Kuvassa penkkaripäiviä lukiossa. Kuljimme lukiossa Kalajoella omilla autoilla vuoroviikoin Jaakko Okkosen, Erkki Ahon ja Keijo Nivalan autoilla.
Armeijakaverit Erkki Aho ja Keijo Nivala
Keijossa
on isänsä Jalon luonteenpiirteitä määrätietoisuus,
auttavaisuus, asiallisuus, ystävällisyys, ahkeruus. Keijossa on
äitinsä luonteenpiirteitä iloisuus ja positiivinen elämän asenne.. Keijo on
merkittävä osa rautiolaisuutta.
Keijo Nivalan
merkittävä työ alueemme kehittäjänä
Keijo Nivala aukaisi ovet
ja ikkunat
Keijo
Nivala on luotsannut Ylivieskan ”tekun” monien muutosten läpi.
Koulun nimikin on vaihtunut peräti neljä kertaa. Nivalan
aloittaessa rehtorina Ahti Karivieri jälkeen vuonna 1980,
oppilaitoksen virallinen nimi oli Ylivieskan teknillinen koulu.
Vaikka
yhden luokan koulussa olikin hyvät puolensa. Nivalan mukaan on ollut
kuitenkin alusta lähtien selvää, että koulun on suunnattava
voimakkaasti ulkomaailmaan.
Kehityksen
edellytyksenä on ollut, että emme ole käpertyneet koulun sisälle,
vaan yritysyhteistyötä on tehty koko ajan. Menestyksekkäästä
yhteistyöstä on ollut osoituksena myös se, että oppilaitos on
palkittu kahdesti valtakunnallisesti. Yrityselämän kontaktien
hakeminen on ollut koko ajan punaisena lankana.
Vuonna
1985 koulun nimi muuttui teknikkokoulutuksen luokituksen muututtua
opistotasoiseksi teknilliseksi oppilaitokseksi. Nivalan mielestä
nimenmuutoksella oli myös status-arvoa. Yksi merkittävä
aluevaltaus YOL:n historiassa oli vuosi 1986, kun perustettiin
Kalajokilaakson tietotekniikkakeskus. Sen myötä YOL pystyi
käynnistämään kurssitoiminnan ja kurssipalveluiden tarjoamisen
ulospäin.
Kurssit
ja yritysyhteistyön kehittäminen toivat oppilaitokselle lisää
uskottavuutta. Varsinkin lama ja työttömyyden lisääntyminen
kasvattivat kurssien kysyntää ja toimintaa pystyttiin laajentamaan
entisestään.
Merkittävää
on myös ollut insinöörikoulutuksen aloittaminen 1990. Sen eteen
tehtiin paljon työtä. Keijo Nivala oli rehtorin tehtävästä
sivussa vuosina 1992-1994, jolloin hän teki väitöskirjaansa ja
väitteli tohtoriksi. Vuonna 1995-1996 hän oli Lahden ja seuraavana
vuonna Tampereen ammattikorkeakoulun rehtorina.
Keijon
poissa ollessa oppilaitos ehti yhdistyä Ylivieskan
sosiaalioppilaitoksen kanssa vuonna 1997, jolloin nimeksi tuli
Ylivieskan tekniikan ja sosiaalialan oppilaitos.
Jos
olisin ollut täällä Ylivieskassa rehtorina yhtä mittaan, olisin
varmasti leipääntynyt työhön. Lisäksi halusin hankkia arvokasta
kokemusta ammattikorkeakoulun rehtorin paikalta, koska täällä
myös Ylivieskan tekua kehittämässä siihen suuntaa.
Ylivieskan
tekun osalta suunnitelmat toteutuivat vuonna 1996, jolloin oppilaitos
liittyi osaksi väliaikaisena toimivaa Keski-Pohjanmaan
ammattikorkeakoulua. Keski-Pohjanmaan AMK, vakiinnutettiin vasta
1998.
Oli
valtakunnallista koulutuspolitiikkaa, että ammattikorkeakoulusta
tehtiin ulospäin isolta näyttäviä organisaatioita. Tämän
mielekkyyttä sopii kysyä, Nivala pohtii.
Alun
perin Ylivieskan suunnalta oltiin kiinnostuneita yhteistyöhän Oulun
ja Raahen kanssa. Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymä esitti
kuitenkin pakettiin mukaan Ylivieskan sosiaalialan oppilaitosta ja
Haapajärven ammatti-instituuttia.
Tekniikka
olisi käynyt Oululle, mutta eivät muut alat, joten suunnitelmat
kariutuivat. Tämän jälkeen yhteistyökumppaneita haettiin Kokkolan
ja Pietarsaaren suunnalta. Nivalan mukaan vaihtoehtoja ei ollut,
sillä Ylivieskan tekulle oli elinehto, että se pääsi mukaan
ammattikorkeakoulujen joukkoon.
Ratkaisu
oli pakko tehdä silläkin uhalla, ettei yhteistyö kahden läänin,
kolmen maakunnan ja kahden kielialueen välillä aina ole luontevaa.
Nivala tunnustaa, että suuri organisaatio tuo mukanaan
tehottomuutta, autossa istumista ja palavereista toiseen kulkemista.
Seuraava
askel AMK-tiellä on tutkinnon tekeminen tunnetuksi ja arvostetuksi.
Meidän
täytyy ensiksi arvostaa itse omaa työtämme eikä ajatella, että
yliopistoon pyritään ja ammattikorkeakouluun joudutaan. Tämä
täytyy hoitaa heti alusta lähtien kuntoon, Nivala painottaa.
Lisäksi
on tärkeää, että AMK-tutkinnolle saadaan
jatkokoulutusjärjestelmä. Tämän takan ovat kaikki AMK-rehtorit.
Tutkinnon tunnetuksi tekemisessä tarvitaan Nivalan mukaan tiivistä
yhteistyötä myös yrityselämän kanssa. Tulevaisuudessa
opiskelijat ovat entistä enemmän mukana yritysten ja oppilaitoksen
välisissä projekteissa.
Uskon,
että Oulun eteläinen alue nousee tunnetuksi korkean teknologian
tuotanto-alueeksi. Oppilaitoskaan ei voi enää kasvaa ellei alu
kehity.
Nyt
olisi nopeasti nostettava esille elämän laatuun liittyviä
asioita. Tällöin alueemme hyvät puolet tulisivat nykyistä
paremmin tiedostettua ja tämä tarjoaisi uuden kasvupohjan joko
alueellemme.
Kun
Keijo Nivalaa pyydettiin kymmenen vuotta siteen visioimaan tätä
päivää, osuivat monet ajatukset kohdalleen. Nivala ei tunnusta
omaavansa ennustajan lahjoja, vaan oppilaitosta on kehitetty
määrätietoisesti tavoitteiden ja tulevaisuuden näkemysten mukaan.
Tohtori
Keijo Nivala on tunnettu myös musiikillista ansioistaan.
