Rautio on tunnettu painonnostajistaan.

 

Rautiolaista painonnostoa taidenäyttelyssäni edustaa taiteilija Rositsa Tanchevan erinomainen maalaus Milko ja Anna-Mari Tokolasta.

Milko Sergei Olavi Tokola (s. 10.lokakuuta 1992) on uransa vuonna 2018 lopettanut suomalainen painonnostaja. 163 senttimetriä pitkä Tokola edusti Raution Kisailijoita ja kilpaili 85-kiloisten luokassa. Aikaisemmin hän edusti Rovaniemen Reipasta.

Tokola osallistui ensimmäisiin aikuisten EM-kilpailuihinsa vuonna 2011 sijoittuen kahdeksanneksi 77-kiloisten sarjassa. Ensimmäisiin MM-kilpailuihinsa hän osallistui vuonna 2011 ollen samassa luokassa 27:s. Huhtikuussa 2016 hän teki luokkansa Pohjoismaiden ennätystuloksen tempauksessa ja yhteistuloksessa. Samassa kuussa Tokola valittiin Suomen joukkueeseen kesän 2016 olympialaisiin.

Tokola kärsi uransa aikaisemmassa vaiheessa tajunnanmenetyksestä suuria painoja nostaessaan. Vaiva väheni Tokolan lihasmassan kasvettua ja iän myötä.

Tokolan puoliso Anna-Maria Tokola on myös painonnostaja.

Syntynyt	10. lokakuuta 1992 (ikä 30) Rautio
Kansalaisuus	Suomi
Uran tiedot
Pituus	163 senttimetriä
Laji	painonnosto
Seura	Raution Kisailijat
Valmentaja	Alar Seim, Viro
Saavutukset
Ennätykset	tempaus: 152 kg PE työntö: 183 kg yhteistulos: 335 kg PE

Anna-Maria Tokola (o.s. Everi, s. 28.huhtikuuta 1987 Pori) on suomalainen painonnostaja, joka edustaa Raution Kisailijoita. Aikaisemmin hän on edustanut Porin Puntti-Karhuja . Hänet on valittu Suomen vuoden painonnostajaksi vuonna 2009, 2010, 2012 ja 2015. Hän voitti alle 23-vuotiaiden EM-pronssia syksyllä 2010.

Marraskuussa 2010 Tokola saavutti uransa ensimmäisen arvokisamitalin Kyproksen Limasolissa nuorten EM-kisoista. 58-kiloisissa kilpaillut 23-vuotias Tokola sai pronssia työnnössä SE-tuloksella 102 kg. Yhteistuloksessa hän sijoittui neljänneksi 23-vuotiaiden naisten SE-tuloksella ja omalla henkilökohtaisella ennätyksellään 181 (79+102) kg. Ennen Kyproksella järjestettyjä EM-kisoja Tokolan parhaat saavutukset olivat 5. sija alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa 2009, 20-vuotiaiden MM-kisoissa 9. sija 2007 ja 17-vuotiaiden EM-kisoissa 5. sija vuonna 2004.

Vuonna 2009 Tokola osallistui aikuisten tasolla EM-ja MM-kisoihin. Bukarestin EM-kisoissa hän päätyi sijalle 10. ja 2009 MM-kilpailuissa hän epäonnistui tempauksessa, mutta oli työnnössä sijalla 15.

Tokola voitti Pohjoismaiden mestaruuden lokakuussa 2010 Norjan Spydebergissä, Hän työnsi kisoissa 23-vuotiaiden uudeksi ennätykseksi 102 kiloa 63 kg:n sarjassa ja teki kokonaistulokseksi 180 kiloa.

EM-kilpailuissa Kaaanissa 13.huhtikuuta 2011 58 kg:n sarjassa Tokola sijoittui yhteistuloksella 179 kg 9. sijalle. Työnnössä hän nosti SE-lukemaksi 103 kg ja päätyi 9. sijalle, mutta samassa sarjassa kilpaillut Heidi Harju paransi Suomen ennätykseksi 104 kg. Tempauksessa Tokolan tulos oli 76 kg ja tuloksena 11. sija.

Anna Tokola on voittanut Suomen mestaruuden vuosina 2004–2009, 2011–2016.

Saavutukset

• Vuoden painonnostaja Suomessa 2009, 2010, 2012, 2015

• Euroopanmestaruus kilpailuissa 7sija. 2015

• Euroopanmestaruus kilpailuissa 6sija. 2012

• Alle 23-vuotiaiden EM-pronssia 2010 (58 kg)

• Pohjoismaiden mestaruus 2010

• Naisten Suomen ennätys 63 kg:n sarjassa: Työntö 110 kg (29.8.2015) Yhteistulos 197kg (24.11.2015)

• Naisten Suomen ennätys 58kg:n sarjassa: Työntö 103kg (13.4.2011)

• Alle 23-vuotiaiden Suomen ennätykset 58 kg:n sarjassa: Tempaus 79 kg, Työntö 102 kg, Yhteistulos 181 kg (23.11.2010)

• Alle 23-vuotiaiden Suomen ennätykset 63 kg:n sarjassa: Tempaus 80 kg, Työntö 102 kg, Yhteistulos 180 kg.

• Alle 20-vuotiaiden Suomen ennätykset 58 kg:n sarjassa: Työntö 96 kg, Yhteistulos 171 kg

Muuta

• Anna Tokola on painonnostaja Antti Everin sisko.

• Anna Everi oli Yle TV-1-kanavan ohjelmassa Arto Nybergin vieraana 8. maaliskuuta 2010.

