maanantai 16. marraskuuta 2026

Uni, väsymys, kaamosaika ja ihmisen vuorokausirytmi

 

Uni, väsymys, kaamosaika ja ihmisen vuorokausirytmi (Timo Partonen) | Puheenaihe 651

https://www.youtube.com/watch?v=Xe2vECRmyq4&t=139s

Tässä jaksossa THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen ja juontaja Leevi Leivo käyvät läpi unen fysiologiaa, vuorokausirytmiä, kaamoksen vaikutuksia sekä käytännön keinoja unenlaadun parantamiseen (0:12).

1. Unen tarve ja riittävyys

  • Yksilöllinen ja synnynnäinen tarve: 95 %:lla terveistä aikuisista unen tarve on 6–9 tuntia yössä (22:47). Tarve on perimästä nouseva ja pysyy melko vakiona läpi aikuisiän (22:36).

  • Riittävän unen mittarit: Unen riittävyyttä ei mitata pelkästään kellosta, vaan kahdella kokemuksellisella kriteerillä: heräätkö aamulla virkeänä (tai virkeämpänä kuin nukkumaan mennessä) ja pysytkö virkeänä koko seuraavan päivän iltaan asti (1:55).

  • Kognitiiviset haitat: Liian vähäinen tai katkonainen uni heikentää välittömästi tarkkaavuutta, keskittymiskykyä, muistia ja tunnesäätelyä sekä hidastaa reaktioaikoja (5:08).

  • Suomalaisten tilanne: Valtaosa suomalaisista nukkuu edelleen riittävästi, mutta viimeisten 30 vuoden aikana liian vähän nukkuvien osuus on kasvanut tasaisesti (2:23). Syynä on usein vapaa-ajan venyttäminen myöhään iltaan (4:27).

2. Sisäinen kello ja sosiaalinen jetlag

  • Sosiaalinen jetlag (päivärytmiväsymys): Kun arjen ja viikonlopun nukkumisaikataulut poikkeavat suuresti toisistaan (esim. viikonloppuna nukutaan pitkään korvausunia), elimistöön syntyy aikaerorasitusta vastaava stressitila (10:49).

  • Unirytmin ankkurointi: Tehokkain tapa säännöllistää vuorokausirytmi on pitää heräämisaika vakiona (enintään noin puolen tunnin heitolla) sekä arkena että vapaapäivinä (15:41). Itseään ei voi pakottaa nukahtamaan tiettyyn aikaan, mutta vakioitu heräämisaika tuo luontaisen väsymyksen illalla ennakoitavaan aikaan (16:19).

  • Otolliset aikaikkunat: Useimmilla ihmisillä elimistö avaa otollisen aikaikkunan helpolle nukahtamiselle illalla noin klo 21–01 välillä (21:47).

  • Ikääntyminen: Nuorena sisäisessä kellossa on enemmän joustoa, mutta iän myötä kello jäykistyy ja säännöllisen rytmin merkitys korostuu (32:01).

3. Unihygienia ja ärsykehallinta

Partonen nostaa esiin viisi keskeistä unettomuuden lääkkeettömän hoidon (kognitiivisen käyttäytymisterapian) keinoa ja unihygienian kulmakiveä (42:53):

  1. Olosuhteet: Makuuhuoneen tulee olla pimeä (kesällä pimennysverhot tai unimaski), viileä ja hiljainen (33:40).

  2. Älylaitteet pois makuuhuoneesta: Tutkimusten mukaan pelkkä puhelimen läsnäolo makuuhuoneessa lyhentää ja heikentää unta, vaikka sitä ei käyttäisi, sillä se ylläpitää lievää psykologista ja fysiologista stressitilaa (35:17). Laitteet tulisi sulkea 30–60 minuuttia ennen nukkumaanmenoa (36:51).

  3. Huolien purkaminen ja rauhoittuminen: Stressaavat asiat kannattaa kirjoittaa paperille hyvissä ajoin illalla (37:01). Nukahtamista voi odotella rauhassa noin 30 minuuttia (38:56).