Tango-Landolan
juurilla Tango-Landolan syntyyn ja perustamiseen oli keskeisinä
vaikuttimina Tapani Typön soittaminen Raution työväentalolla,
jossa Leo Kinnunen kävi häntä ja hänen orkestereitaan
kuuntelemassa sekä opettaja Osmo Tokola, joka ohjasi aktiivisesti
nuoria urheilun ja kulttuurin pariin. Osmo Tokola innosti myös Tuomo
Hämäläistä osallistumaan alueelliseen koululaisten
kulttuurikilpailuun. Tuomo oli todella lahjakas musiikissa ja kykeni
soittamaan korvakuulolla kappaleen kuin kappaleen. Niinpä hän
lahjakkaana musiikillisena nerona voitti huuliharpun soitolla
alueellisessa kulttuurikilpailussa ykköspalkinnon. 1960-luvun
puolivälissä Tuomo ja Leo tutustuivat Raution alapään
(kirkonkylän) kansakoulussa toisiinsa. Leo kävi Tuomon kotona
kuuntelemassa hänen huuliharpun ja kitaransoittoa. Siinä hän
innostui sitten hyräilemään lauluja ja niin käynnistyi Tuomon ja
Leon yhteistyö. Tuomo ja Leo soittelivat ja lauloivat vuorotellen
kummankin kotona. Keijo Nivala oli saanut tilata Anttilan
postimyynnistä pikkuhaitarin. Niinpä hän tuli pikku haitarin
kanssa kokeilemaan yhteen soittamista, kun Tuomo ja Leo musisoivat
Kinnusella. Vesa Kinnunen oli puolestaan innostunut kitaran soitosta
ja osasikin sitä korvakuulolla jo aika hyvin. Pian Vesa kuitenkin
otti kitaran rinnalle bassokitaran ja opetteli Keijon avustuksella
nuotit. Rumpali oli vielä hukassa. Alavieskassa oli nuorukainen
nimeltään Esko Puutio, joka oli saanut rummut ja oli innokas
opettelemaan rumpalin taitoja. Leo sai Eskon mukaan ja näin uusi
orkesteri oli saanut peruskokoonpanon kasaan syksyn 1966 aikana,
jolloin Keijo myös sai ostaa uuden isomman haitarin. Talvella 1967
uusi orkesteri rupesi harjoittelemaan säännöllisesti ja yleensä
sunnuntai-iltapäivisin Raution nuorisoseurantalolla. Orkesterin
vahvistimet olivat aluksi Erkki Kiimamaan itsetekemiä, joissa
käytettiin vanhojen radioiden osia. Tehoja saatiin muutama kymmenen
wattia. Syksyllä 1967 paketti oli kasassa ja harjoiteltuja
tanssikappaleita oli noin 80. Niinpä ensimmäiselle ”keikalle”
lähdettiin Raution Kärkisen nuorisoseuran talolle sunnuntaina
17.9.1967. Orkesteri oli saanut nimekseen Tango-Landola, koska tangot
olivat silloin kovassa suosiossa. Landola nimi tuli kitaran nimestä
ja siihen vaikutti taasen maankuulu Dallape-orkesterin nimi, jossa
nimen taustalla oli Dallapeharmonikan nimi. Näin Tango-Landolan tie
Pohjois-Suomen tanssipaikoille oli avattu ja siitä alkoi orkesterin
50-vuotistaival tanssimusiikin parissa.
Historiaa
rautiolaisesta tanssiorkesteriperinteestä Rautiolaisen
tanssiorkesteriperinteen aloittaja ja innostaja on Tapani Typpö. Hän
perusti vuonna 1962 kolmen miehen orkesterin nimeltään Trio Casotto.
Orkesterin haitaria soitti Tapani itse, Heikki Typpö lauloi ja
soitti kitaraa sekä Jussi Tikkala oli rummuissa. Trio Casotto soitti
mm. Kiiskilän työväen talolla ja Kalajoen Teatteritalossa. Trio
Casotto jäi aika lyhytikäiseksi, sillä Tapani perusti uuden
orkesterin nimeltään T. Typön tangokvartetti. Siinä Tapani soitti
haitaria, Mauri Reunanen Sievin asemalta oli kitarassa, Tapanin veli
Asko Typpö oli rummuissa ja Unto Vierimaa Alavieskan Taluskylältä
lauloi ja soitti bassoa. Orkesteri keikkaili vuosina 1962 - 63 aika
paljon (mm. Someronkylä, Sievin Järvikylä, Alavieskan Viri, Sievin
Lyly, Yppärin Ns). Tämän jälkeen tuli Kaikupojat. Tapani oli
edelleen haitarissa, kitarassa Pekka Sorola, bassoa soitti Erkki
Leppänen, rummuissa oli Heikki Lukkarila ja Seija Matilainen lauloi.
Kaikupojat keikkaili paljon vuosina 1964-65 (mm Alaviirre, Järvikylä,
Lestijärvi, Reisjärven Kangaskylän Ns).. Tapani Typpö teki myös
omia sävellyksiä, joista nimekkäin lienee Kalajokilaakso-valssi.
Se kertoo tarinaa paikallisesta elämästä ja kaipuusta sinne.
Tangoista
Landolaan 1960-luvun musiikkiin vaikutti merkittävästi
englantilainen The Beatles. Suomalaisessa iskelmä- ja
tanssimusiikissa tämä tarkoitti siirtymistä harmonikasta
kitarasoundeihin. Niinpä vuosikymmenen suosikkirytmi tango sai
väistyä siirryttäessä 1970-luvulle. Tilalle tuli beat-tyyppinen
perusrytmi. Samalla harmonikan rinnalle ja jopa tilalle tulivat
sähköurut. Ulkomaiset käännösiskelmät nousivat suosioon, joiden
esittäjät, kuten Danny, Tapani Kansa ja Markku Aro olivat isoja
kotimaisia tähtiä. 1960 ja -70 luvut olivat tanssimusiikin
kulta-aikaa. Tansseja pidettiin melkeinpä joka kylällä. Oli
nuorisoseurantaloja ja työväentaloja, joissa tyypillisiä
tanssi-iltoja olivat keskiviikko, lauantai ja sunnuntai.
Tanssiorkestereille oli yltäkyllin keikkoja. Tämän seurauksena
myös orkesterien palkkiot illan soitosta nousivat lyhyessä ajassa
100 markan tasolta moninkertaiseksi. Yleensä tanssit alkoivat klo
20.30 ja päättyivät klo 1. Erityisellä luvalla tanssit saattoivat
jatkua klo 2 saakka. Orkesteri soitti aina 45 minuutin jakson ja sen
jälkeen 15 minuuttia soitettiin levyjä. Isommissa tanssipaikoissa
saattoi olla kaksikin orkesteria, jolloin levyjä ei soitettu.
Yleensä yksi jakso tai vähintään yksi tanssikappale oli omistettu
naisten haulle. Tangoista luopuminen pakotti Tango-Landolan
muuttamaan nimensä Landolaksi; orkesteri halusi olla nimenomaan
nuorisoyhtyeen maineessa. Nuoruusikä toi myös pieniä ongelmia, kun
armeija kutsui nuorukaisia. Ensimmäisenä armeijaan astui orkesterin
seniori Tuomo. Hän palveli suurimman osan armeija-ajastaan Raahen
sotilaspiirin esikunnassa Oulaisissa. Läheinen sijainti mahdollisti
aika hyvin myös orkesterissa soittamisen. Leo siirtyi harmaisiin
vuonna 1969 ja hänen tilalleen solistiksi saatiin upeaääninen
laulaja Alavieskan Taluskylältä – Unto Vierimaa eli Unski.
Orkesterin managerina toimi tällöin Pekka Puutio, rumpali Eskon
isä. Hän vastasi usein myös kuljetuksista. Tämä mahdollisti
Eskon pikkuveljen Esan mukana olon tanssikeikoilla. Rohkeana
laulajana Esa nousikin estradille ollessaan vasta aloittelemassa
koulua. Hän sai taitelijanimen Joonas Tirkkonen alias Pikku-Danny.
