Kalajoki: 50 vuotta kuntaliitoksesta

1960-luvulla Kalajoella kuntaa johtivat kaksi Uunoa. Kunnanhallituksen puheenjohtajana ja ensimmäisenä kunnanjohtajana toimi Uuno Välimaa.

Kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimi kunnallisneuvos Uuno Rahko.

Muotokuvapiirroksen kunnanjohtaja Uuno Välimaasta on tehnyt taiteilija Tanja Luukkonen

Muotokuvapiirroksen kunnanvaltuuston puheenjohtajasta on tehnyt taiteilija Tanja Luukkonen.

Uuno Välimaa – kunnanjohtaja

Uuno Matias Välimaa syntyi Kalajoella 25.11.1910 ja kuoli Kalajoella 16.9.1970. Uuno Välimaan isä muutti Kalajoelle 1903. Pitkäaikaisen kunnallisen uransa Uuno Välimaa aloitti 19-vuotiaana. Hän oli tällöin ja kahtena seuraavana talvikautena harjoittelijana silloisella kunnankirjuri Metsolalla Kalajoella. Kunnallinen elämä näytti kiinnostavan Välimaata heti alusta alkaen. Hän suoritti vuonna 1933 Maalaiskuntien liiton kunnankirjurikurssin. Sen jälkeen hänet valittiin Kempeleen kunnankirjuriksi ja hän hoiti virkaa lähes kahdeksan vuotta. Sen ohessa hän suoritti Maalaiskuntien liiton kunnankirjuritutkinnon 1938. Kempeleestä Uuno Välimaa siirtyi kotipitäjäänsä Kalajoelle, jossa hän toimi kirjanpitäjänä noin kolme vuotta. Tämän jälkeen hän toimi Kalajoen kunnansihteerinä vuodesta 1944 aina vuoteen 1968 saakka. Kunnansihteerin viran lisäksi Välimaa toimi luottamustoimisena kunnanhallituksen puheenjohtajan vuodesta 1946 lähtien aina siihen saakka, kunnes hän 1.3.1968 ryhtyi hoitamaan Kalajoelle silloin perustettua kunnanjohtajan virkaa, jota hän hoiti kuolemaansa saakka.

Varsinaisen päätyönsä ohella kunnanjohtaja Uuno Välimaa toimi useissa kunnallisissa lauta- ja toimikunnissa sekä myös kuntainliitoissa. Hän toimi jäsenenä mm. Keski-pohjanmaan maakuntaliiton hallituksessa ja Pohjois-Pohjanmaan hallituksessa. Hänen taloudellista asiantuntemustaan käytettiin hyväksi mm. Kalajoen seurakunnan, Kalajokilaakson Sähkö Oy:n, Kalajoen Osuuskaupan, Visalan sairaalan, Nivalan ammattikoulun ja Oulaisten parantolan tilintarkastajana sekä Kalajoen osuuskassan hallituksen jäsenenä ja Kalajoen Kansallis-Osake-Pankin konttorin valvojana. Lisäksi hän toimi Kempeleessä ja Kalajoella verotuksen valtionasiamihenä ylli 15 vuotta.

Harrastuksista erityisesti urheilutoiminta oli Uuno Välimaan sydäntä lähellä. Jo ennen Kempeleeseen siirtymistä hän oli Kalajoen nuorisoseuran urhelijain sihteerinä ja rahastonhoitajana useita vuosia sekä Kalajoen Nuorisoseuran tilittäjänä ja johtokunnan jäsenenä. Kalajoen Junkkareiden sihteerinä ja rahastonhoitajana hän toimi sotien aikana ja Kempeleessä hän hakeutui urheilun piiriin kuuluen sikäläisen urheiluseuran johtokuntaan. Urheilukilpailuissa Välimaa nähtiin toimitsijana yli 40 vuoden ajan. Kunnanjohtaja Välimaan aikana kunnallishallinto kasvoi ja kehittyi voimakkaasti. Tänä aikana Välimaa hoiti vastuullisia ja eteen tulleita uusia tehtäviä kasvaen ja kehittyen tehtävien mukana. Työssään hänet tunnettiin vakaana, oikeudenmukaisena ja tasapuolisena henkilönä, joka pyrki vakaumuksensa mukaisesti ottamaan huomioon kuntalaisten ja kunnan edut sekä taloudellisuuden. Uuno Välimaan puoliso Eeva Nanni Marjatta Takalo syntyi 25.5.1918 ja kuoli 1.1.1961.

Kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimi kunnallisneuvos Uuno Rahko.

Uuno Rahko – kunnallisneuvos

Uuno Kustaa Rahko syntyi Kalajoella 19.12.1910 ja kuoli Kalajoella 23.4.1977. Uuno Rahko suuntautui jo varhain monenlaisiin yhteiskunnallisiin harrastuksiin. Nuorena hänen harratuksensa kohteena oli nuorisoseuratoiminta. Hän kuului Kalajoen nuorisoseuran johtokuntaan ja toimi korkeatasoisen nuorisoseuran miesvoimitelujoukkueen johtajana. Kalajoen kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajana hän oli 36 vuotta. Myös historia kiinnosti Rahkoa. Hän oli Kalajokilaakson historiatoimikunnan puheenjohtaja 1951-63. Ennen maanviljeilijäksi ryhtymistään Uuno Rahko oli perustamassa Ylivieskan Puusepät Oy:tä. Hän oli yhtiön toimintusjohtajana ja sen hallituksen jäsenenä. Kalajoen kunnanvaltuustoon hänet valittiin 1948. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana hän toimi 1957-67 ja valtuuston jäsenenä kuolemaansa saakka. Lisäksi hän oli kunnahallituksen jäsenä sekä useissa muissa kunnan luottamustoimissa.