  4. Vartin sääntö yöheräämisissä: Lyhyet havahtumiset yöllä ovat normaaleja (39:43). Jos uni ei kuitenkaan tule uudelleen noin 15 minuutissa, sängystä kannattaa nousta pimeään tai hämärään tilaan odottamaan väsymyksen palaamista, jotta sänkyyn ei synny valveillaolon ja ahdistuksen ehdollistumaa (40:04).

  5. Päiväunet: Päiväunet ovat kaksiteräinen miekka (47:10). Jos yöuni on huonoa, päiväunet kannattaa jättää kokonaan väliin, sillä ne syövät seuraavan yön unipainetta (42:42). Muutoin suositeltava kesto on 10–20 minuuttia ja ajankohta ennen klo 15 (46:28).

4. Kaamosaika, valo ja koulujen alkamisajat

  • Valon tahdistava vaikutus: Silmän verkkokalvon gangliosolut välittävät valotiedon suoraan aivojen hypotalamuksessa sijaitsevaan sisäiseen kelloon (1:05:28). Tehokkain aikaikkuna valon saamiselle on aamulla klo 5–10 välillä (1:09:13).

  • Kaamosoireet: Suomen pimeänä vuodenaikana sisäinen kello pyrkii jätättämään (1:06:00). Joka neljäs suomalainen aikuinen kärsii haittaavista kaamosoireista: unen laatu heikkenee (vaikka unen kesto pitenisi), ruokahalu ja makeannälkä kasvavat iltaisin, ja sosiaalinen aktiivisuus vähenee (1:03:38).

  • Valohoito ja lomamatkat: Talvella apuna voi käyttää sarastusvaloa (30 min ennen heräämistä) tai kirkasvalolamppua aamuisin (vähintään 30–60 min; alle 15 min ei hyödytä) (1:16:20). Etelän aurinkoloman virkistävä ja rytmiä tahdistava vaikutus hiipuu noin parissa viikossa Suomeen paluun jälkeen (1:18:43).

  • Koulupäivien alku: Partonen ei suosittele koulupäivien alun yleistä myöhentämistä yli klo 8–9 välisen ajan (1:14:45). Myöhentäminen siirtää helposti myös vapaa-aikaa ja nukkumaanmenoa myöhemmäksi (pois otollisesta nukahtamisikkunasta) (1:13:43). Tärkeintä olisi koulupäivien alkamisaikojen säännöllisyys päivästä toiseen (1:12:16).

5. Elintavat ja aivoterveys

  • Ruokavalio: Yksittäistä "uniruokaa" ei ole, mutta säännöllinen ateriarytmi tukee unta (49:55). Suuria ja runsashiilihydraattisia aterioita tulisi välttää myöhään illalla (klo 18–19 jälkeen), sillä hiilihydraatit virkistävät ja myöhäinen syöminen heikentää unta sekä altistaa painonnousulle (50:18).

  • Kofeiini: Jos tavoitteena on nukahtaa klo 22, viimeinen kahvikupillinen tulisi juoda viimeistään noin klo 13, jotta se ei viivästytä nukahtamista (pätee 95 %:lle ihmisistä) (1:20:27). Vaikka suurkuluttaja nukahtaisi iltakahvin jälkeen nopeasti, kofeiini tekee unesta kevyempää ja katkonaisempaa (1:22:44).

  • Alkoholi: Alkoholi voi nopeuttaa nukahtamista, mutta se pilaa unen rakenteen tehden unesta katkonaista ja heikentäen sen palauttavaa vaikutusta jo pieninäkin määrinä (1:23:57).

  • Aivoterveys ja tutkimuksen suunta: Unen aikana aivojen "peseytymisprosessi" (kuona-aineiden puhdistuminen) on noin kaksi kertaa tehokkaampaa kuin valveilla (1:27:18). Tutkimuksessa selvitetään parhaillaan, miten tätä mekanismia voitaisiin tukea ja kuinka vahvasti hyvä uni suojaa muistisairauksilta (1:26:48).


Unihygienian käytännön vinkkeihin


Unihygienia tarkoittaa nukkumisolosuhteiden ja iltarutiinien optimointia niin, että elimistöllä on parhaat edellytykset nukahtaa ja nukkua syvää, palauttavaa unta (33:26).

