Opettaja Osmo Tokola ja Raution koulut

 

Taiteilija Markku Hakola on maalannut taulun opettaja Osmo Tokolasta ja Raution koulusta

Osmo Tokola

Kulttuurin liekki

Opettaja Osmo Tokola on syntynyt 13.05.1918 Rautiossa. Hän solmi avioliiton Hilkka os. Ojalan kanssa, joka oli syntynyt 10.11.1921 Kannuksessa. Hilkka kuoli 17.06.1981. Heille syntyi lapsi Kaisa vuonna 1950.

Elokuun neljäntenä päivänä 2009 opettaja, kulttuuripersoona, rautiolaisuuden isähahmo, veteraani ja sotainvalidi Osmo Tokola (s. 13.5.1918 – 4.8.2009) sai kutsun viimeiseen iltahuutoon. Osmo Tokolan elämän liekki sammui, mutta hänen työnsä ja toimintansa jälki jäävät historiaan. Tämä osaaminen on ollut harvinaisen laaja-alaista. Kaikessa toiminnassa on korostunut luontainen vaatimattomuus. Rautiolaisen kulttuurin liekki palaa edelleen. Osmo Tokola lähti vapaaehtoisena täydennysmiehenä Äyräpään lohkolle talvisotaan puolustamaan maatamme. JR 29 joukoissa hän taisteli Ilomäessä, Koirivaaralla, Värtsilässä, Kinnasvaaralla, Hyrsylässä, Sombassa, Peskissä, Prääsässä, Vilgassa, Homorovitsassa ja Kiipurossa. Hän haavoittui maaliskuussa 1940 Äyräpäässä 31.7.1941 Hyrsylässä sekä 21.7.1942 Kiipurolla., jossa miina räjähti jalkoihin. Hän on kantanut kehossaan sodan muistoja vuosikymmenet ja ne ovat tuntuneet jokaisena päivänä. Hän toimi ryhmänjohtajana ja joukkueen varajohtajana. Osmo Tokola toimi Raution koululla opettajana yli 20 vuotta. Hän opetti oppilaille oikeita elämän perusarvoja, jonka jälki on näkynyt myöhemmin rautiolaisessa kulttuurissa ja rautiolaisten toiminnassa ja elämässä. Hän opetti oppilaitaan yrittämään ja tekemään parhaansa.

Osmo Tokola oli monitaitoinen henkilö. Hän rakasti kotiseutua ja Rautiota.. Hän kirjoittanut sotakertomukset Raution sotaveteraanimatrikkeleihin, Hän on kirjoittanut kertomuksia Raution historiasta ja tapahtumista lehtiin ja kirjoihin. Hän toimi myös kotiseutulehti Jokiseudun päätoimittajana. Hän osasi soittaa urkuharmoonia ja viulua. Hän osasi säveltää.

Ilta Pitkäjärvellä, säv./san. Osmo Tokola

https://www.youtube.com/watch?v=WAw6S_rDCzM

Viihdettä vieskalaisittain

https://www.youtube.com/watch?v=LfhNgibY_uM

Joululaulu

https://www.uusijoululaulu.fi/pdf_score/822

Musiikki ja laulu olivat tärkeä asia. Moni oppilas veti komeasti koelaulun luokan edessä, vaikka kaikilla ei laulunlahjoja ollutkaan. Opettaja säesti harmonilla. Laulu oli keskeinen osa opetusta ja isänmaan arvostusta. Teknisen työn ja kädentaidot olivat tärkeitä. Jakkaran valmistaminen oli osattava. Oppilailla oli suuri kunnioitus opettajaansa kohtaan. Raution koulussa koulukiusaamista ei esiintynyt. Osmo Tokola on tehnyt erittäin monipuolisen työn kotiseutunsa Raution hyväksi. Raution kunnan vaakuna on Osmo Tokolan suunnittelema. Osmo Tokola oli Rautio-viikon käynnistäjä. Hän oli kotiseutuyhdistyksen perustajajäsen, puheenjohtaja ja museotoiminnan käynnistäjä. Merkittävä kulttuuriteko oli kulttuurin liekin saaminen Rautioon 31.10.1965. Keräyspäällikkönä toimi Osmo Tokola. Rautiosta tuli Suomen kulttuurimyönteisin kunta 85,17 %:n kannatuksella. Kulttuurin liekistä on tullut paikallisen itsetunnon kohottaja ja vahvistaja.Osmo Tokola oli keskeisesti mukana myös niin Raution Kisailijoiden kuin Raution Nuorisoseuran toiminnassa. Osmo Tokola sävelsi Raution Nuorisoseuran 80-vuotisjuhlaan Raution Nuorisoseuran marssin. Musiikki ja sanoitukset olivat Osmo Tokolan viime vuosikymmenien rakkain harrastus. Äänitteitä ja laulukirjoja on julkaistu useita. Osmo Tokolaa voidaan pitää rautiolaisuuden isänä.