Uuno Rahkon osuus sataman saamiseen Kalajoelle oli merkittävä. Lukuisat olivat ne tilaisuudet, joissa hän puhui sataman rakentamisen välttämättömyydestä Kalajoelle ja alueen elinkeinoelämälle. Ylikunnallisia sekä maakunnallisia luottamustoimia Uuno Rahkolla oli niinikään lukuisia. Erityisen voimakkaasti hän toimi useissa sairaalakuntainliitoissa sekä Kalajokilaakson ammattikoulukuntainliitossa. Edelleen hän toimi maalaisliiton/keskustapuolueen luottamustoimissa sekä paikallisella että maakunnallisella tasolla. Presidentin valitsijamies hän oli 1962. Lisäksi hän oli tilintarkastajana useissa sekä paikallisissa että ylikunnallisissa yhteisöissä. Erityisen suuren panoksen hän antoi Kalajokilaakson Talousalueen Liitolle, jonka keskeisissä luottamustoimissa Uuno Rahko toimi lähes kahden vuosikymmenen ajan. Keski-pohjanmaan läänikomitean jäsenenä 1959-1967 Rahko osallistui voimakkaasti aluepoliittisiin linjauksiin. Hän ajoi komiteassa Ylivieska-keskeistä Keski-Pohjanmaan lääniä, jonka pohjoisraja ulottui kauas pohjoiseen Kokkolan jäädessä suunnitellun läänin ulkopuolelle. Tämä linjaus sai erimielisessä komiteassa enemmistön, mutta hanke hautautui nopeasti.

Henkilö Uuno Rahko tunnettiin määrätietoisena, mutta sovittelevana persoonana, joka hillityllä esiintymisellään ajoi oikeaksi katsomiaan asioita eteenpäin. Kunnallisneuvoksen arvonimen Uuno Rahko sai 1976. Hänen puolisonsa Kerttu Kontio syntyi Oulaisissa 14.6.1912 ja kuoli Kalajoella 20.9.1980.

Kunnanhallituksen puheenjohtajana Rautiossa toimi Arvo Väliverronen.

Kalajoen kunnanjohtajaksi oli valittu Torsti Kalliokoski.

Raution ja Kalajoen kuntaliitosprosessi 1967-1972

19.1.1967 Raution kunnanvaltuustossa oli ensimmäisen kerran esillä mahdollinen kunnan liittäminen johonkin toiseen kuntaan. Keskustelun tuloksena nuijittiin pöytään päätös: asia ei aiheuta vielä tässä vaiheessa mitään toimenpiteitä.

19.5.1967 Kalajoen kunnanhallitus ilmoitti suhtautuvansa kielteisesti esityksiin, joilla Kalajoki liitettäisiin johonkin muuhun kuntaan tai muita kuntia siihen.

1.6.1967 Raution kunnanhallitus esitti valtuustolle, että kuntauudistussuunnitelmasta annettavassa lausunnossa ilmoitettaisiin Raution haluavan säilyä omana itsenäisenä kuntana.

9.6.1967 Kalajoen kunnanhallitus päätti kutsua naapurikuntiaan eli Pyhäjoen, Merijärven, Alavieskan, Raution, Himangan ja Sievin edustajat kuntauudistusta käsittelevään neuvottelutilaisuuteen 27.6.1967 Kalajoelle.

15.6.1967 Kalajoen kunnanhallitus teki uuden esityksen valtuustolle kuntauudistustoimikunnalle annettavasta lausunnosta. Keskeistä siinä oli edelleen, että Kalajoki suhtautuu kielteisesti kuntauudistukseen.

21.6.1967 Kalajoen kunnanvaltuusto hyväksyi äänestyksen jälkeen pienin muutoksin kunnanhallituksen esittämän lausuntotekstin kunnan kielteisestä kannasta.

21.6.1967 Raution kunnanhallitus päätti, että Kalajoen kunnan esittämään neuvottelutilaisuuteen osallistuu kaikki kunnanhallituksen jäsenet sekä valtuuston puheenjohtaja ja kunnansihteeri.

28.6.1967 Raution kunnanvaltuusto antoi kuntauudistustoimikunnalle lausunnon, että Raution kunta haluaisi säilyä omana itsenäisenä kuntana.

26.10.1967 Raution kunnanvaltuusto antoi lausunnon, jonka mukaan ”mikäli kunnan pakkoyhdistäminen tulee kysymykseen, on käsityksemme mukaan Kalajoki keskuspaikka.

19.1.1968 Raution kunnanhallitus totesi, että ”pakkoliitostilanteessa” läänin kuntauudistustoimikunnan esittämästä kuntauudistusvaihtoehdoista Kalajoen ja Raution yhdistäminen olisi parempi, mutta Raution kunnalla ei ole mitään sitäkään vastaan, että Alavieskan kunta tulisi samaan kuntaan.

22.1.1968 Raution kunnanvaltuusto hyväksyi edellä mainitun kunnanhallituksen kannanoton.

30.1.1968 Kalajoen kunnanhallitus ilmoitti ettei se pidä kummaakaan läänin kuntauudistustoimikunnan esittämää liitosvaihtoehtoa hyvänä.

8.3.1968 Kalajoen kunnanvaltuusto siirsi keskustelujen jälkeen lausunnon antamista.

19.4.1968 kokouksessa valtuusto päätti, että Kalajoki kannattaa vaihtoehtoa, jossa Kalajoki, Alavieska ja Rautio yhdistettäisiin.

16.1.1969 Kalajoen kunnanhallitus päätti kutsua Alavieskan, Merijärven ja Raution kuntien edustajat neuvottelukokoukseen Kalajoelle.

25.1.1969 pidetyssä neuvottelussa kuntien edustajat toivat selvästi ilmi, että kaikki kunnat haluavat toistaiseksi säilyttää itsenäisyytensä.

4.2.1969 Kalajoen kunnanhallitus esitti läänin kuntauudistuskomitealle, että ehdottomasti paras ratkaisu olisi säilyttää Rautio edelleen itsenäisenä kuntana, ja että Kalajoki, Alavieska, Rautio ja Merijärvi muodostaisivat yhteistoiminta-alueen.

6.2.1969 Raution kunnanhallitus esitti valtuuston hyväksyttäväksi, että Rautio ehdottaa, että Kalajoen, Alavieskan ja Raution kunnat sekä mahdollisesti Merijärven kunta määrätään yhteistoiminta-alueeksi.

17.2.1969 Raution kunnanvaltuusto hyväksyi esityksen kunnan lausunnoksi.

31.3.1969 Läänin kuntauudistustoimikunta päätti äänestyksen jälkeen esittää, että Kalajoen, Alavieskan ja Raution kunnat yhdistetään.

5.4.1969 Kalajoen kunnanhallitus käsitteli asiaa ja Kalajoki hyväksyy Raution yhdistämisen Kalajoen kuntaan edellyttäen, että ehdottomasti Alavieska määrätään kuulumaan Kalajoen kanssa samaan yhteistoiminta-alueeseen.

8.4.1969 Kalajoen kunnanvaltuusto käsitteli kiireellisenä asiana lausunnon antamista kuntakomitean uudistustoimikunnan ehdotuksesta. Valtuusto piti parempana, että Kalajoki, Alavieska ja Rautio muodostetaan yhdeksi kunnaksi.

28.1.1971 Kalajoen kunnanhallitus päätti, että Kalajoki ja Rautio yhdistettäisiin ja näin muodostuva kunta määrättäisiin yhteistoiminta-alueeksi Alavieskan kanssa.

19.2.1971 Kalajoen kunnanvaltuusto hyväksyi kunnanhallituksen esityksen äänestyksen jälkeen.

8.7.1971 Kalajoen kunnanhallitus päätti aloittaa neuvottelut kuntaliitosasiassa Raution kanssa.

18.8.1971 Kalajoen ja Raution kunnanhallitukset antoivat yhteisen lausuntonsa Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitolle. Suunnitelman mukaan Rautio tulee kuulumaan Kalajoen vaikutusalueeseen.

29.12.1971 Raution kunnanhallitus päätti järjestää vuoden 1972 kansanedustajavaalien yhteydessä mielipideäänestyksen kuntaliitoskysymyksestä.

Äänestyksessä jätettiin kaikkiaan 735 äänestyslippua, joista tyhjiä oli kaksi. Äänestäneistä 396 eli 53,88 prosenttia kannatti vapaaehtoista liittymistä Kalajoen kuntaan.

13.1.1972 Kalajoen kunnanhallitus katsoi, että Rautiossa järjestetyn mielipideäänestyksen tuloksen perusteella on tarpeellista järjestää Raution ja Kalajoen kuntien välillä neuvottelu kuntaliitoskysymyksestä.

17.1.1972 Raution kunnanvaltuusto sai selvityksen kuntalaisten mielipideäänestyksen tuloksista. Valtuusto antoi kunnanhallitukselle valtuudet tutkimuksen suorittamiseen siitä, mikä vaikutus liittymisellä olisi kuntien talouden ja palvelusten suhteen.

8.3.1972 Kalajoen ja Raution kuntien edustajien kokouksessa Rautiossa. Raution kunnan kohdalta sovittiin noudatettavat yleisperiaatteet.

8.3.1972 Raution kunnanhallitus päätti järjestää kuntaliitoskysymyksestä 15.3.1972 vielä yhden kuntalaisille tarkoitetun informaatiotilaisuuden, johon kuntalaiset kutsutaan postin välityksellä jokaiseen talouteen jaettavalla kirjeellä ja ilmoittamalla tilaisuudesta kunnan virallisella ilmoitustaululla.

16.3.1972 Raution kunnanhallitus päätti yksimielisesti esittää kunnanvaltuustolle, että Raution kunnasta tehtäisiin valtioneuvostolle anomus Raution ja Kalajoen kuntien yhdistämisestä 1.1.1973 alkaen.

27.3.1972 Raution kunnanvaltuusto ei asettunut yksimielisesti kannattamaan kunnanhallituksen esitystä. Pitkän keskustelun jälkeen päätettiin kuitenkin, että valtioneuvostolta anotaan Raution kunnan yhdistämistä vuoden 1973 alusta lukien Kalajoen kuntaan. Äänestyksessä 9 valtuutettua kannatti anomuksen tekemistä ja 6 vastusti.

6.4.1972 Raution kunnanhallitus hyväksyi valtioneuvostolle osoitetun anomuksen Raution kunnan liittämisestä Kalajoen kuntaan 1.1.1973.

27.5.1972 Raution kunnanvaltuusto käsitteli maanviljelijä Uuno Hintsalan valitusta kuntaliitospäätöksen johdosta.

Oulun lääninhallitus 28.6.1972 on hylännyt Uuno Hintsalan jättämän muistutuksen, päätös N.o 2094/210/72.

28.6.1972 Valtioneuvosto päätti kuntien yhdistämisestä

23.11.1972 Kalajoen kunnanhallitus valitsi viisijäsenisen toimikunnan valmistelemaan kuntaliitosjuhlaa.

31.12.1972 aloitettiin kuntaliitosjuhlat, jotka kestivät vuoden 1973 puolelle. Juhlatilaisuus päättyi n. Klo 01.00

Lähdeaineisto Aarre Aunola Rautio 952-91-1208-4

Raution kunnan ja Kalajoen kunnan välinen kuntaliitossopimus on hyväksytty molempien kuntien valtuustossa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kuntaliitos sopimus on sitova eli sitä on noudatettava. Rautiolaisilla oli omat ehtonsa kuntaliitokselle. Kalajoen kunta ei ole kuitenkaan noudattanut tehtyä kuntaliitossopimusta kirjaimellisesti. Rautiolaisilla oli muun muassa kiintiöpaikat kunnanhallitukseen ja tätä ei ole noudatettu. Oli myös muita kunnallisia palveluja koskevia ehtoja joita ei ole noudatettu. Kuinka kauan kuntaliitossopimus on voimassa? Olosuhteet muuttuvat ja kuntaliitossopimuskaan ei voi olla voimassa muuttuvissa olosuhteissa.