Hänestä tuli todellinen tanssiyleisön suosikki hänen esittäessään
suosittuja iskelmiä, kuten Lunta vain, Pienenä poikana ja Kuljen
taas kotiinpäin. Keijon oli koulun takia luovuttava mieluisasta
harrastuksestaan lukion toisen luokan puolessa välissä eli
vuosikymmenen vaihtuessa; kolme keikkaa viikossa oli lukion käyntiä
ajatellen liian raskasta. Hänen tilalleen koskettimiin tuli Jussi
Kiiveri Kalajoelta. Jussi soitti pari vuotta ja sen jälkeen Risto
Kinnunen tuli hänen tilalleen. Tällöin Landola olikin eräänlainen
Kinnusen veljesten klaani. Samoihin aikoihin Esko siirtyi
orkesterista pois ja hänen paikkansa otti Heikki Hakola. Landolalla
oli koko 1970- luku aktiivista keikkailuaikaa, vaikka kokoonpano
vaihtelikin varsinkin vuosikymmenen loppupuolella. Leo Kinnusen
bravuuri 1960-luvun lopulla oli kappale nimeltään Lapsuuden vala.
Tämän tallenteen kuvissa näkyy mm. Joonas Tirkkonen sekä Pekka
Puutio. Landolan vanavedessä uusia bändejä Tango-Landola innosti
rautiolaisia musiikin harrastamiseen. Niinpä vuonna 1969
rautiolaiset nuorukaiset Matti Ojala, Risto Kinnunen, Heikki Hakola
ja Aila Kääntä (Hakola) perustivat uuden nuoriso-orkesterin.
Heikki Hakola kertoo: ” Musiikillinen rummunpäräys osaltani
kajahti joskus keväällä 1969, kun kavereiden kanssa perustettiin
kokoonpano nimeltä Aila-Helinä ja Manolitos. Nimensä bändi sai
silloisesta TV sarjasta, High Shapparall, jonka yksi värikäs
pääosan esittäjä oli roolinimeltään Manolito! Alussa meillä ei
ollut basistia, mutta tiesin kaverin Kannuksen Korvenkylältä, Pekka
Santosen, jolla oli musiikillista paloa siihen hommaan, joten Pekasta
leivottiin bändiin basisti.
Treenattuamme
noin puolivuotta, olimme valmiita keikoille ja ensimmäinen olikin,
kuinkas muuten, Raution Nuorisoseuralla syksyllä -69. Manolitoksessa
soitin parisen vuotta ja sitten siirryin Landolaan Risto Kinnusen
kanssa.” Vuosikymmenen vaihtuessa tapahtui siten henkilövaihdoksia
Landolan ja Manolitoksen välillä. Kun Risto Kinnunen ja Heikki
Hakola siirtyivät Landolaan, niin Landolasta puolestaan Esko Puutio
ja Jussi Kiiveri siirtyivät Manolitosiin. Näin oli tapahtunut
terveellistä verenvaihtoa bändien kesken! Manolitosin managerin
tehtäviä hoiti rautiolaisen T:mi Marlonin toimitusjohtaja Antti
Ojala, Matti Ojalan veli. Todettakoon, että tällöin myös
rautiolainen tekstiiliteollisuus antoi nuorille soittajanaluille
ansiomahdollisuuksia erilaisissa työtehtävissä tehtaassa (Rauteks
Ky). Matti Ojala jatkaa muisteloja: ”Ihan alkuperäisessä
kokoonpanossa Manolitos soitti n. 2-3 vuotta. Keikkoja oli
lähialueilla ja tanssipaikkoina olivat mm. Raution Ns., Alavieskan
Viri, Merijärjen Ns., Ylivieskan Kuulan kesäpaikka, Markkulan Ns.,
Nivalan Urheilutalo, Haapajärven Kaunisto, Oulaisissa ja
Haapavedellä oli useita Nuorisoseuroja jne. Uuden kokoonpanon myötä
keikat lisääntyivät ja kyllä me pohjoisessakin käytiin. Noita
tanssipaikkoja oli siihen aikaan aika paljon ja tansseja
järjestettiin myös sunnuntaisin ja keskiviikkoisin.” Elämä,
musiikki ja Landola; Tuomo ja Leo Tango-Landolan syntyminen
1960-luvun puolen välin paikkeilla on Tuomo Hämäläisen ja Leo
Kinnusen ansioita. Nuorukaisten yhteistyö vaikutti ratkaisevasti
molempien elämään ja heistä tuli vähintäänkin
puoliammattilaisia musiikin saralla. Tuomon avioiduttua Tuulikin
kanssa he muuttivat Haapavedelle. Tuomon elämä ja myös ammatti
onkin piirtynyt musiikin kirjaimilla. Leo puolestaan on rakentanut
elämänsä Leenan kanssa toimien monitoimisena yrittäjänä
Alavieskassa. Tuomo kertoo: ”Landolan aktiiviajan jälkeen olin
Häijyt -orkesterissa mukana vuodesta 1977 alkaen noin vuoteen 1982.
Ravintoloissa, tanssilavoilla ja -paikoilla soitettiin aika paljon.
Repertuaariin kuului ravintola- ja tanssipaikoille soveltuvaa
musiikkia. Keikkareissuilla on käyty ympäri Pohjois-Suomea,
ulottuen lähialueilta Inariin ja Kainuun kautta Etelä-Savoon.
Seuraava orkesterini muutaman vuoden oli nimeltään Reissumiehet.
Orkesteri soitti rytmikästä tanssimusiikkia ja kierrettiin
lähialueilla sekä Etelä-Savosta Pohjois-Suomeen. Heti
Reissumiesten jälkeen alettiin keikkailla Villiruusut -orkesterin
kanssa. Lähialueiden lisäksi soittoreissut ulottuivat
Pohjois-Karjalasta Lappiin. Villiruusujen jälkeen aloin soittaa
Täysikuu -orkesterissa vuodesta 1995 alkaen ja soitetimme
enimmäkseen ravintoloissa, tanssipaikoilla ja kylpylöissä. Reissut
ovat ulottuneet lähialueiden lisäksi Etelä-Suomesta Lappiin
saakka. Olen keikkaillut myös Captainorkesterin kanssa 2010 -luvulta
alkaen satunnaisesti. Leo eli Lexa on Tango-Landolan kasvo suurelle
yleisölle. Hän aloitti heti koulun jälkeen työskentelyn Erkki
Kiimamaan omistamassa sähköliikkeessä Alavieskassa. Avioiduttuaan
Leenan kanssa he muuttivat Alavieskaan ja ovat toimineen siellä
yrittäjinä näihin päiviin saakka. Leo on pitkään hoitanut
Koneliike Leo Kinnunen – nimistä yritystä, jota nyt Leon poika
Harri jatkaa. Elämä, musiikki ja Landola; Keijo, Vesa ja Esko
Tango-Landola muodostui kahden vuosikymmen nuorukaisista. Leo ja
Tuomo ovat 1940-luvun lopun lapsia. Keijo, Vesa ja Esko edustavat
taasen 1950-luvun alkupuolta. Kun orkesteri aloitti esiintymiset
vuonna 1967, orkesterin soittajien keski-ikä oli noin 16 vuotta;
siis todellinen nuoriso-orkesteri.
Keijo
Nivala liittyi Tuomon ja Leon musiikilliseen seuraan vuonna 1966 ja
oli aktiivisesti mukana Landolassa vuoden 1969 loppuun saakka. Sen
jälkeen hänen piti ratkaista tulevan elämänsä suuntaviivat. Hän
päätti keskittyä kouluun ollessaan Kalajoen lukion toisen luokan
puolivälissä. Koulu tuli hallitsemaan hänen elämäänsä ja
elämän työtä. Hän valmistui vuonna 1976 Helsingin teknillisestä
korkeakoulusta elektroniikka-alan diplomi-insinööriksi ja palasi
vaimonsa Tertun kanssa kotiseudulleen Ylivieskaan työskentelemään
Elektrovieska Oy nimiseen teollisuusyritykseen, jonka pääomistajana
oli rautiolaislähtöinen Pekka Niska. Muutaman vuoden jälkeen hän
siirtyi Ylivieskan teknillisen oppilaitoksen rehtoriksi. Hän
väitteli vuonna 1994 Oulun yliopistossa tekniikan tohtoriksi ja
työskenteli sen jälkeen maamme eri ammattikorkeakoulujen
johtotehtävissä; hän toimi rehtorina Lahden ja Tampereen
ammattikorkeakouluissa. Sen jälkeen hän palasi Ylivieskaan ja toimi
Centria ammattikorkeakoulussa yksikönjohtajana, vararehtorina sekä
tutkimus- ja innovaatiojohtajana. Musiikki aktivoitui uudelleen hänen
elämässään 1980-luvun puolen välin jälkeen, jolloin jatkui
yhteistyö myös Landolan kanssa. Vähitellen häntä rupesi
kiinnostamaan sävellystyö ja pikkuhiljaa alkoi syntyä omia
sävellyksiä ja sanoituksia, joista osa on vuonna 2016 julkaistulla
”Kiitos Sinulle” nimisellä CD:llä. Keijo kertoo: ”Ensimmäinen
sävellykseni, josta kirjoitin nuotit, on lukioajoilta. Sen kappaleen
nimi on ’Logaritmitango’. Arvostamani matematiikanopettaja Väinö
Oksanen piti siitä kovasti ja muistaa sen edelleen. Olin myös
1990-luvun alussa puuhaamassa yhdessä muutaman musiikkia harrastavan
ystäväni kanssa alueellista viihdeorkesteria, joka sai nimekseen
viihdeorkesteri Solina. Siinä oli 25 tasokasta soittajaa useammasta
alueen kunnasta. Solina piti konsertteja ja esiintyi erilaisissa
tapahtumissa muutaman vuoden ajan. Olen myös toiminut pitkään
Ylivieskan Mieskuoroa säestävässä orkesterissa nimeltään YMK
Band. Ylivieskan Mieskuoron ja paikallisten solistien kanssa on tehty
useita isohkoja musiikkiprojekteja, mm. ”Ranskalaiset korot; Erik
Lindströmin elämä ja musiikki”. – Niin ja armeijavuonna 1971
aikana perustimme kajaanilaisen Tuomo Juntusen ja suonenjokelaisen
Ilpo Puustjärven kanssa ’RAUKin pelimannit’ - bändin ja
soittelimme monet lauantai-illat paikallisessa upseerikerhossa.”
Viimeisin Keijo Nivalan johtama orkesteri on Viihdeorkesteri Selvät
Sävelet, joka on pitänyt useita konsertteja paikallisten solistien
kassa mm. Kulttuurikeskus Akustiikassa. Todettakoon, että Keijo
vaimo Terttu soittaa em. viihdeorkesterissa mandoliinia. Terttu sai
mandoliinin soiton ensiopit opettajaltaan ja suurelta
musiikintekijältä Aatto Saksolalta. Vesa Kinnunen, Leon veli
liittyi syntyvään orkesteriin samoihin aikoihin Keijon kanssa. Hän
otti käsittelyynsä bassokitaran ja alkoi opiskella nuotteja Keijon
avustamana. Perintönä saadut kädentaidot toivat Vesalle ammatin,
mitä hän on tehnyt koko ikänsä ja johon sai opin vanhemmalta
veljeltään Paavolta, jolla oli jo oma verhoiluliike Kemissä. Jo
nuorena miehenä hän perusti oman yrityksen Oulaisiin, tapasi
Annelin ja meni hänen kansaan naimisiin ja perusti perheen
Oulaisiin. Musiikin ohessa hän on harjoittanut lähinnä
huonekalujen verhoilua piakkoin puolen vuosisadan verran. Vesa
kertoo: ” Landolan lisäksi perustettiin vuonna 1975 Uolevi
Nikander group, jossa soitin bassoa vuoteen 1979. Nikanderin kanssa
kävimme soittamassa Tavastialla, ja muutamat festarit muun muassa
Saapasjalka rock ja Kuusrock Oulussa. Levytettiin myös kaksi
sinkkua. Rautalankabändi Steelissä aloitin soittamaan vuonna 1988
bassoa, ensimmäinen jakso kesti kaksi vuotta. Vuonna 2003 palasin
bändiin uudelleen laulajana ja komppikitaristina. Keikkailevan
muusikon hommista jäin eläkkeelle samalla, kun lopetin Steelissä
2009. Väliin mahtuu myös lukuisia eri bändejä ja kokoonpanoja.”
Alavieskan poika Esko Puutio on Tango-Landolan kuopus. Hän liittyi
Tango-Landolaan rumpaliksi Leo Kinnusen pyytämänä vuonna 1966. Hän
oli silloin kolmannella luokalla Alavieska-Raution kunnallisessa
keskikoulussa, siis samassa koulussa Keijon kanssa. Tango-Landolan
lisäksi Esko soitti ennen armeijaan menoaan myös Manolitos- ja
Käpykaarti-orkestereissa. Esko kertoo: ”
Muutettuani
vuonna 1972 Kokemäelle menin heti armeijaan ja sen jälkeen
poliisikouluun. Työurani on ollut siis viranomaistyötä poliisina
Porin alueella. Työ tietenkin rajoitti varsinkin alkuvuosina
aktiivista soittamista. Avioiduin vuonna 1974 Hilkan kanssa ja
perustimme perheen Poriin, jossa edelleen asumme. Soittaminen jossain
muodossa on kuitenkin kulkenut kyljessäni; minulla on ollut ns.
työmaabändi ja olemme soittaneet monissa poliisilaitoksen
tilaisuuksissa. Perustimme 1990-luvun alussa Esa-veljeni kanssa
Tanssiorkesteri Neliapilan, jonka solistina oli myöhemmin Merja
Raski. Kiersimme laajasti Ruotsia myöten eri tanssitilaisuuksissa ja
esiinnyimme mm. kaksi kertaa ”Huvin vuoksi” TV-ohjelmassa.
2000-luvulla olen soittanut lähinnä ravintoloissa Trio
Menox-nimisessä orkesterissa. Lisäksi olen soittanut Vesa Kilpisen
bändissä ravintoloissa ja myös Tallinnan laivalla sekä
satunnaisesti Jalmar-nimisessä orkesterissa. Tällä hetkellä
soitan eläkepäivieni ratoksi satunnaisesti poikieni Jussi-Sakarin
ja Veli-Matin Mr Meno - bändin kanssa.” Esko Puutio on toiminut
myös Viihdeorkesteri Selvät Sävelet rumpalina.