Timo Partosen haastattelun pohjalta käytännön unihygienia rakentuu neljästä osa-alueesta:

1. Makuuhuoneen olosuhteet

  • Täydellinen pimeys: Makuuhuoneen tulee olla pimeä (33:52). Suomen valoisina kesäkuukausina tämä vaatii kunnollisia pimennysverhoja tai silmien edessä pidettävää kankaista unimaskia (34:03).

  • Sopiva lämpötila ja hiljaisuus: Huone ei saa olla liian kuuma eikä liian kylmä, ja ylimääräiset äänet tulee minimoida (33:52).

  • Vuode vain nukkumista varten: Vuoteeseen mennään vasta, kun ollaan menossa nukkumaan (38:11). Sängyssä ei syödä, katsota televisiota eikä tehdä töitä kannettavalla tietokoneella (38:33).

2. Älylaitteet ja ruutuaika

  • Puhelin pois makuuhuoneesta: Jätä puhelin yöksi makuuhuoneen ulkopuolelle (35:17). Tutkimusten mukaan pelkkä puhelimen läsnäolo huoneessa – vaikka siihen ei koskisi – ylläpitää lievää psykologista ja fysiologista stressitilaa (esim. alitajuista ajatusta siitä, mitä viestejä muut lähettävät), mikä keventää unta ja lyhentää sen kestoa (35:41).

  • Perinteinen herätyskello: Vaihda puhelimen herätys tavalliseen herätyskelloon, jotta puhelinta ei tarvitse ottaa sängyn viereen (36:13).

  • Laitteiden sulkeminen ajoissa: Laita älylaitteet sivuun 30–60 minuuttia ennen nukkumaanmenoa, jotta niiden sisältö ei pidä aivoja ylivireinä (36:25).

3. Iltarutiinit ja mielen rauhoittaminen

  • Huolien purkaminen paperille: Jos mielessä pyörii stressaavia tai keskeneräisiä asioita, kirjoita ne perinteisesti kynällä paperille hyvissä ajoin illalla (37:01). Päätä, että palaat niihin vasta seuraavana päivänä (37:12).

  • Aktiivinen rentoutuminen: Ennen nukkumaanmenoa voit tehdä hengitys- tai lihasrentoutusharjoituksen, lukea perinteistä kirjaa, kuunnella rauhoittavaa äänimaisemaa tai tehdä kevyen iltakävelyn, joka ei nosta sykettä (37:23).

  • Tunnista otollinen aikaikkuna: Kun luontainen väsymys iskee ja silmät alkavat lurpsahdella (useimmilla klo 21–01 välillä), hyödynnä se heti ja mene sänkyyn (16:30). Älä pakota itseäsi nukahtamaan tiettyyn kellonaikaan, jos et ole väsynyt – pakottaminen vain virkistää ja nostaa stressitasoa (18:58).

4. Ärsykehallinta yöllä ja päivällä

  • Puolen tunnin nukahtamisaika: Hyväksy, että nukahtaminen kestää normaalisti 10–30 minuuttia (38:56). Älä ota paineita siitä, ettei uni tule sekunnissa (39:21).

  • Vartin sääntö yöheräämisissä: Lyhyet havahtumiset yöllä kuuluvat normaaliin uneen (39:43). Jos olet kuitenkin ollut hereillä yli 15 minuuttia eikä uni tule, nouse pois sängystä (40:04). Mene toiseen huoneeseen pimeään tai hyvin hämärään tilaan istumaan ilman virikkeitä (älä syö, lue tai katso ruutuja) (41:04). Palaa sänkyyn vasta, kun tunnet olosi jälleen väsyneeksi (41:34). Näin estät sänkyä ehdollistumasta valvomiselle ja ahdistukselle (40:23).

  • Säännöllinen heräämisaika ja päiväunien välttäminen: Herää joka aamu samaan aikaan (enintään 30 min heitolla) myös viikonloppuisin (19:47). Jos kärsit univaikeuksista, jätä päiväunet kokonaan väliin, sillä ne syövät seuraavan yön unipainetta (42:42).