Historian lehtien havinaa – otteita Kalajoen kunnalliskertomuksista

Kunnalliskertomukset antavat kuvaa kunnan toiminnasta. Kalajoellakin tehtiin monipuolisia kunnalliskertomuksia 1970-luvun alussa niin kauan kunnes Kunnallisliitto antoi ohjeet miten kunnalliskertomus tulee tehdä. Näin saatiin tuhottua mustavalkoiset värikkäästi esitetyt kunnalliskertomukset. Vuonna 1992 Kalajoen kunnan myöntämien takausten määrä oli kaikkiaan 42 216 368,36 markkaa. Vuonna 1993 takaukset olivat nousseet 58 799 190 markkaan. Vuosikertomukset olivat hyvin puutteellisia Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n ja Paratiisikylpylä Oy:n osalta. Konsernitaseessa suoritettiin vuonna 1998 arvonkorotuksia 8 563 484,35 markkaa. Nämä arvonkorotukset herättävät vähintäänkin kiinnostusta

Vuosi 1971

Vuonna 1971 Kalajoella asui 6911 ihmistä. Elokuun 24. päivänä valtuusto hyväksyi urheilu- ja nuorisotilaohjelman ja nuorisotalon luonnospiirustukset. Vieläkään vuonna 2007 nuorisotiloja ei ole Kalajoelle rakennettu. Mielenkiintoista olisi selvittää kuka jätti valtuuston päätöksen toteuttamatta. Lokakuussa 15. päivänä valtuusto päätti puoltaa anniskeluoikeuksien myöntämistä Kalajoen matkailukeskus ravintola Rantakallalle. Rantakallan rakensivat aikanaan osuuspankin johtaja, kunnanlääkäri ja kunnan rakennusmestari. Rantakalla siirtyi myöhemmin Lomaliiton hallintaan. Vuoden aikana Kalajoella syntyi 93 lasta ja kuoli 68. Mielisairaita oli hoidossa 75. Kalajoen sairaalassa oli 19 sairaansijaa ja vuoden aikana hoidettiin 1889 potilasta. Kalajoen kunnalliskoti on perustettu vuonna 1921. Se käsitti yleisen osan, jossa paikkoja oli 47+6 ja sairasosaston, jossa oli 10 paikkaa. Kansakoululaisia oli seuraavat määrät: Etelänkylä 66, Jokisuu 61, Jylkkä 28, Käännänkylä 22, Metsäkylä 38, Pitkäsenkylä 37, Pohjankylä 139, Rahjankylä 82, Rahko 21, Tavasti 45, Tynkä 29, Vasankari 24, Vuorenkallio 82. Kansalaiskoulussa oli oppilaita 154. Yhteensä oppilasmäärä oli 828.Kalajoen Naiskotiteollisuuskoulu ja Mieskotiteollisuuskoulu yhdistettiin vuoden 1970 lopussa. Raittiustilanteesta voidaan mainita keskioluen käytön lisääntyneen juopottelujuomana. Hiekkasärkkien leirintäalueen yöpyjämäärä oli 55 557. Näistä ulkomaalaisia oli 15 895. Satamassa kävi 58 laivaa. Kunnanvirasto toimi vuonna 1967 valmistuneessa virastotalossa.

Vuosi 1972

Maaliskuun 28. päivän hyväksyttiin Raution ja Kalajoen kuntaliitossopimus. Kesäkuun 26. päivänä päätettiin Kalajoen yhteiskoulun ottamisesta kunnan haltuun ja ylläpidettäväksi.. Joulukuun 22. päivänä päätettiin ostaa lentokentän paikkaa varten tarvittavat maa-alueet 1000 markan hehtaarihinnalla. Syntyvyys oli 121 lasta ja kuolleisuus 54. Sairaalassa hoidettiin 1861 potilasta. Mielisairaita oli 83. Avioliiton ulkopuolella syntyneitä oli 39, joista uusia tapauksia oli 6. Kalajoen yhteiskoulu on perustettu 1943 ja siitä tuli vuonna 1958 8-luokkainen, yliopistoon johtava yhteiskoulu. Koulun ylläpitäjänä oli 1.8.1972 saakka Kalajoen yhteiskoulun kannatusyhdistys r.y. ja siitä lähtien Kalajoen kunta. Kotiteollisuuskoulun asuntolan rakentaminen aloitettiin. Kunnalliskertomuksen mukaan alkoholin käyttö oli lisääntynyt neuvottelujen, juhlien ja kokousten pöytäjuomana. Juopumispidätyksiä oli 156. Rattijuoppoja oli 18. Leiribaarin piirustukset hyväksyttiin 20.1.1972. Kunnallisvaaleissa keskusta sai 16 paikkaa, kokoomus 2, SMP 2 ja SKDL 6.

Vuosi 1973

Raution kunta liittyi Kalajoen kuntaan. Kalajoen asukasluku oli 8298. Avioliiton ulkopuolella syntyneitä oli 42, joista uusia tapauksia oli 9. Maaliskuun 16. päivänä valtuusto päätti suosittaa kunnallisille toimielimille tupakanpolton lopettamista kokoustiloissa kokousten aikana. Päätettiin, että rakennuslain ns. kateuspykälää sovelletaan Kalajoen kunnassa. Myytiin toiminimi Marlonille kiinteistö ja siihen kuuluva tontti 50 000 markalla. Oy Alko Ab avasi myymälänsä Kalajoella. Leirintäalueella saavutettiin 84 139 yöpymisvuorokautta. Toukokuussa oli 229, kesäkuussa 19359, heinäkuussa 54980, elokuussa 9391 ja syyskuussa 180 yöpymisvuorokautta. Ulkomaalaisten osuus oli 33 084. Ulkomaalaisista suurin osa oli norjalaisia. Leirintäalue oli Suomen suosituin. Leirintäalueen päävalvojana oli Erkki Aho. Leirintäalueen tulos oli parempi kuin 6 edellisen vuoden tulos yhteensä.

Vuosi 1974

Merkittävimpiä tuloksia elinkeinoelämän kehittämiseksi olivat SOK:n ja Rauma-Repolan kanssa tehdyt sopimukset teollisen toiminnan aloittamiseksi Kalajoella. Sorvarin talo siirrettiin Ylivieskan kaupunkiin. Kysymyksessä oli entisen Raution kunnan osan siirtäminen Ylivieskan kaupungin alueeksi. Kunnalliskertomus oli nyt tehty Kunnallisliiton ohjeiden mukaan ja siksi siitä oli tullut melko mitäänsanomaton.

Vuodet 1975 – 1980

Vuonna 1975 työpaikkoja Kalajoella oli seuraavasti: Topi-Kalustaja Oy 160, Rauma-Repola Oy 230, SOK:n vaatetustehdas 35, J. Pirttijärvi ja Kumppanit Oy 34, Junnikkalan Saha 20. Santaholman saha 30. Marlon Oy 21, Rautex 13. Veroäyri oli 14,00.Vuonna 1976 perustettiin Kalajokiseudun Matkailupalvelu r.y. matkailun kehittämiseksi. Vuonna 1977 SOK:n tehtaalla oli jo 125 työpaikkaa ja Santaholma Oy:llä 50. Urheiluopistoa varten tehtiin suunnitelmia. Vuonna 1978 Piekkon Aukon haudalle laitettiin muistokivi. Leirintäalueen lomamökit rakennettiin kunnan omana työnä. Kalajoen kunta liittyi 27.4.1979 Hiekkasärkät Oy nimisen yhtiön osakkaaksi. Vuonna 1980 Rauma-Repola Oy:llä oli 320 työntekijää, Topi-Kalustaja Oy:llä 149, SOK:n vaatetustehtaalla 136, Santaholma Oy:llä 59, Junnikkalan Sahalla 48, Kalayhtymällä 40, O. Tuuran konepajalla 23, Kalajoen meijerillä 23, Kalajoen Metalli Oy:llä 18 ja Marlonilla 17. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimi Paavo Saari .17.1.1980. Paavo Saari kuoli liikenneonnettomuudessa Kempeleessä. Untamo Sorasto aloitti valtuuston puheenjohtajana 29.1.1980.

Vuodet 1981-1985

Nämä vuodet olivat kovan kehityksen aikaa Kalajoella. Maatilojen määrä oli 770. Työpaikkamäärät olivat pysyneet korkealla tasolla. Merkittävin investointihanke oli keväällä 1982 valmistuva Rahjan syväsatama. Hiekkasärkät Oy:n ensisijainen tehtäväkenttä oli ohjelmapalveluiden luominen matkailijoille. Kalajoen kunta osti 18.12.1981 matkailuhotellin valtiolta. Kunnalliskoti täytti 30.9.1981 60 vuotta ja nimi muutettiin Mäntyrinteeksi. Vuonna 1982 käynnistettiin Hiekkasärkkien viihdepuisto. Samana vuonna muutettiin jälleen kunnalliskertomusten muotoa. Mielestäni taas mentiin vain huonompaan suuntaan. Vuonna 1983 myytiin tontti Leipomo T:mi A.O. Roosille. Teollisuustyöpaikkoja Kalajoella oli 1001.Terveyskeskuksen vihkiäistilaisuus pidettiin 12.10.1985.

Vuodet 1986-1990

Vuonna 1986 Kalajoen kunnan palveluksessa oli 579 henkilöä. Vuonna 1987 käynnistettiin Jussi Kurikkalan patsashanke. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle myönnettiin 26.3.1987 takaus. Vuonna 1988 kunnan maksuvalmius oli heikko. Paras tilanne oli lokakuussa, jolloin varat riittivät yli kahdeksi viikoksi. Vuoden 1988 lopussa leirintäalueen toiminta siirtyi kunnalta Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle. Vuonna 1989 Kalajoen kunta sijoitti Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n osakkeisiin 1 514 000 markkaa. Vuonna 1990 Kalajoen kunta myönsi Paratiisikylpylä Oy:lle 19 520 645,84 markan takauksen. Erkki Aho ja Heikki Manninen vastustivat takauksen myöntämistä.

Vuodet 1991-1995

Helmikuussa 1992 työttömiä oli 18,2 %. Saman vuoden lopussa Kalajoen kunnan takaukset Paratiisikylpylä Oy:lle olivat 20 538 240,41 markkaa ja Hiekkasärkät Oy:lle 2 179 830,00 markkaa. Kaikkiaan takausten määrä oli 42 216 368,36 markkaa. Vuonna 1992 Konepaja Oy:n osakkeita ostettiin 2,5 miljoonalla markalla. Vuoden lopulla aloitettiin uuden lukion rakentaminen. Kustannusarvio oli 16.7 miljoonaa markkaa. Junkkarit Hockey Team nousi I-divisioonaan. Juha Junnikkala ja Rainer Bäckman ottivat kaksoisvoiton purjekelkkailun MM-kisoissa. Kari Joki-Erkkilä voitti kaksi kultamitalia ja yhden hopeamitalin vammaisten paraolympiakisoissa. Golf-kentälle saatiin harjoitusrata. Kalajoen lentokentälle tehtiin ensimmäinen virallinen lasku 17.6.1992. Uusi jäähalli toi uutta ilmettä Kalajoen talveen. Vuonna 1993 Kalajoen kunta osti Paratiisikylpylä Oy:n osakkeita yhteensä 3 372 011 markalla. Nämä osakkeet ostettiin urheiluopistosäätiöltä 372 000 markalla, Kalajoen keilahalli Oy:ltä 605 261 markalla, Kalajoen Hiekkasärkät Oy:ltä 2 394 750 markalla. Lisäksi kunta merkitsi Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n osakkeita 2 394 750 markalla. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimi Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski. Kalajoen kunta osti urheiluopistosäätiön irtaimistoa 600 000 markalla. Kunnan takaukset olivat 58 799 190 markkaa. Vuonna 1994 kalajokiset äänestivät Euroopan Unioniin liittymisestä. Äänestystulos oli 65,1 % Ei ja 34,9 % Kyllä. Antti Haapakoski sijoittui Helsingin MM-kisoissa aitajuoksussa kuudenneksi. Rahjan satamaan investointiin kunnan toimesta 5 938 479 markkaa. Kunnan lainamäärä oli 67 500 330 markkaa. Vuosi 1995 oli Kalajoen 470-vuotisjuhlavuosi ja samalla kunnan 130-vuotisjuhlavuosi. Rahjan satamaan investointiin vuonna 1995 kuusi miljoonaa markkaa.

Vuodet 1996 –2000

Santaholma Oy:n konkurssista johtuva takaustappio Kalajoen kunnalle oli 6 097 288,50 markkaa. Vuoden 1996 kunnallisvaaleissa Erkki Aho oli ylivoimainen ääniharava 243 äänellä. Kalajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos siirtyi 1.1.1998 Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymän omistukseen. Kalajoella yksityisten työpaikkojen osuus 70,3 %. Naapurikunnissa 55 %. Konsernitaseessa suoritettiin vuonna 1998 arvonkorotuksia 8 563 484,35 markkaa. Nämä arvonkorotukset herättävät vähintäänkin kiinnostusta. Kalajoen kunta myönsi Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle 18,3 miljoonan tilapäislainan 3,6 %:n korolla. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimi kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski. Revon Sähkö Oy:n osakkeista saatiin 83,4 miljoonaa markkaa. Vuoden 2000 kunnallisvaaleissa Erkki Aho oli Kalajoen ylivoimainen ääniharava. Vuosikertomukset olivat hyvin puutteellisia Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n ja Paratiisikylpylä Oy:n osalta.

Jukka Puoskari Kalajoen kaupunginjohtaja

Kalajoen kaupunginjohtaja Jukka Puoskari

Kalajoen kaupunginjohtajana on toiminut vuodesta 2000 lähtien varatuomari Jukka Puoskari. Jukka on syntynyt 1962. Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa kaupunginsihteerinä Lapualla ja ennen Kalajoelle tuloa Puolangan kunnan kunnanjohtajana.

Vuodesta 2000 lähtien kaupunginjohtaja on ollut Ylivieskan seutukuntahallituksen jäsen. Näistä vuosista kaksi puheenjohtajana. Muita luottamustehtäviä on muun muassa Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymän hallituksen jäsen ja Oulun kauppakamarin liikennevaliokunnan jäsen.

Vapaa-ajallaan Jukka harrastaa liikuntaa eri muodoissa: talvella hiihtoa ja kaukalopalloa; kesällä jalkapalloa ja rullaluistelua. Matkailu ja erilaiset kulttuuritapahtumat ovat kaupunginjohtajan sydäntä lähellä. Kalajoki on Pohjois-Pohjanmaan elinvoimaisimpia kuntia.

Puoskarissa on selvästi myyntimiehen vikaa - sellaisen myyntimiehen, joka käärii hihat ja ryhtyy hommiin. Löytyi se talo Puoskarille, ja mökki merenrannalta. Mies on nyt viihtynyt Kalajoella vuodesta 2000. Hän vakuuttaa viihtyvänsä edelleen, vaikka onkin hakenut myös synnyinkaupunkinsa Rovaniemen kaupunginjohtajaksi. Kaupunginjohtajalla ei näytä olevan työstään tai kaupungistaan pahaa sanottavaa.

Päätöksenteko ja yhteistyö kunnallispoliitikkojen kanssa on toiminut. Kalajoen talous on mallillaan. Kaupunkiin virtaa lisää asukkaita vuodesta toiseen. Elinkeinoelämä on monipuolista: on alkutuotantoa, teollisuutta, satama ja tietenkin se matkailu, josta Kalajoki on varmasti kaikkein tunnetuin.
"Ihan älyttömän hienossa työporukassa täällä saa töitä tehdä. Tämä ei todellakaan ole mikään yhden miehen show."
Pelkästään se, että Kalajoen talous on tasapainossa, saa monet naapurikunnat kateudesta vihreiksi. "Kalajoella on ymmärretty, että vakaa talous on paras tae korkeatasoisille palveluille. Valtuusto on onnistunut linjaamaan asiat niin, että talousarvio on ollut tasapainossa. Lisäksi on jätetty resursseja kehittämiseen. Näin on luotu tulevaisuutta", Puoskari kertoo.
Kehittämistyötä riittää, kun naapuriin Pyhäjoelle rakennettaan ydinvoimala.

"Ydinvoimala jakaa tietysti voimakkaasti mielipiteitä. Joka tapauksessa tuollaisella jätti-investoinnilla on valtavat vaikutukset meidän elinkeinoelämämme kehittymiseen. Kun tänne on aiemmin tehty viiden miljoonaan euron investointeja, niiden kerrannaisvaikutukset ovat näkyneet. Nyt on kyseessä tuhatkertainen hanke.""Kun epävarmaan suhdanteeseen sattuu jätti-investointi, ei se tälle alueelle juuri parempaan aikaan voi tulla. "Meri on Kalajoenvaltti. Se on tuonut sataman ja matkailun kaupunkiin. Meri vetää puoleensa Puoskariakin."Meren luona on valtavan rentouttavaa. Se auttaa rauhoittumaan ja työasiat eivät pyöri mielessä. Pitkillä hiekkarannoilla on rauhoittavaa liikkua. Rahjan saaristossa on satakunta saarta. Se on talvella hyvin mielenkiintoinen alue." Niin riisuuntuu virkamiehen viitta Puoskarin päältä. Hänen äänenpainonsa laskee ja kasvoille tulee melkein haaveileva katse. Merenrantamökki ja kesäpäivät siellä varmaan kajastavat."Älyttömän hienossa työporukassa täällä saa töitä tehdä. Tämä ei todellakaan ole mikään yhden miehen show."

Sosnovyi Borin pormestari Aleksey Ivanov, Raahen kaupunginjohtaja Ari Nurkkala, Kalajoen kaupunginjohtaja Jukka Puoskari ja Pyhäjoen kunnanjohtaja Matti Soronen olivat samoilla linjoilla, että sopimus ei ole vain muodollinen. Tavoite on konkretiassa.

Nyt allekirjoitettu ystävyystoimintasopimus on takavuosien ystävyyskuntatoimintaa kevyempää ja epämuodollisempaa. Saatetaan tahoja yhteen ilman virallisia delegaatioita ja byrokraattista kutsujärjestelmää. Tasoja ja tahoja voi olla monia, joista ruohonjuuritaso yksi tärkeimmistä. Monet ovat toiveet yhteistyön suhteen.

Sosnovyi Bor olikin liikkeellä laaja-alaisella toimijajoukolla, jotka edustivat kaupunkinsa organisaatiossa kulttuuria, opetusta kuin kaupungin keskushallintoa. Olipa mukana kaupungin lakimieskin.

Kulttuurisen ja opetuksellisen yhteistyön edistämisen lisäksi pormestari Ivanov vihjasi myös taloudellisesta avunannosta.

-Kiinteistöverotuloilla on merkittävä positiivinen vaikutus kunnan talouteen, kertoo Suomen suurimman tuulivoimakunnan, Kalajoen kaupunginjohtaja Jukka Puoskari.

