Aarne Saaren muistolaatasta

Kuvassa rautiolaiset Jorma Lyly, Erkki Saari, Jalo Nivala ja Martti Aho. Erkki Saari kaatui noin kuukautta aikaisemmin kuin Aarne Saari teloitettiin.

Aarne Saari

hänen viimeinen kirjeensä vanhemmilleen

Viimeinen kirje

http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2008/11/viimeinen-kirje.html

Talvisodassa suomalaiset puolustivat isänmaataan. He kävivät puolustussotaa. Jatkosodassa suomalaiset hyökkäsivät saksalaisten rinnalla Neuvostoliittoon ja suomalaiset valloittivat Itä-Karjalan sekä perustivat sinne keskitysleirejä. Rautiolaiiset ja kalajokiset palvelivat muun muassa JR 29 riveissä Matkalla Kolatselkään keskipohjalaisrykmentti yllitti vanhan valtakunnan rajan. Muiden rintamayksiköiden tapaan myös JR 29:n miesten keskuudessa vanhan rajan ylitys jakoi mielipiteitä. Sotahistorian professori Martti Turtola pitää Mannerheimin suurena erehdyksenä Itä-Karjalan valloitusta jatkosodassa. Hänen mukaansa se vaati suuremmat tappiot kuin koko talvisota. (Iltasanomat 5.10.2016).

Jatkosodan teloitukset jättivät jälkeensä arpia, joita parsittiin kasaan vuosikymmeniä. Sota-aikoina Suomessa käytettiin kuolemanrangaistusta ja sotilaita teloitettiin pelkuruuden vuoksi tai yllytyksestä rintamakarkuruuteen. Kalajokiseudussa julkaistussa kirjoituksessa on otettu asiasta esille kaksi tapausta. Ensimmäinen tapaus on 18.12.1941, jolloin Syväriä puolustanut 7. D oli kärsinyt raskaita tappioita hyökkäysvaiheessa. Vaikka rintama oli vakiintunut jo lokakuussa, neuvostojoukot olivat häirinneet suomalaisia muun muassa partioiskuin. Miehet oliva väsyneitä ja haluttomia hyökkäämään. Noin 50 miestä kieltäytyi taistelemasta Goran kylän takaisinvaltaamisyrityksessä. Suurin osa saatiin paaamaan rintamaan, mutta yksi sotamies ja yksi korpraali kieltäytyivät. 7 D:n komentaja, juuri 18.12. kenraalimajuriksi ylennetty Antero Svensson määräsi miehet pikaoikeuden eteen. Upseereista koostunut oikeus määräsi heille kuolemantuomion, VI AK:n komentaja kenraalimajuri Talvela vahvisti tuomion. Sotilaspoliisit teloittivat miehet joen uomassa.

Toinen esimerkki on Aarne Saaren teloitus, mikä tapahtui 3.8.1944. Aarne Saaren kantakorttia en löytänyt sotilasarkistosta. Kirkonkirjoista löytyy Aarne Saaren kohdalta merkintä Teloitettu. Tiedän, että isoisäni Eino Perttula on hakenut Aarne Saaren ruumiin Sievin asemalta. Häntä ei ole haudattu sankarihautaan koska hänet on katsottu sotilaskarkuriksi. Viimeinen teloitus tehtiin Tilastokeskuksen mukaan vuonna 1944. On todennäköistä, että tilastoissa ei näy Aarne Saaren teloitusta. Raution sotaveteraanimatrikkelissa ei ole mainintoja Aarne Saaresta. Raution kirkkoherrana 1936-1946 oli sotilaspappi Kalevi Vihma. Raution on ollut isänmaallista aluetta. Sitä todistaa muun muassa Elias Simojen historia

Isänmaallinen mies Elias Simojoki

http://merkkihenkiloita.blogspot.fi/2008/11/isnmaallinen-mies-elias-simojoki.html

Myös Raution pappi Väinö Havas oli isänmaallinen mies

Wäinö Havas – hengen ja miekan mies

http://merkkihenkiloita.blogspot.fi/2012/12/waino-havas-hengen-ja-miekan-mies.html

