Miksi munuaisarvoja seurataan?

 

Miksi munuaisarvoja seurataan? Diabetes ja munuaiset -lääkäriluento

https://www.youtube.com/watch?v=EqtRXDwxZI4&t=90s

Tässä on analyysi Diabetesliiton asiantuntijaylilääkäri Elina Pimiän verkkoluennosta ”Miksi munuaisarvoja seurataan? Diabetes ja munuaiset”.

Luennolla käsitellään kattavasti diabeteksen ja munuaisterveyden (diabeettisen munuaistaudin) yhteyttä, seulontatapoja sekä hoidon kulmakiviä. Koska kyseessä on yleisluontoinen lääkäriluento, tiedot ovat yleistä informaatiota eivätkä korvaa yksilöllistä lääkärin arviota tai diagnoosia.

1. Miksi munuaisarvojen seuranta on tärkeää?

• Oireettomuus: Diabeettinen munuaistauti on salakavala sairaus, joka ei näy päällepäin eikä tunnu alkuvaiheessa (10:29). Tilannetta ei voida tietää ilman säännöllistä testausta (12:39).

• Yhteys sydän- ja verisuoniterveyteen: Munuaismuutokset ovat voimakkaassa yhteydessä sydän- ja valtimo terveyteen (8:30). Jos munuaisarvoissa todetaan poikkeamia, potilaalla on kohonnut riski sairastua sydän- ja valtimotauteihin sekä alttius ennenaikaiseen kuolemaan (8:44).

• Etenemisen pysäyttäminen: Kun muutokset havaitaan ajoissa ja hoitotasapaino saadaan hyväksi, alkava valkuaisvirtsaisuus voi korjaantua tai ainakin taudin eteneminen dialyysihoitoa vaativaksi vajatoiminnaksi saadaan pysäytettyä (3:40).

2. Miten munuaisterveyttä seulotaan ja seurataan?

Munuaisseulonta on yksinkertaista ja se koostuu kahdesta eri kokeesta (12:50):

1. U-AlbKrea (Virtsan albumiinin ja kreatiniinin suhde): Mitataan kertavirtsanäytteestä (13:12). Kohonnut eritys (albuminuria) on usein ensimmäinen merkki munuaissairaudesta (1:59).

2. P-Krea ja GFR (Verikoe): Verinäytteestä tutkitaan kreatiniini, josta laboratorio laskee automaattisesti munuaispuhdistuman eli GFR-arvon (13:12).

Seurantatiheys suositusten mukaan:

• Tyypin 2 diabetes: Seulonta tehdään heti taudin toteamisvaiheessa ja sen jälkeen vuosittain (12:59). Jopa 18 %:lla valkuaista erittyy virtsaan jo diagnoosihetkellä (6:29).

• Tyypin 1 diabetes: Seulonta aloitetaan, kun sairaus on kestänyt viisi vuotta, ja sen jälkeen sitä jatketaan vuosittain (13:30).

Huomautus poikkeavista tuloksista: Jos GFR on alle 60 tai virtsan albumiini-kreatiniinisuhde on yli 3, tulos varmistetaan yleensä uusintanäytteellä 3 kuukauden kuluttua, jotta suljetaan pois hetkelliset häiriötekijät (kuten kova rasitus tai tulehdukset) (14:31).

3. Diabeettisen munuaistaudin hoito ja tavoitteet

Munuaistaudin hoidossa pyritään vaikuttamaan kaikkiin mahdollisiin riskitekijöihin mahdollisimman tehokkaasti (9:29):

• Elintavat: Tärkeintä on monipuolinen ruokavalio, säännöllinen liikunta (joka ylläpitää munuaisten tarvitsemaa verenkiertoa) sekä painonhallinta (16:14). Tupakoinnin lopettaminen on kriittistä munuaistaudin toteamisvaiheessa (17:13).

• Verenpaine: Tavoitetaso on tiukka, yleensä 130/80 mmHg tai haitatta jopa alemmas (18:59). Tietyillä verenpainelääkkeillä (kuten ACE-estäjät tai ATR-salpaajat) on munuaisia suojaava vaikutus, ja niiden annosta saatetaan nostaa, vaikka verenpaine olisi jo tavoitteessa (19:14).

• Verensokeri ja lääkevalinnat: Glukoositasapainon hoitoon valitaan lääkkeitä, jotka ottavat huomioon nimenomaan munuaisia suojaavan aspektin nykyisten hoitosuositusten mukaisesti (18:29).

• Kolesteroli (Lipidit): Jos potilaalla on munuaismuutoksia, pahan kolesterolin eli LDL-kolesterolin tavoitetaso tiukentuu alle 1,4 mmol/l, mikä vaatii usein statiinilääkitystä (20:11).

4. Tärkeä huomio lääkityksen aloitusvaiheesta

Lääkäri korostaa luennolla ilmiötä, joka saattaa hämmentää potilaita: useiden munuaisuojalääkkeiden aloitusvaiheessa munuaispuhdistuma (GFR) saattaa aluksi paradoksaalisesti hieman laskea ja kreatiniiniarvo nousta (22:28). Tämä johtuu siitä, että munuaisiin kohdistuva rasitus ja paine kevenevät (23:28). Muutaman kuukauden kuluessa tilanne muuttuu kuitenkin munuaisia suojaavaksi, minkä vuoksi laboratoriokontrolleja suositellaan 3–6 kuukauden päähän aloituksesta (22:58).