Osmo Tokola on kirjoittanut Raution Kisailijoiden (1981) ja Raution nuorisoseuran (1988) historiikit. Tokolan runoja on julkaistu myös antologioissa Seudun sanat ja sävel: pöytälaatikkorunot 1995-1997 ja Runomarjoja Vääräjoen varrelta (2001).

Raution urheilukenttä erottiin aikoinaan Ahon tilasta eli minun kotitilastani. Raution urheilukentän juoksusuora on 110 metriä pitkä ja se johtuu siitä, että tuohon aikaan eli 1950-luvun alkupuolella Rautiossa oli hyviä aitajuoksijoita. Urheilukentän päällyste on hiilimurske ja kentän suunnitteli kalajokinen Aadolf Männistö. Raution urheilukentän katsomo ja huoltorakennuksen suunnitteli opettaja Osmo Tokola.

Raution urheilukentän katsomo

Raution urheilukentän kahvila- ja varastorakennus on Osmo Tokolan suunnittelemia

Raution vaakuna on opettaja Osmo Tokolan suunnittelema

Keskipohjanmaan kotiseutulukemistossa on Osmo Tokolan kirjoittama teksti Tepukkatöyrän sepästä. Se kuuluu näin:

Oli kevät. Tepukkatöyrän kuusen naavaisella oksalla istua kökotti metsovanhus. Linnun siivet riippuivat velttoina, ja pyrstösulat levittäytyivät haralleen riippuvien naavojen sekaan, Nokinokan kummallinen laulu suhahti silloin tällöin auringon kultaamaan aamuun.

- Pa-pa-pa-pa, skiuu, shiuu.
- Olli-seppä, aijotko tässä nousta maalle, kun ohjaat veneen rantaan?
- Haen tuon nokinokan aamupaistiksemme. Sytytä sillä aikaa jo nuotio palamaan tuohon rannalle! Mutta anna Vielä Antin ja Liisan nukkua veneessä!
- Olli-seppä, minusta tämä paikka on kaunis. Katso tuota töyrää virran partaalla ja noita kuusia siellä! Voi, miten kauniisti aurinko kultaa ne! Minä toivoisin, ettemme menisi enää ylemmäksi jokea pitkin, vaan jäisimme asumaan jo näille rannoille!
- Teen pajani sinne, mistä löydämme rautaa, sillä se on meidän elantomme. Ei meillä ole varaa etsiä silmälle kauneutta!
- Tiedän sen, Olli-seppä, ja toivon, että löydät pian rautasuosi. Tänään on jo yhdeksäs päivä siitä, kun lähdimme. Tämän joen rannoilla emme ole ainoaakaan ihmisasumusta nähneet.
- Näiden seutujen soissa täytyy olla rautaa, Kun löydämme sellaisen, valitsemme itsellemme asuinpaikan.

Mies jätti vaimonsa, veneensä ja sillä nukkuivat lapsensa. Hän nousi kummulle, missä metsovanhus, nokinokka, suhisi soidinlauluansa kevätaamun tietämättä mitään uudesta tulokkaasta. Ihmistä se ei ollut koskaan nähnyt.
Kun Olli-seppä hetkeä myöhemmin istui nuotion ääressä, puhui hän: ”Tuolta töyräältä näin suuria soita, Ne leviävät itään ja pohjoiseen. Kasvillisuudesta erotta silmäni tänne asti, että niissä on paljon rautaa. Etsimämme suot ovat löytyneet. Tuolle töyräälle teen pajani. Tähän asetumme, ja tämä olkoon onnemme päivä!”