ja Valpon päällikön Aarno Antonin tapaus kruunaa rautiolaisten isänmaallisuuden

Arno Anthoni piileskeli Raution pappilassa

http://kalajoenhistoria.blogspot.fi/2009/06/arno-anthoni-piileskeli-raution.html

Otan kolmannen esimerkin 15.10 1941 jolloin keskipohjalaisrykmentin miehistä yhteensä 106 aliupseeria ja miehistön jäsentä II/JR 29:stä kieltäytyi lähtemästä taisteluun. Seuraavana päivänä joukkoon liittyi vielä 67 miestä ja 7 miestä karkasi. Miehille pidettiin puhuttelu jonka jälkeen 124 miestä lupasi palata Syvärille siirtyvään rykmenttiinsä. Puhuttelusta huolimatta 56 miestä kieltäytyi lähtemästä Syvärille ja rykmenttiä lastattaessa juniin myös I/JR 29:stä liittyi miehiä kieltäytyjien joukkoon. Lokakuun 28. päivänä kuulusteltiin yhteens 118 miestä. Lopulta sotilaskuriin alistuneista koottiin erillinen komppania, joka siirrettiin rykmentin vahvuuteen Syvärille ja loput kieltäytyjät tuomittiin sotaoikeudessa. Kirja ei kerro tarkemmin sotaoikeuden päätöksistä. (Antti J. Laitinen Keskipohjalaisen rykmentin tie jatkosodassa).

Kun on tutkittu teloituksia niin on havaittu, että asiakirjoja on hävitetty ja tietoja on salattu. Kirkkonummelalainen Sune Sahlstedt on tutkinut laajasti kesän 1944 sotahistoriaa. Hänen keräämiensä tietojen mukaan IV AK:n hallinnollinen puoli piti 22.9.–24.9.1944 Lahdessa palaverin siitä, millaisia toimenpiteitä vasta solmittu välirauha edellyttää. Heti kokouksen jälkeen joukko upseereita tuli sota-arkistoon hakemaan pois tiettyjä sotapäiväkirjoja ja muita dokumentteja.

”Näiden joukossa oli muun muassa 9. Sotapoliisikomppanian sotapäiväkirja kesältä 1944, sillä komppanian elokuussa aloitettu uusi sotapäiväkirja kertoo, että edellinen oli toimitettu sota-arkistoon”, Sahlstedt sanoo. ”Sen koommin ei sitä ole löydetty. Päiväkirjaa voi pitää tärkeänä, sillä yleensä sotapoliisit hoitivat tuomittujen karkureiden teloitukset.” Sahlstedtin mukaan kesältä 1944 on hävinnyt myös 4. Divisioonan esikunnan tiettyjä puhelinsanomia ja sen käytössä olevien autojen ajomääräyksiä sekä hallipäiväkirja.

Tilastokeskuksessa on virallinen luettelo sotavuoden 1944 aikaisista, rintamakarkureina surmansa saaneista suomalaisista.Tavallisimpia ovat maininnat ”teloitettu”, ”teloitettu karkurina”, ”ammuttu karkurina rintamalla tai kiinniotettaessa”, ”teloitettu ampumalla tai mestattu”, ”teloitettu metsäkarkurina”, ”teloitettu toistuvan pakenemisen vuoksi” ja ”teloitettu pikaoikeuden tai kenttäoikeuden tuomion perusteella”.Toisinaan on mainittu myös surmattujen teloitus- tai hautauspaikka: Luumäki, Tienhaara, Rauha, Tammisuo,Torikkala, Nuijamaa, Antrea tai Lautalan kylä. Toisinaan on mahdollisen kuolinpaikan jatkoksi lisätty sanat ”ei sankarihautaan”, mutta ei juuri muuta. Jukka Kulomaa ja Jukka Lindstedt ovat tutkineet sodanaikaisia teloituksia tarkkaan, eikä kyseessä ole siis pelkkä uskonasia. Jukka Kulomaan mukaan kesällä 1944 langetettiin 76 kuolemanrangaistusta, joista 46 pantiin käytäntöön (Kulomaa 1995, ss. 324-326). Professori Heikki Ylikangas kirjoittaa kirjassaan Teloitettu totuus, että jatkosadassa teloitettuja olisi yli 200.
Sota on ollut julmaa. Jatkosodan aikana Suomi otti 67 000 neuvostoliittolaista sotavankia. Heistä arviolta 22 000, siis kolmasosa kuoli suomalaisten hallussa. Suurin osa kuoli sairauksiin ja ravinnon puutteeseen, mutta noin 1 200 ammuttiin. (Antti Kujala: Vankisurmat).

Ihmisoikeuskäsitykset ovat muuttuneet 70 vuodessa ratkaisevasti. Onko jo aika tunnustaa, että rintamakarkuritkin ovat kuolleet isänmaan puolesta ja kuuluvat sankarihautaan? Onko jo aika kertoa totuus sodan ajan tapahtumista? Rintamakarkurit eivät kestäneet sodan rasituksia. Useimmat täysijärkiset ihmiset, jos saavat valita, eivät tapa lähimmäistään ja ovat erittäin haluttomia tekemään niin.

