koskaan. Oulun poliisin ja Rovaniemen hovioikeuden on hankittava nämä salaiseksi julistetut sopimukset todistusaineistoksi asian käsittelyyn.
Tällä muistitikulla on kopio 100 vuodeksi salaiseksi julistetusta SSP-sopimuksesta. Kirjallisen kopion ja muun todistusaineiston Ylivieskan käräjäoikeus hävitti.
Tässä on Tasavallan presidentti Tarja Halosen päätös julistaa salaiseksi ns. Koiviston konklaavin asiakirjat , jotka ovat osa valtiopetosta. Nykyisin ns. Koiviston konklaavin asiakirjoja säilytetään saamani tiedon mukaan Kansallisarkistossa.

Koiviston konklaavi: suomalaisten ryöstäminen ja oikeusmurhat – Suomiko oikeusvaltio?

Koiviston konklaavi – SSP-sopimus ja muut salatut sopimukset http://kalajokinen.blogspot.com/2017/06/koiviston-konklaavi-ssp-sopimus-ja-muut.html

Valtiopetos on tosiasia

Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen

Vastaus ylitarkastaja Ylva Norrgårdille

Kuulustelutodistajan lausunto

Erkki Aho
Merenojantie 9 B 16
85100 Kalajoki
044-3025948

Nimeni on Erkki Aho

PS. asiat on menneet tiedoksi ja toimenpiteitä varten Euroopan Unionin oikeuskomissaari Vera Jourevalle, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, Kansainväliselle rikostuomioistuimelle ja Amnesty Internationalle.
Asiat eivät ole vanhentuneet koska ne ovat suoraan valtiopetoksesta johtuvia, ulosotto pitää rikokset avoimena ja asiat ovat olleet koko ajan kesekytyksettä vireillä. Vaadin kaikille rikoksiin syyllistyneille Suomen lain mukaista ankarinta mahdollista rangaistusta ja kaikkien minulle, perheelleni sekä yritystoiminnalle aiheutettujen taloudellisten valtavien vahinkojen täysimääräistä korvaamista korkoineen sekä hirvittävien henkisten kärsimysten korvaamista korkoineen.

SU 06.10. 2019 Vihapuhe ja oikeus- sekä poliisiministerin toiminta
 LA 05.10.2019 Perustuslaki, Ihmisoikeussopimus, oikeuvaltioperiaate

Haluan myös väliaikatietoja Oulun poliisilta siitä miten sinne lähettämäni muut rikostutkintapyynnön etenevät. Siis ne asiat, jotka Pohjanmaan poliisi siirsi Oulun poliisin tutkittavaksi, toinen asia oli ulkomaalaisten työntekijöiden törkeä hyväksikäyttö, työsuojelurikos ja laittomat irtisanomiset sekä kolmas asia kuorma-autoyrittäjään kyseenalainen konkurssi ja pankinjohtajan menettely asiassa, jossa pankinjohtaja joutui tunnustamaan käräjäoikeudessa totuuden. Miksi asia ei hoidettu loppuun saakka useista rikostutkintapyynöistä huolimatta?






Ei kommentteja: