Mitä virtsan väri kertoo?

 Minulla on tänään virtsa- ja verikokeet. Mitä virtsan väri kertoo?

Väri kertoo paljon

Terveen virtsan väri vaihtelee vaaleankeltaisesta kullanväriseen. Yleisin syy värin vaihteluun on päivän aikana juodun veden määrä. Aikuisen tulisi juoda päivässä noin 1,5–2 litraa vettä. Päivittäistä vesiannosta kerryttävät juomaveden lisäksi muun muassa hedelmät ja kasvikset.

Jano kertoo veden tarpeesta, mutta kuumalla säällä nesteytykseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Jos virtsa on täysin väritöntä, kannattaa veden juontia hillitä.

Tumma tai ruskeankeltainen virtsa puolestaan kertoo nestehukasta. Jos virtsa pysyy poikkeuksellisen tummana useita päiviä, se voi viitata myös maksasairauksiin.

• Punertava väri virtsassa voi johtua ruokavaliosta; esim. punajuuri, porkkanat ja mustaherukka voivat värjätä virtsan punaiseksi. Myös joillain lääkkeillä on virtsaa värjäävä vaikutus. Jos virtsassa on verta, syy kannattaa aina selvityttää lääkärillä. Naisilla virtsaan voi joutua verta esimerkiksi rakkotulehduksen yhteydessä tai kuukautisten aikana. Virtsatientulehdus ja munuaisongelmat voivat nekin aiheuttaa verenvuotoa virtsaan. Jos virtsa punertaa ilman selkeää syytä (ruokavalio, kuukautiset), kannattaa hakeutua lääkäriin muutaman päivän sisällä. Jos verta ja hyytymiä on paljon, hoitoon tulee hakeutua heti.

• Oranssi väri on yleensä merkki runsaasta B-vitamiinista virtsassa. Syy voi löytyä myös eräistä antibiooteista tai muista lääkkeistä. Väri voi viitata myös maksavaivoihin tai ongelmiin sappitiehyissä.

• Ruskean värin virtsaan voi aiheuttaa rabdomyolyysi, äkillinen lihaskudoksen vaurio, jonka takia myoglobiinia eli lihaspunaa pääsee erittymään virtsaan. Siihen voi liittyä lihassärkyä, halvausoireita ja kuumetta. Kyseessä on vaarallinen tila, joka vaatii välitöntä sairaalahoitoa.

• Sinertävä tai vihreä virtsa johtuu normaalisti elintarvikeväreistä tai lääkkeistä. Jos väri ei häviä virtsasta parissa päivässä, kannattaa hakeutua lääkäriin.

Jos virtsa vaahtoaa tai haisee

Jos virtsa haisee voimakkaasti, syynä voi olla nestehukka tai tietyt ruoka-aineet, kuten parsa. Voimakasta hajua voi aiheuttaa myös virtsakivien tulehdus. Diabeetikoilla virtsa voi haista makealle.

Virtsan vaahtoisuus voi jatkuessaan olla merkki siitä, että virtsassa on runsaasti proteiinia. Tämä voi viitata munuaisvaivoihin ja asia kannattaa selvittää lääkärillä.

Virtsakokeen tulosten tulkinta auttaa ymmärtämään yleistä terveydentilaa ja mahdollisia ongelmia, kuten infektioita tai munuaissairauksia.

Yleensä tuloksissa ilmoitetaan mitatut parametrit, niiden saavutetut arvot ja viitealueet.

Seulontatutkimus tehdään testiliuskalla, joka kastetaan virtsaan. Testiliuskassa on pienet neliöt jokaista mitattavaa asiaa kohden. Neliöiden imupaperi sisältää sopivia kemikaaleja, jotka muuttavat väriä, jos ne joutuvat kosketuksiin mitattavan aineen tai solujen kanssa. Tulos ei kerro aineiden tai solujen tarkkaa määrää, mutta värin voimakkuuden perusteella voidaan päätellä jotain määrästä. Värin voimakkuus merkitään kolmen asteikolla: +, ++ tai +++, joista +++ osoittaa voimakkainta muutosta väriliuskassa.

Virtsan seulontatutkimus ei ole yhtä tarkka kuin laboratoriotutkimukset yleensä. Useat tekijät saattavat häiritä liuskan reaktiota ja aiheuttaa harhaanjohtavan tuloksen. Hyvä virtsanäytteeno ttotekniikka on tärkeä. Seulontatutkimuksen poikkeava tulos pyritään vielä varmistamaan muulla tavoin. Jos virtsassa seulonnan perusteella on punasoluja tai valkosoluja, tutkitaan virtsan solut (U-solut) eli virtsan partikkelilaskenta. Virtsatulehdusta epäiltäessä tehdään tarvittaessa virtsan bakteeriviljely (U-BaktVi).

Glukoosi (U-Gluk-O). Veressä on aina tietty määrä glukoosia eli sokeria. Normaalisti virtsassa ei yleensä ole glukoosia, mutta jos veren glukoosin pitoisuus nousee normaalia suuremmaksi, glukoosia alkaa valua virtsaan. Munuaiskynnys tarkoittaa sitä veren glukoosin pitoisuutta, jossa glukoosia alkaa löytyä myös virtsassa. Kynnys on hieman erilainen eri ihmisillä, yleensä glukoosia alkaa erittymään virtsaan, kun verensokeri on 8–10 mmol/l tai enemmän. Sokeri virtsassa on siten käytännössä aina merkki liiaksi kohonneesta verensokerista, jota esiintyy diabeteksessa

Valkosolut eli leukosyytit (U-Leuk-O). Veren valkosoluja virtsassa ei normaalisti ole kuin korkeintaan muutama. Jos valkosoluja on enemmän, se voi merkitä virtsateiden tulehdusta tai heikkolaatuista näytettä.

Proteiini (U-Prot-O). Koe mittaa, pääseekö veriplasman proteiineja virtsaan. Normaalisti virtsassa ei ole valkuaisainetta. Pieniä määriä proteiinia saattaa livahtaa virtsaan esimerkiksi kovan fyysisen rasituksen aikana. Siksi heikko värireaktio ei yleensä merkitse sairautta. Joissakin tilanteissa, etenkin diabeteksen munuaissairauden toteamisessa, tarvitaan tarkempaa virtsan valkuaismäärän mittausta, kuten Albumiinin ja kreatiniinin suhde, aamu- tai yövirtsasta (nU-AlbKrea) ¢.

Hemoglobiini (U-Hb-O). Tutkimus mittaa, onko virtsassa verta. Koe on paljon herkempi kuin silmä. Vaikka virtsa ei näyttäisi lainkaan punaiselta, siinä voi silti olla pieniä määriä verta, minkä liuska paljastaa. Koe on niin herkkä, että vähäinen määrä kuukautisverta tai voimakkaan alapesun aiheuttama hiertymä voi muuttaa testituloksen positiiviseksi (ksVerivirtsaisuus)

Nitriitti on typpiyhdiste, jota kolibakteerit valmistavat nitraatista. Jos bakteereita on liikaa, virtsasta löytyy nitriittiä. Negatiivinen tulos ei kuitenkaan sulje tulehduksen mahdollisuutta pois, sillä virtsatulehduksia aiheuttavat muutkin kuin kolibakteerit. Suuret C-vitamiinimäärät ja virtsan lyhyt rakossaoloaika haittaavat myös testin toimivuutta virtsatulehdusten diagnostiikassa.

Ketoaineet eli asetoniaineet (U-Keto-O) ovat orgaanisia happoja, joita muodostuu rasvan palaessa elimistössä. Rasvan palaminen tarkoittaa, että elimistö käyttää energiantuotantoon pääasiassa rasvoja. Esimerkiksi paaston aikana ainoa energianlähde on oma varastorasva, ja silloin virtsasta löytyy usein ketoaineita. Insuliinista riippuvaisessa (tyypin 1 eli nuoruustyypin) diabeteksessa Diabetes (”sokeritauti”) voi tulla samanlainen tilanne, jos ollaan ilman insuliinia. Tällöin elimistö ei pysty käyttämään sokereita energia-aineenvaihdunnassa ja joutuu polttamaan rasvaa. Tämän johdosta elimistöön kertyy runsaasti ketoaineita ja voi seurata happomyrkytys eli ketoasidoosi, joka tarvitsee välitöntä hoitoa (ks. Asidoosi (elimistön nesteiden liiallinen happamuus).

Virtsan pH (U-pH). Kirjainyhdistelmä pH tarkoittaa happamuutta. pH:n arvo 7 on neutraali, sitä pienemmät arvot ovat happaman ja suuremmat emäksisen puolella. Virtsa on usein lievästi hapanta, mutta pH-arvo riippuu ravinnon laadusta. Normaalisti pH-arvo on välillä 4,6-8. Virtsan happamuuden määrityksellä on merkitystä tiettyjen lääkkeiden ja myrkkyjen poistumisen seurannassa ja virtsatiekivien hoidossa.

Suhteellinen tiheys (U-Suhti). Puhtaan veden suhteellinen tiheys eli ominaispaino on 1. Virtsan tiheys on suurempi, koska se sisältää suoloja ja muita aineita. Tiheys riippuu suuresti virtsan määrästä. Jos juo paljon, ylimääräinen vesi erittyy virtsaan, ja virtsa laimenee. Jos virtsa on hyvin laimeaa, siinä olevien aineiden ja solujen pitoisuus laimenee myös. Siksi hyvin laimeassa virtsassa seulontatutkimuksen tarkkuus heikkenee. Nyrkkisääntönä on, että kun suhteellinen tiheys on yli 1.015, virtsa on tarpeeksi väkevää luotettavien tulosten saamiseksi.

Poikkeavana triglyseridipitoisuutena pidetään arvoa yli 1.7 mmol/l (millimoolia litrassa).

Tavallinen rasva koostuu triglyserideistä. Nimi viittaa triglyseridien rakenteeseen: glyseroliin on kiinnittyneenä kolme (tri) rasvahappoa.

Veren triglyseridien pitoisuus vaihtelee jonkun verran nautitun aterian mukaan. Monissa laboratorioissa lipidimääritykset voidaan pyytää tehtäviksi joko ilman paastoa tai paaston jälkeen. Paasto helpottaa korkean triglyseridipitoisuuden arviointia.

Triglyseridipitoisuuteen vaikuttavat ravintotekijöistä energian saanti, hiilihydraattien määrä ja laatu, alkoholin käyttö sekä rasvojen laatu. Runsas alkoholin käyttö, runsas tyydyttyneen eli kovan rasvan nauttiminen, lihominen ja erityisesti rasvakudoksen kertyminen keskivartaloon suurentavat triglyseridiarvoa.

Suuri triglyseridien määrä suurentaa valtimosairauksien vaaraa.

Vyötärölihavan henkilön laihduttaminen pienentää tehokkaasti veren triglyseridiarvoa. Samoin tyydyttyneen eli ns. kovan rasvan vähentäminen ja korvaaminen tyydyttymättömillä eli pehmeillä rasvoilla pienentää triglyseridiarvoa. Myös alkoholin ja vähäkuituisten hiilihydraattien käytön vähentäminen, kalan käytön lisääminen sekä kestävyysliikunta ja lihasvoimaharjoittelu pienentävät triglyseridipitoisuutta

Paastoaminen tarkoittaa sitä, että ennen näytteenottoa ollaan syömättä ja juomatta vähintään 12 tuntia. Vettä voi juoda yhden lasillisen.

P-Kol tavoitearvo

• Alle 5,0 mmol/l (millimoolia litrassa)

P-Kol-tutkimus tarkoittaa kokonaiskolesterolia. Tutkimus mittaa kaiken plasmasta löytyvän kolesterolin, eli se ei mitenkään erittele hyvää ja pahaa kolesterolia. Käytännössä samalla tutkimuskerralla määritetään miltei aina myös HDL, LDL ja triglyseridiarvot

Kolesterolia tarvitaan solukalvojen rakenneosana ja lähtöaineena muiden steroidien synteesissä. Pääosin kolesteroli syntyy elimistössä, mutta osa kolesterolista saadaan ravinnossa.

Kolesterolin kohdalla ei käytetä tavanomaisia viitearvoja, vaan tavoitearvoja. Suurentunut kolesteroliarvo lisää vaaraa sairastua valtimonkovettumatautiin eli ateroskleroosiin. Kolesteroli kertyy vuosien kuluessa valtimon sisäkalvon alle ja ajan mittaan ahtauttaa suonta. Herkimmin ahtautuvat sydämen sepelvaltimot, jonka seurauksena voi ilmaantua rasitusrintakipua (angina pectoris) ja pahimmassa tapauksessa sydäninfarkti. Tutkimusten mukaan tavoitearvon ylittyessä oireisen sepelvaltimotaudin kehittymisen riski keski-ikäisillä miehillä kasvaa niin, että esim. Kol-arvolla 6.5 riski on kaksinkertainen ja arvolla 8.0 nelinkertainen verrattuna henkilöihin, joiden arvo on suositusalueella.

Sepelvaltimotaudin vaaran suuruus riippuu myös muista riskitekijöistä: puhutaan valtimosairauden kokonaisriskistä, jonka arvioimiseksi on kehitetty useita tekijöitä huomioon ottavia laskureita (ks. FINRISKI-laskuri). Koholla olevan kolesteroliarvon aiheuttama "kalkkeutumisen" riski tupakoitsijalla, jolla on myös korkea verenpaine, on huomattavasti suurempi kuin tupakoimattomalla, jolla on normaali verenpaine.

Kohonnut kolesteroliarvo voi johtua ruokatottumuksista ja muista elintavoista. Etenkin runsas kovien eläinrasvojen käyttö, ylipaino, niukka ravintokuidun saanti ja vähäinen liikunta nostavat kolesterolipitoisuutta. Jotkin lääkkeet voivat nostaa veren kolesterolipitoisuutta. Myös perintötekijät vaikuttavat veren kolesterolipitoisuuteen. Tietyt sairaudet voivat vaikuttaa kolesterolipitoisuuksia suurentavasti tai pienentävästi, näitä ovat esimerkiksi maksa- ja munuaissairaudet, alkoholismi ja syömishäiriöt.

Kohonnutta veren kolesterolia voidaan alentaa ruokavalion ja elintapojen muutoksilla sekä tarvittaessa kolesterolilääkkeillä, jolloin etenkin LDL-kolesterolin pieneneminen on tavoitteena. Tarkempia ohjeita löydät täältä.

FinTerveys 2017 -tutkimuksessa yli 30-vuotiasta miehistä 54 %:lla ja naisista 60 %:lla on suositusta korkeampi kokonaiskolesterolipitoisuus.

HDL-kolesterolille ei ole hoitotavoitetta, mutta arvoa käytetään riskin arvioinnissa. Poikkeavana veren HDL-arvona pidetään, jos miehillä HDL-pitoisuus on alle 1,0 mmol/l ja naisilla alle 1,2 mmol/l (Käypä hoito -suositus, Dyslipidemiat 2022). Näin ollen HDL-pitoisuus on viitealueella, kun se on

• Miehillä yli 1,0 mmol/l (millimoolia litrassa)

• Naisilla yli 1,2 mmol/l

Lukuisissa tutkimuksissa onkin todettu, että suuri HDL-kolesterolin pitoisuus on valtimosairauksien ehkäisyn kannalta hyväksi. Jos pitoisuus on pieni, valtimosairauksien vaara suurenee. HDL-kolesterolipitoisuuden syy-seuraussuhde valtimotaudin riskiin on kuitenkin epäselvä ja voi liittyä ennemmin HDL-kolesterolin toiminnallisuuteen kuin pitoisuuteen. HDL-kolesterolipitoisuuden mittaamisesta on hyötyä valtimotaudin riskinarviossa, mutta HDL-kolesterolipitoisuus ei ole hoidon tavoite eikä sille ole tavoitepitoisuutta. Valtimosairauksien vaaraa voi arvioida FINRISKI-laskurilla.

Naisten HDL-kolesterolin pitoisuus on yleensä suurempi kuin miehillä, mikä johtuu naissukuhormonista (estrogeenista). Vaihdevuosien jälkeen tämä sukupuoliero tasoittuu.

HDL-tasoon vaikuttaa osittain perimä, jonka on sattunut isältään ja äidiltään saamaan. Ravinnon laatu vaikuttaa vähemmän HDL-arvoon kuin LDL-kolesteroliin.

Vyötärölihavuus alentaa veren HDL-kolesterolipitoisuutta. Vyötärölihavuudessa myös vatsaontelon sisälle kertyy rasvaa. Se vaikuttaa haitallisesti aineenvaihduntaan, jonka yksi seuraus on HDL-kolesterolin määrän väheneminen. Ylipainoisilla ja lihavilla laihtuminen suurentaa HDL-pitoisuutta.

Kestävyysliikunta suurentaa HDL-pitoisuutta. Liikunnan määrän tulee olla runsasta ja tehon ripeää (kohtalaisen kuormittavaa, esim. 30-60 minuuttia päivittäin) ja sitä pitää jatkaa useiden kuukausien ajan HDL-kolesterolipitoisuuden edullisen muutoksen saamiseksi.

Tavoitearvot harkitaan yksilöllisesti valtimotaudin kokonaisriskin perusteella (Käypä hoito -suositus, 2022)

• LDL kolesterolin tavoite on alle 3.0 mmol/l, jos valtimotaudin riski on pieni

• LDL kolesterolin tavoite on alle 2.6 mmol/l, jos valtimotaudin riski on kohtalainen

• LDL kolesterolin tavoite on alle 1.8 mmol/l, jos valtimotaudin riski on suuri

• LDL kolesterolin tavoite on alle 1.4 mmol/l tai mahdollisimman lähellä sitä, jos valtimotaudin riski on erityisen suuri

LDL tulee englannin kielen sanoista low density lipoprotein. LDL kuljettaa kolesterolia kudoksiin, myös valtimoiden seinämään. Mitä suurempi LDL-kolesterolin määrä on, sitä enemmän kolesterolia kudoksiin kertyy. Siksi LDL-kolesteroli kuvastaa yleensä paremmin valtimokovettumataudin vaaraa kuin kokonaiskolesteroli.

Samoin kuin kokonaiskolesterolissa, LDL-kolesterolinkin kohdalla viitearvojen sijasta käytetään tavoitearvoja. LDL-kolesterolin haitallisuus on todettu erityisen suureksi ihmisillä, joilla on jo todettu sepelvaltimotauti, aivohalvaus tai katkokävely tai joilla on tyypin 1 tai tyypin 2 diabetes. Siksi heillä pyritään matalampaan arvoon kuin pienen riskin potilailla.

Sepelvaltimotaudin ja aivohalvauksen vaaran suuruus riippuu myös muista riskitekijöistä. Valtimosairauden kokonaisriskin arviointiin on kehitetty laskureita (ks. FINRISKI-laskuri). Jos LDL on koholla, mutta kokonaisriski on hyvin pieni, veren rasva-arvoja ei ole syytä mitata tiheään eikä lääkityksen aloittaminenkaan ole tällöin yleensä aiheellista.

Ruoan tyydyttyneet eli kovat (eläinperäiset) rasvat lisäävät LDL-kolesterolia. Vastaavasti tyydyttymättömät eli pehmeät rasvat (kasvi- ja kalaöljyt) vähentävät sitä. Ruoan kolesterolimäärällä on myös merkitystä, mutta vähäisemmässä määrin kuin rasvojen laadulla. Kolesterolilääkkeet, niin sanotut statiinit, vähentävät tehokkaasti LDL-kolesterolin määrää.

Lisää tietoa kolesterolista ja kohonneen kolesterolin hoidosta löydät täältä.

Hyvä uni on tärkeä asia – lääkäri Sergei Saadin kirjoitus

 

Hyvä uni on tärkeä asia – lääkäri Sergei Saadin kirjoitus

tohtori Sergei Saadi

Jos nukut huonosti, mieliala muuttuu aamulla, myös ruokahalu muuttuu. Erittäin moni huomaa seuraavana päivänä suuremman nälän lyhyen tai keskeytyneen unen jälkeen ja "herkkua herättävin" tuntuu vain makealta.

Miksi näin käy?

1) Nälän ja täyteläisyyden tunteet muuttuvat yhdestä paikasta.

Univaje liittyy siihen, että nälkähormonin greliini nousee ja kylläisyyden tunnetta tukeva leptiini putoaa. Lopputulos on, että vatsa pyytää syömään aikaisemmin ja "riittää" tulee myöhemmin.

2) Stressijärjestelmä on aktiivisempi.

Huonon unen jälkeen kortisoli nousee useammin ja keho on hieman "valppaampi". Tässä tilassa aivot haluavat nopeaa, yksinkertaista energiaa - mikä tarkoittaa useammin makeaa ja energiapitoista ruokaa.

3) Aivojen palkitsemisjärjestelmä vahvistuu, itsesäätely väsyttää.

Kun ei ole levännyt, ruoan "palkkio" on vahvempi ja impulssivalinnat helpompia. Väsyneelle aivolle on vaikeampi tehdä rauhallisia, harkittuja päätöksiä.

4) Verensokeri vaihtelee helpommin.

Unenpuute heikentää glukoosinsietokykyä lyhyellä aikavälillä ja lisää "nopean polttoaineen" himoa. Tässä tulee tunne: "Tarvitsen vain jotain makeaa. ”

Siksi on olemassa aliarvostettu mutta erittäin tehokas strategia makeisia ja ylensyömistä vastaan... Yliopisto. Kun alkaa nukkua hieman enemmän ja laadukkaammin, ruokahalu usein rauhoittuu, näpertelykohtaukset vähenevät ja makea "veto" heikentyy.

Jos sinusta tuntuu, että ruokavaliosi on nyt epäkunnossa, kysy ensin itseltäsi: olenko nukkunut tarpeeksi viime aikoina? Ruokahalun hallinta ei usein ala keittiöstä, vaan makuuhuoneesta.

Lähteet (tieteelliset artikkelit):

1. Spiegel K, Tasali E, Penev P, Van Cauter E. Unen vähentäminen... vähentynyt leptiini, lisääntynyt ghreliini, lisääntynyt nälkä ja ruokahalu (Ann Intern Med, 2004).

2. Capers PL ja al. Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: unirajoitukset lisäävät ruoan saantia (Obes Rev, 2015; koko teksti PMC).

3. Greer SM, Goldstein AN, Walkerin kansanedustaja. Univaje lisää ruokahalua; muutoksia aivoalueiden toiminnassa (Luontoviestintä, 2013).

4. Tasali E et al. Unenpidennys vähensi ylipainoisten aikuisten energian saantia (JAMA sisätauti, 2022).

Virolainen lääkäri Sergei Saadi kertoo diabeteksestä

 

Tässä blogissa kerron jatkossa terveyteen vaikuttavista asioista

Virolainen lääkäri Sergei Saadi kertoo diabeteksestä

Joka vuosi yhä useammat ihmiset ympäri maailmaa sairastuvat tyypin 2 diabetekseen. Vaikka syyt ovat erilaisia, nousevan trendin pääasiallinen syy on elimistön aineenvaihduntahäiriöt, jotka ennaltaehkäisevän lääketieteen klinikan perhelääkäri Dr. Sergey Saadin mukaan johtuvat epäterveellisestä ruokavaliosta, riittämättömästä fyysisestä aktiivisuudesta, unenpuutteesta ja stressistä. Mutta miten voit ehkäistä sairautta ja mitä virheitä sinun tulisi välttää?

Liiallinen hiilihydraattien kulutus on iso ongelma

Vaikka geneettinen alttius on myös tekijä diabeteksen syntymisessä, 80 % tyypin 2 diabeteksen kehittymisestä on epigeneettisten tekijöiden ansiota, jotka voivat entisestään edistää tai estää taudin kehittymistä olemassa olevan alttiuden perusteella. ”Elämäntapavalinnat edistävät epigeneettisiä muutoksia kehossamme – esimerkiksi tupakoinnilla ja alkoholilla on paikkansa juuri haitallisten vaikutustensa vuoksi”, sanoi tohtori Saadi.

Vaikka ei ole vielä täysin selvää, mikä laukaisee tyypin 2 diabeteksen kehittymisen, uskotaan, että siihen vaikuttaa useita eri tekijöitä, joista yksi on varmasti liiallinen hiilihydraattien kulutus . ”Tämä koskee ensisijaisesti erittäin tärkkelys- ja sokeripitoisia ruokia, kuten vihanneksia (perunoita, bataatteja), riisiä ja muita viljoja, leipää, leivonnaisia, pastaa, makeita jogurtteja, raejuustoa, rahkakermoja, virvoitusjuomia ja mehuja, siirappeja, suklaata ja karkkeja”, hän listasi.

”Hiilihydraattien nauttimisen jälkeen glukoosin vapautuminen vereen laukaisee insuliinin erityksen aktivoitumisen, joka pyrkii työntämään glukoosia eri soluihin kehossa ja poistamaan sitä verestä.” Glukoosia tarvitaan solujen aineenvaihdunnan toimintaan. Jos henkilö kuitenkin kuluttaa hiilihydraattipitoisia ruokia liian usein tai liikaa, se laukaisee kehon erittämään insuliinia liian usein ja suurina määrinä, mikä johtaa solujen heikkenemiseen sen vaikutuksille. Tätä kutsutaan insuliiniresistenssiksi.

"Saattaa käydä niin, että solut eivät enää ota vastaan ​ylimääräistä sokeria, jolloin se kiertää veressä pidempään ja aiheuttaa glykaatiota eli peruuttamatonta vahinkoa elimistön rakenteille, mikä liittyy sekä esidiabetekseen että diabetekseen", lääkäri selitti.

Ruoka-annokset ovat usein liian suuria

Yksi piilevistä syistä liialliselle hiilihydraattien kulutukselle, joka voi aiheuttaa diabetesta, on fruktoosin eli hedelmäsokerin liiallinen kulutus. Hedelmien lisäksi sitä löytyy myös mehuista, virvoitusjuomista, siirapeista, makeista jogurteista ja jälkiruoista. ”Fruktoosia metaboloituu vain maksassa, ja jos sitä on liikaa, syntyy rasvamaksa eli steatoosi – rasvamaksa. Rasvamaksa ei kuitenkaan pysty enää täysipainoisesti osallistumaan hiilihydraattiaineenvaihduntaan, ja seurauksena on myös insuliiniresistenssi, joka puolestaan edistää diabeteksen kehittymistä tai liittyy diabetekseen”, hän sanoi.

Liiallinen omega-6-rasvahappojen kulutus , joita löytyy siemenöljyistä ja epäterveellisistä öljyistä, sekä transrasvojen ja niitä sisältävien elintarvikkeiden, kuten leivonnaisten ja muiden makeisten, kastikkeiden ja valmisruokien, kulutus voi myös edistää diabeteksen kehittymistä. 

”Ihannetapauksessa omega-3-rasvahappojen ja omega-6-rasvahappojen suhteen tulisi olla 1:1, mutta tällä hetkellä ihmiset kuluttavat paljon enemmän omega-6-rasvahappoja sisältäviä ruokia, mikä johtaa verisuonten, maksan ja hermosolujen vaurioihin, edistää insuliinitasojen nousua ja painonnousua, mikä puolestaan ​​edistää diabeteksen kehittymistä”, Saadi kuvaili.

Koska ihmiset ovat tottuneet syömään useita kertoja päivässä, he usein laittavat jotain makeaa suuhunsa joka vapaa hetki. ”Meille opetetaan syömään kolme kertaa päivässä, ei silloin kun tunnemme nälkää. Jotkut nopeatempoiset valmentajat suosittelevat myös syömistä kolmen tunnin välein painonpudotuksen edistämiseksi. Tämä kuitenkin stimuloi insuliinin tuotantoa ja voi johtaa insuliiniresistenssiin, mikä edistää verensokerin ja painonnousua”, hän totesi.

Ruoka-annokset ovat myös usein liian suuria, eikä ruoasta saatu energia kulu päivän aikana loppuun. ”Syömme yhtä paljon kuin sen jälkeen olisi tehty kahdeksan tuntia kovaa työtä pellolla, kuten esi-isämme tekivät – mutta todellisuudessa vain istumme tietokoneen ääressä.”

Lapsia palkitaan usein myös makeisilla, ja ihmiset tuovat usein mielellään lahjaksi makeisia ja muita jälkiruokia. ”Tiedetään, että ylipaino ja tyypin 2 diabetes liittyvät korkeaan verenpaineeseen ja sen komplikaatioihin (aivohalvaus ja sydänkohtaus), kihtiin, vaikeaan lihavuuteen, kroonisiin maksa- ja munuaissairauksiin, sokeuteen, dementiaan, erilaisiin syöpiin, mielialahäiriöihin ja ahdistukseen sekä moniin muihin. Tämä puolestaan ​​rasittaa ihmisiä, tekee heistä vammaisia ​​jo nuorella iällä, ja terveydenhuoltojärjestelmä joutuu käsittelemään kasvatuksen puutteiden, mainonnan vaikutuksen ja kätevän ylensyöjän ongelmia”, hän totesi.

Unen laadulla ja stressitasoilla on erittäin tärkeä rooli . ”Krooninen stressi ja unenpuute voivat johtaa kortisolin, niin sanotun stressihormonin, tason nousuun ja melatoniinin, palauttavan hormonin, riittämättömään tuotantoon, mikä puolestaan ​​edistää insuliiniresistenssiä, ruokahalua ja painonnousua”, perhelääkäri sanoi.

Prediabetes voi ilmetä jopa 10 vuotta ennen diabeteksen diagnoosia

Tyypin 2 diabetesta edeltää usein sairautta edeltävä tila eli prediabetes, jonka laboratoriokriteerinä on kolmen kuukauden keskimääräinen verensokeri (HbA1c eli glykoitunut hemoglobiini) 5,7–6,4 %. ”Tutkimukset viittaavat siihen, että keskivertoihmiseltä kestää noin 10 vuotta saavuttaa luku 6,4 eli tila, jossa henkilöllä ei virallisesti diagnosoida diabetesta ja jonka aikana henkilö viettää pysyvästi kohonneen verensokerin, mutta asialle ei tehdä mitään!”, painotti tohtori Saadi.

Tämä tarkoittaa, että jos henkilön glykoitunut hemoglobiini on esimerkiksi 5,8, hän on jo riskiryhmässä. "On korkea aika muuttaa elämäntapaa ja ruokavaliota diabeteksen ilmenemisen estämiseksi. Vaikka esidiabeteksella ei ole 100 %:n spesifisiä oireita, ihmiset saattavat useimmiten kokea:

• jatkuva väsymys;

• makeanhammas;

• lisääntynyt nälkä ja jano;

• painonnousu;

• kutina tai ihottuma;

• usein esiintyvät virusinfektiot, mukaan lukien sikotauti;

• unihäiriöt;

• ahdistus;

• finnien muodostuminen kaulaan ja kainaloihin;

• Kaulan alueen värjäytyminen (iho tummuu).

Prediabetes on salakavala sairaus, joka ei ilmesty kadulle. "Minulla on myös ihmisiä, jotka liikkuvat aktiivisesti ja ovat varmoja, että heidän verensokerinsa on kunnossa. Mutta kun he näkevät verikokeidensa tulokset, joissa HbA1c on 6 %, he saavat järkytyksen. Vasta kun alamme keskustella siitä, mitä ja miten he syövät, käy selväksi, että kyseessä on stereotyyppinen "terveellinen ruokavalio", jolla ei ole mitään tekemistä terveyden kanssa", perhelääkäri myönsi.

Kohonneet verensokeritasot vahingoittavat soluja, verisuonia, hermoja ja terveitä elimiä. ”Tiedetään, että diabetes vahingoittaa ihmisten näköä, häiritsee hermojen ja verenkierron toimintaa käsissä ja jaloissa, aiheuttaa erektiohäiriöitä miehillä ja nopeuttaa ihmisten ikääntymistä, koska sokeri vahingoittaa sidekudosta (mukaan lukien iho). Heillä on myös suurempi riski sairastua ja kuolla syöpään”, hän huomautti.

Terveelliset elämäntavat auttavat ehkäisemään sairauksia

Diabeteksen hoidon tavoitteena on ehkäistä diabetekseen liittyviä sairauksia ja varmistaa potilaan hyvä elämänlaatu. Hoidon perustana on varmasti elämäntapamuutos: terveellinen ja monipuolinen ruokavalio sekä liikunta. Tri Sergey Saadin mukaan on tärkeää ymmärtää, että tyypin 2 diabetes on hyvin salakavala ja mahdollisesti kuolemaan johtava sairaus.

”En ymmärrä ihmisiä, jotka sairastettuaan pahanlaatuisen kasvaimen tai sydänkohtauksen lihovat vuosien varrella entisestään, saavat diagnosoidun tyypin 2 diabeteksen (vaikka he eivät ole saaneet painonnousua edistäviä lääkkeitä) ja viiden vuoden kuluttua saavat uuden uusiutumisen tai sydänkohtauksen ja kahden vuoden kuluttua vielä yhden, mutta heidän painonsa ja diabeteksensa pysyvät samoina”, hän totesi. Tyypin 2 diabetesta voi kuitenkin esiintyä myös hoikilla ihmisillä.

Ruokavalion on oltava monipuolinen ja tasapainoinen. On tärkeää ottaa huomioon sopiva ruoan määrä ja hiilihydraattipitoisuus. ”Yritä laskea, kuinka paljon hiilihydraatteja kulutat päivässä. Esimerkiksi monet ihmiset yllättyvät siitä, että 100 grammaa kypsää banaania sisältää 10 grammaa hiilihydraatteja, kun taas 100 grammaa kaalia sisältää vain 3 grammaa. Myös pähkinöissä on eroja: cashewpähkinöissä on 22 grammaa hiilihydraatteja per 100 grammaa, kun taas pekaanipähkinöissä on vain 4, joten ero on lähes kuusinkertainen!”, hän havainnollistaa.

Lisäksi kannattaa suosia itse maassa kasvavia vihanneksia. ”Päivän paistiksi pyydä tuplamäärä salaattia tai lihaa perunoiden sijaan – olkoon se vähän kalliimpaa, mutta terveellisempää!”

Keho tarvitsee riittävästi unta – 6–8 tuntia. Sinun tulisi mennä nukkumaan aikaisemmin kuin myöhemmin, liikkua vähintään 150 minuuttia viikossa ja käydä kävelyllä aterioiden jälkeen. ”Käytä jokaista tilaisuutta hyväksesi stressin lievittämiseen – meditoi, tee joogaa tai jotain muuta”, suositteli tohtori Saadi.

Jokaisen tulisi myös olla tietoinen verikokeidensa arvoista, sillä paastoverensokeri ei välttämättä riitä riskin arviointiin. ”Ihannetapauksessa voitaisiin käyttää tarkempia testejä, kuten HbA1c-, insuliini- ja KRAFT-testiä. Munuaisten vajaatoiminnan tai rasvamaksan yhteydessä tarvitaan tarkempia testejä ja analyysejä”, hän päätti.

27.05.2023 Erkki Aho 73 vuotta

 

Olen syytön!

Kysymys on ihmisoikeusrikoksista ja rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Koska poliisi ei ole tutkinut asioitani, eikä syyttäjä syyttänyt eikä oikeus ole ottanut käsiteltäväkseen ja laillisuusvalvonta ei ole nähnyt asioissa mitään laitonta rikoksista puhuttamaan yli 25 vuoteen, niin teko täyttää myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan menettelyn eli kidutuksen tunnusmerkistön. Kidutus on ihmisoikeusrikos mikä on kielletty rikoslaissa ja myös perustuslaissa.

Minä, Erkki Aho, olen joutunut syyttömänä kärsimään 4 konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion, mikä muutetiin ehdonalaiseksi ja yhden 5 kuukauden vankeustuomion, mikä muutettiin ehdonalaiseksi sekä 7 kunnianloukkaustuomiota. Olen menettänyt Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta, yritykseni, omaisuuteni, ihmisarvoni ja minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Olen ollut luottokelvottomana yli 25 vuotta enkä ole voinut harjoittaa yritystoimintaa. Minä en ole saanut esteetöntä rikostutkintaa eikä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 27 vuoteen. Minut on pidätetty useita kertoja rikollisten toimesta ja minä on joutunut olemaan maan paossa Suomessa, Ruotsissa ja Bulgariassa. Minä joutunut hakemaan poliittista turvapaikkaa Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta Euroopan Unionilta eli oikeuskomisaari Vera Jourovalta sekä Bulgarian presidentiltä. Minä on menettänyt terveyteni sairastuttuani syöpään ja korkeaan verenpaineeseen. Syövän onnistuin voittamaan, mutta korkea verenpaine on tuhonnut elimistöäni ja on edelleenkin hengenvaarallisen korkea. Sairastuin diabetekseen. Minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Tämä on minulle äärettömän raskas ja vaikea asia.

Olen joutunut Suomen valtion 27 vuoden kidutuksen kohteeksi ja Kalajoen kaupungin 40 vuoden syrjinnän kohteeksi.

Rikoslaki 11 luku 4 § (11.4.2008/212)
Törkeä rikos ihmisyyttä vastaan

Jos rikoksessa ihmisyyttä vastaan
1) rikos kohdistuu suureen joukkoon ihmisiä,
2) rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla taikka
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai järjestelmällisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan vankeuteen vähintään kahdeksaksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.

9 a § (4.12.2009/990)

Kidutus

Jos virkamies aiheuttaa toiselle voimakasta ruumiillista tai henkistä kärsimystä
1) saadakseen hänet tai muun henkilön tunnustamaan tai antamaan tietoja,
2) rangaistakseen häntä jostakin hänen tai jonkun muun tekemästä tai tekemäksi epäillystä teosta,
3) pelotellakseen tai pakottaakseen häntä tai muuta henkilöä tai
4) rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, seksuaalisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden, terveydentilan, uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella,
hänet on tuomittava kidutuksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi sekä lisäksi viraltapantavaksi.
Kidutuksesta tuomitaan myös virkamies, joka nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksyy alaisensa tai muutoin tosiasiallisessa määräysvallassaan ja valvonnassaan olevan henkilön 1 momentissa tarkoitetun teon.
Yritys on rangaistava.
Tämän pykälän virkamiestä koskevia säännöksiä sovelletaan myös julkista luottamustehtävää hoitavaan henkilöön ja julkista valtaa käyttävään henkilöön sekä viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta julkisyhteisön työntekijään ja ulkomaiseen virkamieheen.

1. Erkki Ahon taidenäyttely Raution monitoimitalossa Rautio-viikolla 2023

http://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2023/04/erkki-ahon-taidenayttely-raution.html

44. Maalaus PR-Talojen toiminnasta

http://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2023/05/maalaus-pr-talojen-toiminnasta.html

LA 01.08.2020 Perusteet sille, että olen oikeassa ja että on syytä epäillä, että Suomen valtion viranomaiset toimivat rikollisesti

http://kalajokinen.blogspot.com/2020/08/la-01082020-perusteet-sille-etta-olen.html

Valtiopetos on tosiasia

Suomen taloudellinen lama 1990-luvun alussa

http://valtuustoaloite.blogspot.com/

SSP-sopimus

https://www.youtube.com/watch?v=ZUXRy7336rY&t=76s

Tasavallan presidentti Tarja Halosen minua koskeva päätös 17.10.2005 . Hän kieltäytyy luovuttamasta Koiviston konklaavin asiakirjoja minulle presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä.

Erkki Bulgariassa

Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta olen joutunut menemään useita kertoja maanpakoon Suomessa, Ruotsissa ja Bulgariassa. Olen pyytänyt poliittista turvapaikkaa Euroopan Unionilta ja Bulgarian presidentiltä. Kumpikaan taho ei myöntänyt minulle poliittista turvapaikkaa. Tässä Bulgarian presidentin päätös 11.02.2020 asiassa.

Tämä on oikeusvaltio Suomi!

 

Jussi Kurikkala – Kalajoen Junkkari

Jussi Kurikkalan muotokuvan ja hänen kotinsa on maalannut taiteilija Markku Hakola

Jussi Kurikkala (12.8.1912-10.3.1951) on yksi niistä erittäin harvinaisista miespuolisista suomalaishiihtäjistä, joka on saavuttanut maailmanmestaruuden kaikilla omana aikanaan kilpailtavina olevilla matkoilla: pikamatkalla, viestissä ja 50 kilometrillä. Jussi Kurikkalan suurta kansainvälistä arvokilpailujen suoritusvarmuutta osoittaa se, että hän ei koskaan palannut MM-kisoista ilman mitalia. Tuomisina oli 1938, 1939 ja 1941 kultaa ja vain 1937 himmeämpää laatua eli hopeaa.

Jussi Kurikkalan muistokisoja on järjestetty vuodesta 1958. Kisat ovat olleet Kalajoella erityisesti 1960-luvulla merkittävä kansallinen hiihtotapahtuma. Tuolloin voitajien joukossa olivat muun muassa Veikko Hakulinen, Eero Mäntyranta, Kalevi Hämäläinen, Kalevi Oikarainen ja Helena Takalo.

Jussin lenkki on keväinen massahiihtotapahtuma, joka hiihdetään suurhiihtäjän synnyinkodin maisemissa, Siiponjoen töyräillä, joista nuori hiihtäjä haki kuntonsa.

Antonio da Cudanin veistämä Jussi Kurikkalan patsas paljastettiin Kalajoella 12.8.1989.

Aito Junkkari

Junkkarien kaikkien aikojen maineikkain urheilija Jussi Kurikkala teki nuoren seuransa nimen tunnetuksi jo 1930-luvulla, jolloin hän voitti 18 kilometrin maailmanmestaruuden Puolan Zakopanessa 1939 ja kuului jo vuotta aikaisemmin Lahden MM-kisojen viestissä Suomen kultajoukkueeseen. Kurikkala voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa 1936 pikamatkalla, mutta putosi vielä niukasti olympiajoukkueesta. Seuraavana vuonna Kurikkala kävi ensimmäiset suuret arvokisansa Ranskan Chamonix´ssa, mistä oli tuomisina MM-viestihopeaa. Chamonix´n Mm-hiihtojen jälkeen Kurikkala siirtyi muutaman muun huippuhiihtäjän tavoin Iisvedelle Esa Rossin talliin, joka tarjosi mahdollisuuden kokopäiväiseen harjoitteluun ja lisäksi hyvän maaston. Aikansa kovimpiin harjoittelijoihin kuulunut Jussi Kurikkala koki pitkän uransa huippuhetket Italian Cortinassa 1941, missä hän voitti MM-kultaa 50 kilometrillä ja viestissä sekä tuli toiseksi pikamatkalla. Toisen Suomen mestaruutensa hän saavutti sotatalvena 1944 Ounasvaaran 50 kilometrillä. Toinen maailmansota vei Kurikkalalta mahdollisuuden osallistua hiihtäjänä Olympiakisoihin. Vaikea sairaus päätti hänen elämänsä vain 38-vuotiaana talvella 1951.

Jussi Kurikkalan muistokisat ovat Kalajoella erityisesti olleet 1960-luvulla merkittävä kansallinen hiihtotapahtuma. Tuolloin voittajien joukossa olivat muun muassa Veikko Hakulinen, Eero Mäntyranta, Kalevi Hämäläinen, Kalevi Oikarainen ja Helena Takalo.

Aikansa varmin kilpailija

Jussi Kurikkala (12.8.1912-10.3.1951) on yksi niistä erittäin harvinaisista miespuolisista suomalaishiihtäjistä, joka on saavuttanut maailmanmestaruuden kaikilla omana aikanaan kilpailtavina olevilla matkoilla: pikamatkalla, viestissä ja 50 kilometrillä. Suomalaisista vastaavaan ovat yltäneet vain Veli Saarinen ja Veikko Hakulinen. Jussi Kurikkalan suurta kansainvälistä arvokilpailujen suoritusvarmuutta osoittaa se, että hän ei koskaan palannut MM-kisoista ilman mitalia. Tuomisina oli 1938, 1939 ja 1941 kultaa ja vain 1937 himmeämpää laatua eli hopeaa.

Kukaan suomalainen ei ole pystynyt noina vuosia yhtä tasaisen vakuuttaviin esityksiin. Hiihdon arvokisaputken päättyessä 1941 Jussi Kurikkala oli vasta 28-vuotias. Jos maailma olisi saanut elää rauhassa, tuskin hänen mitaliketjunsa olisi katkennut ainakaan vuoteen 1944 mennessä. Paljon enemmän epävarmuutta liittyy siihen teoreettiseen kysymykseen olisiko Kurikkala yltänyt olympiamitalille maratonjuoksijana vuoden 1940 ja 1944 kesäolympiakisoissa, joihin hän ilmoitti hiihdon ohella tähtäävänsä. Ruumiinrakenteeltaan Kurikkala ei ollut juoksijatyyppiä. Valtava peruskestävyys ja tavaramerkiksi muodostunut sisu korjasivat kuitenkin puutteita myös maanteillä. Juoksijana Jussi Kurikkala onnistui toteuttamaan jokaisen hyvän urheilijan perusunelman osallistumisesta olympiakisoihin. Hän osallistui Lontoon olympialaisten maratonjuoksuun ja sijoitus oli 13.

Värikäs persoona

Hiihtokauden 1938 merkittävimmät kilpailut päättyivät perinteiseen tapaan Ounasvaaralla. Pekka Niemi oli voittanut kolmantena suomalaisena Holmenkollenin 50 km:n hiihdon ja häntä pidettiin ennakkosuosikkina kotiladuillaan. Rovaniemellä vallitsi voimia kysyvä raskas keli. Puolet 51:stä ilmoittautuneesta keskeytti kilpailun. Päivä oli alusta saakka Jussi Kurikkalan näytöstä. Kurikkala voitti Pekka Niemen lähes kahdella ja puolella minuutilla.
Ounasvaaran 50 kilometrin kilpailun radioselostajana toimi Suomen Urheilulehden päätoimittaja Hugo Valpas. Hän painotti kilpailun aikana ja sen jälkihaastattelussa Jussi Kurikkalan oletettua tai todellista väsymystä tavalla, joka nosti laajan vastalausemyrskyn lehdistössä.

Kun Kurikkala oli voittanut viisikymppisen, yritettiin hänestä tehdä väsyneempi kuin hän oli. Kurikkala oli ehdottomasti erinomaisissa voimissa – sen paljasti mikrofoni, johon Jussi vastasi tuoreella äänellä radiolähetyksessä: ” En perhana minä väsynyt ole”. Hugo Valpas kirjoitti Kurikkalan Ounasvaaran voitosta Suomen Urheilulehdessä joidenkin mielestä vähän ärsyttävästi: ”Jussi Kurikkala oli päivän suuri nimi. Kalajoen poika oli voiton saatuaan iloinen kuin kolmen markan hevonen. Hän suorastaan säihkyi iloa pomppiessaan maalipaikalta pukeutumissuojaa kohti. Tuo sitkeä, suonikas ja vallan hulluuteen saakka sisukas keskipohjalainen, joka aina imee itsestään kilpailuissa viimeisenkin voimapisaran. Ja inttää ja väittää sitten väkivängälläkin, ettei hän ole ”poikki”. Se kai on sitä omalaatuista ja peräänantamatonta suomalaista itsepäisyyttä.”

Kisajoukkueen lähtiessä Ranskan Chamonxìin kirjoitti Suomen Urheilulehti jutussaan, joka oli otsikoitu ”Kurikkalalla oli 10 kiloa kaloja eväinään” hänestä näin: ”Jussi Kurikkala on kovin hiljainen poika, mutta tekee sitä luotettavamman vaikutuksen. Kaikesta päättäen hän on joukkueen paras valtti. Nytkin on kova huoli ehtiä takaisin hylkeenpyyntiin. Mukana oli Kurikkalalla eväspussissaan 10 kiloa kalaa, suolattua lohta, säilykkeitä ynnä muuta, sillä hän ei syö muuta lihaa lainkaan”.

Ruotsalaislehti kirjoitti Jussista näin: ”Kurikkala on avain uusi ilmestys urheilun taivaalla. Hän on ihmeteltävin hiihtäjä mitä olemme nähneet, pieni vaaleakiharainen mies. Heti lähtiessään hän oli hämmästyttävä – juoksi kuin sataa metriä sukset jalassa ja tavoitti edellään ollutta norjalaista hetki hetkeltä.

Kurikkala ei ole aikaisemmin nähnyt rautatietä. Kun tämä tieto levisi tunteellisten ranskalaisten keskuuteen heidän ihastuksellaan ei ollut mitään rajaa varsinkin kun kuultiin, että tämä villi lappalainen syö aamiaisekseen hylkeenrasvaa ja poronkoipea, puolisekseen sudenhäntälientä ja taas hylkeenpaistia sekä päivällisekseen karhunlihakeittoa.”

Jussi Kurikkala – Kalajoen junkkari

Länsi-Eurooppa kiemurteli suursodan kynsissä alkuvuodesta 1941. Saksalaiset olivat miehittäneet Tanskan, Norjan, Belgian, Ranskan ja Alankomaat, alkoivat Erwin Rommelin johdolla taistelun brittejä vastaan Pohjois-Afrikassa ja valmistelivat suurhyökkäystä Neuvostoliittoon.

Italian sotaretki Kreikkaa vastaan oli käynnistynyt huonosti ja uusia divisioonia kuljettiin Adrian meren yli koko alkuvuoden 1941. Sodasta huolimatta maa oli valmis järjestämään MM-hiihdot helmikuussa. Näyttämöksi valittiin Cortina d`Ambezzon talviurheilukeskus Dolomiiteilla.

Cortinana kisoista tuli tynkäkisat ja myöhemmin niiltä otettiin MM-kisojen arvo, koska monet maat jäivät syrjään maailmansodan takia. Saksalaisten jo vuonna 1940 miehittämä Norja ei osallistunut, mutta sen sijaan puolueeton Ruotsi ja välirauhasta nauttiva Suomi lähettivät parhaat miehensä Italian alpeille.

Monet Cortinaan matkanneista suomalaishiihtäjistä olivat kokeneet talvisodan pakkaset, kauhut ja taistelut. Poikkeuksiakin oli, kuten Jussi Kurikkala, ruununraakki, kutsunnoissa hylätty pohjalainen, jonka keuhkot olivat lääkäreiden mukaan liian heikot kestämään sodan rasituksia.

Toisenlaisia rasituksia ne kyllä kestivät: Yhtään ainoata lepopäivää ei Jussi Kurikkala pitänyt joulukuussa 1940, pari kuukautta ennen Cortinan kisoja, jolloin hän asusti Iisvedellä, Savossa. Ensimmäisen kerran hän harjoitteli ennen kuin meni töihin sahalle, toisen kerran täysimittaisen työpäivän jälkeen, kolmannen kerran ennen nukkumaan menoa. Harjoituskertoja kertyi joulukuussa 50 ja kilometrejä liki 1200; jokaisen kerran jälkeen olivat vaatteet vääntömärät. Ei edes jouluaattona mies levännyt, ei liioin joulupäivänä, ja silloin joskus kun hän harjoitteli juosten, mäkeen pitkävartiset hiihtokengät jalassaan. Ja olipa takana vaikka päivänpituinen harjoitusrääkki, niin ennen nukkumista hän keskuteli vain yhdestä aiheesta – millainen harjoitus tehdään seuraavana päivänä.

Harjoitusmäärissä ei yksikään suomalainen urheilija yltänyt samaan kuin Jussi Kurikkala. Hän oli itsensäkiduttajien heimoa, joka rääkkäsi ruumistaan, koska saoi siitä nautintoa, palava fanaatikko, joka halusi harjoitella ja kilpailla kivun ja kärsimyksen kautta.

• Kuiva, harmaa sammaleen peittämä metsäkangas, missä salskeat petäjät kohottavat oksiaan päivää kohti, levittäytyy paksun hiekan peittämän tien sivuille, ja vähitellen tasainen maasto saa pintaansa loivia kohoumia. Siiponjoki pistäytyy silloin tällöin tien läheisyyteen, heittää komeita mutkia ja katoaa taas metsään. Lähempänä Kurikkalaa se ilmestyy uudelleen näkyviin näytellen parhaita puoliaan, jyrkkiä hiekkatörmiään ja muutamia hauskoja pikkusaariaan. ….Ja siinä pitkin jokivartta ovat ne hiekkatörmät, joita mies kesällä tempoilee ylös ja alas, jotta hiekka pöllyää, talvella trenaailee niissä suksillaan. Törmien takana näkyy pienoinen Kurikkalan kyläkin...

Noin kuvattiin Urheilijan Joulussa 1937 sitä ympäristöä, missä Jussi Kurikkala syntyi, varttui ja hiihtämisen aloitti. Parimetrinen joentörmä oli pannukakkumaiseman korkein kohta, joten mäet oli haettava muualta. Ja Jussi Kurikkala haki, jytysi omalla kustannuksellaan Lappiin, laski päiväkaudet tunturien rinteitä, nousi ja laski, kunnes kintut kestivät laskut ja pää nousut. Kesäiseen aikaan sopi Kalajoella kyllä harjoitella ja Jussi Kurikkala myös harjoitteli, käveli ja juoksi suksisauvat käsissä hiekkoilla ja sai kyläläisiltä hullun maineen – ainakin aluksi.

Suomalaishiihtäjät olivat aina lähteneet jäyhän vakaista ympäristöistä, missä lempinimet maistuivat suussa yhtä ätläkän maikeilta kuin jälkiruoka. Niin lähti Kurikkalan Jussikin, mutta hänetpä nimettiin Sisu-Jussiksi ja Kalajoen Junkkariksi eikä suinkaan turhaan.

Kerran hän katkaisi ranteensa pudotessaan rekiltä, nappasi läkin päähänsä, kipusi pyörän satulaan ja polki lääkärille 25 kilometrin päähän. Äiti ehti nähdä käden, joka oli ”väärä kuin kirnun veivi”, ja pyörtyi. Veli polki perässä minkä ehti, mutta huoli oli turha. Ei löytynyt Jussia tienojasta vaan hän palaili jo takaisin käsi lastassa,

Ulos ja niin kovalle että joka paikka on märkänä! Se oli Jussi Kurikkalan lääke flunssan oireisiin. Ei niihin tarvittu pulvereita, eikä pillereitä, vahva ja terve sydän kylläkin.

Eräässä suhteessa Jussi Kurikkala ei liene tavannut vieläkään voittajaansa; aina jos oli pakko hän otti irti itsestään kaiken , enemmänkin, horjui ja hoipuroi maaliin käsivarret märkinä riepuina, mutta ei antanut periksi, ei koskaan hiljentänyt vauhtiaan, vaikka pahoinvoinnin huurut kohosivat silmiin ja sumensivat ne. Ja auta armias jos joku harjoitusladuilla pyrki ohi tai kolisteli hänen suksenkantojaan. Silloin Sisu-Jussia vietiin kuin viimeistä päivää!

Cortinan taivat oli tähtikirkas helmikuun seitsemännen päivän iltana 1941. Pakkasaseita oli viisi ja elohopeapatsas kutistui edelleen. Viisi peninkulmaa hiihdettäisiin ilmeisesti lentokelillä. Ja se oli Jussi Kurikkalan keli se!

Samantyyppinen sää oli vallinnut Gubalowka-vuorten rinteillä Zakopanen MM-kisoissa kaksi vuotta aikaisemmin; pakkasta ja kova latu. Jussi Kurikkala oli silloin hiihtänyt 18 kilometrin maailmanmestariksi.

Aivan ensimmäistä kertaa Kalajoen mies oli nuuhkinut MM-latujen tuoksuja Chammonix`ssa helmikuussa 1937; pikamatkan viides sija ja viestihopeaa. Kolmannen osuuden hän oli kiskonut niin vimmatusti, että otti kiinni norjalaisten minuutin ja kuudentoista sekunnin etumatkan ja syöksyi vaihtoon 12 sekuntia ennen Sigurd Röeniä.

• Kurikkala syö aamiaisekseen hylkeenrasvaa ja poronkoipea, puolisekseen sudenhäntälientä ja taas hylkeenpaistia, päivällisekseen karhunlihakeittoa, kirjoitti Paris Soir-lehden toimittaja ja hekumoi eksoottisilla mielikuvilla.

Ei niin pientä pilaa ettei totta toinen puoli. Hylkeenpyynti Pohjanlahden jäillä oli tuohon talveen asti ollut Jussi Kurikkalan mielipuuhaa. Ajopuun varressa oli työnnettävä päivittäin eteenpäin peninkulmaisia taipaleita hikisenä ja kuumissaan, ja kun putosi veteen, täytyi vaatteet vaihtaa tuulessa ja pakkasessa ja kuivattaa sukat käärimällä ne rinnan ympäri ihoa vasten. Voimat kasvoivat, luonto lujeni. Ja ennen kuin pyynti taas jatkui, kuparinruskea mies imi hylkeenverta suoraan luodin reiästä. Raskas tyä vaati raskaita polttoaineita.

Pelätyin vierasmaalainen Cortinan lähestyvällä 50 kilometrillä oli Ruotsin Alfred Dahlqvist. Hän oli jo voittanut 18 kilometriä ja jättänyt Jussi Kurikkalan toiseksi; suomalainen oi saanut kuusen oksilta lunta silmilleen, oli puolisokeana myllännyt alamäkeä ja suistunut mutkassa monttuun, oli menettänyt kalliita sekunteja; voittoon asti eivät nekään tosin olisi vieneet.

• Hyvät herrat! Olen saavuttanut tavoitteeni. Muita aluevaatimuksia minulla ei ole Euroopassa. Håsjön ja Rooman välinen akseli on lujempi kuin milloinkaan. Otan kansainvälisen lehdistön edustajat vastaan kelo viisi keltaisessa salissa!

Sanansa Alfred Dahlqvist lausui heti 18 kilometrin maalissa, Joku tajusi ne pöyhkeydeksi, joku harkintakyvyttömyydeksi. Kuitenkaan ei sanoista, äänenpainoista eikä asennosta voinut erehtyä; ne olivat herjaa ja lensivät Adof Hitlerin ja – Benito Mussolin suuntaan.

Suomalaiset kuuluivat niihin, jotkapitivät Alfred Dahlqvistiä pöyhkeilijänä, he vilkaisivat toisiinsa ja hymähtivät. Hymy hyytyi viidenkympin aikana. Edellisillan lupaava pakkanen oli vaihtunut täydelliseksi ruotsalaissääksi; muutama aste lämmintä, varjossa luistava keli, auringossa vesikeli, metsässä uutta lunta. Sekoita siinä oikeat tökötit suksen pohjiin!