Sodankäynti on eteenkin etulinjan joukoille hyvin traumaattista sekä tappamisen että tapetuksi tulemisen kannalta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä enemmän aikaa sotilas viettää taisteluissa sitä todennäköisemmin hänestä tulee psyykkinen uhri.

Henkilöstä tulee monen eri asteen psykiatrinen uhri sodassa. Useiden kuukausien taistelutehtävät tekevät lähes jokaiselle henkisen stressin vuoksi oireita. Tämä ei tarkoita että he ovat muuttuneet täysiksi hulluiksi ja joissakin tapauksissa lepo ja palautuminen auttaa paljon. Kun se edennyt todella pahaksi siihen ei ole olemassa helppoa ratkaisua. Joissakin tapauksissa henkilö voi esitellä oireitaan välttääkseen taisteluja. Tapauksen hoitoon käytetään erityyppisiä ratkaisuja järjestelmän ominaisuuksien mukaan. Sekavuustilassa psykiatrinen uhri alkaa menettää ajan, paikan ja ympäristön tajunsa. Väsymyksestä kärsivät ihminen voi nopeasti siirtyä tähän tilaan ja tulla psykoottiseksi.
Ville Kivimäki on tehnyt tohtorinväitöskirjan asiasta ja kirjoittanut kirjan nimeltä Murtuneet miele - taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945.

Minä hartaasti toivon, että rautiolaiset osoittavat elävänsä nykyajassa. Suurin osa nykyajan ihmisistä ymmärtää tilanteen. Rintamakarkurit olisivat tarvinneet enemmin psyykkistä hoitoa kuin kuolemanrangaistusta. Rintamakarkuritkin ovat kuolleet isänmaan puolesta. On korkea aika muuttaa käytäntöä ja olla esimerkkinä muulle maailmalle, että rautiolaiset eivät hyväksy tappamista ja sodan ajan asioiden salailua.

Erkki Aho

Kalajoen maahanmuuttajista ja pakolaisista

Tällaisia Kalajoen maahanmuttajissa tuskin tulee olemaan

Kalajoen väkiluku on noin 12635 henkilöä. Kalajoki on elinkeinorakenteeltaan monipuolisempi kuin naapurikunnat. Kalajoella yrittäjyys on keskeinen asia. Kalajoella on vahvaa metalliteollisuutta, mikä juontaa maan kuulujen metalivalureiden Olof ja Leonard Helandereiden sekä Friisin Konepajan toimintaan.
Kalajoella on vahvaa puunjalostusteollisuutta, minkä pohjana on Santaholman Oy:n ja Juseliuksen sahan toiminta.
Kalajoella on perinteisesti vahvaa rakenustoimintaa, jonka taitajina tunnettuja olivat maineikkaat kirkonrakentajat Simon Jylkkä-Silven sekä A.G. Östman, joka oli aikanaan Kalajoen laivanrakennuksen päähenkilö.

Kalajoki oli aikanaan aluuensa ja koko Suomen tärkeinkä  laivojen rakennuspaikkoja. A.G. Östmanilla oli kymmenen poikaa, joita hän opetti näin: Me teke tämä, me osaa teke tämä. Mielestäni tämä periaate elää vielä voimakkaana tänä päivänä Kalajoella.

Kalajoella on pitkät perinteen kaupankäynnistä, koska kalajokiset maaviljelijät kävivät laivoillaan ulkomailla ja toivat sieltä tavaraa Kalajoella. Kalajoen markkinat olivat aikanaan Suomen merkittävimmät markkinat. Kalajoella on edelleenkin satama.

Kalajoki on maamme toiseksi voimakkainta turkistuotantoaluetta ja maatalouden osalta olemme Suomessa kuudennella tilalla.
Kalajoki tunnetaan Hiekkasärkeistään ja matkailusta. Kalajoki on erittäin monipuolinen urheilupaikkakunta voimakkaan seuratoiminnan myötä.

Kalajoki on erinomainen asuinpaikka johtuen siitä, että palvelut ovat lähellä ja asuinympäristö vihtyisä. Kalajoella näyttää toimivan myös sosiaalinen kontrolli erittäin tehokkaasti.
 Kalajoella on hyvät opiskelumahdollisuudet, sillä meillä on hyvät peruskoulut ja Merenojan yhtenäiskoulun valmistumisen myötä opetuksen taso nousee. Kalajoella on alueensa vetovoimaisin lukio ja sen vetovoimaisuus lisäntyy Merenojan yhtenäiskoulun myötä. Kalajoen kristillinen oppilaitos on toiminut vuodesta 1942 ja antaa merkittävän lisän Kalajoen opiskelupaikkoihin. Kalajoen Artema on erittäin monipuolinen opiskelupaikka. Kalajoesta on tarkoitus kehittää erittäin merkittävä urheilupaikkakunta. Tavoitteena on luoda sellaiset urheilusuorituspaikat että ne vetävät vertoja Kuortaneelle.