Timo Partosen haastattelun pohjalta vuorokausirytmin korjaaminen perustuu yhteen perusperiaatteeseen: unirytmi ankkuroidaan heräämisajankohtaan, ei nukkumaanmenoaikaan.

Ihminen ei voi pakottaa itseään nukahtamaan tietyllä kellonlyömällä, mutta heräämisaikaa säätelemällä elimistön sisäinen kello tahdistuu uuteen rytmiin.

Näin korjaat vuorokausirytmiä käytännössä:

1. Vakioi heräämisaika (tärkein askel)

  • Sama kellonaika joka päivä: Päätä arkivelvoitteidesi mukaan tietty heräämisaika ja pidä siitä kiinni sekä arkena että viikonloppuisin.

  • Max 30 minuutin jousto: Vapaapäivinä heräämisaika saa heittää enintään puoli tuntia suuntaansa. Jos nukut viikonloppuna pitkään, syntyy sosiaalinen jetlag (aikaerorasitusta vastaava tila), joka siirtää sisäistä kelloa eteenpäin ja vaikeuttaa nukahtamista sunnuntai-iltana.

  • Luontainen väsymys seuraa perässä: Kun heräät säännöllisesti samaan aikaan, elimistö alkaa muutamassa päivässä tai viikossa tuottaa luontaista väsymystä iltaisin ennakoitavaan aikaan.

2. Tahdista sisäinen kello valolla aamuisin

  • Valoa klo 5–10 välillä: Silmän verkkokalvon valoherkät solut viestivät suoraan aivojen sisäiselle kellolle. Tehokkain aikaikkuna kellon tahdistamiseen on aamulla klo 5–10.

  • Hyödynnä kirkasvaloa pimeänä aikana: Koska marras–tammikuussa luonnonvaloa on Suomessa aamuisin hyvin niukasti, sisäisellä kellolla on luontainen taipumus alkaa jätättää. Käytä apuna:

    • Sarastusvaloa: Laitetaan päälle 30 minuuttia ennen heräämistä.

    • Kirkasvalolamppua: Oleskele lampun ääressä aamulla vähintään 30–60 minuuttia (alle 15 minuutista ei ole hyötyä).

  • Himmennä iltaa kohti: Iltapäivän ja illan edetessä valon määrää tulisi vähentää, jotta sisäinen kello saa selkeän signaalin lähestyvästä yöstä.

3. Hyödynnä illan otollinen aikaikkuna

  • Aikaikkuna klo 21–01: Useimmilla ihmisillä sisäinen kello avaa otollisen aikaikkunan helpolle nukahtamiselle klo 21 ja 01 välillä.

  • Järjestä ilta askareiden osalta valmiiksi: Kun alat huomata, mihin aikaan illasta luontainen väsymys iskee (silmät alkavat lurpsahdella), hoida pakolliset iltatoimet valmiiksi jo ennen tätä hetkeä. Näin pääset sänkyyn heti, kun "unijuna" saapuu asemalle.

4. Tue rytmiä säännöllisellä ateriarytmillä ja päiväunien välttämisellä

  • Aamupala heti herättyä: Syö aamupala mahdollisimman pian heräämisen jälkeen. Säännöllinen aamupala, lounas ja varhainen päivällinen (ennen klo 18–19) toimivat sisäiselle kellolle toissijaisina tahdistajina valon rinnalla.

  • Älä paikkaa väsymystä päiväunilla: Rytmin korjausvaiheessa päivällä väsyttää varmasti, mutta jätä päiväunet väliin, jotta illaksi kertyy riittävästi unipainetta. Pidä itsesi virkeänä ulkoilulla, liikkeellä, jutustelulla tai kupillisella kahvia (viimeistään klo 13 mennessä).


sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Yksilöllinen syövänhoito ja varhainen toteaminen: Syöpälääkäri Juha Konosen keskeiset opit

Syöpälääkäri Juha Kononen: Näin syöpä nujerretaan

https://www.youtube.com/watch?v=0IvHadkJUb8

Videolla Docrates Mehiläinen Syöpäsairaalan johtaja, syöpälääkäri Juha Kononen (0:30) avaa, miten yksilöllinen diagnostiikka, varhainen toteaminen ja uudet täsmähoidot mullistavat syövänhoitoa, ja miksi Suomi on jäänyt jälkeen muista Pohjoismaista hoitoviiveissä ja uusien lääkkeiden käyttöönotossa (0:43). Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Docrates Mehiläinen Syöpäsairaalan kanssa (1:35).