Lähtöpaikan vähälukuisessa katsojajoukossa kävi kohahdus. Tuntui kuin Jussi Kurikkala olisi juossut edellään lähteneen Elis Wiklundin kiinni jo ensimmäisellä 200 metrillä. Ensimmäiseltä latuasetelmalta kerrottiin, että hurja suomalainen oi repinyt minuutin kaulan parhaaseen ruotsalaiseen ja vielä pidemmän kaikkiin muihin. Ruotsalaiset töhersivät joukolla voidepurkkien kimpussa, kun Jussi Kurikkala reuhtoi rinnettä ylös ja alas toista, varjosta aurinkoon ja auringosta varjoon. Sukset lipsuivat lähes joka potkulla mutta siitä viis. Ei laantuisi vauhti vaikka latu heinä kasvaisi! Nyt hiihdetään Suomen puolesta!

Vasta puolimatkassa Jussi Kurikkala malttoi hengähtää. Lievä tyytyväisyys hyrräsi mielessä, sillä hän oli ajanut kiinni kovana pidetyn naapurimaan Mauritz Bränsströmin.Ja ruotsalainen oli lähtenyt matkaan kuusi minuuttia aikaisemmin! Jossain sisimmässä kolkuttivat silti rasvamestari Esa Rossin sanat: - Rasvaa sukset viidesti, muistahan se!

Jussi Kurikkala pysähtyi, sutaisi voidetta pohjiin, henkäisi syvään ja kiskoi taas eteenpäin hartiat kuperina. Pikamatkan voittaja Alfred Dahlqvist oli jäänyt jo seitsemän minuuttia. Hän ei ollut pöyhkeillyt, hänellä ei tosiaan ollut enää aluevaatimuksia.

Enää ei Jussi Kurikkalan meno jatkunut yhtä raivopäisenä. Keskipäivä likeni, ilman lämpeni ja keli vaikeutui edelleen. Pelkkä sisu ei riittäisikään. Mies kirosi, repäisi sukset jalastaan ja veteli voidetta pohjiin kädet töhryisinä. Matkaa oli vielä runsas peninkulma. Mutta tuskin hän ehti lykkiä puolet siitä, kun sukset jälleen iskivät kiinni kuin kiisseliin.

Mauritz Bränsström, kiinniajettu, meni menojaa. Hän oli saanut suksensa mahtavaan luistoon. Kilometri kilometriltä hupeni suomalaisen ajallinen matka, Kuusi minuuttia kutistui viideksi, neljäksi, kolmeksi, kahdeksi.. Vain hiljaiset appimaisemat todistivat valkopukuisen ruotsalaisen yhä kiihtyvää menoa.

Vajaa kilometri taaempana Jussi Kurikkala taisteli sisulla eteenpäin; kolme voitelu pienen mäen alla pari kilometriä ennen maalia mutta loisto silti huono. Ja kun voimia ja haluja riittäisi vaikka hiihtäisi saman tien Suomeen!

Loppukilometrit Jussi Kurikkala mylläsi kuin itse sisun ruumiillistuma eikä päästänyt voittoa käsistään. Runsaat puolitoista minuuttia ennen armonajan umpeutumista hän lykki maaliin – voittajana:

• Ei väsytä! olivat Jussi Kurikkalan ensimmäiset sanat Martti Jukolan ojentamaan mikrofoniin; haastattelija oli hengästyneempi kuin haastateltava.

Kalajoen junkkari puhui mikrofoniin kauan, rauhallisesti ja hillitysti, selkeästi ja humoristisesti; murre oli pitkätavuista, eteläpohjalaista, kuin lakeus itse. Ääninauha ei ole säilynyt, mutta haastattelun viimeiset sanat tunnetaan:

• Olen iloinen että pieni isänmaa, Suomi, sai tämän voiton...

Samaan aikaan kuin Jussi Kurikkalan ajatukset lähtivät eetteriin ja Suomeen; saksalaiset pommikoneet moukaroivat Lontoota ja Maltan saarta, saksalaiset sukellusveneet torpedoivat englantilaisia kauppalaivoja ja saksalaiset panssaridivisioonat käänsivät telaketjujaan hitaasti kohti itää. Hiihtolatujen ylle lankeavan suursodan varjo oli pimeä ja pelottava eikä Suomellakaan ollut rauhan aikaa jäljellä enää kuin runsaat neljä kuukautta.

Maailmansota riehui, vuodet vierivät ja kansainvälinen kilpailutoiminta pysyi lamassa. Ruotsalainen hiihtoväki odotti rauhaa – itsekkäästä syystä: se halusi jo vihdoinkin tietää, kuinka hyvä heidän sankarinsa Mora-Nisse Karlsson oikeastaan oli.

Vastauksen aika tuli vasta helmikuun 19. päivänä 1945, mutta tuli kuitenkin. Sinä päivänä Mora IK järjesti hiihtokilpailut, joden vetonaulana oli Mora-Nissen ja maailmanmestari Jussi Kurikkalan kaksintaistelu. ”Sisu-Jussin” 50 km:n maailmanmestaruudesta Cortinassa oli kulunut neljä raskasta vuotta, mutta hänen nimellään oli edelleen hohtoa läntisessä naapurimaassa.

Jussi Kurikkalan asiat eivät kuitenkaan olleet niin hyvin kuin Cortinan päivinä, Jo lapsena hänellä oli ollut poskenseudussa patti; kun hän rasitti itseään, se suureni, kun hän puristi sitä, se hävisi. Pahkuraa oli yritetty poistaa kotipuolessa Kalajoella mutta tuloksetta.

Kasvain laajeni -ulottui alaleuasta poskelle asti, ja päänsärky paheni. Päänsärystä hän oli kärsinyt jo ennen sotia: kovan rasituksen jälkeen se tavallisesti oli alkanut, oli hämärtynyt ensin silmäät puristanut sitten viidettäkin tuntia, Vuoden 1944 puolella särkykohtaukset olivat alkaneet toistua viikoittain. Usein niihin liittyi tajuttomuutta, joskus jopa usean minuutin ajan. Oli seurannut passitus sairaalaan ja kallotutkimuksiin, mutta mitään elimellistä vikaa ei ollut havaittu; viisi kuukautta hoitoa, sitten kotiin.

• Katsoin pitkään pientä miestä, jonka yllä oli ryppyiset sotilasvaatteet ilman merkkejä, ilmeisesti jostain sairaalan nurkasta siepatut. Niin oli asu kuin palaavalla sotavangilla. Mies oli Kurikkalan näköinen, onko tuo sittenkin Jussi? No, mutta jo mies mennyt kuntoon. Jussi se oli, joka palasi sairaalasta, kertoi eräs hiihtäjätuttava.

Jussi Kurikkala tuli kotiin joulukuun 15. päivänä 1944, harjoittelun hän aloitti joulukuun 16.päivänä. Tammikuussa kilometriä 838, lepopäiviä neljä. Mora-Nisse vaviskoon! Kuitenkin kasvain oli välillä lähes nyrkin kokoinen ja päänsärky iski heti, kun mies rasitti itseään tai kantoi painavia taakkoja. ”Sisu-Jussi” oli enemmän kuin nimensä veroinen.

Moran kauppalassa oli 5000 asukasta, mutta ladun varteen vyöryi 8000 ihmistä etäisiltä Taalainmaan salokulmilta saakka. Mora-Nissen ja suomalaisen maailmanmestarin taistelu oli nähtävä. Sotavuodet olivat olleet ankeaa aikaa hiihtoväelle, nyt se imi kilpailun huumaa päihdyksiin asti.

Matka oli 30 kilometriä. Kahden peninkulman jälkeen Mora-Nisse johti vain kolme sekuntia. Maaliin hän hiihti yli puolitoista minuuttia nopeamassa ajassa kuin Jussi Kurikkala.

Parin kuukauden harjoittelu ei ollut korvannut viiden kuukauden sairaalassaoloa, vaikka ”Sisu-Jussi” olikin harjoitellut sairaalan kylpyhuoneessa paikoillaan juosten.

Tunnelmat Morassa olivat silti mahtavat ja palkintoja riitti. Suomen lähetystöltä täytyi pyytää apua, ennen kuin kaikki saatiin kotimaahan. Järjestävä seura, Mora IK, ei pihistellyt, sillä pääsylipputulotkit oli huimat.

Kasvain oli ja pysyi Jussi Kurikkalan poskessa mutta ei tuhonnut häntä. Se oli verisuonikasvain, hyvänlaatuinen. Kasvojen oikean puolen ja ohimonseudun lihakset pyrkivät surkastumaan ja päänsärky vaivasi, mutta kuolemantaudista ei ollut kyse.

Jussi Kurikkala asettikin uudet tavoitteet: ensin Sankt Moritzin talviolympialaisiin ja sitten Lontoon kesäolympialaisiin – maratonille. Kumpikaan ajatus ei ollut hiekalle rakennettu, ei jälkimmäinenkään:

Jussi Kurikkala oli sotavuosina hallinnut ylipitkiä juoksumatkoja yhdessä toisen hiihtäjämaailmanmestarin Eino Olkinuoran kanssa. Kesällä 1946 hän oli sijoittunut kolmanneksi SM-maratonilla, jonka kaksi parasta valittiin Oslon EM-kisoihin. He olivat Mikko Hietanen ja Väinö Muinonen, jotka juoksivat Oslossa kaksoisvoiton Suomelle...

Toiseen tavoitteistaan Jussi Kurikkala ylti: hänet valittiin Lontoon olympiamaratonille 1948. Wembleyn stadionille hän saapui kahdentenatoista, mutta sai ratakierroksella päästää ohitseen ruotsalaisen Ivar Mellinin, jalat eivät pitäneet, silmissä hämärsi. Yhtä vaikea oli ollut koko viimeinen peninkulma kostean kuumilla Lontoon kaduilla, mutta ”Sisu-Jussi” oli ”Sisu-Jussi” , loppuun asti.