• Anna Everi avioitui 10.9.2016 painonnostaja Milko Tokolan kanssa ja otti käyttöön miehensä sukunimen sekä koko etunimensä.

Raution Kisailijat menestyvä painonnostoseura

Rautio-viikon ensimmäisen päivän tapahtumiin kuuluu Hanskin Puntti eli Hannu Karhulan nimeä kantavat painonnostokilpailut. Hannu Karhula sai vuonna 2006 Suomen Painonnostoliiton Kultaisen Ansiolevykkeen mittavasta työstä painonnoston hyväksi. Samoin Pekka Torvi ja Leila Koivusipilä saivat Kultaisen ansiolevykkeen. Pronssinen ansiolevyke ojennettiin Juha Roukalalle ja Eija Mustasaarelle. Hannu Karhula on ollut 33 kertaa painonnoston piirinmestaruuskilpailuissa. Hän on voittanut 22 piirinmestaruutta. Raution Kisailijat oli Suomen junioriykkönen syksyllä 2006.

Pekka Torvi on rautiolaisen painonnoston superhahmo

Raution Kisailijoiden painonnosto on noussut kukoistukseen Kisailijoiden aktiivisen puuhamiehen Pekka Torven johdolla. Vuoden 1986 tilastoissa Esa Torvi oli piirin tilastoissa 52 kilon sarjassa toisena. Piirin kymmenen parhaan joukossa olivat sarjoissaan myös Pekka Koivusipilä, Pekka Torvi ja Olavi Verronen.

Vuoden 1987 alussa Sievissä pidetyissä piirinmestaruuskilpailuissa Olli Petäistö, Esa Kivi ja Jukka Perttula nostivat Raution Kisailijoille alimpien sarjojen voiton ja Pekka Torvi oli toinen 75 kilon sarjassa. Esa Kivi nähtiin saman vuoden keväällä 17-vuotiaiden SM-kisoissa missä hän sijoittui neljänneksi. Naisten sarjoissa Raution Kisailijoiden Minna Kivi nosti vuonna 1987 piirinennätykset 60 kilon sarjassa. Esa Kivi nosti Raution Kisailijoiden urheiluhistorian ensimmäisen SM-mitalin 17-vuotiaiden kilpailuissa Helsingissä. Minna Kivi teki samana vuonna kahdeksan piirinennätystä.

Esa Kivi säilytti 1989 paikkansa SM-nostojen kolmen parhaan joukossa sijoittuen 67,5 kilon sarjassa kolmanneksi yhteistuloksella 175 kg. Anne Kivi haki syyskesällä 1989 Kisailijoille toisen SM-pronssin Lempäälässä pidetyistä SM-nostoista. Vuonna 1990 Anne Kivi oli erittäin lähellä SM-pronssia, mutta jäi pronssista 2,5 kiloa. Vuonna 1991 Anne Kivi oli viides SM-kisoissa.

1990-luku menestyksen aikaa

Katja Karhulahdesta tuli maaliskuussa 1994 Raution Kisailijoiden ensimmäinen painonnoston Suomen mestari. Kolmisen viikkoa aikaisemmin hän oli voitti peruskoululaisten Suomen mestaruuden. Katja Karhulahti palkittiin Kisailijoiden parhaana urheilijana vuonna 1994 ja 1996 ja 1997. Maaliskuussa 1995 Anne Kivi otti kaiken mahdollisen eli Suomen mestaruuden tempauksessa, työnnössä ja yhteistuloksessa. Eija Mustasaarelle kertyi kaksi hopeaa ja yksi pronssi. Katja Karhulahden saalis oli yksi hopea ja kaksi pronssia.

Vuonna 1996 Raution Kisailijat palasivat Suomen mestaruuskilpailuista kotiin mukaan yhdeksän naisten SM-mitalia. Katja Karhulahti voitti kultakamppailun ja Heidi Karhulahti pronssille. Seuran kolmas mitalisti oli Eija Mustasaari. 18-vuotiaiden SM-kisoissa Parkanossa Eija Mustasaari nosti Raution Kisailijoille hopeaa ja Katja Karhulahti pronssia. Katja Karhulahti saavutti syyskuussa 1996 Raution Kisailijoiden ensimmäisen Suomen ennätystuloksen tempaamalla 42,5 kilon sarjassa 46 kiloa.

1997 Suomen mestaruuskilpailut käytiin Rovaniemellä. Katja ja Heidi Karhulahti toivat seuralleen kaksoisvoiton 46 kilon sarjassa. Anu Linnala ja Eija Mustasaari olivat sarjoissaan neljänsinä. Katja Karhulahti nosti 1998 SM-kisoissa pronssia.Kalajoella 1999 pidetyissä 17-vuotiaiden SM-kisoissa Anu Linnala toi hopeaa.

2000-luvulla menestys jatkuu

Vuonna 2000 veteraaninostajat Juha Roukala ja Pekka Torvi yltivät sarjoissaan hopealle. Eija Mustasaari saalisti pronssia kaikissa nostomuodoissa. Yleisten sarjojen paras saavutus oli vuonna 2002 Eija Mustasaaren kolme SM-pronssia. Anu Linnala voitti 20-vuotiaiden Suomen mestaruuden Maria Koivusipilän ollessa toinen. Veteraanien SM-lavalla Juha Roukala, Pekka Torvi ja Hannu Karhula saavuttivat hopeamitalit.

Pekka Torvi saavutti syksyllä 2003 toisen veteraanien Suomen mestaruuden. Myös Juha Roukala saavutti SM-hopeaa. Hannu Karhula saavutti SM-pronssia. Raution Kisailijat voitti Oulun SM-kisoissa 2004 kymmenen SM-mitalia. Rautiolaisista nousivat palkintokorokkeelle Maria Koivusipilä, Anu Lankila, Eija Mustasaari. Raution Kisailijoiden sadannen SM-mitalin toi Juha Roukala. Eija Mustasaari voitti SM-hopeaa. Painonnoston 17-vuotiaiden SM-kisat käytiin Kalajoella. Raution Kisailijat voitti viisi SM-mitalia. 50 kilon sarjaan hallitsi ylivoimaisesti 12-vuotias Milko Tokola. Seuran menestystä täydensi yllätyspronssia nostanut Miika Tokola. Maria Koivusipilä voitti 20-vuotiaiden Suomen mestaruuden 48 kilon sarjassa ja tuli toiseksi 23-vuotiaiden sarjassa. Sami Torvi voitti 56 kilon sarjassa SM-hopeaa niin 20-vuotiaiden kuin 23-vuotiaiden sarjassa. Miika Roukala nosti 20-vuotiaissa hopealle ja 23-vuotiaissa pronssille. Tuomas Hyry otti omassa painoluokassaan SM-pronssia. Raution Kisailijoiden mitalisaldoa kasvatti Anu Linnala 23-vuotiaiden SM-hopealla.

Vuonna 2006 Raution Kisailijat saavutti yhdeksän SM-mitalia yleisessä sarjassa. Veteraanien SM-kisoista tuli kaksi SM-kultaa Juha Roukalan ja Pirjo Palosaaren toimesta. 17-vuotiaiden SM-kisoissa Johanna Hyry ja Tuomas Hyry voittivat Suomen mestaruuden.

Pirjo Palosaarelle MM-kultaa

Pirjo Palosaari saavutti syksyllä 2006 Raution Kisailijoiden historian ensimmäisen maailmanmestaruuden voittamalla Ranskassa Bordeaux`ssa 35-39-vuotiaiden painonnostossa 75 kilon sarjan kultaa. Raution Kisailijoilla on nyt 184 arvokisamitalia. Niistä 44 on kultamitaleja, 71 hopeamitaleja ja 69 pronssimitaleja. Seuralla on maailmanmestaruus, yksi Pohjoismaiden mestaruus, yksi MM-hopea, yksi EM-hopea, yksi PM-hopea, 34 SM-kultaa, 59 SM-hopeaa ja 59 SM-pronssia.

Tämä oli tilanne vuonna 2008. Olisin iloinen jos Pekka tai Hannu voisivat kirjoittaa Raution Kisailijoiden painonnoston historian vuosilta 2009-2022.

Raution Kisailijoiden historiaa

Kokkolan urheilupiirin tultua perustetuksi 23.2.1913 alueen urheiluseurojen yhdyssiteeksi alettiin monilla Keski-Pohjanmaan paikkakunnilla harkita oman urheiluseuran perustamista. Alueen vanhin urheiluseura Sievin Lyly oli tosin perustettu jo 10.8.1906. Seuran alkuperäinen nimi oli kuitenkin Sievin Urheiluseura.

SVUL:n Kokkolan piirin nimi muutettiin 1922 Keski-Pohjanmaan piiriksi. Vuoden 1926 lopulla SVUL:n Keski-Pohjanmaan piiriin kuului 13 seuraa, joista kahdeksan toimii vielä 80 vuotta myöhemmin silloisella nimellään. Vuoden 1926 seurat olivat Sievi Lyly, Kokkolan Veikot Kaustisen Pohjan-Veikot, Himangan Urheilijat, Eskolan Eskot, Nivalan Urheilijat, Kälviän Tarmo, Halsuan Toivo, Kalajoen Nuorisoseruan Urheilijat, Lohtajan Urheiluveikot, Vetelin Yritys, Kälviän Voimankoitto ja Kannuksen Into.

Rautiossa järjestetyn urheilutoiminnan ensiaskeleet käynnistyivät nuorisoseuran piirissä, mikä oli 1900-luvun alussa varsin tavallista monilla muillakin paikkakunnilla. Raution nuorisoseura perustettiin 1908 ja jo samana vuonna tiedettiin pidetyn talviurheilukilpailuja jokijäällä Niemelän sillan luona. Kesällä kilpailtiin yleisurheilun kolmiottelussa, jonka lajeina olivat sata metriä, kuulantyöntö ja pituushyppy. Juoksukestävyyttä mitattiin siltojen kiertämisellä. Kestävyyslajeista oli suosiossa myös pyöräily; rautiolaisten mainitaan osallistuneen tässä lajissa hyvällä menestyksellä Kalajoella jo vuosina 1903-1904 pidettyihin kilpailuihin.

Raution ensimmäinen varsinainen urheiluseura Raution Raikas perustettiin SVUL:n neuvojan T.Hauhian opastuksella 17. helmikuuta 1921. Puheenjohtajaksi valittiin Jalmari Yliverronen, johtokunnan muiksi jäseniksi Väinö Haapakoski, Aarne Yliverronen, Eino Polet, Aukusti Mustasaari ja Aukusti Niskakangas. Käytännössä seuran toiminta jäi nimelliseksi ja urheilutoiminta keskittyi edelleen nuorisoseuraan. Sellainen perustettiin 1913 myös Kärkisiin ja erityisesti kesäjuhlien yhteydessä pidetyt urheilukilpailut olivat merkittäviä tapahtumia.

Varsinaista urheilukenttää Rautiossa ei maailmansotien välisenä aikana ollut, vaan kilpailupaikkana palveli usein esimerkiksi nuorisoseuran piha-alue ja Perttulan kenttä, jolla nykyinen nuorisoseura sijaitsee. Sille tasoitettiin 110 metrin pituinen juoksuratakin. Kun urheilukenttiä ei ollut, oli kilpailut pidettävä pihoilla, pellon reunoilla tai jossakin joutilaalla paikalla. Perunapellon reuna oli hyvä hyppypaikka. Korkeuden alastuloksi pehmitettiin lapiolla maata. Myöhemmin alettiin käyttää sahajauhokasaa. Ensimmäiset kiinteämmät urheilupaikat olivat nuorisoseurojen pihoilla, Poleen talojen luona ja myöhemmin Perttulan kentällä eli nykyisen nuorisoseuran pihan kohdalla. Pidemmät matkat juostiin edelleen maantiellä.

Raution työväentalo oli paikkakunnan suhteellisen aktiivisten vasemmistolaisten kokoontumispaikka, jonka ympäristössä urheiltiin ainakin jo 1920-luvulla. Työväentalo myytiin 1930-uvun lapaulaisvuosina osuuskaupalle, mutta sotien jälkeen se palasi vielä alkuperäiseen rooliinsa ja palveli urheiluakin. Vasemmistolaiset perustivat tuolloin vanhaa seuranimeä Raution Raikas käyttäen urheiluseurankin, joka ei kuitenkaan saavuttanut merkittävää asemaa rautiolaisten elämässä.

Raution Kisailijoiden tultua perustetuksi 1931 se kävi pian seuraotteluja sievin Lylyn ja Toholammin Suojeluskunnan Urheilijoiden kanssa. Kuntansa pääseuraksi ja muutenkin suureksi vaikuttajaksi muodostunut Raution Kisailijat perustettiin 14. heinäkuuta 1931. Puhtaasti sattumalta päivä on Ranskan Suuren Vallankumouksen (1789) vuosipäivä, nykyisin Ranskan kansallispäivä. Perustamisasiakirjan allekirjoittajina olivat Väinö Perttula, Otto Petäjistö, Emil Räihä, Eino Taipale, Kaarlo Verronen ja Sulo Niemonen. Otto Petäjistö toimi puheenjohtajana vuodet 1931-1935 Väinö Perttulan toimiessa sihteerinä.
Lähdeaineisto Lauri Järvinen Kyläseurasta punttilavojen valtiaaksi ISBN 952-92-1191-0

Raution urheilukentät

Raution Kisailijat perustettiin 1930 ja samoihin aikoihin koko Keski-Pohjanmaan alueella lienee ollut vain yksi ”oikea” urheilukenttä. Rautiolaiset nuoret sekä heidän vanhempansa rakensivat jo 1932 tai 1933 nuorisoseuran talon ja sen naapurina olleen Koskelan maan rajalle Raution ensimmäisen urheilukentän, jota ei tietenkään voida verrata Raution myöhempiin kenttiin. Rakentamistalkoissa ja maan ajoissa olivat mukana lähes kaikki kylän miehet hevosineen.

Urheilukentän rakentajille oli lapioiden ja rautakankien lisäksi apunaan vain omatekoinen ”vaakituskone” - tukevaan keppiin lujasti kiinni sidottu kirvesmiehen vatupassi (vesivaaka), jonka avulla saatiin varsin tarkat korkeusmerkinnät ja voitiin tasata paikalle ajettu maa. Tämä kenttä oli oikeastaan vain juoksupaikka, jossa oli rinnakkain neljä 110 metrin pituista juoksukaistaa. Ratojen epätavalliseen pituuteen oli syynä se, että monet rautiolaiset nuoret harrastivat tuohon aikaan nimenomaan aitajuoksua. Kun he itsekin olivat kenttää rakentamassa niin ratojen pituus on ollut helppo valita.

Nuorisoseuran urheilukenttä oli Rautiossa käytössä parinkymmenen vuoden ajan aina 1950-luvun alkuvuosiin saakka. Kunnallisella tasolla urheiluasioihin paneuduttiin Rautiossa vasta 1949, jolloin kuntaan perustettiin urehilutoimikunta. Kalajoelle kunnallinen urheilulautakunta perustettiin vuotta myöhemmin, joten rautiolaiset olivat näissä asioissa liikkeellä aikaisemmin kuin heidän nykyinen ”isäntäkuntansa”.

Uudelle urheilukentälle etsittiin 1950-luvun alusta paikkaa moneltakin suunnalta ja lopulta se päätettiin rakentaa alapäähän entisen kirkonkylän kansakoulun ja pappilan lähelle Ahon tilasta ostetulle alueelle. Vanhan pappilan naapuruuteen rakennetun urheilukentän suunnitelmat oli laatinut rakennusmestari Adolf Männistö. Kunta sai kentän rakentamiseen veikkausvoittovaroja kolmena vuonna, Juoksuradalla oli mittaa 3000 metriä ja päällysteenä hiilimurska. Kentällä oli vaatimaton huoltorakennus sekä Osmo Tokolan suunnittelema katettu katsomo ja huoltorakennus. Etusuoran hiilimurskapäällyste uusittiin 1977 ja samalla kentän kuivatusta parannettiin.

Kärkisiin rakennettiin vaatimaton kyläurheilukenttä 1950-luvun alussa paikallisen nuorisoseuran käynnistämillä talkoilla. Kentän maapohja oli ostettu Antti Korvalta. Myöhemmin Kärkisen nuorisoseura lahjoitti alueen Raution kunnalle, joka osti kenttää varten lisämaata Arvo Ainalilta ja käynnisti varsinaisen rakentamistyön 1958. Suunnitelmat tähänkin kenttään, jolle tuli 250 metrin pituinen juoksurata, oli laatinut Adolf Männistö.

Kärkisen kyläkenttä kunnostettiin 1972 ja vuonna 1974 ja sille saatiin uusi hiilimurskepinta, Viimeisimmät kunnostus- ja parannustyöt Kärkisen kentällä on tehty kevätkesällä 1996 ja kentän uudelleenvihkiminen on tapahtunut 10. heinäkuuta 1996.

Raution kirkolla urheilukentän kunto on huolestuttanut Kisailijoiden johtohenkilöitä jo 1960-luvun alkuvuosina. Kunnan urheilulautakunnalle oli laadittu 1966 muistio tarvittavista kenttätöistä ja kenttien hoidosta, Neljä vuotta myöhemmin 1970 on päätetty vaatia urheilulautakunnalta ”kiireellisesti” uuden kentän rakentamista nuorisoseurana talon viereiselle peltoaukealle.

Raution Alapään urheilukentällä pidettiin esim kesällä 1970 ikakausikilpailuja kaksi- kolme kertaa viikossa ja jalkapalloa pelattiin kaksi kertaa viikossa. Kentällä järjestettiin kylienväliset yleisurheilukilpailut ja pitäjän mestaruuskilpailut sekä alueseuraottelut, johon ottivat osaa Raution Kisailijoiden lisäksi Sievin Sisu, Sievin Lyly ja Eskolan Eskot. Kesällä 1970 Raution kunnan urheiluohjaajana toimi Erkki Aho.

Raution Kisalijoiden johtokunta päätti toukokuun alussa 1986 pitämässään kokouksessa ryhtyä vauhdittamaan uuden urheilukentän toteuttamista jo parikymmentä vuotta aikaisemmin suunnitellulle paikalle. Johtokunta laati 12 syyskuuta 1986 pitämässään kokouksessa esityksen uuden ja ajanmukaisen urheilukentän rakentamiseksi Rautioon.
Monien vaiheiden jälkeen Raution uusi kenttä voitiin ottaa käyttöön 21. heinäkuuta 1990. Juoksurata on 300 m pitkä ja se on päällystetty tiilimurskalla ja muilla suorituspaikoilla on säänkestävä pinnoite. Kentän rakentaminen maksoi 1,2 miljoonaa markkaa. Vihkiäiskilpailujen ehdoton tähti oli Oulun Pyrintöä edustanut Raahen Vesan Petri Keskitalo, nuorten 10-ottelun maailmanmestari, joka 1991 ylti neljänneksi Tokion MM-kisoissa. Hän kellotti Raution uudella kentällä sata metriä aikaan 11,06 ja voitti ennen seuratovereitaan Petri Purolaa ja Jouko Hassia.

Raution Nuorisoseuran historiaa

Raution Nuorisoseura on perustettu vuonna 1908. Seuran pöytäkirjat ja asiapaperit ovat hävinneet vuosilta 1908-1919. Siksi seuran alkutaipaleen historia perustuu Effi Räihän, Emil Räihän ja Eeli Keskikukon muistitietoihin. Heidän mukaansa perustetun seuran toimintaan kuuluivat erilaiset kilpailut kuten esimeksi juoksu- ja hiihtokilpailut. Myös riihessä pidetyt tanssit olivat yleisiä. Myös piirileikkitoimintaa harrastettiin. Yksi tälläinen piirileikkikenttä sijaitsi Hauträmeellä, Kannukseen menevän tien varressa. Toinen sellainen oli Peurakosken luona jokirannassa.

Vääräjoen yli oli rakennettu useita siltoja. Ne olivat myös tavallisia leikki- ja tanssipaikkoja. Kun tulva vei Niemelän sillan niin uutta siltaa rakennettaessa piti ottaa huomioon, että sillanniskat ovat sellaiset, että ne kestävät nuorten "rytkytyksen".

Ensimmäinen toimitalo

Kun nuorisoseuralle ei ollut alkuvuosina omaa toimitaloa, niin hyväntahtoiesti annettiin silloinen lukkarin puustelli, nykyinen kotiseutumuseoa nuorisoseuran käyttöön. Puustellissa, mikä alkujaan oli vanha ruotusotamiehen torppa, pidettiin ohjelmallisia iltamia ja piirileikkejä sekä tanssejakin. Puustellin suuri tupa soveltui juhlasaliksi. Tämän ajan nuorison vetäjänä olivat muun muassa Jussi Räihä, Jalmari Verronen ja Joonas Koivusipilä.
Pian toiminnan alettua ryhdyttiin puuhaamaan omaa toimitaloa. Kun innostus erilaiseen nuorisoseuratoimintaan oli suuri. 1910-luvun alussa ostettiin Eemil Päivärinnalta tyypillinen pieni maalaistalo nuorisoseuralle. Tästä talosta kunnostettiin talkoovoimin toimitalo. Sen toiseen päähän rakennettiin näyttämö. Talon pihalla pidettiin nuorisoseuran ensimmäiset urheilukilpailut. Vuoden 1916 kilpailuista on säilynyt tulosluettelo. Lajeina oli kuula, pituus ja 100m. Vuodesta 1917 lähtien pöytäkirjat ovat säilyneet. Niistä ilmenee että nuorisoseuran toiminta on ollut erittäin vilkasta. Vuonna 1917 esitettiin omalla seurantalolla peräti kahdeksan näytelmää: 22.4. Rakkauden hellän hoivaan, 20.5. Naimailmoitus, 1.7. Emännän salaisuudet, 2.9. Kun pitäjään tuli uusi pappi, 23.9. Syiden kirous, 21.10. Muistamaton, 18.11. Murtovaaralaiset ja 25.11. Uusi pastori. Muita näytelmiä toiminnan alkuvuosina olivat : Surkeasti petetty, Miljoona-arpa, Oikeata maahenkeä, Teiväs, Pirkkalan valtias, Oman kodin orren alla, Huhtikunna Manta, Kylän kellot, Äidin muisto, Kiusallinen palvelija, Kaskoon Tuomaan sairaus, Suutarin mökillä, Kuka nyt vävyksi, Luulojen uhri, Toppakaffi. Nämä näytelmät esitettiin vuoden 1924 loppuun mennessä.
Järjestys seuralla on ollut hyvä. Mitään mainittavampia häiriöitä ei ole tapahtunut. Myös taloudellinen tilanne on ollut hyvä.

August Suomala ja toinen toimitalo

August Suomala vaikutti seuran alkuaikoina voimakkaasti seuran toimintaan. Hän toimi seuran esimiehenä. Hän piti iltamissa esitelmän aiheesta nuorison käyttäytyminen. Seuralle hankittiin lainakirjasto ja urkuharmooni. Ensimmäisen toimitalon yhteydessä pidettiin puffettia eli ravintolaa. Urheilu ja liikunta sisällytettiin alun alkaen nuorisoseuran toimintaa mukaan. Varsinkin kesäjuhlien ohjelmiin kuului aina urheilukilpailut.
Raution ensimmäinen nuorisoseuran talo oli toiminnassa vuosina 1915-1918. Talo todettiin liian pieneksi ja niinpå se myytiin huutokaupassa 10.1.1918. Tästä talosta rakennettiin Vuorion talo. Uutta taloa varten hankittiin piirustukset Kokkolasta. Talo rakennettiin laudasta. Puutavaraa saatiin suureksi osaksi talkoovoimin hankittua. Rakennustöissä olivat Heikki Perttula, Nikodeemus Rantatalo, Antti Perttula, Antti Sipilä, Oskari Perttula ja valvojana Aukusti Saari. Uusi toimitalo oli komea ja asianmukainen. Avajaiset pidettiin 27-28.7.1918.
Oli selvää, että uusi toimitalo antoi intoa seuran työhön. Urheilutoiminta lisääntyi muun muassa pyöräilyllä. Talvella järjestettiin hiihtokilpailuja. Tässä uudessa toimitalossa nähtiin ensimmäiset elokuvat Rautiossa. Elokuva näytettiin eräässä suojeluskunnan tilaisuudessa. Elokuva oli mustavalkoinen eikä ääntä ollut mukana. Elokuvaprojektoria veivattiin käsin.
Tämä toimitalo paloi tuhkaksi syystalvella 1924.
Tässä välivaiheessa vuokrattiin Paanasen Pentiltä kaksi isoa tupaa nuorisoseuran käyttöön.

Kolmas toimitalo

Maaliskuun 25 päivänä 1927 pidettiin nuorisoseuran yleinen kokous. Tämä oli eräänlainen hätäkokous, jossa oli mukana myös keskusseuran kokous. Otettiin harkittavaksi nuorisoseuran lopettaminen. Päätettiin kuitenkin, että hankitaan kylän isäntiä takaamaan lainaa ja ostetaan jonkin sopiva rakennus nuorisoseuran toimitaloksi. Valittiin uusi johtokunta ja siihen kuuluivat puheenjohtaja Väinö Haapakoski, sihteeri Armas Räihä, sekä jäseninä Jalmari Niemonen, AugustSuomala, Hellin Verronen, Jonas Takussaari, Arvi Mäenpää, Hilma Verronen, Joona Mustasaari ja Emil Räihä. Kului vain kuukausi aikaa, kun sillä oli esitettävään sopiva talo seuran uudeksi toimitaloksi. Huhtikuun 22 päivänä 1927 tehtiin kauppakirja, jossa nuorisoseura osti Eino Perttulan omistaman asuinrakennuksen Raution kiskonkylässä. Taloa kunnostettiin jonkin verran ja toiseen päätyyn rakennettiin näyttämötilat. Talon piha-alue oli laaja ja sitä voitiin käyttää juhla- ja urheilukenttänä. Pihalle rakennettiin yli 100 metrin juoksurata ja siinä voitiin juosta urheilukilpailujen 100 metrin ja 110 metrin aitajuoksut.

Nuorisoseuran taloudellinen tilanne oli tuohon aikaan hyvin vaikea. Pankki ryhtyi vaatimaan lainanlyhennyksiä eikä siihen ollut rahaa. Johtokunta teki päätöksen, että jokainen johtokunnan jäsen hankki yhden lisätakaajan. Takaajat saatiinkin. Näin seuran toiminta jatkui. 1920- ja 1930-luku oli urheiluinnostuksen aikaa. Vuosittain käytiin seuraottelu Tyngän raittiusseuran kanssa. Rautiolaisista urheilijoista tältä ajalta on mainittava Kaarlo Verronen, Viljo Polvi, Väinö Haapakoski, Väinö Perttula, Pauli Niskakangas, Eino Taipale, Väinö Haapakoski, Jalmari ja Sulo Niemonen, Heino Verronen ja Jaakko Tokola. Armas Petäjistöstä kehittyi aikansa huippu-urheilija. Hän siirtyi Helsinkiin ja osallistui muun muassa vuoden 1932 Los Angelesin olympiavalintoihin. Petäistö hävisi pituushypyssä Martti Tolamolle eikä tullut näinollen valituksi olympiaedustajaksi.