1. Yksilöllisen syövänhoidon kulmakivet

Konosen mukaan syöpä ei ole vain yksi sairaus, vaan jokaisen potilaan kasvain on biologisesti erilainen (1:16). Hoitostrategian luominen perustuu kolmeen kysymykseen:

  • Missä syöpää on? Selvitetään tarkoilla kuvantamismenetelmillä (viipalekuvaus, magneetti, ultraääni, isotooppikuvantaminen) (1:50).

  • Minkälainen syöpä on? Patologin arvion lisäksi kasvaimesta tehdään molekyyli- ja geeniprofilointi (2:01). Kun 20 vuotta sitten alle prosenttiin syövistä oli kohdennettuja lääkkeitä, nyt luku on yli 20 % (3:10).

  • Mikä on hoitotavoite? Yhdistellään systeemisiä lääkehoitoja (koko kehoon vaikuttavat) ja paikallishoitoja (leikkaus, sädehoito, jäädytys/kuumennus) (2:01).

2. Suomen ongelmakohdat: Viiveet ja seulonnat

Video nostaa esiin kriittisiä pullonkauloja suomalaisessa terveydenhuollossa:

  • Diagnostiikkaviiveet: Esimerkiksi keuhkosyöpäpotilailla diagnostinen viive on Suomessa jopa viisi kuukautta (kolminkertainen Tanskaan ja 30 % pidempi kuin Ruotsiin verrattuna) (5:01). Viiveet syntyvät pääosin perusterveydenhuollossa ennen erikoissairaanhoitoon pääsyä (5:24). Koska aggressiivinen kasvain voi tuplata kokonsa muutamassa viikossa, viiveiden vaikutusta ei voi tietää etukäteen (7:00).

  • Keuhkosyövän seulonnan puute: Perusröntgenkuva on riittämätön, mutta matala-annoksinen viipalekuvaus (säderasitus vastaa yhtä lentomatkaa New Yorkiin) löytäisi kasvaimet ajoissa (8:55).

  • Suolistosyövän tähystykset: Julkinen seulonta alkaa ulosteen veritestillä vasta 60-vuotiaana, jolloin oireettomat esiasteet eivät vielä välttämättä vuoda (30:20). Kononen suosittelee suoliston tähystystä (kolonoskopia) kaikille 50-vuotiaille; puhdas tulos tai polyyppien poisto antaa 5–10 vuoden suojan (28:15).

3. Lääkkeiden saatavuus ja toinen mielipide (Second Opinion)

  • Kaksikanavainen rahoitus ja viiveet: Vaikka uusilla täsmälääkkeillä olisi Euroopan lääkeviraston (EMA) myyntilupa, niiden saaminen julkisen korvattavuuden piiriin kestää Suomessa pitkään (18:39).

  • Vaihtoehtoiset reitit: Ennen julkista korvattavuutta lääkkeitä voi saada kliinisten lääketutkimusten (ilmaisia potilaalle) tai lääkeyhtiöiden varhaisen saatavuuden ohjelmien (Fimean erityislupa) kautta, tai äärimmillään omakustanteisesti (20:07).

  • Toisen mielipiteen arvo: Kononen kannustaa hakemaan toista mielipidettä varhaisessa vaiheessa – ei vasta silloin, kun hoitovaihtoehdot on jo käytetty loppuun (40:40). Yksityisellä puolella neuvontakäynti maksaa noin 300 € ja laaja sairaushistorian sekä kansainvälisten hoitovaihtoehtojen kartoitus noin 700 € (41:45).

4. Tulevaisuuden ja nykyhetken läpimurrot

Syövänhoito kehittyy nopeasti kohti tarkempia ja vähemmän haittavaikutuksia aiheuttavia menetelmiä (46:51):

Hoitomuoto / Teknologia

Toimintaperiaate ja hyöty

Neoadjuvanttihoito

Lääkehoito annetaan ennen leikkausta (esim. HER2-positiivisessa rintasyövässä). Pienentää kasvainta ja osoittaa heti, tehoaako lääke (15:03).