Sinä aamuna aterioi neljä onnellista ihmistä uudessa asuinseudussaan maukasta linnunpaistia, Ympärillä seisoivat rauhallisina tummat kuuset. Muutaman askeleen päästä kuului riistan suhina, ja usein rikkoi joen tyynen pinnan väkevien pyrstöevien molskahdus.

Olli-seppä pystytti pajansa joen töyräälle kuusten alle. Siihen viereen hän rakensi havuista asunnon itselleen, vaimolleen ja kahdelle lapselleen. Hänen mielensä paloi kiihkeästi idän ja pohjoisen soille hakemaan rautaa. Rauta oli koko hänen elämänsä. Kun hänen väkevät kätensä taivuttelivat tuota ihmeellistä metallia uusiin muotoihin, tunsi hän sisäistä ylpeyttä ja tyydytystä. Vain rauta oli saanut hänet lähtemään tänne asumattomaan erämaahan, ”Rautaa, rautaa”, tuntuivat kuuset humisevan hänen korvissaan, kun hän katseli töyräältä kaukaisia ruskeita soita.
- Tänään lähdemme hakemaan raudanhölmää suolta. Aseta kalanpyydykset kosken alle, sillä näin aikamoisia haukia tuon kiven ja rannan välissä.
- Olli-seppä, olen iloinen kanssasi. Tämä seutu on meidän. Tämä virta, tämä töyräs, nämä metsät, nuo suot ovat meidän. Tänne me rakennamme pysyvän kotimme, Ja sukumme asukoon täällä niin kaunan kuin aurinko kiertää taivaalla. Riennä hakemaan rautaasi, Olli-seppä!

Olli-seppä löysi malminhakuretkillään uusia soita, puroja ja metsälampia. Niille hän antoi omat nimensä. Pian koko seutu tuli tutuksi ja rakkaaksi. Hän tallasi metsän polkunsa, jotka tunsi yhtä hyvin kuin kymmenen sormeaan.
Kului viikkoja ja kuukausia. Olli-seppä etsi malmia ja valmisti rautaansa, Kun suven mentyä syksy saapui Tepukkatöyrälle, kohosi tummaan iltaan sankka parvi säkeniä. Ne kertoilivat, että pajassa takoi Olli-seppä, tämän seudun ensimmäinen asukas kallista ja rakasta rautaansa. Väkevät vasaraniskut kalskahtivat etäälle, Ne ilmoittivat erämetsien asujamistolle uudesta voimasta, joka tästedes tulisi seutua hallitsemaan.

Toinen Osmo Tokolan kirjoittama teksti käsittelee Raution viimeistä karhua. Se kuuluu näin:Soli tappanu sinä kevänä Asusta lehemän. Se huomattihin heti jälijistä, että son karhun töitä. Ettei se tekis enempää vahinkoja, päätettihin, että se miehisä tapetahan. Mutta sitä ei vain hevillä löyvetty. Ja luultihinki, että se meni jo Alavieskan puolelle, ko ei vähähän aikahan nähty karhusta mittään merkkiä
Mutta sitte se samana kesänä ilimesty Alapäääsä Seurahakahan. Soli sielä kahtena päivänä hättyytelly Räihän talojen karjaa, Ja silloin päätettihin se viheliäinen ottaa lujalle. Muitta kuitenkin meinattihin, että koitetahan ensinkieryyvellä saaja se tapetuksi.
Kun tiejettihin vanahastahan, että karhu on nooli sahille, tethiin saaville hirviän väkevää sahtia. Yhtenä yönä se vietihin sitte Saurahakahan. Ja ko aamulla aikusi mentihin sinne, niin sielä se karhu makas sahtisaavin vieressä. Eikä se päässy karkuhun, eikä tullu miesten päälle. Soli oli juonu yhtehen mittahan saavillisen sahtia, ja sen maha oli niin pullollaan, että sen meinas halijeta.
Siite ne miehet tappo sen, eikä sen päästä oo karhut tohtinu Rautiohon tulla.
Osmo Tokola on kirjoittanut runokokoelman Olla kuulumatta siihen.