Taloudellista tilannetta yritettiin kaikin keinoin kohentaa. Vuonna 1928 järjestettiin koko maan laajuiset arpajaiset. Arpoja myytiin 40 000 kappaletta. Seuralehti Oras ilmestyi näinä aikoina ahkerasti.
Kolmas seurantalo eli Perttula paloi syyskuun alussa vuonna 1947. Seurantalossa ei ollut vakuutuksia. Palon jälkeen toiminta jatkui suojeluskunnan talossa. Vuonna 1949 seuralle hankittiin oma lippu, jonka suunnitteli opettaja Osmo Tokola.

Neljäs toimitalo

Uuden toimitalon piirustukset tilattiin Aadolf Männistöltä. Vuonna 1950 solmittiin urakkasopimus, Rakentajina olivat Kalle Sipilä, Reino Keskisipilä, Pentti Okkonen ja Jorma Lyly. Urakkasumma oli 200 000 markkaa. Lopulliset kustannukset olivat 230 000 markkaa. Puutavara saatiin kerättyä taloista. Monet talojen isännät ottiavat osansa hoitaakseen seuran velkoja 10 vuoden ajan ja useimmat hoitivat oman osansa hienosti. Eemil Räihä maksoi peräti 60 000 markkaa. Seura korvasi myöhemmin hänelle 18 000 markkaa.

Seuralle pyrittiin hankkimaan rahaa kioskitoiminnalla ja keräämällä seuran pihalle propeseja, jotka talkoilla parkattiin ja saatiin näin myyntiin. Uusi toimitalo otettiin käyttöön marraskuussa 1951. Se pani jälleen seuran toimintaan vauhtia. Uusi ajanmukainen seurantalo soveltui monenlaisien tilaisuuksien järjestämiseen. Elokuun 7-8. päivinä 1954 pidettiin seuralla maakunnalliset kruunuhäät. Kesällä 1964 pidettiin Rautiossa Keski-Pohjanmaan maanviljelysseuran toimesta ja Raution maamiesseurojen järjestämä maatalousnäyttely. Nuorisoseuran kenttä ja toimitalo olivat näyttelytilojen keskuksena.

Nuorisoseuran taloa korjattiin

Kesällä 1968 suoritettiin talossa perusteellinen korjaus. Juhlasalin näyttämö purettiin ja liitettiin salin osaksi. Sisäänkulku muutettiin jokipuoli päähän, johon rakennettiin eteinen, varasto ja ulkokäymälät. Suurentunut sali mahdollisti lentopallon pelaamisen. Erilaista jumppaa harrastettiin sekä ajalle ominaista bingo-toimintaa.

Vuonna 1968 vietettiin seuran 60-vuotisjuhlia. Juhlapuhujana oli kansanopistonjohtaja Antti Tuomi-Nikula. Näinä vuosina seuran talous näyttää kehittyneen hyvään suuntaan. Vuosina 1969-1970 taloa laajennettiin ja tehtiin jatke maantiepuoli päähän, rakennettiin ravintolasiipi pihan puolelle sekä rakennettiin sisävessat, rakennettiin vahtimestarille oma asunto sekä laitettiin öljykeskuslämmitys. Myös kalusto ajanmukaistettiin. Seuran vahvasta taloudesta kertoo se, että seuralla oli varaa lainata rahaa Hirvikosken kurssikeskukselle.
Vuonna 1972 seuralle hankittiin puhelin, televisio ja ajanmukaiset siivousvälineet. Vuonna 1977 hankittiin oma pienoisbussi, joka oli etupäässä pallolujaoston käytössä. Vuonna 1971 Raution Kisailijat liittyivät alaosastona Raution Nuorisoseuraan. Seuran toimesta rakennettiin valaistu hiihtolatu. Vuonna 1971 Raution Nuorisoseuran joukkue Erkki Aho, Antero Murtoniemi ja Pauli Väliverronen voitti nuorisoseurojen valtakunnallisen tietokilpailun Seinäjoella. Seuran toimesta pidettiin useana kesänä maauimalaa sekä talvisin luistinrataa.

Raution Nuorisoseura vietti 70-vuotispäiviään 26.11.1978. Juhlapuhujana oli juhlassa päätoimittaja Pentti Pulakka. Juhlavuoden kunniaksi päätettiin hankkia seuralle oma viiri. Viiri hyväksyttiin vuonna 1984 ja se oli opettaja Osmo Tokolan suunnittelema.

Vuonna 1986 kaluston hankinta saatiin suoritettua siten, että kerättiin rahaa ja puutavaraa, joka tuotti yhtensä 30.100 markkaa. Kyläläisten anteliaisuus ja myötätunto seuraa kohtaan on ollut kiitettävää. Tämä positiivinen asenne on sitä kuuluisaa rautiolaisuutta. Nuorisoseuralla remontointiin vuoden 1987 aikana suihkut, wc:t ja saunat. kevään aikana järjestettiin perinteinen pääsiäiskokko, jolla myytiin makkaraa ja arvoja sekä trullit esiintyivät. Kesällä järjestettiin Rautio-päiville erilaisia kilpailuja. Vetävin tapahtuma on ollut Nuorisoseuran järjestämät iltamat, jossa esitetiin Eino Takkusen näytelmä "Ilta Kalankaalla". Eino Takkusen näytelmiä esitettiin nuorisoseuralla kymmenen vuoden ajan 1987-1996. Näytelmistä voidaan mainita Kalakankaan iltoja, Perttulankosken vonkamiehet, Vääränjoen varsilta, Kultaakin kalliimpi, Pirttijärven puolukat. Vuonna 1987 nuorisoseuran järjestämiin tapahtumiin osallistui 10 680 henkeä. Vuoden 1988 talousarvion loppusumma oli 239 000 markkaa. Vuonna 1988 esitettiin Tapani Typön Kultaa Rautiossa ja vuonna 2005 Pauli Porasen Jussiniemen urakka sekä vuosina 2006-2007 Hengen taistelu.

Vuonna 1989 seuran piha asfaltoitiin ja rakennettiin tenniskentät. Vuonna 1992 lattiat ja ravintola remonttiin. Vuonna 1993 suoritettiin seuran talon ulkomaalaus ja öljypoltin uusittiin. Vuona 1994 salin seinät maalattiin. Vuonna 1998 pantiin alulle korjaussuunnitelmat LVI-töiden ja keittiön osalta. Vuonna 2004 suoritettiin kahvion laajennus. Vuonna 2005 otettiin käyttöön voimatilat ja varaston muutostyöt. Raution Kisailijoiden painnonnostajat käyttävät nuorisoseuran taloa harjoitus-ja kilpailupaikkanaan. He voittaneet lähes 200 SM-mitalia painnonnostossa ja Raution Kisailijat on yksi Suomen johtavista painnonostoseuroista. Vuonna 2006 suoritettiin asunnonremontti ja 2008 keittiöremontti.

Musiikkitoiminnasta

Seuran alkuaikoina musiikista vastasi Sanfrid Jeremianpoika Suomala eli Sepän Santtu, joka oli musiikin ihmelapsi. Hän soitti viulua, mutta pelasi tupakanhokista pistosahaan saakka. Hän sävelsi monia pelimannikappaleita. Santtu kuoli jo 29-vuotiaana kehkotautiin.
Onni Aukusti Sipilälle seura osti hanurin, jonka hän maksoi soitoillaan. Hän kiersi ympäri maata soittomatkoillaan. Onni kaatui 22-vuotiaan talvisodassa Summan taistelussa. Toivo Isokangasta nuorisoseura käytti monet vuodet soittajana. Hän esiintyi veljensä kanssa. Hanurinsoittajina toimivat myös Frans Päivärinta ja Nestori Hirvelä. Tango-Landola orkesteri perustettiin vuonna 1967. Yhtyeeseen kuuluivat Keijo Nivala hanuri, Vesa Kinnunen basso, Tuomo Hämäläinen kitara, Leo Kinnunen laulu ja Esko Puutio rummut. Tästä orkesterista on ollut suurta iloa niin Raution Nuorisoseuralle kuin koko Keski-Pohjanmaan alueelle sekä laajemmallekin.

Sadan vuoden aikana seuralla on ollut 53 puheenjohtajaa, sihteeri, johtokunnat ja muut jaostot sekä toimintaryhmät. Talossa on toimintaa ympäri vuoden. Bingo on joka sunnuntai. Raution Nuorisoseura on kylän toiminnan keskipiste. Se on nuorisokeskus, liikuntakeskus, viihdekeskus ja kulttuurikeskus.

Raution Nuorisoseuran esimiehinä ovat toimineet:

1910-luvulla: Jussi Räihä (muistitiedon mukaan), Jalmari Verronen (muistitiedon mukaan), Antti Kangas (pöytäkirjan mukaan), August Suomala, Aukusti Kangas, Aarne Yliverronen, Henrik Raatikainen.

1920-luvulla: Jalmari Niemonen, Aukusti Mustasaari, Leonard Sipilä, Veikko Himanka, Väinö Verronen, Armas Räihä, Väinö Korhonen, Aukusti Taipale, Väinö Haapakoski

1930-luvulla: Reino Niemelä, Viljo Tokola, Mikael Yliverronnen, Valfrid Pahkala, Niilo Sipilä, Mikko Haapakangas, Viljo Polvi, Heino Ainali, Artturi Tokola, Eino Taipale

1940-luvulla: Arvi Mäenpää, Arvo Karhulahti, Auli Sämpi, Armas Isokangas

1950-luvulla: Erkki Sorvari, Oskari Salmi, Martti Kivisaari, Augusti Suomala, Voitto Perttula, Olavi Helaala, Reijo Eskola

1960-luvulla: Väinö Mäenpää, Erkki Kivisaari, Esko Mäenpää, Eero Päivärinta, Erkki Mustasaari, Veikko Mustasaari, Kaija haapakoski, Aimo Mäntylä, Esko Kinnunen

1970-luvulla: Esko Kinnunen, Antti Ojala, Raimo Pärkkä, Tarmo Räihä (puheenjohtajuus 8 vuotta)

1980-luvulla: Tarmo Räihä, Reijo Peltonen, Kalervo Hihnala, Vilho Hihnala, Ritva Vuorio

1990-luvulla: Ritva Vuorio, Sauli Ahonen, Salme Koivusipilä, Marketta Mikkonen

2000-luvulla: Aulikki Ahonen, Anne-Mari-Sämpi, Anu Linnala, Tuomo Hihnala, Seppo Hihnala.

Raution Nuorisoseuran 100-vuotisjuhlassa Hermanni arvonimen sai Alpo Murtoniemi ja Hermanskan arvonimen Eila Mäntylä. Raution Nuorisoseuran 100-vuotisjuhlassa juhlapuhujana oli ministeri Paavo Väyrynen.