ADC-lääkkeet

Vasta-ainelääkekonjugaatit vievät solunsalpaajan (sytostaatin) täsmällisesti suoraan syöpäsolun sisään säästäen tervettä kudosta (47:19).

KRAS- ja P53-täsmälääkkeet

Ensimmäiset lääkkeet vuosikymmeniä tunnettuihin, vaikeasti hoidettaviin geenimutaatioihin (esim. KRAS esiintyy 90 %:ssa haimasyövistä) (48:31).

Yksilölliset RNA-rokotteet

Potilaan oman kasvaimen mukaan räätälöidyt rokotteet, jotka valjastavat immuunijärjestelmän syöpäsoluja vastaan (esim. melanoomassa) (51:38).

Kryoablaatio (jäädytyshoito)

Yksittäinen etäpesäke tai pieni kasvain (esim. munuaisessa tai keuhkossa) tuhotaan paikallisesti neulan avulla muodostettavalla jääpallolla (53:46).

Radiolääkkeet & AI

Radioaktiivinen isotooppi ohjataan suoraan syöpäsolun pintaan (esim. eturauhassyövän PSMA-hoito) (55:19). Tekoälyä hyödynnetään sädehoidon suunnittelussa ja tiedonhaussa (44:15).

Kriittinen huomio kontekstista

Analyysissa on hyvä huomioida, että video on kaupallinen yhteistyö yksityisen syöpäsairaalan (Docrates Mehiläinen) kanssa (1:35). Vaikka Konosen esittämä lääketieteellinen tieto uusista hoitomuodoista ja Suomen hoitoviiveistä pohjautuu tutkittuun tietoon, keskustelussa korostuvat luonnollisesti yksityisen sektorin vahvuudet: nopea pääsy kuvantamiseen ilman lähetettä, ketteryys uusien hoitojen käyttöönotossa sekä mahdollisuus ostaa toinen mielipide tai julkisen korvattavuuden ulkopuolella olevia lääkehoitoja (45:06).

Videolla syöpälääkäri Juha Kononen nostaa suolistosyövän esiin esimerkkinä taudista, jonka ennuste paranee ratkaisevasti varhaisella toteamisella ja tähystyksellä jo 50-vuotiaana (28:15).

1. Miksi varhainen toteaminen on suolistosyövässä kriittistä?

  • Etäpesäkkeiden riski diagnoosihetkellä: Kun rintasyövistä vain noin 5 % on lähettänyt etäpesäkkeitä toteamishetkellä (osittain kattavan seulontaohjelman ansiosta), suolistosyövissä luku on noin 20 % (28:48).

  • Hidas kehittyminen tarjoaa mahdollisuuden ehkäisyyn: Suolistosyöpä kehittyy tyypillisesti hitaan ketjun (kaskadin) kautta (29:46). Suoliston limakalvolle syntyy ensin hyvänlaatuisia esiasteita (polyyppeja), jotka voivat muuttua syöväksi vasta vuosien kuluessa (29:46).

2. Tähystys (kolonoskopia) 50-vuotiaana vs. julkinen seulonta

Kononen näkee merkittävän eron suositeltavan ennaltaehkäisyn ja Suomen nykyisen julkisen seulontaohjelman välillä (28:15):

Ominaisuus

Konosen suositus (Yksilöllinen ehkäisy)

Suomen julkinen seulontaohjelma

Aloitusikä

50 vuotta (28:15)

60 vuotta (laajenee asteittain 56–74-vuotiaisiin) (32:04)

Menetelmä

Suoliston tähystys (kolonoskopia) (28:03)

Ulosteen veritesti (jatkotutkimuksena tähystys, jos verta löytyy) (31:49)

Oireettomien esiasteiden havaitseminen

Erinomainen: Näkee ja poistaa limakalvomuutokset ennen kuin ne vuotavat tai muuttuvat syöväksi (29:34).

Rajallinen: Alkuvaiheen muutokset eivät välttämättä vuoda verta vielä vuosiin, joten testi ei havaitse niitä (30:20).