Otan pari esimerkkiä Osmon runoista:

Huuda kovemmin – vaikenemalla!
Pyydä enemmän – antamalla!
Silloin opit tuntemaan …
Älä odota luottamuksen hetkiä muilta,
Sinun pääsi kuitenkin vaaditaan.
Siitä, mitä toiset saavuttavat, iloitse!
siitä, mitä itse menetät, kiitä!
Etsi palvelijaasi palvelemalla!
Kestävyydelläsi voitat kerskailijan,
nöyryydellä ylpeilijän.
Jos pyydät muilta, tiedät itse antavasi.
Mutta siitäkin, että pyytämisesi on antamista,
voittosi tappioita ole iloinen,
sillä yhteytesi siihen, että näin on, riittää.
Sentähden – älä odota.

Olit katkera siitä syystä, että tuskasi taakka,
jota ruumiissasi kannoit,
tuli myöskin henkesi vankilaksi.
Katkera siitä syystä, että myös tämän vuoksi
jäi taakkasi kevyemmäksi,
Taakka ja uhri.

Opettaja Osmo Tokola oli Rautio-viikon käynnistäjä

Tango-Landola liittyy erottamattomasti Rautioon. Hieman historiaa rautiolaisesta tanssiorkesteriperinteestä

Tango-Landolan juurilla

Tango-Landolan syntyyn ja perustamiseen oli keskeisinä vaikuttimina Tapani Typön soittaminen Raution työväentalolla, jossa Leo Kinnunen kävi häntä ja hänen orkestereita kuuntelemassa sekä opettaja Osmo Tokola, joka ohjasi aktiivisesti nuoria urheilun ja kulttuurin pariin. Osmo Tokola innosti myös Tuomo Hämäläistä osallistumaan alueelliseen koululaisten kulttuurikilpailuun. Tuomo oli ja on todella lahjakas musiikissa ja kykenee soittamaan korvakuulolla kappaleen kuin kappaleen. Niinpä hän lahjakkaana musiikillisena nerona voitti huuliharpun soitolla kulttuurikilpailussa ykköspalkinnon. 1960-luvun puolivälissä Tuomo ja Leo tutustuivat Raution alapään kansakoulussa toisiinsa. Leo kävi sitten Tuomon kotona kuuntelemassa hänen huuliharpun ja kitaransoittoa. Siinä hän innostui sitten hyräilemään lauluja ja niin käynnistyi Tuomon ja Leon yhteistyö. Tuomo ja Leo soittelivat ja lauloivat vuorotellen kummankin kotona.

Keijo Nivala oli saanut tilata Anttilan postimyynnistä pikkuhaitarin. Niinpä hän tuli pikku haitarin kanssa kokeilemaan yhteen soittamista, kun Tuomo ja Leo musisoivat Kinnusella. Vesa Kinnunen oli puolestaan innostunut kitaran soitosta ja osasikin sitä korvakuulolla jo aika hyvin. Pian Vesa kuitenkin otti kitaran rinnalle bassokitaran ja opetteli Keijon avustuksella nuotit. Rumpali oli vielä hukassa. Alavieskassa oli nuorukainen nimeltään Esko Puutio saanut rummut ja oli innokas opettelemaan rumpalin taitoja. Leo sai Eskon mukaan ja näin uusi orkesteri oli saanut peruskokoonpanon kasaan syksyn 1966 aikana, jolloin Keijo myös sai ostaa uuden isomman haitarin.

Talvella 1967 uusi orkesteri rupesi harjoittelemaan säännöllisesti ja yleensä sunnuntai-iltapäivisin Raution nuorisoseurantalolla. Orkesterin vahvistimet olivat aluksi Erkki Kiimamaan itsetekemiä, joissa käytettiin vanhojen radioiden radioputkia. Tehoja saatiin muutama kymmenen wattia. Syksyllä 1967 paketti oli kasassa ja harjoiteltuja tanssikappaleita oli noin 80. Niinpä ensimmäiselle ”keikalle” lähdettiin Raution Kärkisen nuorisoseuran talolle sunnuntaina 17.9.1967. Orkesteri oli saanut nimekseen Tango-Landola, koska tangot olivat silloin kovassa suosiossa. Landola nimi tuli kitaran nimestä. Orkesterin nimen ideaan vaikutti maankuulu Dallape-orkesterin nimi, jossa nimen taustalla oli Dallape-harmonikan nimi.

Näin Tango-Landolan tie Pohjois-Suomen tanssipaikoille oli avattu ja siitä alkoi orkesterin 50-vuotistaival tanssimusiikin parissa.

Suvivalssi ja Leo Kinnunen, Rautio1998

https://www.youtube.com/watch?v=WS_DDpalDRE

Iltamat Rautiossa 1991

https://www.youtube.com/watch?v=5OmjPKTtR-k

Tango-Landolan 50-vuotisjuhlakonsertti Rautiossa kesällä 2017, osa 2

https://www.youtube.com/watch?v=ou1AelUT7qc

Rautio-viikon kulkue on ollut merkittävä osa rautiolaista historiaa

Näytelmät ovat olleet keskeinen osa Rautio-viikkoa

Hän maalasi rautiolaisten sotaretkestä 30 maalausta, joista minulla on 9 mukana taidenäyttelyssäni. Osmo Tokola oli taitava käsistään ja osasi opettaa oppilailleen käsityötaitoja. Hän oli vaativa opettaja. Hän johti myös omalla esimerkillään. Sodan kokemus oli kuitenkin jättänyt häneen omat jälkensä. Hän hermostui ja sai raivonpuuskia, joiden kohteeksi joskus oppilaatkin joutuivat.

Osmo Tokolan sotaa kuvaavat maalaukset taidenäyttelyssäni

Raution koulun historiaa

Raution kirkonkylän kansakoulun opetustyö aloitettiin 16. syyskuuta 1889 Lukkarin puustellissa.

Kansakoulun perustamista ovat valistuneet rautiolaiset isännät kehitelleet ilmeisesti useiden vuosien aikana ja 12.12.1881 Raution pappilassa pidetyssä kuntakokouksessa on sitten tehty päätös kansakoulun perustamisesta. Alkuperäinen pöytkirja on hävinnyt, mutta säilyneen jäljennöksen kautta tuon kuntakokouksen pöytäkirjan ovat omakätisesti allekirjoittaneet kuntakokouksen esimies Henrik Petäjistö ja kirjuri Henrik Kärkinen sekä puumerkeillään vahvistaneet Johan Räihä, Johan Härö, Henrik Asu, Henrik Takkunen ja Jaako Sipilä.

Kansakoulun johtokunnan esimieheksi oli valittu pastori N. Karlsberg ja jäseniksi kauppias Henrik Petäistö, kirkkoväärti Johan Räihä, talokkaat Manna Koivu-Sipilä, Juho Härönoja, Erkki Mäkitalo, Henrik Kärkinen-Wähäkangas, Erkki Keltapöllä ja lautamies Jaako Werronen. Viisi vuotta oli kulunut, mutta Rautiossa ei ollut tapahtunut mitään. Kesällä 1888 kansakoulujen tarkastaja pastori J. Reini oli kirjoittanut asiasta Oulun läänin kuvernöörille ja vaatinut kuntaa toteuttamaan vuonna 1881 tehdyn päätöksen kansakoulun perustamisesta.

Lääninhallitus on antanut välipäätöksensä tarkastajan vaatimuksesta 11. elokuuta 1888 ja Raution kuntakokous on puolestaan vastannut siihen jo 3. syyskuuta 1888. Päätöksen mukaan kunta suostuu panemaan koulun toimeen syyskuun alusta 1889, mutta pyytää, että ”koulu pitemmäksi aikaa saisi olla sijoitettuna hyyryhuoneisiin eli siihen asti kunnes koulun menestys on täydellisesti taattu”. Oulun lääninhallitus on 5. lokakuuta 1888 ”hyväksynyt ja vahvistanut mitä Raution kuntalaiset viime syyskuun 3. päivänä asiassa ovat päättäneet".

Koulutoimen ylihallitus (kouluhallitus) on 7. elokuuta 1889 esittänyt, että yleisistä varoista myönnettäsiin ”apuraha opettajattaren palkkaamiseen raution kuntaan perustettavaksi aiotussa ylemmässä, pojille ja tytöille yhteisessä kansakoulussa”. Lopullisen päätöksen kansakoulun perustamisesta on tehnyt Keisarillisen Suomen Senaatin kirkollisasiain toimituskkunta Helsingissä 28. elokuuta 1889.

Koulun johtokunta on päättänyt 9. huhtikuuta 1889 vuokrata koululle ja opettajattarelle huoneet Lukkarin puustellista (nykyisin Raution kotiseutumuseona) 50 markan vuosivuokralla. Ensimmäisessä johtokunnan kokouksessa 13. elmikuuta 1889 on merkitty pöytäkirjaan, että opetusta tulee antaa seuraavissa aineissa: uskonoppi ja kirkkohistoria, soveliasten kirjain lukeminen äidinkielellä ja sen kirjoittaminen, maantiede ja historia, muoto-oppi sekä pintain ja kappalten mittaaminen, luonnontiede ja sen käytäntö, kuvaanto, laulu ja voimistelu, jonka ohessa tyttöjä pitää harjoittaa naisväen käsitöihin ja poikia kätevyyteen. Koulun aloituspäivänä 16. syyskuuta 1889 johtokunta hyväksyi opettajan tekemän lukujärjesteyksen, jonka mukaan koulupäivän pituus oli maanantaista perjantaihin viisi tuntia ja lauantaisin neljä tuntia.

Raution kirkonkylän koulun rakennukset vuonna 1930 tapahtuneen laajennuksen jälkeen.

Keväällä 1891 kuntakokous on ”lupausten mukaan ja pitemmän aikaa tuumittua” ostanut 300 markalla uuden koulun paikaksi Hiskias Aaponpoika Räihältä ”Pappilan maan rajalta Sysimehtän ja Matti Hanhinevan Torpanmaan paikalta peltoa yhden tynnyrinalan ja kartanon maan tonttia puolen tynnyrin alan”. Koulun rakentaminen on toteutettu 1892 ja sitä varten on Raution koulupiirin asukkailta kannettu kahteen otteeseen yhteensä noin 2 000 markkaa. Pääurakoitsijana toimi Jaakko Antinpoika Takkunen, joka huutokaupassa otti tehdäkseen ”rakennuksen salvaamisen ja veistämisen sisältä ja päältä ja päätyin lautottamisen ponttaamalla ja vesikaton tekemisen asfalttihuovasta 540 markan summasta.

Ensimmäisen koulutalon rakennuskustannukset ovat olleet yhteensä 5 550 markkaa. Useina vuosina koulun menot ovat olleet tuloja suuremmat ja tilinpitäjä Otto Petäistö on joutunut maksamaan koulun menoja omasta pussistaan. Tammikuussa 1893 oli johtokunnassa ensimmäisen kerran esillä koulun vesikysymys. Tuolloin päätettiin tehdä koululle kaivo, jonka ”puitteiksi ostetaan joku vanha huone-aitta tai riihi.

Alusta alkaen oli kirkonkylän koulu varsin sivussa muusta asutuksesta ja koulun paikkaa valittaessa lieneekin painavimpana syynä ollut pappilan läheisyys. Rakentamisen kannalta maaperän laatu oli huonoa ja jo pian koulun aloittamisen jälkeen ovat johtokunnan jäsenet useinkin joutuneet pohtimaan korjaustöitä ja niistä aiheutuneita pulmia.

Syksyllä 1920 oli koululle vuokrattava lisätiloja lukkari Jokelinin puustellista. Varsinaiseen koulutaloon saatiin sähköt 1922 lopulla. Yli neljännesvuosisata myöhemmin 1949 valtuusto myönsi 30 000 markkaa sähköjohtojen uusimiseen, kun silloin sähkönjakelua hoitaneelta Korpelan Voima Oy:ltä oli tullut määräys, että sisätilojen sähköjohdot on uudistettava laillisiksi.

Opettaja Helvi Juntumaa oli virassaan 1952-1957. Kuva on otettu pappilan väentuvan edessä.

Vuonna 1952 vuokrattiin alakoulua varten luokkahuone koulun viereisestä pappilan väentuvasta ja samana vuonna rakennettiin koululle uusi sauna. Koulun laajentaminen tuli esille seuraavana vuonna ja johtokunta esitti jälleen koulun rakentamista uuteen paikkaan, koska ”nykyisen koulun paikka on sekä asemansa että maan laatua ajatellen sellainen, että ei ole tarkoituksenmukaista tähän koulua rakentaa. Kunnanvaltuustokin oli nyt samaa mieltä ja koulun paikaksi ostettiin maantien varresta Antti Niskalta 63 aaria maata 350 000 markan hinnalla.

Koululle hyväksyttiin Jukka-tyyppipiirustukset ja rakennsulupa saatiin syyskuun alusta 1954. Tiilirakenteinen koulu valmistui kunnan omana työnä 1955 ja sen kustannukset olivat noin 23 miljoonaa markkaa. Koulun tilavuus oli noin 3300 kuutiometriä ja talousrakennuksen tilavuus noin 330 kuutiometriä.

Raution koulu on ollut lakkautusuhan alainen vuonna 2011. Kalajoen kaupunginhallituksen puheenjohtajan Raili Myllylän johtama kouluverkkotyöryhmä yritti saada lakkautettua koulun, mutta se ei onnistunut siinä operaatiosa. Sen jälkeen lakkautusta yritettiin ”vippaskonstein” eli Kalajoen kaupungin investointibudjetin kautta. Asiasta nousi sen verran iso ”mökä” että asia näytetään hoidettavan kunnallisvaalien 2012 jälkeen.













'

Raution koulu

Raution koulussa tehtiin käsityötunneilla opettaja Osmo Tokolan opastuksella vaativia käsitöitä kuten esim. könninkelloja.

Raution kirkonkylän kansakoulun oppilaita

Osmo Tokola toimi johtavana opettajana Raution koulussa vuosina 1943-44 ja 1946-1971.

Lähdeaineisto: Aarre Aunola 100-vuotias Raution koulu 1889-1989

Pöllän koulun historiaa

Pöllän kansakoulu on perustettu 1920 ja opetusta annettiin alkuun vuokratiloissa Lukkarin puustellissa. Ensimmäinen koulutalo oli kaksikerroksinen puutalo, joka valmistui vuonna 1923. Opetusta tässä talossa ehdittiin antaa vain noin seitsemän toista vuoden ajan, sillä koulu tuhoutui tulipalossa vuodenvaihteessa 1941742.

Kivirakenteinen toinen koulutalo valmistui vuonna 1948 ja sen elinkaari jäi vielä vähän lyhyemmäksi kuin ensimmäisen koulun. Peruskorjausta toteutettaessa syksyllä 1961 rakennus tuhoutui ilmeisesti hitsauskipinästä alkuunsa saaneen tulipaon seurauksena 18.10.1961.

Pöllän kolmas koulu valmistui Tepukkatöyrän tontille vuonna 1963.

Lähdeaineisto: Aarre Aunola Rautio ISBN952-91-1208-

Typpön koulun historiaa

Typpön koulu aloitti toiminta syksyllä 1924 entisessä Saaren talossa, jonka kunta oli ostanut ja kunnostanut koulutaloksi. Tässä talossa koulu toimi yli neljännesvuosisadan ajan vuoteen 1950.

Typpöön saatiin uusi koulutao syksyksi 1950 ja koulua siinä pidettiin vuoteen 1979, jolloin Typpön koulupiiri lakkautettiin.

Jako ala- ja yläkansakouluihin poistui 1950-luvulla, kun oli päädytty kuusiluokkaiseen kansakouluun. Niin sanottu jatko-opetus muuttui 1958 vähintään 200-tuntiseksi kansalaiskouluksi ja se toimi Raution kirkonkylän koulun yhteydessä. Vuodesta 1963 kansalaiskoulu toimi 1-vuotisena ja sitten 2-vuotisena syksystä 1967. Vuonna 1968 annettiin laki kulujärjestelmän perusteista ja vuodesta 1973 alkaen kansakoulu, kansalaiskoulu ja keskikoulu ovat yhdessä muodostaneet peruskoulun, jonka ala-asteet toimivat Rautiossa kirkolla, Pöllässä ja Kärkisissä.

Lähdeaineisto Aarre Aunola Rautio

Kärkisen koulun historia

Kärkiskylän koulun perustamispäivänä voidaan pitää 1. kesäkuuta 1891, jolloin kylän miehet ilmoittivat kuntakokouksessa aloittavansa kansakoulun kylässään seuraavana syksynä. Kuukautta myöhemmin koulupiirin ”osallisten” kokouksessa on ollut paikalla ”melkoinen määrä kyläläisiä” ja silloin on valittu ensimmäiseen johtokuntaa puheenjohtajaksi Antti Iso-oja (vuodesta 1893 Korva) ja jäseniksi August Mäkitalo, Jaakko Rautakoski, Emanuel Peltokangas ja Emanuel Vähäoja.

Koulutyö oli määrä aloittaa 23. syyskuuta 1891, mutta kun valittu opettaja ei tullutkaan, niin aloittaminen siirtyi lähes kahdella kuukaudella. Antti Iso-ojan talosta oli koululle vuokrattu tilat ja ”koulu avattiin käytännölliseen toimeensa” 12. marraskuuta 1891, jolloin Jenny Hahtolinilla oli opetettavana kaikkiaan 25 kärkisläislasta.

Kärkisen kansakoulun aloittaminen oli voimallinen osoitus kyläläisten yhteistoiminnasta ja halusta antaa lapsilleen oppia elämää ja huomista varten. Koulu oli sanamukaisesti kylän ”oma” koulu, sillä se toimi yksityisenä kouluna aina kevääseen 1934. Kouluhallituksen määräys Kärkisen koulun määräämisestä kunnallisekis kouluksi on luettu tiedoksi Raution kunnanvaltuuston kokouksessa 28. maaliskuuta 1934.

Koulutalon rakentamisesta on päätetty koulupiirin kokouksessa 1. heinäkuuta 1891 ja sen rakentaminen on käynnistynyt seuraavan vuoden keväällä. Tammikuulta 1893 on säilynyt tilinteko koulun rakentamisen kustannuksista, jotka on laskettu yhteensä 7833 markaksi eli vuoden 1999 rahaksi muutettuna noin 160 000 markaksi. Kylän väki teki kouluntyömaalla muun muassa 1250 talkoopäivä ja isännät lahjoittivat paljon rakennustarvikkeita. Keisarillinen senaatti myönsi talvella 1894 Kärkisen koulun rakennuskustannuksiin 1500 markan suuruisen rakentamisavustuksen.

Uuden koulutalon rakentaminen on ollut vireillä jo vuonna 1930, jolloin on hyväksytty piirustuksetkin koulupiirin kokouksessa. Sitten rakentaminen siirtyi kuitenkin monista syistä johtuen vuosikausien ajan. Vuonna 1936 hyväksyttiin koulun ja ulkohuoneitten uudet piirustukset ja toinen koulutalo valmistui vuonna 1937. Korjaustöitä tehtiin 1952, suuri peruskorjaus 1966-67 ja veistoluokka rakennettiin 1970. Koulu on rakennettu kyläläisten yhteisesti omistamalle tontille. Koulu on lopettanut toimintansa, mutta Kalajoen kaupunki ei voi myydä koulua, koska Kalajoen kaupunki ei omista tonttia.

Lähdeaineisto Aarre Aunola Rautio Isbn 952-91-1208-4, Erkki Ahon muistiinpanot