Rakennusbuumi kiihtyy Hiekkasärkillä - odotuksissa 300 miljoonan investoinnit

Kalajoki on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Kalajoen suulla, Oulun Eteläisessä, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kaupungissa asui vuonna 2010 Himangan kunnan kanssa tehdyn kuntaliitoksen jälkeen 12 358 ihmistä ja sen pinta-ala on 2 391,29 km², josta 7,04 km² on vesistöjä.Väestötiheys on 13,39 asukasta/km². Kalajoen asukasluku ilman Himangan aluetta, eli ennen vuoden 2010 kuntaliitosta, oli 9 591 asukasta.

Kaupunki on tunnettu matkailusta, maataloudesta ja metalliteollisuudesta. Kalajoki sijaitsee valtatien 8 ja valtatien 27 risteyksessä, ja sen läheisyydessä sijaitseva Rahjan satama toimii liikennesolmuna rekka- ja laivaliikenteen välillä. Lähimmät rautatieasemat sijaitsevat Ylivieskassa ja Kannuksessa.

Kalajoen naapurikunnat ovat Alavieska, Kokkola, Kannus, Merijärvi, Pyhäjoki, Sievi ja Ylivieska.

Kalajoen seutu vapautui veden vallasta vasta kivikauden loppupuolella, minkä vuoksi kunnan alueelta on tavattu vain joitakin kivikautisia löytöjä. Löydöistä merkittävin on Kivimaan laaja asuinpaikka Raution alueella. Aluetta asuttivat saamelaiset 1200- ja 1300-luvulle saakka. Myöhemmin alue oli pääasiassa satakuntalaisten ja hämäläisten eräaluetta.

Vakinaisesti asutus sai alkunsa, kun muutamat eräkävijät asettuivat Kalajoen ja Himanganjoen suulle. Seudun vanhimmat kylät ovat Pohjankylä, Eteläkylä ja Raumankari, jotka on perustettu todennäköisesti 1300- ja 1400-luvuilla. Rautilan kylällä on Kuninkaankivi-muistomerkki muistuttamassa Ruotsin kuninkaan käynnistä paikalla. Perimätiedon mukaan kuningas Aadolf Fredrik pysähtyi paikalla matkalla pohjoiseen.

Väestön pääelinkeinoja olivat aluksi maatalous, kalastus ja hylkeenpyynti. Kalaa pyydettiin isoimmista joista ja merestä. 1400-luvulla merestä kohonneesta Maakallasta kehittyi 1500-luvulla tärkeä kalastustukikohta, jonne rakennettiin kymmeniä kalamajoja ja aittoja.

Keskiajalla Kalajoki kuului Salon seurakuntaan. Vuonna 1525 Kalajoesta muodostettiin Salon kappeliseurakunta. Himanka taas kuului aluksi Pietarsaaren hallintopitäjään, 1490-luvulta lähtien Kokkolan hallintopitäjään. Kalajoesta muodostettiin 1570-luvulla oma hallintoalue, johon kuuluivat Alavieska, Ylivieska, Sievi, Reisjärvi, Nivala ja Haapajärvi. Samana vuonna muodostettiin myös Lohtajan hallintopitäjä, johon kuului Himanka. Himanka kuului aluksi Lohtajan seurakuntaan, mutta itsenäistyi Lohtajan kappeliseurakunnaksi 1700-luvun alussa.Ikalaborgin vapaaherrakunta vallitsi alueella ruotsalaisena läänityksenä vuodesta 1652 reilut parikymmentä vuotta

Kalajoki ja Himanka kasvoivat hitaasti 1600-luvulla, jolloin väkiluvun kehitykseen vaikuttivat erityisesti katovuodet ja sota-ajat. Myös isoviha rajoitti Kalajoen ja Himangan asutuskehitystä. Isonvihan jälkeen asukasmäärä alkoi nousta ja 1700-luvun lopulla asutus alkoi voimakkaasti kasvaa. Kalajoen ja Himangan suuseutujen hyvä liikenteellinen asema johti siihen, että Kokkolan porvarit alkoivat pitää markkinoita näillä alueilla. Kalajoella Plassin markkinapaikka nousi alueelle tärkeäksi kauppapaikaksi Himangalla taas vanha Raumankari muodostui alueen tärkeäksi kauppapaikaksi. Kalajoki oli 1800-luvulla tunnettu monipuolisesta pienteollisuudesta. Pitäjässä valmistettiin muun muassa messinkiesineitä, kelloja ja aseita.Himangalla laivanrakennus kasvoi huomattavaksi elinkeinoksi. Tärkein elinkeino oli 1700-luvulta aina 1800-luvun loppuajoille saakka tervanpoltto. Tervaa myytiin kokkolalaisille porvareille.

Suomen sodassa Himangalla käytiin vuonna 1808 pieniä kahakoita venäläisten kanssa. Kalajoella kuoli Suomen sodan aikaisessa taistelussa Wilhelm von Schwerin Kalajoki kuului Kalajokilaaksossa 1800-luvun alussa syntyneen herätysliikkeen ydinalueisiin. Vuosina 1838–1839 Pohjankylän Törnvallin talossa ja Anttilan talossa pidettiin tunnetut Kalajoen käräjät, joissa heränneitä tuomittiin konvektikkeliplakaattiin vedoten. Suuri joukko heränneitä maallikoita tuomittiin sakkoihin ja pappeja erotettiin lyhyeksi aikaa virastaan. Siltasaaren siirretty käräjärakennus toimii nykyisin Kalajoen kotiseutumuseona. 1800-luvulla Himangan asukasmäärä alkoi kasvaa. Vuonna 1810 asukkaita oli 491, vuonna 1850 892. Suuret kuolonvuodet 1866–1868 vähensivät hieman Kalajoen ja Himangan asukasmäärää.

Nykyään Kalajoki tunnetaan matkailukuntana. Kalajoen hiekkasärkät ovat olleet valtakunnallisesti tunnettu ja markkinoitu lomakohde jo 1970-luvulta lähtien. Kalajoella on edelleen myös vahva maatalousperinne, ja maatiloilla tuotetaan yhä viljaa, perunoita, lihaa ja maitoa. Metalliteollisuutta Kalajoella vetävät muun muassa Kalajoen teräs ja Rahjan satama.

Kalajoen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla nahkiaiset ja maidosta juoksutettu punainen hera.