Julkinen rahoitus

Oireettomana ei pääse julkiselle puolelle pelkkään seulontatähystykseen (31:49).

Maksuton kutsun saaville ikäluokille (32:04).

3. Miten tähystys suojaa ja miltä se tuntuu?

  • 5–10 vuoden suoja: Jos 50-vuotiaana tehtävässä tähystyksessä ei löydy poikkeavaa (tai löytyneet alkuvaiheen muutokset nypätään samalla kertaa pois), toimenpide antaa suojan suolistosyöpää vastaan 5–10 vuodeksi eteenpäin (29:25).

  • Helppo näytteenotto: Verrattuna esimerkiksi keuhkoihin, suolikanavaan on suora ja helppo reitti ottaa koepaloja tai poistaa muutoksia tähystyksen yhteydessä (27:42).

  • Ei tarvitse olla epämiellyttävä: Vaikka tähystys mielletään usein pelottavaksi tai kivuliaaksi, Kononen korostaa, että nykyaikaisella tähystysteknologialla, kokeneilla tekijöillä ja riittävällä esilääkityksellä tutkimus pystytään tekemään potilaalle miellyttäväksi (30:31).

  • Ruokatorven ja mahalaukun tähystys (gastroskopia): Sitä ei tarvitse tehdä rutiininomaisesti 50-vuotiaana ilman syytä, vaan vasta jos ilmenee oireita, kuten närästystä tai muita ylävatsavaivoja (30:41).


Videolla syöpälääkäri Juha Kononen nostaa rintasyövän esiin esimerkkinä syöpätyypistä, jossa suomalainen hoitoketju, kolmoisdiagnostiikka ja ennen leikkausta annettavat täsmähoidot tuottavat erinomaisia tuloksia.

1. Ennuste ja diagnostiikan kulmakivet

  • Loistava ennuste: Kattavan seulontaohjelman ja nopean hoitoketjun ansiosta rintasyöpä todetaan Suomessa valtaosin paikallisena (7:32). Viiden vuoden kuluttua diagnoosista yli 90 % potilaista on hengissä, ja vain noin 5 % taudeista on lähettänyt etäpesäkkeitä toteamishetkellä (28:38).

  • Kolmoisdiagnostiikka: Rintasyöpäepäilyn selvittely perustuu kolmeen vaiheeseen (12:50):

    1. Lääkärin kliininen tutkimus vastaanotolla (12:50).

    2. Kuvantaminen (mammografia, ultraääni ja erityisesti magneettikuvaus, joka paljastaa tarkasti taudin laajuuden rinnassa) (13:28). Kuvantamistapa valitaan potilaan iän ja mahdollisten periytyvien riskitekijöiden mukaan (13:04).

    3. Koepalan (näytteen) ottaminen patologista ja molekyylitason analyysiä varten (2:46).

  • Levinneisyystutkimukset: Tarvittaessa muu elimistö tutkitaan viipalekuvauksella tai FDG-PET-kuvauksella, jossa radioaktiivisesti leimattu sokerimolekyyli hakeutuu aktiivisiin syöpäpesäkkeisiin (13:52).

  • Moniammatillinen tuumorikokous: Kirurgit, radiologit ja syöpälääkärit päättävät yhdessä, aloitetaanko hoito leikkauksella vai lääkehoidolla (14:17). Uusimpina vaihtoehtoina leikkauksen rinnalle on nousemassa myös paikallisia tuhoamismenetelmiä (ablaatiotekniikoita) (14:41).

2. Neoadjuvanttihoito ja HER2-positiivinen rintasyöpä

Merkittävä muutos rintasyövänhoidossa on neoadjuvanttihoito eli lääkehoidon antaminen ennen leikkausta (14:51):

  • Mullistunut ennuste (HER2): Solun pinnan HER2-geenimuutos merkitsi 20 vuotta sitten aggressiivista ja huonoennusteista tautia (15:03). Nykyisillä täsmälääkkeillä jopa yli kaksi kolmasosaa HER2-positiivisista potilaista saa erittäin hyvän tai täydellisen hoitovasteen jo ennen leikkausta – eli leikkausvaiheessa eläviä syöpäsoluja ei välttämättä löydy enää lainkaan (15:42).