Hiihtonsa Jussi Kurikkala oli hiihtänyt mutta ei vielä juoksijaan juossut. Jossain taustalla välkkyi toive toteuttaa se mikä hänen oli pitänyt toteuttaa jo kesällä 1940 – juosta maraton omissa olympiakisoissa.

Harjoitus koveni jälleen, 38 ikävuotta eivät painaneet: useita neljän peninkulman lenkkejä joulukuun alusta 1950.

Sitten ilmestyivät tutut vatsavaivat mutta pahempina kuin ennen; käristetyt ruuat olivat aiemmin aiheuttaneet polttoja ylävatsalle, nyt sen ympärilä oli kuin vanne. Mies tiukensti harjoitustahtia, hierotti, juoksi ja hiihti, mutta vaivat eivät väistyneet.

Kun kunto huononi, Jussi Kurikkala meni sairaalaan. Röntgenkuvaus Jyväskylässä, toinen Helsingissä. Vatsahaava, kuului diagnoosi. Tammikuun lopulla 1951 Jussi Kurikkala heilautti kättään vaimolleen, tyttärelleen ja kaksospojilleen, jotka jäivät kotipihaan hiihtelemään. Hyvästijättö oli viimeinen.

Kirurgisessa sairaalassa Helsingissä löydettiin Jussi Kurikkalan vatsalaukun yläosasta syöpäkasvain, joka oli levinnyt kaikkialle – vatsapaitaan, maksaan ja vatsakalvoon. Leikkaus ei auttanut. Maailmanmestari Jussi Kurikkala maaliskuun 10. päivänä 1951. Suomen Urheilulehti julkaisi hänen testamenttinsa urheiluväelle:

• Vaikka onkin suurta saavuttaa mainetta urheilun kilpakentill, tärkeämpää on kuitenkin sielun pelastuminen. Muistakaa, pojat, Jumalaa ja iänkaikkista elämää.

Kalajoen Junkkarit

Voimistelu- ja Urheiluseura Junkkarien perustavana kokouksena voidaan pitää 19. tammikuuta 1930 pidettyä Kalajoen Nuorisoseuran Urheiluosaston (KNSU) kokousta. Uusi seura järjestäytyi tässä tilaisuudessa ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Niilo Ojala sekä muiksi johtokunnan jäseniksi Eemil Pehkonen, Kalle Pajala, Eino Kangas, Kalle Heusala, Leevi Myllylä, Vasankarista Erkki Niemelä, Metsäkylästä Tuomas Tammela, Käännästä Arvo Tilvis, Tyngältä Veikko Torvi ja Rahjasta Jaakko Roukala. Sihteeriksi valittiin Kalle Heusala.
Ajan tavan mukaan voimistelu oli alkuvuosina keskeinen urheilumuoto. Vuodelta 1932 sen johtajina ja vetäjinä mainitaan Leevi Myllylä, Yrjö Heusala ja Taavi Härkönen. Vuonna 1934 lähetettiin 11- miehinen voimistelujoukkue Helsingin valtakunnallisilla voimistelujuhlilla järjestettyyn suureen yhteisnäytökseen.

Hiihto on kuulunut alusta lähtien seuran päälajeihin. Junkkarien kaikkien aikojen maineikkain urheilija Jussi Kurikkala teki nuoren seuransa nimen tunnetuksi jo 1930-luvulla, jolloin hän voitti 18 kilometrin maailmanmestaruuden Puolan Zakopanessa 1939 ja kuului jo vuotta aikaisemmin Lahden MM-kisojen viestissä Suomen kultajoukkueeseen.

Kurikkala voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa 1936 pikamatkalla, mutta putosi vielä niukasti olympiajoukkueesta. Seuraavana vuonna Kurikkala kävi ensimmäiset suuret arvokisansa Ranskan Chamonix´ssa, mistä oli tuomisina MM-viestihopeaa. Chamonix´n MM-hiihtojen jälkeen Kurikkala siirtyi muutaman muun huippuhiihtäjän tavoin Iisvedelle Esa Rossin talliin, joka tarjosi mahdollisuuden kokopäiväiseen harjoitteluun ja lisäksi hyvän maaston. Aikansa kovimpiin harjoittelijoihin kuulunut Jussi Kurikkala koki pitkän uransa huippuhetket Italian Cortinassa 1941, missä hän voitti MM-kultaa 50 kilometrillä ja viestissä sekä tuli toiseksi pikamatkalla. Toisen Suomen mestaruutensa hän saavutti sotatalvena 1944 Ounasvaaran 50 kilometrillä. Toinen maailmansota vei Kurikkalalta mahdollisuuden osallistua hiihtäjänä Olympiakisoihin. Vaikea sairaus päätti hänen elämänsä vain 38-vuotiaana talvella 1951.

Jussi Kurikkalan muistokisat ovat Kalajoella erityisesti olleet 1960-luvulla merkittävä kansallinen hiihtotapahtuma. Tuolloin voittajien joukossa olivat muun muassa Veikko Hakulinen, Eero Mäntyranta, Kalevi Hämäläinen, Kalevi Oikarainen ja Helena Takalo.

Junkkarihiihdon alkutaival

Junkkarien 1930-luvun ja 1940-luvun alun muita menestyneitä hiihtäjiä olivat Saima Kärjä (myöh. Siipola) ja Lauri Suni. Saima Kärjä voitti Ounasvaaralla 1938 naisten sarjan ja oli seuraavana vuonna paras myös naisten Oulun hiihdossa. Lauri Suni hiihti alkutalvella 1941 hienosti 13 sijalle Suomen MM-karsinnoissa.

1930-luvun lopulta aina 1950 luvun alkuun saakka parhaisiin junkkarihiihtäjiin kuului myös Mauno Kärjä, joka ylti päälajissaan pyöräilyssä maan parhaimmistoon ja lähelle olympiaedustusta. 1950- ja 60-luvuilla Kalajoen Junkkarien hiihtäjät eivät saavuttaneet mainittavaa valtakunnallista menestystä. Merja Myllylän 19-20 vuotiaiden SM-pronssi talvella 1980 oli ensimmäinen merkittävä valtakunnallinen tulos sitten Jussi Kurikkalan.

Kalajoen Junkkarien kasvatti Ossi Juola kuului veljensä Veikon ohella 1960-luvun lopulla Keski-Pohjanmaan hiihtoparhaimmistoon. Kanadaan muutettuaan Ossi Juola ylti uudessa kotimaassaan useisiin veteraanihiihdon maailmanmestaruuksiin.

Arvokisamenestystä

Mauno Juola nousi ensimmäiseksi Junkkarihiihdon juniorien Suomen mestariksi 1990-luvun alussa ja kuului 1993 MM-pronssia saavuttaneeseen Suomen 20-vuotiaiden viestijoukkueessa. Mauno Juola, Janne Ojala ja Kalle Junnikkala hiihtivät puolestaan juniorien SM-viestikultaa 1992. Jokainen heistä on menestynyt myös yleisessä sarjassa; Junnikkala tosin ensisijaisesti hiihtosuunnistuksessa, missä hänellä on yksi maailmancupin osakilpailuvoittokin. Juniorien SM-viestimitalia juhlittiin myös 1993, jolloin Mauno Juolan, Veli-Matti Junnikkalan ja Janne Ojalan muodostama kolmikko saavutti pronssia. Annika Anttiroiko oli samoissa Keravan kisoissa 20-vuotiaiden viides ja viestikolmikko, johon hänen lisäkseen kuuluivat Marika Suni ja Katja Ojala tuli seitsemänneksi.

Junkkarien selviytyminen miesten viestissä SM-kisojen 11. sijalle Pellossa 1993 ja yhdeksänneksi Saarijärvellä 1994 enteili sitä vahvaa nousua, joka muutamaa vuotta myöhemmin tuotti SM-viestihopeaa 1998 ja myös henkilökohtaisen SM-mitalin talvella 2000. Junkkarien joukkueissa on vat 1990-luvun SM-viesteissä hiihtäneet seuran omat kasvatit Mauno Juola, Janne Ojala, Kalle Junnikkala, Simo Törnvall sekä muualta siirtyneet Mika Viitala, Marko Santapakka, Marko Kinnunen, Kuisma Taipale ja Kusti Kittilä.

Vantaalla 1997 Junkkarit oli jo mitalien tuntumassa tullen viidenneksi joukkueella Mauno Juola, Marko Santapakka, Kalle Junnikkala ja Janne Ojala. Seuraavana talvena Puijolla oli riemastuttavasti tuomisina viestihopeaa joukkueen ollessa muuten ennallaan, mutta Junnikkalan tilalla hiihti Marko Kinnunen, jonka loistava kolmas osuus nosti Kalajoen lopulliselle sijalleen. Seuraavana talvena sama joukkue oli Inarissa kuudes, mutta talvella 2000 jouduttiin Joensuussa tyytymään yhdeksänteen sijaan osittain varamiehisellä ryhmällä, johon kuuluivat Kusti Kittilä, Kuisma Taipale, Janne Ojala ja Marko Santapakka.

Aikaisemmalla urallaan jo viisi miesten SM-mitalia hiihtänyt ja sekä MM- että Olympiakisoissa nähty Kuisma Taipale lykki ensimmäisenä junkkarivuotena pronssille Joensuun 50 kilometrin SM-yhteislähtökisassa ja oli kaksi muuta kertaa talven SM-lähtöjen kärkikymmenikössä. Uransa parhaan ja tasaisen varman kauden 2000 hiihtänyt Marko Santapakka ylti Jyväskylän SM-hiihtojen 30 kilometrillä viidenneksi ja nousi kolme muuta kertaa kärkikymmenikköön.

Kalajoen Junkkarit on hiihdon sinettiseura ja piiriluokittelun mukaan paras hiihtoseura Keski-Pohjanmaalla.