Kalajoella on totuttu vieraisiin. Sodan aikana Kalajoen väkluku oli n. 7000 ja Kalajoelle tuli 7000 evakkoa, joista 4000 oli Petsamon evakoita. Kalajoen Säästöpankin talo toimi sodan aikoihin Petsamon kunnantalon ja Sortavalan naiskotiteollisuuskouluna. Kalajoella oli tuohon aikaan myös inkeriläisiä ja venäläisiä sotavankeja. Kaikkien kanssa olemme selvinneet

Viime vuosina Kalajoelle on tullut n. 350 maahanmuuttajaa noin 15 eri maasta.. Kalajoki on suosinut työhönperäistä maahanmuuttoa. Työpaikkoja on löytynyt teollisuuden, maatalouden lähinnä perunanviljelyn ja -jalostuksen piiristä sekä maatalouslomituksesta. Maatalouslomittajina on paikkansa löytäneet ennenkaikkea serbialaiset koulutetut henkilöt. Myös satamassa on ollut töissä maahanmuuttajia ja rakennusalalla. Kalajoki on matkailunkin ansiosta aika kansainvälinen paikka.
Kalajoen veroprosentti on Pohjois-Suomen edullisin johtuen monipuolisesta elinkeinorakenteesta.

Kalajoella on maahanmuuttajista varsin hyvät kokemukset. Valitettavasti Kalajoellakin on niitä, jotka ovat pyrkineet käyttämään maahanmuuttajien asemaa hyväksi ja maksaneet heille alhaista palkkaa. Kalajoen kaupungin puolesta on lähestytty työnantajia ja heille on kerrottu miten menetellään maahanmuuttajien kanssa. Tämä on tehonnut lähes kaikkiin yrittäjiin, paitsi yhteen, jonka kanssa on selvitelty asioita jo useamman vuoden ajalta viranomaisten toimesta.

Kalajoella suhtaudutaan maahanmuuttajiin ilman suurempia varauksia. Olen kuitenkin huomannut työhönottotilanteissa mielestäni lievää syrjintään viittaavaa toimintaa sekä viranomaisten toimesta kieroon katsomista. Tarkoitan tällä sitä, että työtön kalajokinen on asetettu etusijalla vaikka maahanmuuttaja olisi ollut paremmin koulutettu.

Kalajoki on nyt asian edessä, kun Kalajoelle tulee pakolaisia. Kalajoella ei ole tietääkseni aikaisemmin ollut maahanmuuttajia Afganistanista. Kalajoen kristilliselle opistolle on rakennetty hyvät majoitustilat. Kansanopistojen taloudellisia avustuksia on vähennetty ja siksi Kalajoen kristillisen opistonkin on huomioitava asioita, joilla taloudellista kannattavuutta voidaan parantaa. Pakolaisten koulutus on ehkä eräs keino asiassa. Kalajoen kristillisellä opistolla pakolaiset ovat jatkuvan tarkkailun alla ja yhteisössä eläminen on paras tapa sopeuttaa pakolaiset suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kalajoen kaupunki on myös tehnyt pakolaisten vastaanottopäätöksen n. 20 pakolaisen vastaanotosta. Uskon ja toivon, että onnistumme myös heidän kotouttamisessaan. Mielestäni Kalajoen ilmapiiri on suvaitsevainen ja auttavainen. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Pakolaisilla voi olla kuitenkin erilaisia psyykkisiä asioita, jotka vaativat lisäpanostusta kaupungilta ja sen me olemme tehneet. Minun käsitykseni mukaan Kalajoella on mahdollisuus kotouttaa, kouluttaa, sopeuttaa yhteiskuntaan myös pakolaisia. Mielestäni mahdollisuudet ovat paremmat kuin monella muulla paikkakunnalla. Itse olen työskennellyt maahanmuuttajien parissa ja tunnen heidän ongelmiaan. Maahanmuuttajilla ja pakolaisilla saattaa olla paljon yhteisiä tekijöitä, mutta pakolaisilla on vielä ennemmän ennalta arvaamattomia asioita, joihin pitää varautua niin hyvin kuin voi. Uskon kuitenkin, että yhteistyöllä ja oikealla asenteella voimme asiat ratkaista. Meidän tulee suunnata katse tulevaisuuteen. Se on kansainvälisempi kuin tämän hetken tilanne.