Kalajoki

Kalajoki perustettiin vuonna 1865. Kalajoen asukasluku kasvoi pitkään tasaisesti 1900-luvulla. 1920 kunnassa oli 5 780 asukasta. 1952 heitä oli 7085 ja 1960 jo 7 373 asukasta. 1960-luku katkaisi kuitenkin suotuisan väestönkehityksen ja asukasluku laski vuoteen 1970 mennessä 6 979 asukkaaseen. 1970-luvulla väkiluku alkoi uudestaan kasvaa. Vuonna 1985 Kalajoella oli asukkaita 9 108. Kalajoesta tuli kaupunki vuoden 2002 alussa.

Himanka

Vuonna 1868 Himangasta muodostui oma pitäjä. Vuonna 1870 asukkaita oli jo 2 192, samana vuonna Kannuksen Mutkalamminkylästä siirrettiin kaksi taloa Himangan Himangankylään. Talot olivat Ainali ja Oja. Himangan asukasmäärää vähensivät 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa siirtolaisuus. Siirtolaiset muuttivat alueelta pääosin Amerikkaan. Paikallisia urheiluseuroja ovat Himangan Urheilijat, Himangan Roima sekä Himangan Pallo. Ahti Pöyhtäri, vuonna 1999 kuollut kunniamerkein palkittu sotaveteraani ja paikallispoliitikko, on kirjoittanut seudun historiasta. Hän oli syntynyt Himangalla 11. elokuuta 1918. Himanka on myös eräs Suomen merkittävimmistä ruokaperunan tuottajakunnista. Ennen vuotta 2010 tehtyä kuntaliitosta pitäjässä oli 3 023 asukasta.

Rautio

Kappelise urakunnan oikeudet Rautio sai 11. marraskuuta 1826. Tällöin liitettiin myös Kärkisen kylä samaan kappeliin. Itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi Rautio oikeutettiin 1912, mutta todellisuudessa tämä tapahtui vasta vuonna 1921. Pitäjässä oli kaksi isompaa kylää: Kirkonkylä ja Kärkinen. Asutuksen muodostumisen mukaan erotettiin myös seuraavat kylät: Huhtakylä, Hollanti, Sorvari, Taipale, Pahkamaa, Typpö ja Iso-oja. Vuonna 1970 pitäjässä oli 1 423 asukasta.

Kuntaliitokset

Raution kunta liittyi Kalajokeen 1973. Himangan kunta liittyi Kalajoen kaupunkiin 1. tammikuuta 2010. Uuden kunnan vaakunaksi tuli Himangan vaakuna. Samalla Himangan alue siirtyi Keski-Pohjanmaan maakunnasta Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan.

Vuoden 2017 lopussa Kalajoella oli 12 516 asukasta, joista 9 272 asui taajamissa, 2 935 haja-asutusalueilla ja 309 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Kalajoen taajama-aste on 76,0 %

Kalajoki on maisemiltaan pohjoisessa laakeaa ja etelässä kumpuilevaa, jokiuomien halkomaa tasankoa.

Kallioperä on kivilajikoostumukseltaan vaihtelevaa. Kunnan pohjois- ja keskiosassa on pääasiassa graniittia ja granodioriittia ja eteläosassa kiillegneissiä ja migmaattia. Lisäksi kunnan alueella esiintyy muun muassa gabroa ja gneissejä, Pöntiönjoen koillispuolella on myös grano- ja kvartsidioriittia. Kalajoen kallioperässä on myös pieniä määriä arvokkaita mineraaleja, kuten molybdeeniä. Siellä täällä kunnan alueella, varsinkin rannikolla, on louhikoita, kalliomaastoa ja kivikkorantaisia saaria.

Yleisimmät maalajit ovat moreeni, turve ja tulvakerrostumat sekä rannikolta myös hietaa ja hiekkaa. Kalajoki on kuuluisa laajoista hiekkarannoistaan ja dyyneistään, joista huomattavimpia ovat lähes 20 metriä korkeat Tuomipakat. Kasvillisuuden sitomia dyynejä on runsaasti myös sisämaassa. Kaikkiaan Kalajoen rannoilla on hiekkadyynejä noin 600 hehtaaria. Jokilaaksoissa on tulva- ja rantahiekkakerroksia sekä savikoita.

Korkeuserot ovat Kalajoen alueella vähäiset, pääasiassa 5–10 metriä. Maaston korkeus kasvaa verkalleen rannikolta sisämaahan päin. Kunnan keski- ja eteläosassa maasto on loivasti kumpuilevaa ja korkeimmat kohoumat ylittävät 50 metrin tason. Ylävintä on Raution alueella, jossa on useita yli 80 metriä korkeita moreenimäkiä, kuten Riitaharju Rättyänojan ja Peräjärven välillä ja Taipaleenkangas Vääräjoen ja Hollannin välillä.Kalajoen alueella on useita soita. Rannikolla suot ovat pieniä, mutta sisämaassa laajempia. Suurimpia soita ovat Kaakkurinneva, Karhunmaanneva ja Paloneva.

Maankohoamisen jatkuvasti muokkaama rantaviiva on eteläistä osaa lukuun ottamatta eheä. Maankohoamisen vaikutuksesta veden alta paljastuu uutta maatta, jonka aluksi valtaa kosteikkokasvillisuus. Etenkin Raumanjoen pohjoispuolella on kosteita rantaniittyjä. Rahjan saaristo muodostaa ainutlaatuisen maisemakokonaisuuden. Aavan meren keskellä, parin peninkulman päässä Kalajoen rannikosta kohoavat Kallankarit. Ulkokalla on vain vajaan hehtaarin laajuinen majakkasaari. Maakalla on noin kahden hehtaarin laajuinen kalliosaari, jonka lähellä oli aikoinaan Pohjanmaan tuottoisin kalastuspaikka.

Kunnan tärkeimmät vesiväylät ovat Kalajoki ja sen sivujoki Vääräjoki, Siiponjoki sekä puhdasvetinen Lestinjoki, joka Saarenpäässä haarautuu kahtia (eteläinen haara on Tomujoki) ja yhtyy vähän ennen jokisuuta Raumanjoeksi. Kalajoen muita jokia ovat Himanganjoki ja Pöntiönjoki. Kunnan alueella ei ole lainkaan järviä, vain pieniä lampia.