  • Kaksi keskeistä hyötyä:

    1. Parempi leikkaustulos: Kun kasvain pienenee etukäteen, leikkaus on helpompi, komplikaatioita tulee vähemmän ja kosmeettinen lopputulos on parempi (15:51).

    2. Lääkkeen tehon välitön seuranta: Kun kasvain on vielä paikallaan, lääkärit näkevät suoraan, pieneneekö se (16:10). Jos vaste ei ole toivottu, lääkitystä voidaan vaihtaa heti, eikä potilasta altisteta tehottomille hoidoille (16:29).

3. Lääkekehityksen hurja vauhti

  • Uusia täsmälääkkeitä jatkuvasti: Pelkästään viimeisen 18 kuukauden aikana Yhdysvaltain lääkevirasto (FDA) on hyväksynyt 12 uutta rintasyöpälääkettä (17:57). Kaikilla ei ole vielä Euroopan lääkeviraston (EMA) myyntilupaa tai Suomen julkista korvattavuutta, mutta ne osoittavat tutkimuksen nopean etenemisen (18:07).

  • Kevyemmät hoidot: Tällä hetkellä tutkitaan aktiivisesti, voidaanko hyviin tuloksiin päästä kokonaan ilman perinteisiä solunsalpaajia (sytostaatteja) tai käyttämällä kohdennettuja ADC-lääkkeitä (vasta-ainelääkekonjugaatteja), jotka vievät sytostaatin suoraan syöpäsolun sisään vähentäen haittavaikutuksia (17:25).

Haluatko käydä läpi vielä videon havainnot keuhkosyövästä (kuten diagnostiikkaviiveistä ja matala-annoksisesta viipalekuvauksesta), vai tarkastellaanko tarkemmin ADC-lääkkeiden toimintaperiaatetta?


Videolla syöpälääkäri Juha Kononen mainitsee eturauhassyövän erityisesti uuden sukupolven radiolääkkeiden eli kohdennetun sisäisen sädehoidon edelläkävijänä (55:19).

1. Radiolääkkeet ja PSMA-täsmähoito

Konosen mukaan radiolääkkeet ovat erittäin tarkkaa täsmäsädehoitoa, jonka kehityksessä eturauhassyöpä on kaikista pisimmällä (55:19):

  • Täsmäohjaus syöpäsoluun: Eturauhassyöpäsolujen pinnalla esiintyy tyypillisesti PSMA-nimistä kohdemolekyyliä (prostataspesifinen membraaniantigeeni) (55:32).

  • Paikallinen säteilylähde: PSMA-molekyyliin hakeutuvaan kantaja-aineeseen kiinnitetään radioaktiivinen isotooppi (55:32). Kun lääke annetaan potilaalle, se hakeutuu suoraan syöpäsoluihin ympäri kehoa (55:32).

  • Terveen kudoksen säästäminen: Radioaktiivinen isotooppi tuhoaa paikallisella säteilyllään nimenomaan nämä PSMA-positiiviset syöpäsolut vahingoittamatta laajasti ympäröivää tervettä kudosta (55:32).

2. Miten eturauhassyövän malli laajenee muihin syöpiin?

  • Tutkimus käynnissä: Vaikka PSMA-kohdennetut radiolääkkeet ovat kliinisessä käytössä pisimmällä eturauhassyövässä, Kononen toteaa, että vastaavaa hoitostrategiaa tutkitaan parhaillaan aktiivisesti myös muiden syöpätyyppien hoidossa (55:45).

  • Laajempi sädehoidon murros: Radiolääkkeiden rinnalla myös ulkoinen sädehoito kehittyy vauhdilla. Tekoälypohjaisten työkalujen avulla sädehoidon annossuunnittelusta saadaan entistä turvallisempaa ja tarkempaa, jolloin hoito on aiempaa paremmin siedettyä (52:59).

(Huomio: Video ei käsittele laajemmin eturauhassyövän varhaistoteamista, PSA-seulontaa tai leikkaushoitoa, vaan keskittyy siihen nimenomaan radiolääkkeiden ja täsmäsäteilyn kärkiesimerkkinä (55:32).)