Veri
vaihtuu Landolassa: Jussi, Hessu ja Risto 1960-luvun vaihtuessa
uudeksi vuosikymmeneksi Landolan kokoonpano alkoi hieman elää. Leon
armeija vuonna 1968 toi orkesteriin Unto Vierimaan uudeksi
laulusolistiksi. Keijon päätti keskittyä koulunkäyntiin ja hänen
tilalleen vuoden 1969 lopulla koskettimiin tuli Jussi Kiiveri
Kalajoelta. Noin vuosi tämän jälkeen Esko ja Jussi siirtyivät
Manolitosiin ja samalla Heikki Hakola tuli Landolaan rumpaliksi ja
Risto Kinnunen (Leon ja Vesan veli) tuli koskettimiin, jotka tuohon
aikaan olivat sähköurkuja. Jussi Kiiveri kertoo omasta
musiikillisesta tarinastaan:” Eka keikka Landolassa oli 16.11.69
Matkanivan Nuorisoseuralla. Olin silloin15 vuotias. Muistini mukaan
ensimmäinen laulamani kappale Landolassa oli nimeltään Tukholma.
Olin noin vuoden silloin mukana Landolassa ja sitten siirryimme Eskon
kanssa Manolitos yhtyeeseen. Sen jälkeen soitin Charlie Brown – ja
Uolevi Nikander Groupnimisissä bändeissä. Levytimme muutaman
singlen ja kokoelmalevyillä mukana. Sitten tuli muutaman vuoden
taukoa. Aloitin tähän päivään saakka jatkuneen yritystoiminnan
musiikin parissa; myyn ja viritän pianoja. Vuonna 1990 pääsin
viikkolehti Seuran aurinkotyttökiertueeseen ja kiersin koko kesän
Suomea bändin iskelmäsolistina. Lisäksi 90-luvulla olin mukana
Select- ja Carawellnimisissä yhtyessä. Musiikillisia saavutuksiani
ovat neljä älppäriä, erinäinen määrä sinkkuja, muutama
TV-esiintyminen. Radiosoittoja on vielä tänäkin aikana
säännöllisesti. Olen myös tehnyt biisejä, joita itseni lisäksi
on levyttänyt Kirka, Kake Randelin, Kari Vepsä ja Daniela Persson.
Jussin siirryttyä noin vuoden Landolassa olon jälkeen Manolitosiin
Risto Kinnunen siirtyi Landolassa sähköurkujen taakse.
Elämäntarinastaan Risto kertoo:” Vuoden 1960-luvun loppupuolella
perustimme Manolitos- yhtyeen, jossa soittivat itseni lisäksi,
Heikki Hakola ja Matti Ojala sekä laulusolistina Aila Hakola.
Kuljettiin Ojalan Antin autolla satunnaisia keikkoja jopa
Etelä-Pohjanmaalla saakka. Siirryin Landolaan muistaakseni 1971,
tosin armeija vuosina 72-73 hieman keskeytti musisointia. Soitin
Landolassa aina 80 -luvulle. Keikkoja oli siihen aikaan todella
paljon. Kierisimme koko Pohjois-Suomessa sekä Keskipohjanmaalla ja
säestettiin myös tunnettuja artisteja. Asuin Kokkolassa; kävin
siellä kauppaopiston ja olin töissä Teknossa sekä
Sokos-Marketissa. 1980-luvun loppupuolella muutettiin vaimoni
Kaarinan kanssa Marinkaisiin Lohtajalle. Vuonna 1984 vuoden siirryin
yksityisyrittäjäksi Himangalla, Sitä kesti kymmenisen vuotta ja
siihen aikaan soitin lohtajalaisessa Lapponia yhtyeessä. 1990-luvun
alkupuolella soitin Trio Tatu Honka yhtyeessä ja kierreltiin paljon
ravintola keikkoja Pohjois-Suomea ja Kainuussa. Vuonna 1997 muutimme
Sieviin ja olin töissä Teho-Filtterin tehtaalla koneenkäyttäjänä
ja soitin Yambalaya- yhtyeessä. Jäin vuonna 2009 sairaseläkkeelle.
Nykyisin olen harrastanut kuorolauluja mm. Sievin kirkkokuorossa sekä
Nivalan mieskuorossa. Heikki Hakolan monimuotoinen musiikillinen
elämä käynnistyi Manolitosorkesterissa 1960-luvun lopulla. Hessu
kertoo elämästään seuraavaa: ”Manolitosin jälkeen Landolassa
tein keikkaa neljä vuotta vuoteen 1974 saakka, jolloin minua
pyydettiin Uolevi Nikander Groupin(UNG) riveihin, seuraavat neljä
vuotta kuluivatkin sitten UNG:n riveissä keikkaillen jopa ihan
pääkaupunkiseudulle saakka. UNG avarsi musiikillista maailmaani
parin single -levyn ja festivaalikeikkojenkin muodossa. Myös
studiohommat alkoivat kiinnostaa tuolloin. Tuli vuosi 1978 ja
säestettiin UNG:llä Mikko Alataloa muutamia kertoja ja hän
tarvitsi uuteen bändiinsä rumpalia; oli kuuleman mukaan
kiinnostunut minusta. Hän tarvitsi laulavan rumpalin, joten ei muuta
kuin päätös ja uusia haasteita kohti. Bändi oli loistava ja
mieleenpainuvia keikkoja tehtiin myös Ruotsissa ja muutamia kertoja
jopa silloisessa Neuvostoliitossakin. Pitkien keikkavälimatkojen ja
perheen takia jouduin kuitenkin lopettamaan Mikon bändissä keväällä
1980. Seuraava kokoonpano oli sitten nimeltään Vanhat Saiturit;
pääasiassa ravintolabändi, jossa musisoivat myös Leo Kinnunen,
Timo Vesajoki, Ismo Irva. Seuraava bändi perustettiinkin sitten
syksyllä 1981 Kokkolan Kaupunginteatteriesitystä varten; Laulu
Tulipunaisesta Kukasta - näytöksiä oli toukokuuhun -82 saakka,
jonka jälkeen lähdimme samalla kokoonpanolla, mutta nimellä Pekka
Marjasen Kvartetti, tekemään keikkaa ympäri Suomen pääosin Polar
Artistit Oy:n leivissä. Tällä kokoonpanolla teimme säestyskeikkaa
eri artistien taustalla (esim. Kake Randelin, Matti Esko, Paula
Koivuniemi, Vesa-Matti Loiri, Kisu sekä monet muut sen ajan
nimekkäimmät artistit). Pekka Marjasen lopettaessa vuonna 1983
tässä kokoonpanossa, meillä oli muutamia tilapäisiä
kosketinsoittajia eri puolilta maata, Jari Puhakka, Esa Katajavuori,
Vesa Torppa ja viimein pysyvämpi jäsen Kari Salmela Merijärveltä.
Bändin uudeksi nimeksi tulikin The Ritz Band. Tämä kokoonpano
toimi 1986 vuoteen saakka omien keikkojen lisäksi mm. Paula
Koivuniemen ja Lea Lavenin taustabändinä. Seuraava bändi olikin
sitten Juhamatin taustalle koottu kokoonpano syksystä 1986 kevääseen
1988, jolloin lopetin keikkakiertämisen ja muutin Ouluun tekemään
omaa musiikkia yritysvideoihin, mainostuotantoihin sekä studiotöitä
ja mainosääntä TV - ja radiomainoksiin. Omaa musiikkia olen
säveltänyt, sanoittanut, ja sovittanut kaikkien näiden vuosien
aikana Teoksia löytyy Teoston listoilta toistasataa kappaletta,
joista esim. Matti Esko on levyttänyt biisin nimeltä Et voinut
unohtaa ja Mikko Alatalo kappaleen Pohjatuuli. Myös oma levy
-Unohtumattomiin Hetkiin- ilmestyi vuonna 2001. Viimeinen oma
vakituinen keikkakokoonpanoni oli Tanssiorkesteri Salama vuosina 1993
- 1995. Siirryttäessä 2000-luvulle siirryin opetustehtäviin
Ylivieskan ammattiopistoon (YSO) ja tällä hetkellä olen
jäähdyttelemässä; päiväni kulutan Rautiosta nauttien. Yksi asia
vielä, jonka haluan mainita, on poikani Janne ja hänen
osallistumisensa Tenavatähtikisaan vuonna 1992. Hänestä taisi
tulla siihen aikaan jopa paikallinen TV-julkkis!” Solistikimaraa;
Unski ja Joonas Tirkkonen Tango-Landola oli1960-luvulla todellinen
nuoriso-orkesteri, joka rakentui upean laulusolistin Lexan eli Leo
Kinnusen ympärille. Armeija kuitenkin kutsui nuortamiestä ja
orkesterin oli löydettävä Lexalle tuuraaja. Sellainen löytyi
Alavieskan Taluskylältä. Unto Vierimaa oli tällöin vapaana ja
hänellä oli paljon kokemusta tanssiorkestereista. Tango-Landola sai
nyt uuden solistin. Tupsahtipa orkesteriin vielä toinenkin solisti,
nimittäin Joonas Tirkkonen, jota myös Pikku-Dannyksi tituleerattiin
eli Esa Puutio. Hänet toi orkesteriin Pekka Puutio, Esan isä. Pekka
toimi tällöin Tango-Landolan managerina ja huolenpitäjänä. Näin
seitsenvuotiaan Joonas Tirkkosen oli turvallista olla mukana monilla
keikoilla. Edesmennyt Unto Vierimaa oli 40-luvun lapsia. Hän syntyi,
asui ja kasvoi Alavieskan Taluskylässä veljesyhteisössä, jossa
oli paljon musiikillista lahjakkuutta. Hänen kotitaloaan kutsuttiin
Tienviereksi. Kerrotaan, että hän oli nuoruusvuosinaan talon
pikkukamarissa usein soitellut haitaria naapurin lapsille. Unski
aloitti laulamisen alavieskalaisessa Simosen yhtyeessä ja lauloi sen
jälkeen mm. Unto Jutilan orkesterissa ennen tuloaan Tango-Landolaan.
Tekipä hän musiikillista yhteistyötä myös Jouko Hietalan
orkesterin kanssa. Unski oli ennen kaikkea tangolaulaja.
Tango-Landolassa hänen bravuurikappaleitaan olivat Hiekkaa tango,
Sabina sekä 1960-luvun, mutta myös tänä päivänä puhutteleva
kappale nimeltään Katu. Unskilla oli hyvin soinnillinen ääni ja
hän pystyi laulamaan hyvin korkealta. Kun 60-luvun iskelmätähti
Kari Kuuva kuuli Unskin laulavan, hän oli vakuuttunut, että
Unskista tulee tähtiartisti Suomeen. Niinpä Kuuva järjesti
Unskille koelaulutilaisuuden Helsinkiin, mutta yksinäiselle
maalaiskylän pojalle tuli muita käytännön ongelmia Helsingissä
ja asiat eivät edenneetkään suunnitelmien mukaisesti. Unski jatkoi
Tango-Landolan jälkeen pienimuotoista laulamista ja esiintymistä
oman kylän puitteissa mm. Seppo Raution ja Kosti Nahkalan kanssa.
Tästä yhteistyöstä yhtenä kivana muistona on Taluskylän oma
C-kasetti tallenne nimeltään ”Tälle kylälle”. Kasetilla
kuullaan Lepposat-orkesterin ja usean solistin esittämänä Kosti
Nahkalan kappaleita. Tältä kasetilta voisi esimerkkinä mainita
valssiin Taluskylällä
Esa
Puutio, Tango-Landolan rumpalin Esko Puution velipoika oli innokas
laulamaan jo ennen kouluunmenoa. Niinpä isä Pekka rohkaisi häntä
kokeilemaan laulua Tango-Landolan säestämänä ja sehän onnistui
heti hyvin. Niinpä Pekka Tango-Landolan managerina sanoi pojalleen,
että lavalle vaan. Alavieskalainen Veikko Kauppinen keksi
pikkupojalle taitelijanimen ”Joonas Tirkkonen” ja sillä nimellä
lähdettiin esiintymään seitsenvuotiaana. Kun kappalevalikoimaan
kuului mm. Dannyn kappale Lunta vaan, niin saipa Esa poika toisenkin
taitelijanimen ”Pikku-Danny”. Yleensä Joonas Tirkkonen lauloi
heti alkuillasta ja meni sitten kymmenen jälkeen autoon nukkumaan.
Pikkupoika tanssilavalla solistina oli todella erikoista 1960-luvun
lopulla ja Joonas Tirkkosesta tuli todellinen suosikki. Hänen
bravuurikappaleita olivat mm. Pienenä poikana sekä Kuljen taas
kotiinpäin. Esa Puutio kertoo elämästään ja musiikistaan:
”Muutin Alavieskasta Kokemäelle v.1970. Laulu-ura jatkui vahvasti
ja osallistuin kymmeniin laulukilpailuihin Satakunnan alueella;
voitin ne kaikki! Vuonna 1971 sain pääosan Porin kesäteatterissa
Tukkijoella näytelmästä "Pölhö Kustaan" rooliin. Saman
vuoden jouluna esiinnyin televisiossa Aarre Elon ohjelmassa
Joululahjavalvojaiset. Sitten vähän innostus hiipui laulamiseen,
osasyynä oli äänenmurros. Tuli käytyä koulut ja ylioppilaslakki
pantiin päähän 1980. Armeijan jälkeen opiskelin ravintola-alaa,
jonka parissa työskentelinkin koko 80-luvun. Menin naimisiin 1989 ja
asun vaimon kanssa edelleen Kokemäellä. Palasin vuonna 1990
uudestaan musiikin pariin Neliapila orkesteriin veli Eskon kanssa.
Vuonna 1995 pääsin laivamuusikoksi VikingLinelle. Laivakeikkaa tein
vuosina 1995-2004 myös Silja-Linellä että Eckerö-Linellä. Teen
edelleen aktiivisesti keikkaa pääosin One-Man-Bändinä ympäriinsä
täällä Länsi-Suomen alueella.”
Landolan
esittämän musiikin tyyli Tango-Landolan musiikillinen tyyli
perustui pitkälle kitaristi Tuomo Hämäläisen tapaan tulkita
musiikkia hyvin kansanomaisesti. Tango-Landolan soittoa on kautta
aikojen pidetty selkeänä, rytmillisenä ja hyvin tanssittavana.
Lisäksi musiikki on reipasta ja iloista, mihin tunnelman on aina
luonut upea laulusolisti Leo Kinnunen. Tätä musiikillista tyyliä
edustaa kappale Jääkukkia orkesterin 40-vuotiskahvikonsertissa
Raution Nuorisoseuralla vuonna 2007. 1960-luvulla musiikin tekeminen
poikkesi tämän päivän tilanteesta oleellisesti. Nuotteja ei
juurikaan ollut saatavissa. Muutamat nuotit, jotka Tango-Landola
hankki, piti kirjeitse tilata Helsingistä Musiikki Fazerilta.
Useimmat kappaleet tehtiin korvakuulolta. Kun Tango-Landola oli
nuoriso-orkesteri, se halusi perinteellisten tangojen, valssien ja
humppien ohella esittää mahdollisimman paljon myös uunituoreita
kappaleita. Näitä uusia kappaleita julkaistiin tuolloin radion
suositussa Lista-ohjelmassa. Menettelytapana oli se, että uusi
kappale nauhoitettiin kasettinauhurilla. Sitten kuunneltiin ja
kirjoitettiin sanat ylös. Tämän jälkeen Keijo ja Tuomo hakivat
Tuomon tarkalla musiikkikorvalla kappaleisiin soinnut ja siitä
sitten muodostui yksinkertainen sovitus kappaleeseen Landolan
tulkitsemana. Menettelytapa oli nopea. Keijo muistelee:” Fredin
tulkitsema kappale Pieni nukke oli uutena kappaleena radion lauantain
Lista-ohjelmassa. Kappale miellytti kovasti. Se otettiin nauhalle,
tehtiin soinnut ja sunnuntai-iltana tansseissa se oli jo orkesterin
ohjelmistossa.”
Landolan
eräänlainen uudelleen herääminen tapahtui vuonna 1987, jolloin
orkesterin ensi esiintymisestä oli kulunut 20-vuotta. Keijo Nivala
ja Raution kyläpäällikkö Alpo Murtoniemi ideoivat niin, että
juhlan kunniaksi järjestetään Rautio-viikon iltamiin tanssit,
joiden musiikista vastaa juhlakalu eli Tango-Landola tai lyhyemmin
Landola. Tästä alkoi perinne, jota on nyt jatkunut 30 vuotta. Hieno
näyte yhtyeen ja sen kannattajien ilakoinnista noista
juhlallisuuksista on esitys, jossa kuullaan kappaleet Olen yksinäinen
ja Jambalaya. Rautio tunnetaan kulttuuristaan ja aktiivisesta
kylätoiminnasta. Rautio valittiin mm. vuonna 2004 Pohjois-Pohjanmaan
kyläksi. Rautio-viikko on yksi perinteeksi muodostunut kesätapahtuma
PohjoisPohjanmaalla. Viikon jokaiselle päivälle on ohjelmaa, josta
osavastuu on Raution jokaisella neljällä kylällä. Rautio-viikon
yksi kohokohta on lauantai-illan ohjelmalliset iltamat, jotka
päättyvät perinteeksi muodostuneisiin lomatansseihin. Näihin
tahdit on taannut vuodesta 1987 alkaen Tango-Landola. Iltamien
ohjelmaan on kuulunut paikallinen näytelmä, jonka alkuvuosien
käsikirjoittajana toimi edesmennyt rautiolainen taitaja Eino
Takkunen. Hänen jalanjälkiään näytelmäkirjoittajana on jatkanut
mm. Tapani Typpö. Varsin usein ennen näytelmää illan on
käynnistänyt Landola omalla lyhyellä ohjelmanumerollaan solistina
Leo Kinnunen. Näytelmän kesto on yleensä ollut noin tunti. Tämän
jälkeen on salista tuolit siirretty sivuun. Samalla Landola on
viritellyt soittimiaan ja näin illan tanssiohjelma on päässyt
käyntiin. Yleensä aloitusvalssit on soitettu klo 21 paikkeilla ja
tanssilattia on heti täyttynyt aktiivisista ja iloisista
tanssijoista. 1980- luvun lopulla tanssijoita oli useita satoja,
viimevuosina muutamia kymmeniä. Landolan kokoonpano on eri vuosina
hieman elänyt ja aina alkuperäistä kokoonpanoa ei ole onnistuttu
saamaan kasaan. Tuuraajina eri vuosina ovat olleet Risto Kinnunen,
Unto Laaksonen, Martti, Simo ja Kalevi Kärkinen, Heikki Hakola,
Jouko Hietala, Markus Paavilainen ja Risto Savela. Vuoden 1998
Rautio-viikon tansseissa Tango-Landolan peruskokoonpanoa vahvistivat
Maarit Satomaa viulussa ja Terttu Nivala mandoliinissa. Tässä tätä
hieman poikkeavaa Landolaa edustaa kappaleet Kisällit kesällä ja
Suvivalssi ja jos oikein tarkasti katsot, voit tanssijoiden joukossa
nähdä myös Pekka Niskan; hänhän vieraili usein näissä
lomatansseissa. Kesällä 2018 Rautio-viikon iltamissa juhlittiin
Tango-Landolaa. Näytelmän korvasi Tango-Landolan
50-vuotiskonsertti. Konsertti oli kaksiosainen kestäen noin 2
tuntia. Ohjelmassa esitettiin pääasiassa 1960 ja -70 luvun
kappaleita. Orkesterin peruskokoonpanoa vahvistavat Heikki Hakola
äänentoistossa, Timo Vesajoki koskettimissa sekä taustalaulajina
naistrio Noora Östberg, Arja Löytynoja ja Leila Poutiainen. Leo
Kinnusen ohella solisteina ovat myös Jussi Kiiveri, Tuomo Hämäläinen
sekä Pauliina Sormunen, jonka laulama Hiekkaa-tango palautti
mieliimme Unto Vierimaan muistot Landolan solistina. Landola ja
”starat” Tanssiorkesterille on aina sekä kunnia että haaste
päästä säestämään todellisia iskelmätähtiä eli ”staroja”.
Tämä oli erityisen haastavaa 1960-luvulla: silloin näillä
kansansuosikeilla ei yleensä ollut minkäänlaisia nuotteja mukana
säestävälle orkesterille. Silloin puhuttiin papereista – ”onko
sinulla mitään paperia orkesterille?”. Siis ei ollut ja niinpä
jouduttiin säestämään korvakuulolta eikä yleensä myöskään
etukäteen harjoiteltu. Solisti sanoi vain sävellajin ja siitä
mentiin. Tango-Landola selviytyi näistä haasteista hyvin, koska
kitaristi Tuomo Hämäläinen kykeni soittamaan ”siitä vaan” –
periaatteella. Vesa bassossa ja Keijo harmonikassa tai koskettimissa
sitten seurasi Tuomon ottamia kitarasointuja ja homma hoitui ainakin
kohtuullisesti. Osa kappaleista oli tietenkin tuttuja, joten niissä
ei ongelmia ollut. Myöhemmin vierailevilla solisteilla oli myös
nuotit mukana ja näin säestykset helpottuivat. Tango-Landolan
ensimmäinen vierailevan solistin säestys oli Limingan
Nuorisoseurantalolla vuonna 1969; solisti oli Päivi Paunu. Hän oli
noussut pinnalle ”Oi niitä aikoja” kappaleella. Tästä
ensimmäisestä säestyksestä on jäänyt mieleen kova
ennakkojännitys ja sitten miellyttävä jälkifiilis, kun kaikki
meni hyvin. Tämän jälkeen säestyksiä tuli vähitellen lisää.
Kari Kuuvan kanssa Landola teki jonkin verran yhteistyötäkin
1960-luvun lopulla ja esiinnyttiin monilla tanssipaikoilla yhdessä.
Vietettiinpä myös yhteistä vapaa-aikaa mm. Haapaveden
Kylpyläsaaressa ja Kalajoen Hiekkasärkillä. Hiekkasärkiltä on
jäänyt mieleen, kun lähdettiin nauttimaan rannasta ja auringosta,
niin meidät yllätti uusi villitys. Rannalla oli tyttöjä, jotka
olivat yläosattomissa eli ilman rintsikoita. Kyllä siinä Kari
Kuuvakin meni hämilleen. Näin tapahtui siis Kalajoen hietikolla!
Kari Kuuva nousi pinnalle satiirisella sanoituksellaan tangoon ”Vanha
pelargonia”. Tämä tango oli todella suosittu 1960-luvulla ja
Landola piti sitä myös pitkään ohjelmistossa. Keijo muistelee,
että Anneli Sarin säestys Ruokolahden lavalla oli haastavaa.
Ensinnäkin Landolalla oli hieman ongelmia mikrofonien liittimien
kanssa ja toiseksi Anneli Sari oli hyvin vaativa ja rupesipa
ohjeistamaan meitä soittajia. Hyvin kuitenkin selvittiin. Vesa ja
Tuomo muistelevat, että pikkuhiljaa vierailevia solisteja alkoi olla
enemmän ja enemmän. Muistinvaraisesti Landola on säestänyt edellä
mainittujen solistien lisäksi ainakin seuraavia: Annikki Tähti,
Erkki Junkkarinen, Esko Rahkonen, Veikko Lavi, Sammy Babitzin, Jamppa
Tuominen, Irwin Goodman, Arja Sippola, Markus Allan, Veikko Tuomi,
Tarja Lunnas, Arto Vilkko, Markus, Ossi Ahlapuro, Matti Heinivaho,
Kari Purhonen ja Pekka Himanka. Vesa kertoo, että lämpimimmät
muistot jätti Annikki Tähti, kun hän lähetti hänelle postissa
syntymäpäivälahjaksi itsekutomansa villasukat. Kiitos Rautio!
Tango-Landolan pitkän toimintaiän vankka tukija alusta saakka on
ollut Rautio ja rautiolaiset. Tästä orkesterin jokainen jäsen
antaa nöyrimmät kiitokset rautiolaisille unohtamatta kiittää koko
alueen tanssiyleisöä vuosien varrelta. Raution tuki orkesterille
ilmeni heti orkesterin syntyvaiheessa vuonna 1966. Tämä
konkretisoitui mm. siten, että Raution nuorisoseuran talo antoi
vapaasti käyttöön tilat orkesterin harjoituksiin. Niinpä
Tango-Landola harjoittelikin alkuvaiheessa viikoittain seuralla,
kuten silloin sanottiin. Yleensä harjoitukset olivat sunnuntaina
iltapäivällä. Soittajat muistelevat, että lauantai-illan
riennoista monesti herättiin sunnuntaina puolenpäivän aikoihin ja
välittömästi ”aamukahvin” jälkeen mentiin seuralle
harjoittelemaan. Joskus jopa jouduttiin kavereita herättelemäänkin
harjoituksiin! Raution tuki orkesterille näkyi monella tavalla.
Paikkakunnan ihmiset olivat innostuneita ja aina myönteisiä tälle
uudelle tulokkaalle. Siitä puhuttiin ja sitä tuettiin. Tästä
oivana esimerkkinä on silloisen Raution kunnan hallituksen kutsu
tulla soittamaan paikkakunnan päättäjille tarkoitetussa
kokouksessa. Tämä tapahtui vuonna 1968 ja pakinoitsija Kuukkeli
kirjoitti alueella ilmestyvässä lehdessä Kaduilta ja kujilta
-pakinassaan silloin näin: ”… Raution pikkuinen kunta aukoo
uusia uria kunnallisia tilaisuuksia järjestäessään. Ensi
lauantaina vietetään paikkakunnalla kunnallisten luottamusmiesten
tiedotustilaisuutta, johon on hankittutavanomaisen arvokas ohjelma.
Tilaisuuden aloittaa paikkakunnan oma nuorisobändi Tango-Landola, en
tiedä sitten, mitä pojat soittavat, soittavatko he Elsaa kohtalon
lasta, Lumpeenkukkaa tai Kyllä kunnanvaalit meni aivan poskelleen.
Joka tapauksessa ratkaisu on erikoinen ja sopii kokeiltavaksi
varmasti muuallakin…..” Tango-Landolan vankkumaton tukija on
ollut Raution kyläpäällikkö Alpo Murtoniemi. Hän on mm. vuodesta
1987 alkaen huolehtinut siitä, että Landola on soittanut
Rautio-viikkojen iltamatanssit. Landola haluaa kiittää Alpoa
lämpimästi tästä pysyvästä ja pyyteettömästä tuesta, jonka
Alpo on yleensä kertonut myös näiden iltamien ohjelmassa niin,
että ”heillä on toistaiseksi voimassa oleva esiintymissopimus
Tango-Landolan kanssa". Tämä sopimus on siis voimassa tänäkin
kesänä Rautiossa; konsertin jälkeen myös tanssahdellaan!
Tango-Landola päätti 50-vuotistaipaileensa kahdella
juhlakonsertilla, toinen Raution Nuorisoseuralla ja toinen
Kulttuurikeskus Akustiikassa syksyllä 2018. Tässä linkissä
Tango-Landolan viimeinen esiintyminen ja viimeinen kappale –
Nuoruusmuistoja
Tango-Landola
50-vuotta Grande Finale
https://www.youtube.com/watch?v=53W6a5vDSgs
Tango-Landola,
50-vuotiskonsertti Rautiossa 2017
https://www.youtube.com/watch?v=7oLlZyYIFZw
Tango-Landolan
50-vuotisjuhlakonsertti Rautiossa kesällä 2017, osa 4
https://www.youtube.com/watch?v=5oZ56g-7-Ow
Pauliina
Sormunen ja Tango-Landola; Hiekkaa-tango
https://www.youtube.com/watch?v=NoWbbgDyVNc
Nuoruusmuistoja
Rautiossa
https://www.youtube.com/watch?v=65CaMLlidok
Lehdetön
puu
https://www.youtube.com/watch?v=3TPxDd8PbSw
Suvivalssi
ja Leo Kinnunen, Rautio1998
https://www.youtube.com/watch?v=WS_DDpalDRE
Iltamat
Rautiossa 1991
https://www.youtube.com/watch?v=5OmjPKTtR-k
Raution
NS-talon jäähyväisiltamat teemalla "Rakkauslaulut muistetaan"
https://www.youtube.com/watch?v=HwbFUnpgfoo
Sä
kaunehin oot, Selvät Sävelet irrottelee Rautiossa
https://www.youtube.com/watch?v=1UDTgA_AO-o
Onnen
vuodet, säv. Pertti Stenholm, Pekka Roiko ja Selvät Sävelet
tulkitsee
https://www.youtube.com/watch?v=08SC2JnVnkw
Jossain,
Tuomas Jokitalo & Viihdeorkesteri Selvät Sävelet tulkitsee
(Live)
https://www.youtube.com/watch?v=vTjCLEUELIY
La
Maritza, tulkitsee Kati Saarilampi & Viihdeorkesteri Selvät
Sävelet
https://www.youtube.com/watch?v=OufrYXqnPbQ
Melodia
(säv./san. Jamppa Tuominen), Kati Saarilampi & Viihdeorkesteri
Selvät Sävelet
https://www.youtube.com/watch?v=SLXm7GXsTSo
Juhlan huumaa Rautiossa
https://www.youtube.com/watch?v=ZcB-mNqyYOQ
